Sivut

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Parhaat nuppineulat ikinä

Postaus sisältää saatuja tuotteita: Nuppineulat saatu Prymiltä, kangas NOSHilta.

Sain hiljattain blogin kautta postia Prymiltä. Kuoressa oli jos jonkinlaista neuletarviketta ja lankaa, mutta kaikkein eniten innostuin nuppineuloista. Alkuvuodesta Prym toi markkinoille täysin uudelleen muotoillut neulepuikot ja innostuin niistä valtavasti ja bloggasinkin niistä. Näistä nuppineuloista en tiedä kyllä lainkaan, että miten uudesta innovaatiosta on mahdollisesti kyse, mutta voi veljet, että olen pähkinöinä näistä. Miten voikin olla, että joku on nyt oikeasti osannut ajatella nuppineulatkin täysin uudelleen!

Toki on mulla ennenkin ollut muitakin, kuin perus pyöreäpäisiä nuppineuloja, mutta sellaiset sydämet, tähdet ym nupit ovat olleet vain visuaalisesti kauniita, vaikka käytettävyys ei ole sen kummempi kuin pyöreässäkään. Näissä nimenomaan on ajateltu sitä käytettävyyttä, ihan törkeen hyvät päät!


Näissä on siis perinteisen pallonupin sijaan täysin uusi muotoilu (easy grasp pins) ja näistä on todella helppo ottaa kiinni. Istuvat jopa minun nakkisormiini täydellisesti. Ei sillä, että normaalien nuppienkaan kanssa olisi isompia ongelmaa ollut, mutta nyt kyllä vaihdoin leiriä samantien, niin hyvät nämä ovat. Suorastaan imelää hehkutusta nyt taas, mutta voin kertoa, että mielipiteeni on täysin rehellinen, tekaistua hehkutusta ei voisi ostaa yhdellä rasiallisella nuppineuloja, eipä kyllä toisaalta rahallakaan, ihan niin helppo en ole.


Ja kaikkein parasta on se, että kun mulla on paha tapa onnistua ajaan ompelukoneella/saumurilla hyvin usein niin lähelle nuppineulaa, että sen poistaminen paininjalan alta on todella kettumaista hommaa, niin näistä sai otteen tiukassakin paikassa.


Nuppineulat olivat testissä kun ompelin tyttärelle leveähelmaista mekkoa. Päiväkodista kertoivat, että tyttäreni rakastaa pukeutua prinsessamekkoon ja tanssahdella muhkeiden helmojen kanssa. Tunsin heti piston sydämessäni, sillä hänellä on lähinnä joko paitoja tai sitten kapeahkoja tunikoita. Ihan vain muutama leveähelmaisempi mekko on ja kieltämättä olen huomannut itsekin, että hän niistä helmoista kyllä tykkäisi.


Niinpä leikkasin Noshilta blogiyhteistyön merkeissä saamani pupukankaan kellohelmamekoksi. Käytin perus raglanhihaisen paidan kaavaa, lyhensin riittävästi ja ompelin siihen kiinni vapaalla kädellä leikkaamani täyskellohelman. Taittelin siis kankaan useaan kertaan siten, että sain pienellä nipsautuksella leikattua ympyrän, jossa on keskellä paidan helman mentävä aukko (ja osasin kertalaakista mitoittaa sen oikein, yllättävää, vaikka insinööri olenkin!). Tällainen saksiminen toki aiheutti sen, että puput ovat pää alaspäin toisella puolen mekkoa, mutta ei voi mitään, ei ollut aikaa eikä jaksamista ylimääräisiin saumoihin ja kikkailuihin.


Nyt siis kelpaa pyörähdellä Antti Tuiskun tahtiin!


Mekosta tuli ihana ja tuo kangas on todella suloista, mutta ennen kaikkea, nuo nuppineulat räjäyttivät tajuntani!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Ensipakkasilla kerran

Sukka-Finlandian lämmittelysukkana on Lumi Karmitsan suunnittelemat "Keväällä kerran" -pitsipalmikkosukat. Minun tapauksessani näistä taisi tosin tulla ensipakkasilla kerran :D Mutta voi pojat, että on kaunis malli! Harmikseni ovat kokoa 38 eli en voi kuvata niitä jalassa, joten jalkapöydän palmikoita en pysty esitteleen. Kyseisessä sukkakisassa onneksi riittää sekin, että on kuvattu sukkablokeissa, vaikka en kilpailumielessä näitä neulonutkaan.


Lanka: Gjestal Maija (harmaa) ja Regia 6-fädig (valkoinen, saatu blogin kautta)
Puikot: 3 mm



Ohjeen saa tosiaan maksamalla Sukka-Finlandian osallistumismaksun ja kirjautumalla kilpailualueelle. Seuraava Sukka-Finlandian ohje putkahtaa vasta joulukuussa, mutta sitä odotellessa voikin yhteisneuloa Muita Ihanian marrassukkia, näistä vapautuivat sopivasti puikot siihen tarkoitukseen!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kaikki käyvät nyt Porkkalassa, joten minäkin halusin

Iski aivan jäätävä tarve päästä retkelle Porkkalanniemeen, koska "kaikki" suosikkibloggaajani ovat käyneet siellä nyt syksyllä, samoin pari työkaveria (yötä riippumatoissa) ja no siis aivan kaikki, joten väkisinhän sitä retkikateus iskee ja pakko lähteä itsekin. Yhtään en ottanut selvää yksityiskohdista, oletin vain, että autolla perille ja pakkasin lapset, miehen ja eväskorit autoon ja soitin pikkusiskolleni, haluaisiko lähteä koiransa kanssa mukaan. Ja toki halusi, Porkkalanniemi on hänenkin instafeedissä tuttu näky.

Parkkipaikalla vasta tajuttiin karu totuus, että kohde (meidän tapauksessa Lähteelä, ei niemen kärki) ei ollutkaan mallia autolla sisään, meillä ei ollut rattaita eikä kantoreppua ja taapero, joka joko kävelee 10 kilometriä tai ei metriäkään, valitsi tietenkin tänään sen "en muuten kävele metriäkään" -vaihtoehdon. Onneksi parkkipaikalta sai lainaan käteviä kärryjä, joista oli molemmat renkaat puhki. No, tulipahan treeniä kun vuorotellen vedettiin ja työnnettiin niitä jokunen kilometri.



Lapset diggasivat tottakai kärrykyydistä ja itseänikin onneksi lähinnä nauratti tilanne. Vaikka vähän kyllä tuli ikävä Brio Raceja ja tie oli niin hyvä, että siitä olisi selvinnyt hyvin matkarattaillakin tai toki kantorepun kanssa.


Perillä odotti valtava määrä pöytiä ja penkkejä evästystä varten sekä useampi keittokatospaikka. Osa pöydistä ja penkeistä oli vedessä, sillä merivesi oli korkealla. Tämän vuoksi meidän rantakallionäkymäkin oli huomattavasti erilainen kuin niissä toisten kuvissa, joista retkikateus iski.



Ihan luksusta nuotioritiläevästä muuten Paninit, joita saa nykyään ruokakaupoista! Tai on saanut jo pari vuotta, mutta joka tapauksessa, ihan parasta!








Sitten kuvattiin lapset kiipeilemässä siinä samassa puussa, missä kaikki muutkin ovat kuvanneet lapsensa kiipeilemässä.


Oli hankala saada kuvattua paikkaa ilman, että joka puolella olevat venelaiturit näkyisi. Paikka oli siis selkeästi suunnattu veneillä saapuville retkeilijöille. Palveluita (vessoja, roskiksia, keittokatoksia ym) oli tosi paljon. Ja tosiaan keittokatoksiin oli puita tarjolla.






Hieno paikka ja helppo tehdä matalan kynnyksen eväsretki (varsinkin jos ymmärtää ottaa pienimmille rattaat mukaan), mutta ei tämä meikäläisen osalta taida ihan jatkoon päästä.


----


LISÄYS: Me kävimme siis Lähteelä - Källvik -nimisellä alueella, ei ihan siellä Porkkalannimen päässä, kuten ilmeisesti suurin osa heistä, joiden retkikertomuksista inspiroiduin. Eli ehkä pitänee sittenkin ottaa vielä joskus Porkkalahomma uusiksi! Ihmekös tuo, että näkymä oli hieman eri, vaikka merivesi kyllä totisesti oli korkealla, kun pöytiä ja penkkejä lillui meren puolella, siitä ei päästä mihinkään. Joskus kannattaisi vilaista karttaa ennen kuin lähtee hötkyileen. Vaikka hyvä retki toki tämäkin.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Sukka-Finlandian mysteerisukat

Kuten tuossa jo aiemmin mainitsin, olen osallistunut Sukka-Finlandiaan ja siellä tosiaan julkaistiin lämmittelyohje tiistaina. Sen kimppuun en ole kuitenkaan vielä päässyt (eli kuten on ilmeistä, en nopeudesta lähde kisaan, enkä oikeastaan mistään muustakaan, kunhan neulon sukkia, yritän pitää hauskaa ja tuen hyväntekeväisyyttä), sillä puikot ovat olleet kiinni Sukka-Finlandian mysteerisukissa. Nyt viimein mysteeri on kuitenkin ratkaistu ja melkoinen mysteeri kyllä olikin! Aiemmin olen osallistunut vain sellaisiin mysteerisukkiin, joissa kuvio tai raidoitus on se mysteeri, tässä olikin mysteeriä koko sukan neulontajärjestys ja rakenne, sillä ensimmäisestä vihjeestä tupsahtivat patalaput.


Seuraavassa vaiheessa laput saivat pohjat.


Ja sitten sukkaan kärjet (tässä vaiheessa vielä huijasin, kun inhoan silmukointia niin tein kavennukset niin sanotusti loppuun saakka). Tässä myös malliesimerkki siitä, miksi kuvaan sukat aina sukkahousujen kanssa. Nyt halusin kuitenkin ikuistaa messevän ruhjeen sääressäni, mutta mustelma ylivaloittui kuvassa ja jäljelle jäi vain yleinen epäsiisti fiilis ja kurtulla oleva nilkkanahka.


Seuraavassa vihjeessä neulottiin samanlainen kavennusasia toisellekin puolen. Tässä jouduin jo oikeasti silmukoimaan. Se olisi kantapää.


Lopuksi purettiin tuo apulangalla tehty raita ja poimittiin siitä silmukat sukan varsia varten. Mielenkiintoinen sukka siis! Voi että, näitä oli kyllä kiva neuloa ja plussaa siitä, että ohje soveltui minkä tahansa kokoiselle langalle ja jalalle. Itsekin sain siis nelikakkoset. Malli on kyllä sen verran miehekäs etten välttämättä näitä itselläni pidä. Toisaalta sitten taas mun mies tuskin haluaa näin "värikkäitä" sukkia. Hienot ne joka tapauksessa ovat!



Ohje: Tiina Kaarela: Ilari (Sukka-Finlandian mysteeriohje)
Langat: Vuorelma Veto
Puikot: 3 mm


Ja sitten lämmittelysukan kimppuun! Varsinainen kisa alkaa tosiaan vasta itsenäisyyspäivänä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Halla

(Vanhana Apulantafanina tekisi mieli kirjoittaa otsikoksi "Hallaa peltipurkissa", mutta olkoon nyt pelkkä Halla.)

Koko syksyn lapset ovat sairastaneet, eikä olla päästy niin paljoa retkille, kuin mitä itse tykkäisin. Viikonloppu koitti taas ja aivan pakottava tarve päästä retkelle. Joku helppo drive in -kohde jossa lapset saisivat yskiä rauhassa. No, Kotkahan on aina hyvä idea! Olin keväällä bongannut instagramista jollain millä lie kotka-aiheisella hashtagilla kuvan hylätystä rautatiesillasta. Se oli sen verran kaukana ytimestä, että normaaleilla Kotkareissuillamme (bussilla autottoman siskoni luokse) ei sinne kovin näppärästi päästäisi, joten nyt oli hyvä sauma sille, kun oltiin liikenteessä omalla autolla. Pienellä googlettamisella selvisi, että Halla-nimisellä alueella olisi aika paljon muutakin jännää, kuin entinen rautatiesilta. Olisi autiota tehdasta ja uponnutta laivaa. Ei kovin lapsiturvallisia kohteita, mutta kolmen aikuisen voimin selvittiin hyvin. Kuten kuvista näkyykin, taaperoa pidettiin rattaissa ja esikosta talutettiin tai kannettiin harteilla. 


En todellakaan suosittele näitä kohteita lapsille, vaikka itse olimmekin varmoja siitä, että pystymme lasten turvallisuuden takaamaan (ja toki selitimme, että ominpäin tällaisiin ei sitten todellakaan ole mitään asiaa, mutta eipä nämä meidän lapset ominpäin muutenkaan minnekään vielä aikoihin pääse). Eli pesen käteni kaikesta moraalisesta vastuusta, jos joku tämän innostamana tänne lähtee ja putoaa sillan läpi mereen.


Sillassa nimittäin oli reikiä suoraan mereen. Puomit toki oli sillan molemmissa päissä, joten oletusarvo lieneekin, että silta on todellakin parhaat päivänsä nähnyt.


Jokin tällaisissa paikoissa kuitenkin kiehtoo, etenkin kun aiheena on rautatie ja me ollaan vähän junanörttejä.







Sillan toisesta päästä suunnistettiin kohti Hallan sahan voimalaitosta, joka siis on "hylätty tehdas".

Hieno ja kiehtova paikka päivännäöllä mukavassa seurassa, mutta tämän jälkeen lienee turha enää vinkua, että oman työpaikan (tehdas sekin) kellaritiloissa käyminen pelottaa.



Jonkin lähteen mukaan torniinkin olisi ainakin jossain vaiheessa päässyt, mutta sen verran itsesuojeluvaistomme kuitenkin toimii, että ei tullut mieleenkään sinne kiivetä.








Viimeisin ja kesyin kohteemme (vaikka romua ja lasinsiruja sielläkin ja toki hukkumisvaara) oli uponnut laiva, jota katselimme ihan vain rannasta käsin.





Lisäksi pääsimme ihaileen ihanaa syksyistä luontoa ja merimaisemia.



Vähän erilaisempi pieni seikkailu siis tällä kertaa!

Kaikki Kotka-aiheiset postaukset: täältä
Saman teemaisia muita postauksia: