Sivut

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat

Yhteistyössä: Visit South Coast Finland

Otsikosta huolimatta kyseessä on tämän päivän ns joulukalenteripostaus.

Sain viime vuonna kutsun ihanalle joulumarkkinakiertomatkalle Visit South Coast Finlandilta (hehkutuspostaus kyseisestä reissusta täällä) ja silloin ihastuin Lohjan menneen ajan joulumarkkinoihin niin, että päätin tulla seuraavana vuonna sinne, oli mikä oli. Ajatus oli siis, että tultaisiin koko perhe ja ihan ominpäin, mutta sitten tulikin kutsu blogimatkalle kyseisille markkinoille  ja tartuin siihen. Vähän kyllä paikan päällä harmitti se, että en tullutkaan perheen kanssa, koska tapahtuma olisi ollut lapsillekin tosi kiva, mutta toisaalta oli kiva mennä myös ihan yksin. Tai yksin ja yksin, sillä tottakai mukana oli pikkubussillinen muitakin bloggaajia sekä jo edellisiltä reissuilta tuttu opas Tuula Kleiman. Markkina-alueella tosin kiertelin itsekseni.

Päivä alkoi aamiaisella Cafe Laurissa. Siinä on kyllä aivan ihana kahvila! Saatiin ihanaa juustopiirakkaa ja toki glögiä (omistajapariskunnan oman pihan herukoista keiteltyä).
Kahvilassa on ihana tunnelma, todennäköisesti kyllä muulloinkin kuin joulun aikaan.



Markkinoilla kiertelyyn oli tänä vuonna ruhtinaallisesti aikaa ja ehdinkin käymään myyntikojujen lisäksi kaikessa rauhassa myös museoalueella ja kirkossa kuuntelemassa joulukonserttia. Museossa en käynyt sisällä, sillä säästelen sitä siihen, jos saadaan se perhereissu Lohjalle vielä aikaiseksi, niin on sitten itselleenkin jotain uutta. Sen lisäksi siis, että tykkään reissuissa aina suorittaa mahdollisimman paljon ja tehokkaasti, toisaalta rakastan myös sitä kutkutusta, että jättää jotain ensi kertaankin, jos on sellaisesta kaupungista kyse, minne todennäköisesti joskus vielä palaa.



Markkinoilla oli jälleen valtavasti myyjiä ja kaikki olivat panostaneet ihanasti myyntikojunsa ulkonäköön ja myytävät tuotteetkin olivat kaikki oikeasti joulumarkkinoihin sopivia. Viime vuonna jäin kaipaan joulumusiikkia, nyt bongasin ainakin kaksi pientä lapsikuoroa laulamassa ja keräämässä rahaa koululuokalle tai harrastusjärjestölle. Heitin kolikon molemmalle porukalle. Lisäksi kirkossa tosiaan oli joulukonsertti, itse piipahdin kirkossa siinä vaiheessa kun vasta harjoittelivat ennen varsinaista esitystä, mutta viihdyin kuitenkin pitkän tovin sitä kuuntelemassa. Tiernapojatkin kuulemma alueella esiintyivät.




Poikani pyysi, että toisin markkinoilta Lohjan omenoita, koska ne ovat niin hyviä. No niinhän ne ovat! Joten ihan ensitöikseni hankin kannettavakseni kilon omppuja. Lisäksi ostin miniatyyrikokoisen pärekopan ja muutaman puisen kuusenkoristeen. Lankojakin oli myynnissä useassa kojussa. Siis sellaisia lammastilan lankoja ja kasvivärjättyjäkin. Houkutteli myös kovasti erilaiset lyhdyt ja piparitalot. Aivan kaikkea mahdollista kyllä oli tarjolla, ruokajuttujakin vaikka mitä. Kokonainen sika pyöri vartaassa ja loimulohet olivat tulilla. Me käytiin syömässä riisipuuroa.





Kyllä minä voisin lähteä tänne taas ensi vuonnakin, sillä edelleen olen sitä mieltä, että näiden täytyy olla parhaat joulumarkkinat Suomessa, ainakin paremmat kuin yhdetkään Pääkaupunkiseudulla.


Markkinoiden jälkeen käytiin vielä Tytyrin elämyskaivoksessa. Kirjoitin kaivoksesta keväällä, enkä keksinyt nyt mitään uutta näkökulmaa uutta postausta ajatellen, joten suosittelen katsoon sen vanhan, mikäli kaivosvisiitti kiinnostaa. Sinnekin pitää kyllä päästä joskus lasten kanssa käymään!

tiistai 12. joulukuuta 2017

12

Eilen lähdettiin lasten kanssa suoraan töistä/päiväkodista Helsinkiin pienelle joulukierrokselle ja käytiin läpi kolme ilmaista kivaa lasten joulujuttua. Kaikissa oli aivan älyttömän ihana joulutunnelma, mutta jännästi kuitenkin aivan erilainen kussakin kohteessa. Miten sitä onkin niin monta erilaista mahdollisuutta tuoda joulufiilistä! Tai sitten olen itse niin jouluihminen, että saan ne fiilarit about kaikesta. Joka tapauksessa, kierros aloitettiin Skidilän joulusta!

Skidilän joulu on siis Skidit-festareiden (ja Skidit discojen ja Skidit risteilyjen) järjestäjien joulutapahtuma Helsingin Kalliossa, Stidilässä, mikä sijaitsee samaisella Kaikupihalla kuin missä kesäiset Skidit-festaritkin järjestetään. Discoihin ja risteilyihin ei olla (vielä) osallistuttu, mutta festareilla ollaan oltu sekä tänä että viime vuonna ja ollaan tykätty niistä tosi paljon. Niinpä aivan ehdottomasti piti päästä kokemaan Skidilän joulukin!


Tapahtuma alkoi sunnuntaina ja kestää vielä torstaihin saakka (10.-14.12.), joten hyvin ehtii vielä käymään. Ohjelmassa on ollut kaikenlaista kivaa, kuten muskaria, leipomista, askartelua ja nukketeatteria (osaan näistä on erillinen pääsymaksu), mutta me mentiin ihan vain leikkimään ja nauttimaan joulutunnelmasta.


Paikka oli sisustettu niin ihanasti räsymatoilla, vanhoilla huonekaluilla ja kynttilöillä, että olisin voinut jäädä asuun sinne. Joululaulut soi hiljakseen ja lapset leikkivät pahvista tehdyissä "piparkakkutaloissa". Siis täydellistä, kertakaikkiaan.






Meidän siellä ollessa ei ollut valtavaa ryysistä, joten saatiin nauttia rauhallisesta ja lämpimästä tunnelmasta. Oltaisiin jääty katsoon tunnin kuluttua alkava nukketeatteriesitys, mutta nälkä kurni vatsoissa, joten poistuttiin syömään ja jatkaan joulukierrostamme.


Seuraava kohde oli Tuomaan markkinat ja ilmaiskaruselli. Senaatintorilla oleville Tuomaan markkinoille on kyllä saatu erityinen joulutunnelmansa ja täällä ollaan kyllä käyty nyt joka vuosi, kun nämä on tässä karuselleineen järjestetty. Oltaisiin joulupukkiakin käyty tapaamassa, mutta hän oli ehtinyt jo poistua paikalta.



Aleksanterinkatua pitkin jatkettiin matkaa kohti rautatieasemaa ja matkan varrella päästiin viimein katsoon lähietäisyydeltä Stockmannin jouluikkunaa. Kerran aiemmin jo tänä vuonna yritettiin, mutta ajankohta oli huono, sillä lähellekään ei olisi päässyt kuin jonottamalla. Kannatti siis jaksaa, vaikka olevinaan kamalasti väsyttikin työpäivän päätteeksi, tulla arki-iltana.


Tosiaan, Stockan jouluikkunassa on siinäkin aivan omanlaisensa ja erityinen joulutunnelma, totaalisen eri kuin Skidilän joulussa tai Tuomaan markkinoilla, mutta ei lainkaan sen hullumpi. Tässä on sitä sellaista lelumaista joulun taikaa.


Voi että, voisin toistaa tämän kierroksen vaikka heti tänään, mutta valitettavasti kotitöitäkin on pakko tehdä välillä, niistä ei pelkällä joulun taialla selvitä.

maanantai 11. joulukuuta 2017

11

Tonttulakit!


Ostin Tampereen kässämessuilta Paapiiltä trikoota tonttulakkeja varten ja Paapolta tupsut. Isompaan lakkiin ompelin suurehkon punaisen napin, pienempään rusetin.


Ei mulla mitään kaavoja ollut, mittasin päiden ympärykset ja leikkasin kankaasta vapaalla kädellä taitteelta. Hyvät tuli!



 Nyt on kyllä tosi suloiset pikkutontut! 

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10

Vielä ehtii neuloa jouluksi kasan ihania solmupantoja! Haaveilin muhkeasta pannasta ja olin jo aikeissa neuloa sellaisen, missä on yksi palmikonkierto otsalla, kunnes törmäsin tähän solmupantaan samana päivänä kahdessa eri paikassa. Vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja tein itsellenikin!


Muokkaukset: paksumpi lanka, ei levennyksiä niskaan, vaan neuloin tasaleveyisen pötkylän.

Lanka:  Dale Baby Ull kaksinkertaisena 
Puikot: En muista yhtään


Tässä ei siis ole neulottua palmikkoa, vaan neulotut suikaleet on solmittu tuollaiseksi rykelmäksi ja sitten poimittu silmukat ja neulottu loput pannasta. Nerokasta!



Oma hiusmallini on liian lyhyt, mutta liian pitkä pannan kanssa käytettäväksi eli koko ajan saa korjata hiuksia pannan sisään tai sieltä ulos, mutta ei se haittaa yhtään mitään, sillä tämä on IHANA!

lauantai 9. joulukuuta 2017

9

KREISIT JOULULEGGINSSIT! Eikös olekin huikea idea? No on!


Ompelin itselleni ja taaperolle tilkkuleggarit joululöysäilyä ajatellen. Ihan vaan kotiolosuhteisiin, juu juu. Tosiasiassa olen joutunut käymään omillani jo töissäkin, kun ei sattunut muita oleen puhtaina, mutta ei se mitään.

Lapsen leggareihin tuli oikeasti kivasti sävy sävyyn jouluisia kankaita. Mustaa, valkoista, harmaata ja punaista. Tosi kivat tonttuhousut siis!


Omiini oli hankalampi löytää sopivan kokoisia tilkkuja, joten näistä ei tullut ihan yhtä harmoniset. Mutta en itsekään ole erityisen harmoninen ihminen, joten tykkään näistä ihan hulluna.


Miehelle ja jäbälle en uskaltanut ehdottaa kreisejä tilkkuhousuja joululööbailuun.

Tyttärelle olen ommellut ennenkin tilkkulegginssit.

perjantai 8. joulukuuta 2017

8

Pikkujoulut. Nuo skumpankosteat juhlat, joilla ei ole juurikaan mitään tekemistä itse joulun kanssa, mutta joita odotan kuitenkin vastaavanlaisella riemulla, kuin jouluaattoa lapsena.


Tänä vuonna pikkujouluilen korkkikankaisen Moumou designin laukun kanssa (jonka ostin Made by Helsingistä) ja laukun väreihin mätsäävillä korviksilla, jotka tein itse. Puuhelmet on tilattu aikoja sitten Paapolta, lanka on jotain puuvillajämää. Itse asiassa vastaavanlaisia (mutta hillitymmän kokoisia) korviksia oli siellä Made by Helsingissäkin (Annie Eleanooran tekemiä), mutta vannon, että tässä on käynyt great minds think alike -tilanne, sillä omat koruni olivat valmiina jo ennen kuin näin sellaiset kaupassa. Tuskin kuitenkaan omasta päästä olen keksinyt, sillä onhan nämä kulmikkaat puuhelmet ja lankatasselit nyt tätä päivää eli tällaisia tulee vastaan jossain ja jäävät sitten alitajuntaan muhimaan.


Tein tosiaan langasta tasselit ja laitoin roikkumaan korvakorukoukun ja helmen alle korupiikillä.



Koska hiusmallini on sellainen, että hiukset peittävät korvat, pitää korvisten olla massiiviset, jotta ne erottuvat. Nämä korut saavat roikkua ihan reilusti ylipitkinä olkapäillä. Helmetkin ovat suuret, mutta eivät kuitenkaan liian painavat.



Korvikset olivat testikäytössä taannoisella Tallinnan matkalla, siksi hyttivessakuvat sovituskuvina.


Pakko muuten sanoa, että tuo glögikuohari ei kyllä mene jatkoon. Ajatuksena huikea, mutta maku ei ihan mun mieleen kuitenkaan.

torstai 7. joulukuuta 2017

7

Viime vuonna ilmestyi Riikka Kantinkosken ja Virpi Mikkosen joulukirja. Itse ostin sen vasta joulun jälkeen, koska ensin ajattelin, että en tarvitse kirjaa, jossa on joulureseptejä gluteenittomina, sokerittomina ja lihattomina. Ei sillä, etteikö ehdottomasti olisi järkevää syödä siten, mutta epäilin, että en kuitenkaan kokkailisi sillä tavoin. Mutta koska kirjassa on myös Riikan tekemiä askartelu/koristeluohjeita ja ruokakuvatkin ovat upeita ja inspiroivia, joulun fiilistelyn hengessä nappasin kirjan ostoskoriin, kun oli Adlibriksellä joku alennuskampanja taannoin.



Eniten ruokajutuista inspiroi joulukranssipitsa. Ehkä itse tekisin vähän vastaavanlaisella reseptillä, kuin Kotipizzan vegelankku, mutta tällaisen kranssin muotoon. Vielä en ole ehtinyt toteuttaan, mutta onhan tässä onneksi joulunaikaa jäljellä.



Mutta parasta antia kirjassa tosiaan on ne upeat kuvat. Tätä selaillessa pääsee kyllä joulufiikseen, vaikka yhtäkään myskikurpitsabataattikeittoa tai punajuurituorepuuroa ei pyöräyttäisikään.




Tunnelmakuvissa on myös ilahduttavan paljon neuleita.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6

Suomi 100, jee!

Tähän piti tulla ties ja mitä, mutta lapset ovat kuumeessa ja leipomuksetkin menivät päin sitä yhtä paikkaa, joten lennosta vaihdetaan aihetta, mutta pysytään vähän kuitenkin juhlavissa tunnelmissa, sillä tadaa, tyttärelle neulottu juhlamekko!


Aloitin tätä jo keväällä. Aloitin ja purin, monen monta kertaa. Ensin langat olivat olevinaan jotenkin vääränlaiset ja ostin toiset. Sitten ohje oli huonosti tehty ja piti pariin otteeseen purkaa ja parannella. Sitten se valmistui, mutta oli liian iso ja piti odotella lapsen kasvamista. Onneksi tuossa iässä ei tarvitse kovin kauaa odotella venähtämistä. Nyt se nimittäin on oikein hyvän kokoinen, sopivasti talvisesongiksi.


Ohje: Ministrikk: Dancing Dress / Dansekjolen
Lanka: Dale Baby Ull
Puikot: 3,5 mm


Olen kerran ennenkin neulonut Ministrikin ohjeella, vuosi sitten playsuitin taaperolle. Silloinkin angstasin, että ohje oli epälooginen ja huonosti kirjoitettu. Sama taso jatkui tässäkin mekossa. Silti se on niin nätti, että halusin ohjeen ostaa ja sellaisen neuloa. En nyt enää muista kaikkia ongelmia, mitä ohjeessa oli, paitsi epäloogisen järjestyksen, jossa ohje oli kirjoitettu, mutta heti jo tuossa miehustassa oli nuo reikäpitsirivit ohjeistettu siten, että kavennukset ja lisäykset eivät menneet symmetrisesti. Insinöörinä en tietenkään voinut sitä sellaisenaan neuloa, vaan koska jonkin verran osaan ja ymmärrän neulomisestakin, muokkasin ne toistensa peilikuviksi. Kertalaakista en tietenkään onnistunut, vaan ainakin kerran piti senkin vuoksi purkaa, koska olisihan se liian helppoa ollut ensin johonkin mallitilkkuun kokeilla. Lisäksi ohjeesta poiketen neuloin hihat täysipitkiksi, sillä lyhythihaiselle villamekolle en näe kertakaikkiaan mitään käyttöä. Mitään tänne alle kun ei tarvitse pukea, sillä lanka on todella pehmoista merinoa.



Kaikki tuskat on kuitenkin hyvin unohtuneet ja nyt kun mekko on viimein päässyt käyttöön asti, on lähinnä mielessä vain, että kyllä on suloinen ja ihana mekko. Se olisi ehdottomasti puettu myös päiväkodin itsenäisyyspäiväjuhlaan, jos ei olisi tullut kuumetta ja pitänyt jäädä kotiin.


Ihana yksityiskohta mekossa on niskassa oleva nappi, sillä se on äitini äidin jäämistöstä. Kuten molemmat mummuni, minäkin toki kerään napit talteen rikki menneistä vaatteista. Mistäs sitä tietää, jos vaikka joskus omakin mahdollinen lapsenlapsenlapsi vielä kulkisi mekossa, jossa on minun vanhasta vaatteestani jemmattu nappi.


Tämän myötä oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!