Sivut

torstai 16. huhtikuuta 2015

Kädentaitopostimerkit

Luin postin sivuilta tiedotteen syksyn uusista postimerkeistä ja nyt on kyllä pakko vähän älähtää. Tällä pienoisarkilla halutaan nostaa käsityön arvostusta ja ehdotuksen oli tehnyt Taitoliitto, Tekstiiliopettajaliitto ja Teknisten aineiden opettajat. Merkkisarjassa on edustusta sekä perinteisistä että uudemmista käsityötekniikoista mutta olenko ainut jonka mielestä nämä merkit korostavat vain entisestään käsitöiden nukkavierua mainetta ja sitä että se on ihan mummojen hommaa ja saa edelleen kansan syvät rivit huokaamaan kuinka sitten kun kutojamummoista aika jättää, kukaan ei enää osaa näitä taitoja?


Minusta vähän surullista että Taitoliitto ja kässäopettajien liitotkin haluavat nostaa korokkeelle tuohitöitä ja isoäidinneliöitä. Ihmekös sitten että käsityöskenen ulkopuolella pysyy tiukasti "mummojen hommaa" -leima tälle harrastukselle.

No mutta ei kai siinä, pitkää ikää torimummoille! Mä taidan ostaa noita rock-postimerkkejä.

(Kuva postin sivuilta)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Tipitii

Ostin marraskuussa Tampereen kässämessuilta Åsa Broon ristipistokeksin mutta en sitten kuollaksenikaan keksinyt mitä siihen olisin kirjonut. Lopulta tein sitten juurikin samanlaisen, mutta vain erivärisen, linnun mitä sielläkin oli mallina. Onhan se ihan todella hieno! Kaulakoruksi pääsee tämä tirppa.




Otin vähän liian monta säiettä muliinilankaa ja reiät tulivat niin täyteen että multa taittui käyttökelvottomaksi KOLME neulaa ja jouduin lopulta vetään neuloja pihdeillä kun sormenpäistä tuli jo verta mutta ei antanut luonto periksi että olisin purkanut ja aloittanut alusta vähemmillä langoilla.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Muumisynttärit

No niin, 3-vuotiasta on juhlittu, kahtena eri päivänä jopa, kuvia nyt siis molemmista pirskeistä. Minulla oli vaikka ja mitä ideoita joita en sitten  kuitenkaan mitenkään jaksanut toteuttaa. Perjantaina syötiin valmiskakkua ja sunnuntailta puuttui kokonaan kakku ja jo perinteeksi muodostunut photo booth jota varten olin kyllä ostanut esim kangasta Muumimamman essua varten mutta raskausvaivat veivät voiton tällä kertaa. Mutta pöytä notkui herkuista kuitenkin ja KAIKKI kutsutut vieraat saapuivat paikalle, leikkikavereita oltiin jo koko viikko odoteltu innoissaan, joten olen enemmän kuin onnellinen vaikkakin todella väsynyt nyt ja niin taitaa olla päivänsankarikin. Kiitos kaikille :)


















lauantai 11. huhtikuuta 2015

Lapsimessut, Kädentaito ja Outlet expo

Olin tänään messukeskuksessa bloggaajapassilla joten kirjoitan muutaman sanan tapahtumasta. Menin ilman lasta vaikka siellä olisi voi sentään, vaikka ja mitä superkivaa, lapsille! (Ja vielä pienoismallimessut ja lemmikkimessut jotka olisivat varmasti olleet tosi mieleisiä pikkumiehelle.) Olin kuitenkin suunnittellut käyttäväni aikani supershoppailuun ja nostin käteistäkin oikein reilulla kädellä mutta eipä sitä kovin paljoa tullutkaan osteltua. Tämä messutapahtuma on kuitenkin mielestäni yksi kevään kohokohdista!

Oli mielenkiintoista osallistua lapsimessuille tällä kertaa niin että on jo lapsi mutta on myös raskaana ja siis vauva tulossa! Tuntui että olin joka kojulle kohderyhmää :D Tsekkasin tietenkin lempparini, Metsolan (koska Pupu Tupuna), Mainion, Valion Onnin, Crocsin ja Mehujehun (vaikka ei uusia tarvitakaan ja lapsi osaa jo pillijuomansa juoda nätisti ilman muovikoteloa) ja kävin hipelöimässä tämän vuoden äitiyspakkausta.









Kädentaitomessuja Helsingissä olen haukkunut aina nukkavieruiksi mutta tällä kertaa nekin yllätti. Heti kun paikalla oli Indie Fabrics ja vähän Molla Millssiä niin jo lämpeni tämäkin kyynikko.





Outlet expossa kävin ihan vain Feelmaxin vuoksi koska viime vuonna ostin sieltä jäbälle paljasjalkakengät. Niitä oli siellä nytkin, lasten kokoisia, 15 eurolla mikä on ihan törkeen halpa! Mutta just se meidän tarvitsema koko oli tietenkin loppu. Mutta neljäkakkoset päätyivät mukaan kun mies halusi itselleen sellaiset. Outletissä riemastutti myös Nanso ja R-collection.





Ja mitä sitten tarttui mukaan? Kaksi Pupu Tupuna -harsoa, Pikkukakkosbody, Paapiin kangasta ja miehelle Feelmaxit.


Messut  avoinna vielä huomenna!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

3 vuotta äitinä

Hui, lapsi täyttää tosiaan kolme! Ihana ja rakas pikku hassuttelijani ei ole enää todellakaan vauva mutta nyt ei enää edes taapero! Mitä ihmettä!

Nyt onkin syntymäpäivän koittaessa kovasti ollut jäbän syntymäasiat mielessä kun kohdussa kasvaa jo toinen lapsi. Kaiken pitäisi olla tuttua mutta kaikki on silti niin kovin vierasta. Viimeksi tosiaan, jäbää odottaessani, sain raskausmyrkytyksen ja siitä hetkestä kun sitä ensimmäisen kerran epäiltiin, kiellettiin mua googlettamasta mitään kokemuksia, kai etten ala stressaan ja verenpaine nouse. Ymmärsin oman hyvinvointini päälle sen verran että en googlettanut. En siis tiennyt asiasta mitään! Ravasin kontrolleissa monta kertaa viikossa ja elin siinä uskossa että sitten kun mut joudutaan ottaan osastolle, makaisin siellä kaksi kuukautta. Itkin ja surin sitä koska se on niin kamalan pitkä aika. Kun viimein osastotuomio napsahti, pitkäperjantaina 2012, sain vasta tietää että ei tässä kuule paria viikkoa kauempaa missään tapauksessa mene. Tulisin synnyttään keskosen. En ollut etukäteen selvittänyt mitään synnytykseen liittyviä asioita koska mua ahdisti ne ja pitihän mulla olla aikaa. Synnytyssairaalan tutustumiskierroskin vasta viikkojen päästä. Osastolla maatessani jokusen kerran kyllä hoitajat tulivat keskustelemaan, lähinnä synnytyksen käynnistämisestä ja siitä miten keskosvauva viedään heti tarkkailuosastolle enkä saa häntä vierelleni. Juteltiin keskosajasta lastenosastolla jne mutta synnytyksestä itsestään ei puhuttu muuta kuin että se sattuu sietämättömän paljon mutta tulen saamaan heti epiduraalin kun lähdetään synnytyssaliin (enkä muuten edes saanut sitä kun lapsi tuli jo ulos). En tiennyt etukäteen että on edes olemassa ballonkikäynnistystä. En olettanut että synnytys alkaa niin pian käynnistyksestä kun puhuttiin paljon pidemmistä ajoista ja selitin kätilölle että ei supista vielä mutta joku ihan saatanallinen kipu iskee kolmen minuutin välein. Niin, mikäköhän... Kukaan ei ollut kertonut että avautumisvaiheessa saattaa alkaa oksettaan ja tällaiselle oksennuskammoiselle se oli todellinen trauman paikka. En tiennyt! Miksei kukaan kertonut? Kaikki kyllä jauhaa ponnistusvaiheessa paskantamisesta mutta näin oleellinen asia kuin mahdollinen oksentaminen jätettiin mainitsematta! En myöskään tiennyt että voi joutua ponnistaan kontillaan. Saatika kyljellään. Ei kukaan ollut kertonut enkä ollut ottanut yhtään selvää. Ajattelin että joko se elokuva-asento tai joku jakkara (josta en muuten vielä tänä päivänäkään tiedä millainen se tarkalleen ottaen on eikä kyllä oikeastaan edes kiinnosta). Täydellinen kontrollin menetys koko shown ajan. Monille painajainen mutta mulle toisaalta ihan sama, kaikki kävi niin äkkiä etten ehtinyt oikein edes tajuta kivuiltani mitään. Kalvot puhkaistiin ja sydänäänet heikkeni, piti ponnistaa vaikka ei supistanut ja hyvin tuli ulos. (Noh, lapsi oli niin pieni että olisi varmasti pulpahtanut ulos sillä että nousee seisomaan ja menee kerran kyykkyyn.) Kukaan ei ollut kertonut että istukka voi jäädä jumiin! Miten voisi edes tulla mieleen että sitä istukkaa revitään ja painetaan sitten viiden-kuuden henkilön voimin ulos kun se maaginen lapsen ponnistaminen on takanapäin. Kukaan ei ylipäätään puhu tästä vaiheesta oikein mitään (myöhemmin kyllä kaveri joutui jopa leikkaukseen tuosta samaisesta syystä joten en siis ole universumin ainoa istukan jemmaaja). Nytpä tiedän senkin. Ja sen että ilokaasuhumala on kertakaikkiaan ihana. Nimenomaan siis tuossa jälkeisvaiheessa, synnytysvaiheesta en tiedä, en ehtinyt hengittää.

Pelottaa siis todellakin tämän toisen raskauden kanssa että minne tässä joutuu. Olen paljon viisaampi mitä synnytyksiin tulee ja luulen että totaaliylläreitä (sarjassamme mikä on tämä saatanallinen kipu kolmen minuutin välein) ei välttämättä tule. Mutta en tiedä milloin pitäisi lähteä sairaalaan, viimeksi kun olin siellä ollut jo valmiiksi päiväkausia, ahdistaa että lapsi syntyy rappukäytävään. Mitä jos synnytys kestää tällä kertaa yli tunnin, mitä kivunlievitystä haluaisin käyttää? Olenko luomu- vai puuduteihminen, en tiedä jos joudun sellaisesta päättään. Mitä jos lapsi on yli puolitoistakiloinen, en osaa käsitellä sellaista vastasyntynyttä megavauvaa! Mutta vielä pahempaa, mitä jos tämänkin kanssa joudutaan osastolle jo viikolla 32? Tai vielä aiemmin?

Täysiaikaiset vauvat, niistä en tiedä kertakaikkiaan mitään. Keskosen kanssa oli jotenkin niin simppeliä. Se nukkui käytännössä koko ajan. Oli tietyt kellonajat jolloin tehdään tietyt toimenpiteet. Sitten taas annetaan nukkua. Tällä viikolla jäbän varhaiskasvatuskeskustelussa tuli puheeksi tuleva vauva ja lastentarhanopettaja viittasi siihen miten vauvat saattaa syödä toooooodella pitkiäkin aikoja että miten siinä kolmevuotiaan kanssa sitten samalla arki toimii. Totesi vielä tuohon ruokailuun liittyen että niin, tiedäthän sinä. Mutta kun en tiedä! En todellakaan tiedä! Mun vauva sai maitoa nenämahaletkulla ja myöhemmin ryysti pullostaan tietyn mitatun määrän maitoa viidessä minuutissa. Aikaa meni joo lypsämiseen, tiskeihin ja sterilointeihin mutta itse ruokintahetki oli hyvin lyhyt sen jälkeen kun vauva oli kerännyt voimia sen verran että jaksoi syödä. En siis todellakaan tiedä mitään neljän tunnin imetyssessioista. Tai imettämisestä ylipäätään. Meidän pikkukeskosen kanssa se kun ei koskaan lähtenyt sujuun. Siihenkin kyllä haluan tällä kertaa ehdottomasti enemmän ohjausta! Oli sitten keskonen tai enemmän täysiaikainen.

Kääk! Kääk! Kääk!

Kolme vuotta jo äitinä ja silti pelottaa nämä asiat. Uskomatonta että siitä on jo niin kauan! Kaksi äitiyspakkausmakuupussikuosiakin jo välissä. Ja vaunuharsot ovat muuttuneet enemmän siihen suuntaan mistä mua moitittiin silloin (kun kehtasinkin sanoa että en halua harsoa laittaa vaan jonkin nätimmän tekstiilin jos ylipäätään jotain tarvitsee käyttää). Hyviä perheblogeja on nykyään muillakin kuin Elsalla. Miltä tuntuukaan olla äiti vuonna 2015? Lyllerrän huomenna asa-lääkityksineni, verensokerimittareineni ja lantiolöystymäni kanssa sitä ihmetteleen Lapsimessuille. Moikataan jos tavataan! Ja hei pliis, rv 16 ja kaikki vaivat jo? Kyllä! Nyt on raskausbingossa osuneet hyvät numerot (joo tiedän, oon vaan läski ja pitäisi ymmärtää olla lisääntymättä). Tosin asa on vain ennaltaehkäisevä mutta eiköhän se myrkytys tälläkin kertaa tule.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Virkattu lippis

Olen vuosikaudet haaveillut Coston tupsulakista mutta kun ne on niin kalliita ja varmaan tosi kuumia ja mulla on niin iso pääkin että ei varmaan saisi kuin tylsän värisenä jne jne jne, no ei se mitään, virkkaan itse! Muistin asian kun näin Mehukekkerit-blogissa virkattuja lippapipoja. Omani tosin tein ilman ohjetta, aloittamalla ylhäältä keskeltä ja sovittamalla päähäni työn edetessä ja just hyvä tuli!


Lankana Rico design essentials cotton dk (ostin Lankamaailmasta), värinä aivan törkeeeeeeeen upea sininen (joka ei varmaan välity kuviin asti mutta kuitenkin). Käytin 3,75 mm koukkua. Tupsu on jämälangasta (jotain puuvillaa) ja täytetty vanulla.






Äääk, tykkään tästä niin!!!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Muumisynttärivalmisteluja

Hui, mun lapsi täyttää kolme!!! Aloitin eilen illalla synttärivalmistelut paperiaskartelulla. Teemana on tänä vuonna helpompaakin helpommat Muumit. Melkein rupesi jo kaduttaan kun tässä ei hirveästi ole haastetta (verrattuna viime vuoden junateemaan), sen kun ostaa kaupasta valmiit Muumimässyt ja -ilmapallot. Mutta ainakin pannukakkua tulee tarjolle karkkien kaveriksi sillä sehän on hyvin muumimaista. 






maanantai 6. huhtikuuta 2015

Leikekirjaan täytettä

Mun toissajouluksi neulomani Saab-sukat pääsivät huhtikuun Saabistilehteen täytekuvaksi, melkoinen meriitti se kai tämäkin :D