Sivut

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Vauvan kukkaympyräkypärälakki

Olen tehnyt kahdesti aiemminkin vauvalle päähinettä meiningillä kaksi ympyrää ja keskisoiro. Ensimmäinen keskoskokoa jäbälle isoäidinympyröillä bambupuuvillasta (joka kutistui pesussa) ja toinen merinovillasta talveksi perinteisillä virkatuilla ympyröillä (oli liian iso ja seuraavana talvena tottakai liian pieni). Nyt kun on taas vauva niin pitihän sitä kokeilla onneaan ja laitoin koukulle kukkaympyrät. Tein oikein laskelmia että millaiset halkaisijat ympyröihin tarvii jne mutta koska oli kyse pitkäpylväillä ja pylväillä virkatusta kuviosta, on sanomattakin selvää että halkaisijaa ei voinut sentin tarkkuudella saada oikeaksi, ei edes kahden. Että se niistä laskelmista.


Keskisoiron tein tällä kertaa neuloen koska se on siromman näköinen eikä niin paksu ja tönkkö. Soiroa kavensin vähäsen niskaa kohden ja etuosaan tein lyhennetyillä kierroksilla pienen lipan joka tietenkin vain rullaantui mutta on oikeastaan aika söpö juuri siksi, joten en ala virkkaan reunusta tms. Eli soiro oli malliltaan about sellainen kuin pikkuhousunsuojat 90-luvulla ennen kuin keksittiin anatominen muotoilu.


Mun piti tehdä tähän lakkiin ihan ohje mutta nyt on niin että en voi mennä sanoon mitään mittoja. Sitä on pakko sovitella ja mittailla päähän koko ajan ja silti voi tulla väärän kokoinen. Onneksi lanka jousti, ei kutistunut pesussa vaan luojan kiitos vähän venähti ja sain venyteltyä sitä sen verran että luiskahti hyvin päähän. Meinasi nimittäin tulla kriittisesti liian pieni. Ylläri.


Langan sain syksyllä Lankamaailman blogitapahtuman goodiebagista. Ihan jees lankaa mutta aika löyhäkierteistä joten virkatessa halkeili ikävästi.

Lanka: Hjertegarn extrafine merino cotton
Koukku ja puikot: 3,5 mm


Koska on talvi, ompelin pyörylöihin fleecevuoren ja sitten vielä ihan minikokoiset korvaläpät ja niistä solmimisnauhat. Tässä sovituskuvaa ennen vuoren ompelua (ja korvaläppiä ja lankojen päättelyä)


Aivan älyttömän söpö myssy söpölle vauvalleni! Vaikka itse sanonkin!

Yhden laskiaispullan taktiikalla





Kännykkäkuvat ja murusia pöydällä. Ei kai haittaa kunhan on pullaa. Pitkiä pellavia itse kullekin!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Pulkkamäessä Plastexin pulkilla

Sain kutsun Plastexin järjestämään laskiaisen varaslähtöön ja mentiin koko perheen voimin paikalle. Nämä Plastexin pulkat sopii hyvin aloittamaani saarnaukseen kotimaisen työn tukemisesta sillä tämä lohjalainen tehdas avainlippulogoisine pulkkineen on myös mukana Osta työtä Suomeen -kampanjassa.


Saatiin valita Plastexin mäenlaskuvalikoimasta itsellemme menopelit ja päsmäröin jäbän päätöstä vain sen verran että älä ota ahkiota koska meillä on sellainen jo! Tyyppi valitsi ihanan pinkin kahvallisen snow fly -pulkan ja vauva sai mätsäävän vauvapulkan. Mies otti testiin tuplaliukurin.

Meidän vauvahan ei vielä tietenkään osaa istua ilman tukea vaikka kovasti haluaisikin ja sylissä viihtyy lähinnä istuen. Yllätyin kun puoliksi läpällä laitoin hänet vauvapulkkaan että hän istui siinä niin mukavasti että taidan heivata sitterin meneen ja syöttää hänet tässä kunnes syöttötuoli tulee ajankohtaisemmaksi. ;D Eikä siinä, pulkkakin on valmistettu elintarvikelpoisesta muovista kuten kaikki muutkin tuotteet Plastexin tehtaalla.

(Varmaan jotenkin alitajuisesti puin vauvalle Polarn o Pyretiä kun Riikan (tunnetusti pop-fani!) kutsumana oltiin paikalla! Huomasin vasta nyt.)


Uudet pulkat kainalossa kirmattiin Alppipuistoon laskeen mäkeä ja jäbän valitsema kahvallinen pulkka osoittautui huippuvalinnaksi. Itse en testannut mutta kuulin muilta että sitä oli tosi helppo ohjata. Siinä missä perinteisellä ahkiolla liukuu suoraan, tällä voi vähän kurvaillakin. Ja koska lapsilla tuntuu usein olevan pulkan naru aina siellä pulkan alla, tämä toimisi varmasti hyvin ilman naruakin. Itse ainakin tykkäsin kantaa pulkkaa kahvasta ja plussaahan se siinä roudaamisessakin on jos naru ei ole tiellä. Mutta pidettiin nyt toistaiseksi ainakin naru messissä. Ja koska reunat eivät ole pystysuorat, on pulkka armollisempi myös vähän leveämmille äitiahtereille.



Vauvapulkassa on tosiaan tila kassillekin vaikka mun veska ei siihen oikein meinannut sopiakaan. Esikoinen kyllä mahtui sinne hajareisin istuun joten menee hyvin sisaruspulkasta.

Hmm, ja tuo äitiyspakkauksen haalari on todellakin vielä aivan liian iso.



Kuten Oi mutsi mutsin Elsa jo kirjoittikin, todellinen yllättäjä oli mäkihyppääjä! Itse en ollut tällaisia koskaan nähnytkään mutta mieheni suorastaan sekosi nostalgiasta ja nyt on uusi sukupolvi hurmattu näillä aivan mahtavilla klassikkoleluilla! Hot-toys Oy:n mäkihyppääjät, kelkkikset ja neppikset valmistetaan nykyisin myös Lohjalla Plastexin tehtaalla. Mäkihyppääjä on hyvin simppeli lelu mutta aivan mahtava! Vaikka sen laittoi vähän huonosti laskeen, korjasi se itse asentonsa hyväksi eikä kaatunut vaan jatkoi matkaansa. Jotenkin todella koukuttavaa! Mies innoissaan jakoi kuvaa mäkihyppääjästä somessa ja kaverit myös tuntuivat olevan innoissaan. Nyt hän katsoo jäbän kanssa youtubesta 80-luvun mäkihyppyvideoita. Siis Matti Nykästä ja mitä näitä on. Huh huh :D





Nyt täytyy vaan enää selvittää että kuka näitä jälleenmyy koska tarvitaanhan me toki useampi. Kerrassaan huikea talvilelu!


Kiitos siis Plastex ja Lasten PR mukavasta päivästä ja Alppilan kirkolle pulkkailun jälkeisestä brunssista! Joudutaan ehkä palaan Alppipuistoon vielä uudelleen sillä sieltä näkyi niin hyvin junat...


Plastexilla on kytköksiä mun leipätyöhön myös ja mua huvitti niin olla pulkkamäessä Plastexin toimitusjohtajan kanssa kun töiden puolesta sellainen tuntuisi jotenkin tosi kaukaiselta mutta tää "höpöhöpöharrastus" mahdollisti jopa tämän! Ja joitain vuosia sitten yleinen mielipide tuntui olevan se että bloggaaminen harrastuksena saattaa olla haitaksi työelämässä. Kumpikohan on tuonut enemmän mahdollisuuksia bondata, kysyn vaan :D

maanantai 1. helmikuuta 2016

Virkattu vaunulokerikko

Katukuvaan (ainakin meilläpäin) on ilmestynyt hurjat määrät vaunulokerikkoja joiden kätevyyteen ihastuin heti! Sitä kun lasten kanssa varsinkin kesällä on niin paljon kaikkea sälää mitkä ei kuitenkaan ole käden ulottuvilla vaikka ne mukamas ovat olevinaan kassissa heti päällimmäisenä. Ja juomapullot falskaa jne. Ja sitten on ne avatut pillimehut ja puolikas omena ja nenäliinat joihin voisi vielä kerran niistää. Kerran unohdin puoliksi juodun play-kaakaon rattaiden kuomun väliin jossa on niin näppärä säilyttää kaikkea, jotka sitten lentelee ympäriinsä kun sen kuomun avaa kun on jo unohtanut että siellä oli hanskat ja unilelu ja ja ja ja. Niin, kerran unohdin puoliksi juodun kaakaopurkin. Kolmantena päivänä se räjähti. Oli muuttunut vaaleanpunaiseksi ja haisi oksennukselle. Tämä tapahtui tietenkin kun olimme kylässä ja mysteerilaatta eteisessä ihmetytti jonkin aikaa kunnes kotimatkalla muistin että eissssssss. Nämä ongelmat on nyt ratkaistu ja meillä on vaunulokerikko! Olihan se toisaalta ihan hauskaa että jos ne hanskat unohtuivat kuomun väliin, sai käyttää termiä: mädännytysosasto. Ne taisivat unohtua mädännytysosastolle. Kuten se kaakao heinäkuussa. Hurmaavaa.



Koska olen tee-se-itse-nainen, en marssinut lastentarvikemyymälään vaunulokerikon perässä vaan kaivoin jälleen kerran kalalangat kaapista ja rupesin hommiin.

Lanka: Suomen langan 18-säikeiset Liina- ja Molla kalalangat (joista violetti saatu valmistajalta)
Koukku: 3 mm

Ja koska on aivan turha itse yrittää ideoida kirjovirkkauskuvioita kun hyllyssä on kolme Molla Millsin Virkkuri-opusta, etsin sopivan niistä ja tämä käyttämäni on Virkkuri 2:sta eli Muotoja ja pintoja -kirjan malli kuutio. Siitä tuli ihan hauska kun kuvio on niin suuri että tässä on vain 1,5 mallikertaa.

Otin mitat kaupallisesta versiosta eli syvyys 8 cm, leveys 40 cm ja korkeus 15 cm. Vain korkeus lopulta oli 15 cm ja muuten tuli vähän pienempi. Ei sillä ettenkö osaisi laskea vaan se nyt menee helposti niin että vaikka hitsi vieköön autocadilla suunnittelisi niin virkkauskäsiala onkin silti lopulta ihan jotain muuta.



Eli, virkkasin kirjovirkkausosuuden pyörönä. 40+40+8+8 cm eli 96 cm. Ei oo niin justiinsa, kunhan on jotain. Ja sitten pyöristin silmukkamäärän sopivaksi valitsemalleni kuviolle ja virkkasin sitä sen n. 15 cm. Sitten virkkasin reunoihin sopivan pohjan josta tuli vähän liian iso mutta ei anneta sen häiritä. Jos pyöreät reunat tuottaa tuskaa, suorakulmainen pohja on varmasti ihan yhtä hyvä. Ja lopuksi virkkasin kaksi väliseinää.

Koska kirjovirkkaus tehtiin vain silmukoiden etureunaan, jäi nurjalle puolelle hyvin matskua joihin ommella välikappaleet kiinni ilman että se näkyy etupuolelle. Tämä oli kyllä hyvin sviddumaista hommaa mutta sain tehtyä. Ompelin muistaakseni väliseinät ensin kiinni pohjaan, sitten pohjan paikoilleen ja lopuksi seinien sivut. Tein tarkoituksella joka lokerosta vähän eri kokoisen.

Rattaisiin kiinnitystä varten tilasin lankaideasta 30 mm D-renkaita (ja samalla kasan Zing-sukkapuikkoja, köh) ja ostin Clasulta tommoset hakaset ja cittarista tarranauhaa. Otin tämän kuvan jossa näkyy virkatut osat ja muut tykötarpeet. Jätin kuitenkin tarranauhaviritelmän tekemättä koska sisarusrattaita ostaessamme bongasin Lastentarvike-kaupasta niin halvat kassikoukut (kassikoukut, tirsk!) että unohdin samantien omaräpelteiset tarranauhaviritykset. Aiemmat kassikoukut (hihi hihi, en nyt pääse tästä fingerporilaisesta ajatusmaailmasta yli) mitä olen hankkinut, ovat olleet kalliimpia joten en ajatellut alunperin käyttäväni sellaisia. Lastentarvikkeessa myytiin muuten niitä valmiita vaunulokerikkoja myös.


Mietin jonkin aikaa että miten ne D-koukut kiinnittäisin siten että tulisi siisti ja tajusin lopulta virkata vielä yhden kierroksen ketjusilmukoita lokerikon reunaan siten että virkkaan ne renkaat samalla kiinni.




Tämä oli ensimmäinen kerta kun kirjovirkkasin kolmella langalla. Seuraavan taidan tehdä ihan vain kahdella.

Mutta nyt siis ei muuta kuin tavarat mukaan ja baanalle! Ja mätsätään virkatulla vaunuverholla.




Nimesin suurieleisesti suunnittelumuistikirjaan otsikoksi Hupsistarallaa SS16 ja tämä on siis kyseisen spring/summer-collectionin ensimmäinen drop! :D Pitää olla ajoissa liikenteessä ettei kesä pääse yllättään bloggaajaa!

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

1 / 2016

Tammikuussa käytiin Lauhanvuorella, luontokeskus Haltiassa, Lux-festareilla ja Viinikanmetsässä (hah!). Luisteltiin, laskettiin mäkeä ja tehtiin lumiukkoja. Ompelukone hajosi ja ostin uuden. Hankittiin myös arkea helpottamaan tuplarattaat kullanmuruille joista on viimein tullut kavereita. Jäbä alkoi käydä kaupungin järjestämässä kerhossa.


Ommeltua:

Neulottua:

Virkattua:

Muita ihania talvisukat

Nyt ne ovat valmiit, Muita ihania -blogin knit along -sukat! Ja minä onnistuin! En ole nimittäin koskaan ennen onnistunut tekeen kirjoneulesukkia jotka oikeasti menisivät jalkaan. Siis varresta. Nyt tosiaan tein tooooodella löysää ja ihan liian isoilla puikoilla ja sinne sujahtivat! Koska varressa ei ole mitään muotoilua niin nää ei oikein meinaa pysyä jalassa mutta ei kai se niin justiinsa ole. Ainahan sitä voi jotain kuminauhahommia viritellä jos alkaa haittaan. Jee, nää on huiput! Ja kynnys tehdä kirjoneulesukkia laski huomattavasti. Mä oon muutenkin aika huono tekeen kirjoneuletta pyörönä, taso on se mun juttu!



Nää kaikki langat taisivat olla Novita 7 veljestä.





Suuri Kiitos Muita ihania -Tiinalle tästä, yhdessä neulominen, vaikkakin instagramin välityksellä, on ihan hurjan kivaa! Ja tosiaan näissä ajankohta parempi kuin joulukalenterisukissa. Noin niin kuin ehtimisen kannalta.

lauantai 30. tammikuuta 2016

#blogisitarina

Things to make and do -blogin Maija haastoi minut kertomaan blogini tarinan.

Ai miksi perustin blogin. Sitä aina kysytään ja mitä siihen voi sanoa? Kunhan perustin! Tuosta noin vaan, "luo uusi blogi".  Ihan vaan pelkille käsitöille ja muille luoville projekteille. Se oli 2008. Valmistuin insinööriksi amk:sta, pääsin töihin ja menin naimisiin. Melkoinen vuosi siis. Koulun loputtua oli yhtäkkiä aivan tuhottomasti vapaa-aikaa (silloin oli niin nuori, sittemmin tuntuu ettei töiden jälkeen ole mitään aikaa ollenkaan) kun ei tarvinnut stressata tenteistä, labraselkkareista eikä opinnäytetyöstä. Ja keskellä viikkoa ei voinutkaan enää juhlia. Tuolloin blogi oli vain ja ainoastaan käsityöblogi, ihan anteeksi pyytelin jos jotain muuta aihetta sivuutin. Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa, mitä se elämä silloin oli niin se oli töiden lisäksi bodypumppia, bodycombattia, spinningiä, zumbaa, juhlimista ja krapulahorkassa käsitöiden vääntöä. Matskut oli paljolti kierrätysjuttuja omista nurkista tai kirppiksiltä. Blogin lukijapiiri koostui lähinnä jo olemassa olevista internet- ja live-elämän tutuista sekä kourallisesta sinne muuten vaan löytäneistä saman henkisistä ihmisistä. Sai kirjottaa mitä vaan, kukaan ei paheksunut eikä takertunut epäolennaisuuksiin ja kaikki tajusi kaikki vitsit. Ei muuten tajua enää. En puhunut blogista julkisesti juurikaan. Töissä muutama ihminen tiesi. Tai, kaikki varmaan mutta ei siitä mun kanssa puhuttu. Henkilökohtaisella Facebook-sivullani en edes sivunnut aihetta "blogi" ennen vuotta 2012.


Aika pian kuvioihin tuli neulegraffitit. Se oli hiton hienoa aikaa ja en saata uskoa että siitä on jo niin kauan. Viimeisimmässä lehtihaastattelussa mainitsinkin että harrastin NUORENA neulegraffiteja. Niin kauan on aikaa vuodesta 2009. Nyt en enää siihen edes lähtisi kun kaikki urpot ovat löytäneet internetin ja huutelijoita riittää. Oli niitä silloinkin mutta uskoisin että nyt olisi paljon enemmän. Tuolloin olin tosi tarkka että jos mun nimi mainitaan jossain neulegraffitien yhteydessä niin blogin nimeä ei saa olla. Ja toisinpäin. Mua haastateltiin jopa Hesariin. Vaikka en siis todellakaan ollut sitä hommaa itse keksinyt, vaan matkinut muilta ja inspiroitunut. Sitähän varten kässäblogit just onkin mahtavia, inspataan toisiamme! Neulegraffitit vei mut myös luennoimaan ja pitään työpajoja aiheesta, ihan kreisiä! Sanon vielä kerran että se oli ihan hiton hienoa aika se! Ja niiiiiiiiin 2009-2010



Blogini historian merkittävin kulmakivi oli se kun mua pyydettiin ja lupauduin mukaan Yle tv2:n Blogistania-sarjaan. Mä mietin ja harkitsin sitä todella paljon. Yhtä henkilöä lukuun ottamatta kaikki joilta asiaa kysyin, taisivat olla sitä mieltä että älä mene. En tiedä että senkö vuoksi että halusivat kompata kun selkeästi epäröin vai miksi. Mutta suostuin sitten kuitenkin. Mutta kaverit eivät suostuneet mukaan. Jos olisi ollut mikä tahansa muu kuin yle, en olisi minäkään suostunut. Uskoin ja toivoin että ohjelma on asiallinen ja olihan se. Käännekohta tässä oli siis että tulin rytinällä ulos kaapista blogini kanssa. Olin aina pitänyt matalaa profiilia ja nyt sitten kaikki saa tietää. KAIKKI. Ja sen uusintoja tuntuu tulevan joka vuosi ja aina välillä joku semituttu luulee että olen taas raskaana kun ei hiffaa uusinnaksi. No, yhdellä kertaa sitten kyllä olinkin, viime syksynä :D Kevät 2012 näkyy piikkinä tilastoissa, just ehkä sen ohjelman takia ja koska synnytin silloin esikoiseni eli blogiin tuli paljon äitejä. Sitäkin kipuilin etukäteen kauheasti mutta kamoon hei, ihan äitiysblogihan tästä sittemmin tulikin ja todellakin haluttua kohdeyleisöä ovat kanssaäidit! Samalla tietysti karkasi osa lukijoista kun tajusi että no nyt se on sitten vaan vauvaa. Saan edelleen välillä kuulla että luin sun blogia ennen kuin sait lapsen. Ai jaa, kiva. Mutta kuulkaas, tää on elämää, ei voi mitään.



Aika kauan silti aiheet pyörivät lähinnä käsitöiden ympärillä, vaikkakin vauvakäsitöiden, ja vasta aloitettuani osittaisen hoitovapaan esikoisen kanssa, tuli kuvioon isommissa määrin retket lapsen kanssa. Jäbä on melkoinen menijä ollut ihan pienestä taaperosta asti. Hän on nyt vasta alkanut viihtyä jossain hiekkalaatikolla tms, sitä ennen ollaan vaan menty, tultu ja menty. Jo todella pienenä hän käveli kilometritolkulla ja sehän on oikeastaan tosi hieno homma sillä kyllä minäkin viihdyn paljon paremmin metsissä ja museoissa ja kylillä kuin lähileikkipuistossa joka autuas päivä. Huomasin että niillekin postauksille löytyi kohderyhmänsä joten jatkoin ja jatkan edelleen. Lisäksi juna-aiheita olen nostanut esiin kun ollaan koko perhe niihin hurahdettu. Mutta blogissa en raportoi koko elämääni, se tuntuu joskus joiltain unohtuvan.


Tässä kahdeksassa vuodessa blogi on siis elänyt aika paljonkin. Kuviin panostan nykyään tietenkin enemmän ja saatan odottaa pitkiäkin aikoja valmistuneen työn esittelyä kun ennen se piti saada kuvattua ja blogiin heti samantien vaikka keskellä yötä. Nyt maltan jopa odottaa päivänvaloa. Kuvakoon olen aina pitänyt suhteellisen suurena (siis siihen nähden mikä kulloinkin on ollut ajan henki, alussahan ne oli kaikilla paljon pienempiä kuin nykyään. Tekniikka kehittyy). Minusta ainakin on turhauttavaa katsoa jotain hulppeeta luomusta kärpäsen paskan kokoisesta kuvasta. Nykyään suuri osa lukijoista varmaan selaa blogia puhelimella jolloin sillä ei ole merkitystä mutta itse nautiskelen blogit tietokoneen äärellä ja arvostan isoja kuvia. Blogiini on oleellisesti liittynyt aina myös se että kerron rohkeasti missä olen epäonnistunut. Vaikka tottakai pyrin ottaan kuvat niin että työt näyttävät mahdollisesti paremmilta mitä livenä ovatkaan mutta jos vaikka haluaa esittää sen huikeen ideansa vaikka toteutus onkin hävettävän huono. Ehkä pitäisi siitä kirjoittaa joskus ihan erikseen: näin saat paskan työn näyttään paremmalta blogissa.

En ole koskaan jaksanut kalastaa lukijoita esimerkiksi nimeämällä kuvia ja blogitekstejä siten että löytyisivät paremmin googlesta tai tekemällä blogille Facebooksivuja, ajastamalla postaukset siihen kellonaikaan jolloin olisi eniten lukijoita jne sillä en ole kokenut tarvetta. En edelleenkään halua tehdä itsestäni numeroa ja silti uskallan väittää että tämä on yksi suosituimmista suomalaisista käsityöblogeista. En tiedä miten sen olen tehnyt mutta tässä sitä ollaan.

En muista yhtään ketkä kaikki tähän ovat jo osallistuneet, kääk! Haasta itsesi siis jos siltä tuntuu :)

Haasteessa oli seuraavanlaiset säännöt:
  • Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  • Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.        
  • Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen. 
  • Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.  
  • Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi

torstai 28. tammikuuta 2016

#muitaihaniatalvisukat

Ei varmaan keneltäkään ole jäänyt huomaamatta että parhaillaan neulotaan Muita Ihania -blogin mysteeri knit-along -ohjeella muitaihaniatalvisukkia! Tänään siis päivä 9 ja aika pitkällä ollaan jo. Itsekin olen näistä niin lapsellisen innoissani että melkein haluaisin lähteä kisastudiomeiningillä baariin oottaan puolen yön aikoihin tulevaa uutta ohjeosuutta neulepuikot tämmissä! 

Instagramissa hashtagilla #muitaihaniatalvisukat on joukko mitä upeampia väriyhdistelmiä tästä sukasta. 

Olen aika paljon kikkaillut heti alusta asti eli ottanut eri silmukkamäärää ja puikkokokoa ja tehnyt omaan jalkaan sopivampaa kantapäätä jne ja jotain pitää keksiä ennen kavennuksiakin sillä ohje on kokoa 38 ja mun jalka tota öö, aikalailla isompi.

Olen joinain vuosina neulonut Muita ihania -pipoja, mutta niissä on aina annettu koko ohje kerrallaan joten tällaista kollektiivista joukkoneulomista ei ole päässyt tapahtuun. Eikä silloin vielä instagramkaan ollut vielä niin yleinen, jos sitä edes oli.

Jee, tää on kivaa. Kohta on sukat valmiina ja ootan jo pääseväni höyryttään ja silittään noita, käsiala kun on aivan järkyttävän löysää näissä kun niin on pelottanut että tulee liian kireää. Olen lähes poikkeuksetta sörssinyt kirjoneulesukat neulomalla samanlaista peltiä mitä tasonakin teen. Nyt ei sitä ongelmaa ole mutta jälkikin sitten sen mukaista.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Uusi kumppani

Harmaa on uusi kellastunut valkoinen!

Heti melkeinpä samana iltana kun vanhasta ompelukoneestani aika jätti, olin jo etsimässä uutta kumppania. Koska suosituksia on varmasti yhtä monta kuin eri koneiden käyttäjiäkin, lähdin etsiin ilman mitään tekniikan maailman testejä. Päädyin Singer Heavy duty 4432:een lähinnä siksi että se sopi budjettiin (äitiyslomalla ei osteta 700 euron ompelukonetta vaikka olisi kuinka järkevää tahansa, enkä myöskään kokenut että mulla olisi aikaa lähteä katseleen käytettyjä), oli söpö (no joo!) ja Singer. Vaikka uusia Singereitä on haukuttukin niin silti. Mun saumuri on myös uusi Singer, onhan se kevyt muovinen rimpula mutta kyllä se moitteettomasti toimii. Ja täytyy muistaa sekin että mä en ompele todellakaan mitenkään päivittäin, enkä viikottain. Mulla ei tarvitse olla kovinkaan pro laite koska suurimman osan ompeluista vedän sillä rimpulasaumurilla kuitenkin ja tällä vaan tikkaukset, vetoketjut yms.


Luonnollisestikaan en ole ehtinyt tätä käyttään vielä paljoa mutta ainakin se toimii. Tässä tosiaan on verrattuna mun entiseen seitkytlukulaiseen kaikki normaalit herkut kuten napinläpien ja nappien ompelu, joustotikit yms. Saas nähdä koska uskallaudun niitä kokeileen. Vetoketjupaininjalkaa jo yritin vaihtaa mutta en jaksanut sitten perehtyä ohjeeseen kuitenkaan kun oli vähän kiire ja hälinää (no, perus lapsiperhemeininki), koneen langoitin ilman ohjetta kun se nyt vaan oli niin perus. Tässä on muuten joku vekotin joka laittaa langan neulansilmään mutta en käyttänyt sitäkään koska mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa sillä saralla ja luin arvosteluista (joita luin varmasti lähemmäs sata  ennen ostopäätöstä) että on hankalampi käyttää se kuin langoittaa itse. Kyllä mä sen ohjekirjan kuitenkin luin läpi vaikka en kaikkea käytännössä kokeillutkaan. Vielä.


Erityisesti mun mieltä lämmittää läpinäkyvä puolakotelo (joka tosin tietenkin on sekin aika rimpula, mutta on tässä kuitenkin kahden vuoden takuu) ja paininjalka jonka saa normaalin lisäksi extrakorkealle kun ompeleen paksuja asioita. Ja mullahan on tapana aina välillä vähän revitellä. Niin joo, tässä on korkeammat puolat kuin vanhassa, mahtuu enemmän alalankaa, huippua!


Jee! Lupaan sitten raportoida joskus myöhemmin lisää että hajosko heti tms. Nyt en uskalla vielä oikein sanoa muuta kuin että en ainakaan pettynyt kun koneen laatikostaan esille otin ja vähän ompelin. Täytti odotukset kyllä. Ja mikäli arvosteluihin on uskominen, tää ompelee ihan h:n nopeeta!