Sivut

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

17

Yhteistyössä: NOSH / kangas saatu

Joulu ja uusi pyjama kuuluvat yhteen, jos multa kysytään! Tämä tosin ei jäänyt odottaan paketoimista, vaan se otettiin heti käyttöön. Joulupukki nimittäin tuo toisen yöpuvun, tarvetta kun on, mutta kaksi yökkäriä joulupukilta voisi olla vähän tylsä.


Meidän lapset eivät ole koskaan suostuneet käyttään peittoa, joten he eivät myöskään nuku millään kevyillä hepenillä. Pitkät hihat ja lahkeet siis kesät talvet, niin he tykkäävät unensa katsella.


Ompelin ihan perus paidan ja housun kaavoilla, molemmat taisivat olla Paapiin kaavakirjasta.



Joulun välipäivinä ollaan perinteisesti hengattu yöpuvuissa vähän enemmänkin. Lapsi pienempänä hämmentyi valtavasti siitä, että yritin hänelle pukea ulos mentäessä toppapukua suoraan pyjaman päälle. Nykyisin moinen ei tuota enää ongelmaa. 

lauantai 16. joulukuuta 2017

16

Nyt meillä viimein on kuusenalusmatto! Monta vuotta olen jo pyöritellyt mielessäni, että millainen se pitäisi olla. Että kirjoisiko ristipistoilla säkkikankaaseen, kirjovirkkaisiko jotain vaiko ompelisiko. Vai ostaisiko valmiina, jos sopiva tulee vastaan. Nyt viimein välähti!


Ostin pienen räsymaton (koska en löytänyt kirppareilta sopivaa) ja toteutin kuusenalusmaton samalla tavalla kuin keittiömmekin maton. Eli piirsin mattoon ympyrän, ompelin tiheällä siksakilla muutaman kierroksen, leikkasin irti ja virkkasin reunukset.


 Keittiön matossa aikoinaan leikkasin useita senttejä kauempaa, purin kuteet ja solmin loimet, jotta eivät lähde purkautuun, mutta kuusenalusmatto on niin pienellä kulutuksella, eikä sitä todennäköisesti tarvitse pestä kuten keittiön mattoa, joten oletan sen kestävän ihan vain näinkin.


Keittiön matossa on liikaa silmukoita virkatussa osassa eli se kupruilee. Tämän kanssa onnistuin täydellisesti. Usein harmittaa, kun saa hyvän idean, mutta se ensimmäinen versio ei onnistu ja toista ei koskaan tule tehtyä, kun sitten keksii jo jonkin uuden idean. Nyt on hyvä mieli siitäkin, että tuli käytettyä sama idea toiseen otteeseen ja tällä kertaa jopa onnistuen. Vaikka siellä keittiössä se matto edelleen on, vaikka reunat kupruileekin.


Nyt olen tyytyväinen, etten ole tehnyt hätäisiä ratkaisuja, sillä tämähän on just eikä melkein meidän joulun näköinen matto! Virkatut osat on tehty Suomen langan mopparilla. Jämiä kaikki ja alunperin vuosia sitten blogin kautta saatuja.

perjantai 15. joulukuuta 2017

15

Minä tykkään lähettää joulukortteja. Ja tykkään toki myös teettää kortteja, joissa on kuvia rakkaista lapsistani. Tänä vuonna lapsista oli ihanat ja upeat päiväkotikuvat. Sisaruskuvakin, joka olisi sopinut sellaisenaan tai ainakin jouluisella kehyksellä korttikuvaksi, mutta koin ne jotenkin liian kliinisiksi ja tyylikkäiksi, kun meillä on ollut tapana joulukorttikuvissa pitää vähän rennompaa meininkiä. Niinpä päiväkotikuvista teetettiin ihan vaan perinteiset kuvat seinälle (itselle sekä mummulle ja vaarille) ja otettiin joulukorttikuvat varta vasten erikseen.

Toissa vuonna joulukorteissamme oli jättivillasukkaan laitettu vauva ja samainen sukka päässään poseeraava esikoinen, viime vuonna lapset istuivat villahaalarit yllään neulottujen ja virkattujen peittojen edessä. Tänä vuonna neuleteema jatkui ja pyydettiin lapsia sekoileen pipojen ja sukkien ja huivien kanssa.


Aika sekavia kuvia tuli, joten sekoitettiin hommaa entisestään valkkaamalla kollaasipohja kortille.






Lopputuloksena ihan meidän näköinen kortti! Värikästä ja rentoa pelleilyä. 

torstai 14. joulukuuta 2017

14

Novita yllätti nyt syksyllä tuomalla sesonkilangaksi (saatavilla Novitan nettikaupasta ja Tokmanneilta) sellaisen heijastinlangan, jossa on oikeasti yli puolet villaa ja joka on edes hitusen ohuempaa kuin muoviset kilpailijansa. Kipitin heti ostaan kolmessa värissä ja neuloin bussin pysäytys -lapaset.


Lanka: Novita Hohde
Puikot: 3,5 mm
Malli: peruslapaset kirjoneulekärjellä


Koska käytin päävärinä mustaa ja heijastinsäie tuo siihen vähän bling blingin tuntua, en ole oikein osannutkaan näitä käyttää arjessa. Onneksi ostin harmaata kaksi kerää, joten voin tehdä yksiväriset harmaat, jospa ne sopisivat arkeen paremmin. Harmaasta kun se heijastinsäie ei juurikaan erotu, paitsi tietenkin valon osuessa siihen sillä tavoin, että heijastin alkaa heijastaa.


Ja sitten se pakollinen, eli salamalla otettu kuva!


Virallisia henkilösuojaimia tästä langasta neulotut asiat eivät tietenkään ole, eli eivät korvaa oikeata heijastinta, mutta varmastikaan mitään haittaa ei siitä ole, jos lisäksi tällaisia neuleita käyttää. Ja tosiaan, se bussikuski huomaa paremmin heijastavalla lapasella varustetut käden huitomisen, kuin pimeällä pysäkillä tummissa vaatteissaan pönöttävän käden nostajan.



Hirmu karheaa lankaa tuo kyllä on, karheampaa kuin esimerkiksi 7 veljestä. Kyllä ne kuitenkin lapasissa menee ihan hyvin, mutta pipoa en ehkä tekisi. Lanka on onneksi paksuudeltaan samaa, kuin Seiskis, joten jämät voi käyttää vaikka kirjoneuleessa juurikin lapasiin. Tai vaikka tehdä tupsuja pipoihin.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat

Yhteistyössä: Visit South Coast Finland

Otsikosta huolimatta kyseessä on tämän päivän ns joulukalenteripostaus.

Sain viime vuonna kutsun ihanalle joulumarkkinakiertomatkalle Visit South Coast Finlandilta (hehkutuspostaus kyseisestä reissusta täällä) ja silloin ihastuin Lohjan menneen ajan joulumarkkinoihin niin, että päätin tulla seuraavana vuonna sinne, oli mikä oli. Ajatus oli siis, että tultaisiin koko perhe ja ihan ominpäin, mutta sitten tulikin kutsu blogimatkalle kyseisille markkinoille  ja tartuin siihen. Vähän kyllä paikan päällä harmitti se, että en tullutkaan perheen kanssa, koska tapahtuma olisi ollut lapsillekin tosi kiva, mutta toisaalta oli kiva mennä myös ihan yksin. Tai yksin ja yksin, sillä tottakai mukana oli pikkubussillinen muitakin bloggaajia sekä jo edellisiltä reissuilta tuttu opas Tuula Kleiman. Markkina-alueella tosin kiertelin itsekseni.

Päivä alkoi aamiaisella Cafe Laurissa. Siinä on kyllä aivan ihana kahvila! Saatiin ihanaa juustopiirakkaa ja toki glögiä (omistajapariskunnan oman pihan herukoista keiteltyä).
Kahvilassa on ihana tunnelma, todennäköisesti kyllä muulloinkin kuin joulun aikaan.



Markkinoilla kiertelyyn oli tänä vuonna ruhtinaallisesti aikaa ja ehdinkin käymään myyntikojujen lisäksi kaikessa rauhassa myös museoalueella ja kirkossa kuuntelemassa joulukonserttia. Museossa en käynyt sisällä, sillä säästelen sitä siihen, jos saadaan se perhereissu Lohjalle vielä aikaiseksi, niin on sitten itselleenkin jotain uutta. Sen lisäksi siis, että tykkään reissuissa aina suorittaa mahdollisimman paljon ja tehokkaasti, toisaalta rakastan myös sitä kutkutusta, että jättää jotain ensi kertaankin, jos on sellaisesta kaupungista kyse, minne todennäköisesti joskus vielä palaa.



Markkinoilla oli jälleen valtavasti myyjiä ja kaikki olivat panostaneet ihanasti myyntikojunsa ulkonäköön ja myytävät tuotteetkin olivat kaikki oikeasti joulumarkkinoihin sopivia. Viime vuonna jäin kaipaan joulumusiikkia, nyt bongasin ainakin kaksi pientä lapsikuoroa laulamassa ja keräämässä rahaa koululuokalle tai harrastusjärjestölle. Heitin kolikon molemmalle porukalle. Lisäksi kirkossa tosiaan oli joulukonsertti, itse piipahdin kirkossa siinä vaiheessa kun vasta harjoittelivat ennen varsinaista esitystä, mutta viihdyin kuitenkin pitkän tovin sitä kuuntelemassa. Tiernapojatkin kuulemma alueella esiintyivät.




Poikani pyysi, että toisin markkinoilta Lohjan omenoita, koska ne ovat niin hyviä. No niinhän ne ovat! Joten ihan ensitöikseni hankin kannettavakseni kilon omppuja. Lisäksi ostin miniatyyrikokoisen pärekopan ja muutaman puisen kuusenkoristeen. Lankojakin oli myynnissä useassa kojussa. Siis sellaisia lammastilan lankoja ja kasvivärjättyjäkin. Houkutteli myös kovasti erilaiset lyhdyt ja piparitalot. Aivan kaikkea mahdollista kyllä oli tarjolla, ruokajuttujakin vaikka mitä. Kokonainen sika pyöri vartaassa ja loimulohet olivat tulilla. Me käytiin syömässä riisipuuroa.





Kyllä minä voisin lähteä tänne taas ensi vuonnakin, sillä edelleen olen sitä mieltä, että näiden täytyy olla parhaat joulumarkkinat Suomessa, ainakin paremmat kuin yhdetkään Pääkaupunkiseudulla.


Markkinoiden jälkeen käytiin vielä Tytyrin elämyskaivoksessa. Kirjoitin kaivoksesta keväällä, enkä keksinyt nyt mitään uutta näkökulmaa uutta postausta ajatellen, joten suosittelen katsoon sen vanhan, mikäli kaivosvisiitti kiinnostaa. Sinnekin pitää kyllä päästä joskus lasten kanssa käymään!

tiistai 12. joulukuuta 2017

12

Eilen lähdettiin lasten kanssa suoraan töistä/päiväkodista Helsinkiin pienelle joulukierrokselle ja käytiin läpi kolme ilmaista kivaa lasten joulujuttua. Kaikissa oli aivan älyttömän ihana joulutunnelma, mutta jännästi kuitenkin aivan erilainen kussakin kohteessa. Miten sitä onkin niin monta erilaista mahdollisuutta tuoda joulufiilistä! Tai sitten olen itse niin jouluihminen, että saan ne fiilarit about kaikesta. Joka tapauksessa, kierros aloitettiin Skidilän joulusta!

Skidilän joulu on siis Skidit-festareiden (ja Skidit discojen ja Skidit risteilyjen) järjestäjien joulutapahtuma Helsingin Kalliossa, Stidilässä, mikä sijaitsee samaisella Kaikupihalla kuin missä kesäiset Skidit-festaritkin järjestetään. Discoihin ja risteilyihin ei olla (vielä) osallistuttu, mutta festareilla ollaan oltu sekä tänä että viime vuonna ja ollaan tykätty niistä tosi paljon. Niinpä aivan ehdottomasti piti päästä kokemaan Skidilän joulukin!


Tapahtuma alkoi sunnuntaina ja kestää vielä torstaihin saakka (10.-14.12.), joten hyvin ehtii vielä käymään. Ohjelmassa on ollut kaikenlaista kivaa, kuten muskaria, leipomista, askartelua ja nukketeatteria (osaan näistä on erillinen pääsymaksu), mutta me mentiin ihan vain leikkimään ja nauttimaan joulutunnelmasta.


Paikka oli sisustettu niin ihanasti räsymatoilla, vanhoilla huonekaluilla ja kynttilöillä, että olisin voinut jäädä asuun sinne. Joululaulut soi hiljakseen ja lapset leikkivät pahvista tehdyissä "piparkakkutaloissa". Siis täydellistä, kertakaikkiaan.






Meidän siellä ollessa ei ollut valtavaa ryysistä, joten saatiin nauttia rauhallisesta ja lämpimästä tunnelmasta. Oltaisiin jääty katsoon tunnin kuluttua alkava nukketeatteriesitys, mutta nälkä kurni vatsoissa, joten poistuttiin syömään ja jatkaan joulukierrostamme.


Seuraava kohde oli Tuomaan markkinat ja ilmaiskaruselli. Senaatintorilla oleville Tuomaan markkinoille on kyllä saatu erityinen joulutunnelmansa ja täällä ollaan kyllä käyty nyt joka vuosi, kun nämä on tässä karuselleineen järjestetty. Oltaisiin joulupukkiakin käyty tapaamassa, mutta hän oli ehtinyt jo poistua paikalta.



Aleksanterinkatua pitkin jatkettiin matkaa kohti rautatieasemaa ja matkan varrella päästiin viimein katsoon lähietäisyydeltä Stockmannin jouluikkunaa. Kerran aiemmin jo tänä vuonna yritettiin, mutta ajankohta oli huono, sillä lähellekään ei olisi päässyt kuin jonottamalla. Kannatti siis jaksaa, vaikka olevinaan kamalasti väsyttikin työpäivän päätteeksi, tulla arki-iltana.


Tosiaan, Stockan jouluikkunassa on siinäkin aivan omanlaisensa ja erityinen joulutunnelma, totaalisen eri kuin Skidilän joulussa tai Tuomaan markkinoilla, mutta ei lainkaan sen hullumpi. Tässä on sitä sellaista lelumaista joulun taikaa.


Voi että, voisin toistaa tämän kierroksen vaikka heti tänään, mutta valitettavasti kotitöitäkin on pakko tehdä välillä, niistä ei pelkällä joulun taialla selvitä.

maanantai 11. joulukuuta 2017

11

Tonttulakit!


Ostin Tampereen kässämessuilta Paapiiltä trikoota tonttulakkeja varten ja Paapolta tupsut. Isompaan lakkiin ompelin suurehkon punaisen napin, pienempään rusetin.


Ei mulla mitään kaavoja ollut, mittasin päiden ympärykset ja leikkasin kankaasta vapaalla kädellä taitteelta. Hyvät tuli!



 Nyt on kyllä tosi suloiset pikkutontut! 

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10

Vielä ehtii neuloa jouluksi kasan ihania solmupantoja! Haaveilin muhkeasta pannasta ja olin jo aikeissa neuloa sellaisen, missä on yksi palmikonkierto otsalla, kunnes törmäsin tähän solmupantaan samana päivänä kahdessa eri paikassa. Vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja tein itsellenikin!


Muokkaukset: paksumpi lanka, ei levennyksiä niskaan, vaan neuloin tasaleveyisen pötkylän.

Lanka:  Dale Baby Ull kaksinkertaisena 
Puikot: En muista yhtään


Tässä ei siis ole neulottua palmikkoa, vaan neulotut suikaleet on solmittu tuollaiseksi rykelmäksi ja sitten poimittu silmukat ja neulottu loput pannasta. Nerokasta!



Oma hiusmallini on liian lyhyt, mutta liian pitkä pannan kanssa käytettäväksi eli koko ajan saa korjata hiuksia pannan sisään tai sieltä ulos, mutta ei se haittaa yhtään mitään, sillä tämä on IHANA!