Sivut

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ostin pussukan ja sain kaupan päälle hyvää mieltä, iloa ja positiivisuutta

Kävipäs tuuri. Hengailin tänään taaperon kanssa pitkin kyliä sen aikaa, kun esikoinen oli kerhossa, vaikka normaalisti olemme sen ajan lähinnä kotona. Oltiin saatu hengailut hengattua ja aikaa oli vielä kymmenisen minuuttia, joten ajattelin piipahtaa nopeasti kirjastossa. Kirjastoon sisälle asti ei kuitenkaan päästy, sillä jäätiin aulaan, jossa piti myyntipöytää Vantaan kaupungin vammaispalvelujen käsityöverstas Käenkukka. Siinä oli pöytä täynnä toinen toistaan ihanempia juttuja ja iloisia myyjättäriä, joten ei siitä voinut mitenkään vain kävellä ohitse. Mikä määrä iloa ja positiivisuutta ja niin upeita kuoseja, joilla oli tehty pipoja, avaimenperiä ja pussukoita (ja paljon muutakin), että kukkaron nyörit aukesivat saman tien. Kuosit eivät olleet vain sympaattisia, vaan myös todella kertakaikkisen upeita ja toteutettu niin hyvin, että olisivat voineet olla minkä tahansa design-tapahtuman myyntipöydässä.


Katselin ensin trikoopipoja itselleni ja lapselle, mutta sitten vasta kiinnitin katseeni pussukoihin. Pipot jäivät pöytään, mutta pussukka muutti meille, miksipä muuksikaan, kuin projektipussiksi. Ja on muuten hieno!




Olin vähän niin kuin tällaisten asioiden ostolakossa, koska kotihoidontuen vantaalisäkin loppui nyt lapsen täytettyä 1,5 v mutta tätä ei kyllä voinut vastustaa. Toivon mukaan saavat myyntituotolla työpajalle lisää materiaalia tehdä ja muutenkin kaikkea mahdollista kivaa! Tuli kyllä tosi hyvä mieli pitkäksi aikaa siitä pienestä hetkestä, minkä siinä kojun äärellä vietin.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

165 litraa meidän vanhoja lastenvaatteita ja -tarvikkeita Ipanaisella

Yhteistyössä: Ipanainen / Myyntijakso saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Olin varannut myyntijakson Ipanaisen kirpparille kevättä varten jo syksyllä (koska sinne on tosi pitkä jono päästä) ja nyt alkuvuodesta kysyttiin, haluanko tulla myymään blogiyhteistyön merkeissä. Oli hyvin helppo luvata, sillä olinhan jo tulossa ihan rahallakin. Myin Ipanaisella myös vuosi sitten, ja silloin hyvin kyynisenä, etten vaan mene blogimainonta-ansaan, merkkasin jokaisen viemäni tavaran paperille ja myyntijakson jälkeen vedin yli ne, jotka eivät olleet menneet kaupaksi (niitä oli vain ihan muutama tavara, joten hyvin myivät), ja lopuista merkkasin, mitä itse olisin niistä pyytänyt, jos olisin ne myynyt itsepalvelukirppiksellä. Laskin yhteen ja loppusumma vastasi muistaakseni noin viiden euron tarkkuudella sitä summaa, minkä Ipanainen mulle oli tilittänyt. Eli kyllä vain, heidän hintatasonsa vastaa täydellisesti sitä, mitä itse tuotteista pyytäisin, ja mitä niistä olisin valmis maksaan. Vaikka en todellakaan jaksa myydä tavaroita nettikirppareilla, tai muutenkaan myydä ja lähetellä yksittäin minnekään/kenellekään, niin en niitä kuitenkaan ihan pilkkahintaankaan halua eteenpäin laittaa (paitsi sukulaiset ja ystävät toki ovat saaneet ihan ilmaiseksi, en nyt sentään niin pihi ole).


Ipanaisen kirpputorihan on täyden palvelun kirppis, eli ei tarvitse kuin viedä tavarat sinne ja henkilökunta hinnoittelee ne, järjestelee myymälään, jakson loputtua kerää myymättä jääneet kassiin ja maksaa rahat tilille. Ylijäämät voi noutaa takaisin itselleen tai lahjoittaa suoraan hyväntekeväisyyteen.

Minä en kuitenkaan pidä hinnoittelua ja tavallisen itsepalvelukirppiksen pöydän järkkäilyä mitenkään ongelmallisena, vaan jopa nautin siitä. Mutta se syy, miksi silloin tällöin haluan roudata kirppiskassit nimenomaan Hakaniemeen, on se, että siellä kaikki hajakootkin pääsevät oikeuksiinsa, kun tuotteet ovat esillä kokojärjestyksessä. Ja toinen seikka on se, että siellä käy oikeanlaista kohderyhmää esimerkiksi käytetyille kantorepuille ja vähän spessummille lastentarvikkeille, kuin mitä esimerkiksi täällä, missä minä asun.

Nytkin olin varannut myyntijakson alunperin sillä ajatuksella, että myyn meidän kantorepun ja -liinan ja ostan tuotoilla sitten taaperokokoisen repun. No, taaperoreppu meille jo tulikin ja vanhat kantovälineet annoin veljen perheelle, koska heille tuli vauva ja olivat kiinnostuneita niitä kokeileen. Ei kuitenkaan tullut mitään ongelmaa täyttää kaksi kassillista tavaraa aivan ääriään myöten täyteen (kuitenkin niin, etteivät repeä, heh). Itse asiassa niistä tuli niin painavat, että en uskaltanut omista kahvoistaan kantaa, vaan laitoin ne täydet kassit vielä isoihin Ikea-kasseihin, joiden kahvoilla sitten kannettiin.

Se tässä on tietysti huono puoli, että toisin kuin kaikilla käyttämilläni itsepalvelukirppiksillä nykyään, Ipanaisella ei pysty seuraan myyntiä reaaliajassa netissä, eikä myöskään yksittäisten tuotteiden hintoja pysty jäljittään. Mutta se on toki ymmärrettävää tällaisessa tapauksessa, kun itse ei ole määrittänyt tavaroiden hintaa.


Ipanaisen kirpputorilla myyntijaksot myydään siis kasseina. Heiltä saa virallisen kirppiskassin, joka täytetään tavaralla ja tuodaan myytäväksi. Jaksoja on yhden ja kahden kassin kokoisina, minulla on tällä kertaa kaksi, eli tavarani ovat esillä 12 myyntipäivää. (Yhden kassin jakso olisi 8 päivää.)


Kassin pohjalle pakkasin ulkovaatteita välikauteen sekä tuon farkuista ompelemani kesähaalarin. Äitiyspakkaustavaroita he eivät pääsääntöisesti ota vastaan (paitsi toki esim kestovaipat), mutta kokeilen nyt kepillä jäätä tuon pinkiksi värjätyn äitiyspakkausvanuhaalarin kanssa, se kun on kuitenkin tuunattu versio. Tuhannen rypyssä ovat taaperon välikausihousut (Reima) ja kuoritakki (Polarn O Pyret), mutta en oikein uskaltanut alkaa silittään näitä ulkovaatteita että eivät sula käsiin. Sisävaatteet olen enimmäkseen silittänyt ennen kirpparille viemistä, vaikka näissä kuvissa ovatkin vielä rypyssä. Reiman juhlamalliston kevyttopatun takin kanssa kipuilin pitkään, koska se on niin kaunis. Ei kuitenkaan enää pojalle mahdu ja epäilen vahvasti, tulenko tuota väriä kuitenkaan tytölle pukeen, vaikka mielellään tämmöisiä kyllä säästän, jos jostain syystä maailmasta loppuu ulkovaatteet parin vuoden sisään. Sinne se nyt kuitenkin menee. Ja muutama fleecevaate ja Muumivanuhaalari, jotka ovat tyttärelle jo jääneet pieneksi. Crocsin kumisaappaitakin pakkasin mukaan kahdessa eri koossa.


Hatuttaako? Pakkasin kirpparikassiin yli kolmekymmentä päähinettä. Tässä niistä siis noin puolet.


Koska olen jostain syystä aktivoitunut lastenvaatteiden kirppismyynnissä lähinnä syksyisin ja talvisin, oli mulla melkoiset määrät kesävaatetta jemmassa. Jäbän T-paitoja siis tulossa myyntiin vino pino, koot ovat lähinnä 92-104.


Ja vauvojen kesävaatetta on myös samaisesta syystä.


Ja ihan perus sisävaatetta on sitten joka lähtöön. Jos merkit kiinnostaa, niin kaikkein eniten on Marimekkoa, Metsolaa ja Mainiota. Yksittäin sitten muutakin, kuten kuvistakin näkyy ja toki ihan perusvaatetta. Kaikkea mahdollista lapsillemme pieneksi jäänyttä kokoa ja valtavat määrät, vaikka monta kertaa olen vaatteita jo myynytkin, jostain niitä kuitenkin aina riittää. Kuvissa vain jotain esimerkkinä.



Ja blogista tuttuja isompia asioita on ainakin kolme vauvanpeittoa ja yksi itse päällystetty pinnasängyn reunapehmuste. Painotan vielä tässä, vaikka onkin varmasti itsestään selvää, että kaikki myyntiin viedyt käsin tekemäni asiat ovat siis tottakai käytettyjä.



Tänään saamani tiedon mukaan meidän tavaroita löytyy hyllyistä huomisesta (eli torstaiaamusta) alkaen, joten ei muuta kuin Ipanaiselle penkomaan, Siltasaarenkatu 2, Helsinki (Hakaniemi).

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pippurisamikset

Yhteistyössä: NOSH / Kankaat saatu

Sain tilaisuuden ommella Noshin tämän kevän uutuuskankaista ja valinta oli aika selvä, pippuricollegea! Vaikka toki olisi voinut olettaa, että valitsisin jotain vähän värikkäämpää, nyt mentiin kuitenkin mustalla ja valkoisella. On sekä raidallisena että yksivärisenä. Ja niitä yhdistelemällä sain kyllä tosi kivan hupparin pojalle.


Kaava: Ottobre 3 / 2014, Dinosaur


Kangas oli niin extra leveätä (n. 240 cm), että sain tehtyä pojan paidan jämistä itselleni tunikan. Kyllä, ompelin koon 116 cm paidan jämistä koon XXL tunikan. Ei onnistuisi ihan joka kankaasta.


Perus T-paidan kaavalla muokkasin, kuten lähes kaikki omat mekkoni ja tunikani. Lisäsin vielä miehen vanhojen mustien farkkujen takataskut eteen. 


Aika paksua tämä kangas kyllä on näin kesää vasten, mutta onneksi aina ei ole hellettä.


Pahoittelut saappaista, mutta poika ei suostunut rappuun kuvattavaksi ilman niitä, joten riidan välttämiseksi heitin itsellenikin mokomat jalkaan ja yritin näin korostaa sitä, mitä ei voitu peittää. 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Uusi näyttely Artsissa

Myyrmäkitalossa sijaitseva Artsi on mun ja lasten yksi suosikkihengailupaikoista. Artsi taidemuseoon on aina vapaa pääsy, siellä tuntee olonsa tervetulleeksi lasten kanssa, siellä saa olla rattaiden kanssa ja reppu selässä, saa ottaa valokuvia ja viettää aikaa. Itsekin mainostavat, että Artsissa saa syödä, juoda ja riekkua. Vaikka se ei ole mikään lasten museo, viihtyvät ainakin meidän lapset siellä tosi hyvin. Olen aiheesta kirjoittanut monesti ennenkin. Viime viikolla siellä aukesi uusi näyttely: Vallaton - Rascal. Kävin itse avajaisissa Elsan kanssa ja eilen Elsa infosi, että museolla on lasten disco, joten pakattiin äkkiä lapset kasaan ja mentiin paikalle.


Disco tosiaan oli osana pääkaupunkiseudulla vietettävän Hurraa! -festiaalia, mutta väkeä ei juuri nimeksikään. Muutama perhe kävi vähän katselemassa meidän lisäksi, mutta tanssilattia oli hyvin pitkälti vain meidän käytössä. Jännän huonosti markkinoitu. Jos olisin tiennyt tapahtumasta vaikka päivää etukäteen, sen sijaan että tuntia etukäteen, olisin pyytänyt mukaan paikallisia jäbän kavereita. No, eipä ainakaan ole liian mainstream taidetapahtuma, jos siitä ei tiedä kukaan. Luulisi kuitenkin olevan mielekästä järjestää juttuja siten, että joku tulisi ihan paikallekin. Oli miten oli, meillä oli kuitenkin kivaa.




Näyttely oli myös kiva, niin omasta mielestäni kuin esikoisenkin. Museolla on myös näyttelyn yhteyteen tehty taideraide-aarrekartta lapsille, mutta me ei olla sitä vielä ehditty sen tarkemmin tutkiin, koska nyt oli muutakin ohjelmaa. Aikaa kuitenkin on, sillä tämä näyttely kestää koko loppuvuoden ja vähän seuraavaakin.




Meidän pojan suosikkeja täällä ovat aina olleet videot ja musiikit, eivätkä ne pettäneet tässäkään näyttelyssä.



Hyvä Vantaa! Hyvä Myyrmäki!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Batiikista meleeratuksi

Taannoin värjäämäni sock blank on nyt tikutettu sukiksi. Batiikkikuvioisesta sileästä neuleesta tupsahti hauskat meleeratun näköiset sukat. Tyhjä sock blank on tosiaan saatu blogiyhteistyön merkeissä käsityöpuoti Silmu ja Solmusta.


Itse neuloin sukat suoraan tuosta kappaleesta, se purkaantui oikein nätisti sitä mukaa, kun neuloin. Toki lanka oli sitten kippuraista ja neulejälki sen myötä epätasaista, mutta valmiissa sukissa sitä ei enää huomaa, kun oli kastellut ja kuivattanut sukat ensin.


Yritettiin kuvata sukkia rappukäytävässä ja todettiin, että ei onnistu käsivaralla. Sama homma aina punaisten neuleiden kanssa. Hain jalustan, mutta joku oli laittanut rappukäytävään sillä välin keinovalon, enkä halunnut kuvata keltaisessa valossa. Odottelin aikani ja samantien kun valo viimein sammui, joku laittoi sen uudelleen päälle. Mitä ihmettä, keskellä päivää! Mulla sitten vähän niin kuin meni hermot siinä ja luovutin. Kauniit sukat ne kuitenkin ovat tärähtäneinäkin.


Lanka: itse värjätty merinosukkalanka
Puikot: 2,5 mm
Ohje: ei ole, mutta idea vinosti menevään resoriin saatu Koukuttajan kootut -podcastista. Itse tein vähän erinäköisen kuin esikuvansa, mutta mainitsin nyt kuitenkin. Muuten ovatkin sitten ihan perussukat ranskalaisella kantapäällä.


Luulen, että mun täytyy kyllä päästä värjään Sock blankkeja enemmänkin, olen tosi paljon etsinyt niistä kuvia instagramista ja pinterestistä ja pakko myöntää, että nämä omani ovat kyllä aika tylsiä! Siihenhän olisi voinut piirtää ja maalata ihan mitä vain. Ja tosi upeita ovat myös sellaiset, joissa valtaosa pinnasta on jätetty valkoiseksi.

Ja toki kun järjellä miettii, niin eihän tässä sock blankissa mitään järkeä ole verrattuna tavalliseen lankakerään, mutta voi pojat, että oli hauskaa! Oli hauska seurata miten kuvio muuttuu toiseksi ja ylipäätään oli hauska tehdä vähän eri tavalla.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Väilillä sitä vaan peitotuttaa niin kovasti

Laitoin muutaman vauvanpeiton kirppiskasaan, nautin vapautuneesta hyllytilasta vuorokauden, ja sen jälkeen keksin, että voisin muuten virkata vaihtelun vuoksi rattaisiin uuden peiton. Loogista.


Lanka: Novita 7 veljestä ja Gjestal Janne
Koukku 5 mm
Malli: Ihan vaan perus pylväillä virkattuja keskeltä aloitettuja neliöitä 4 kpl, yhdistin, ja virkkasin vielä kolme kerrosta koko peiton ympäri.



Peiton koko n. 85 x 85 cm ja lankaa siihen upposi 455 g.
Tosi nopea tehdä (en kehtaa edes myöntää, miten nopeasti tämän tein), tosi ihanan näköinen.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kevätkävelyllä Uutelassa

Uutelan luontopolku Helsingin Vuosaaressa on ollut meillä kohdetoiveena jo pitkään, ja sinne on sovittu kavereidenkin kanssa mennä, mutta retki on jäänyt toistaiseksi suunnittelun asteelle. Tänään minulla oli eilisten työpaikan juhlien vuoksi suoraan sanottuna, mitäpä sitä peittelemään, aivan jäätävä krapula. Oli tarkoituksena vain nukkua ja koomata sillä aikaa, kun mies vie lapset ulos leikkimään, mutta sielläpä sattui oleen niin kevätmeininki, aurinko paistoi, linnut lauloi ja lumi suli solisten, että iski "the first spring day" -kateus. Oli pakko päästä itsekin ulos ja niinpä keksin, että no nyt hei sinne Uutelaan! Jostain syystä lähtö kuitenkin kesti niin turkaisen kauan, etten jaksanut enää alkaa miettiin mitää eväitä. Äkkiäkös siellä hetki kävellään ja tullaan sitten kotiin syömään. En ollut etukäteen lainkaan ottanut selvää, minkä pituisista reiteistä esimerkiksi on kyse, joten en osannut olettaa meidän viettävän siellä kolme tuntia aikaa. Eihän se paljoa todellakaan ole, kaksi ja puoli kilometriä, mutta kun lapset jumittaa (onhan se sallittua retkellä tottakai), niin siinä nyt vaan menee tosi paljon aikaa. Jossain vaiheessa oltiin käännytty risteyksestä väärään suuntaan, vaikka mies kyllä pyysi tarkistaan kartan, josta olin siis ottanut valokuvan. Minä en jaksanut ja väärään mentiin jonkin matkaa. Kun asia tajuttiin, romahdin. Oli krapula, oli menkat, oli väsy, oli kamala nälkä, puoli kilometriä alkoi tuntua kymmeneltä. Jäin lasten kanssa odottaan, että mies kipittää parkkipaikalle ja hakee meidät autolla pois (oli ihan autotie siis se). Siinä teille realismia, jos kuvittelitte, että olen kovinkin reipas! No mutta nyt oli tällainen harvinainen ilmaisen viinan juhlien jälkeinen erikoistilanne, annan itselleni anteeksi. Normaalisti olen kyllä reipas, eikä tällaiset mitättömät vastoinkäymiset lannista hyvää retkitunnelmaa.



Aurinko paistoi niin, että tosissani mietin, että darrani vuoksi tarvitsisin kahdet aurinkolasit päällekkäin moiseen kirkkauteen. No, yksillä mentiin, mutta naama paloi. Miten amatöörimäistä, olisihan se pitänyt ymmärtää, että se aurinkorasva otetaan käyttöön heti, kun aurinko alkaa maaliskuussa paistaan.


Villahousuvilautus









Nyt oli tosiaan vähän tällainen retki mun osalta, mutta onneksi lapsille se meni kyllä aivan täydestä. Paikka oli kiva, ehdottomasti siis jatkoon. Ja ensi kerralla todellakin eväät ja kaverit mukaan!

Ihanaa kun kevät on viimein täällä, rakastan sitä niin paljon. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Helpot neuloa, hankalat kuvata

Viime keväänä neuloin Cookie A:n Monkey -sukat, mutta lahjoitin ne äidilleni, ja muutama kuukausi myöhemmin neuloin toiset, mieheni siskolle. Enää en kestänyt sitä, että minulla itselläni ei ole niitä, joten oli aika korjata ongelma, etenkin kun lanka näitä varten oli hankittu jo viime vuoden puolella ja kun nyt yritän neuloa itselleni lahjaksi pienen laatikollisen ohuita villasukkia syksyä varten.




Ohje: Monkey (kirjasta Cookie A: sukkia. rakkaudella)
Lanka: Hjertegarn Sock 4
Puikot: 3 mm


Tämä on kyllä todella kaunis, koukuttava ja helppo sukkamalli. Valmista tulee (melkein) kuin itsestään.


Mulla on nyt melkoinen sukkainnostus päällä, mutta eiköhän se tästä tasoitu ajan kanssa.