Sivut

maanantai 26. syyskuuta 2016

Tämäkin on vain vaihe, lohduttaudun

Nyt tulee varmaan taas ihmettelyä kun taivutan pyyheen väärin mutta ompelin kylpypyyheestä neljä vanhainkotiruokalappua. Enkä vanhainkotiin vaan ihan meille 1-vuotiaan käyttöön. Se on ehdottomasti hieno asia että jo 11 kuukautta vanhana hän on syönyt lusikalla itse. Mutta tietää sen sitten paljonko siitä sapuskasta menee suuhun ja paljonko kaikkialle muualle. Tämä tuli vähän puskista sillä esikoinen sormiruokaili siististi aika vanhaksi ennen kuin tarttui lusikkaan ja sekin tapahtui päiväkodissa. Neitiä ei ole niin sormiruokailu kiinnostanut vaan nappasi varhain lusikan eikä tietenkään anna enää syöttää. Meillähän on tässä nyt viime aikoina jo esimerkiksi tukittu pyykkikoneen tiivisteet kaurapuurolla joten jotain oli keksittävä (sen lisäksi että vaatteet on pakko esipestä käsin). Meillä on tosi pieni keittiö joten ei oikein saada mahdutettua syöttötuolia jossa olisi sikailukaukalo samassa ja mistään Ikean hihallisista ruokalapuistakaan ei nyt ole apua kun sekään ei peitä syliä, jalkoja ja about koko syöttötuolia, lattiaa ja seiniä. Niitäkin nimittäin on jo ostettu nipullinen. Muovikoururuokalappua hän ei suostu pitään.

Hain kaapista kivan näköisen pyyheen ja leikkasin neljään osaan, muotoilin ja kanttasin.


On päivänselvää että ei ole mahdollista ottaa kuvaa jossa kaikki neljä olisivat yhtä aikaa puhtaina mutta tässä kolme. Kuten näkyy, vinonauhoina on käytetty tasan niitä mitä valmiiksi varastoista löytyi.


Painaviahan nämä ovat lapsen kaulassa riiputettavaksi mutta tarkoitus onkin että se lojuu pöydällä lautasen alla jolloin siis koko paino ei roiku narujen varassa. Isompi riskihän tässä on että lautanen lentää lattialle mutta on tässä niin paljon puuroa hinkattu ja liotettu että kyllä siinä muutama posliinisirpale jo samassakin menisi. Vielä ei kyllä ole astioita hajonnut, onneksi. Ja ainahan sitä voi siirtyä muovilautasiinkin jos alkaa näyttään siltä.


Olen kyllä älyttömän tyytyväinen näihin. Sain myös vinkin että esiliina toimii myös hyvin lapsen ja syöttötuolin suojana! Pitää testata sitäkin sillä eihän neljän ruokalapun kanssa pärjää vielä mitenkään.

Sotkua tulee kyllä edelleen aivan valtavasti, samoin pyykkiä mutta nyt pääsee kuitenkin edes hieman vähemmällä. Jokainen puuronökäre vähemmän vaatteissa, lattialla ja syöttötuolissa on tosi jees!

Joten wuhuu!

Syyskuinen lankalauantai

Juu, ei ole lankalauantai vain pääsiäisenä vai miltä kuulostaa yhtä aikaa ne paremmat Helsingin kädentaitomessut, Kerän ja Ikasyrin pop up, Lanitum ex machina ja KVGwoolworks pop up sekä vielä Snurren aleprosentit? Aika hyvältä kuulosti. Paitsi lompakolle.

Joo, en ole käynyt muutamaan vuoteen niillä Wanhassa satamassa pidettävillä Kädentaitomessuilla koska kokemukseni niistä ovat olleet hyvin jotenkin nukkavierut ja jotenkin sellaiset että en ihan kuulu kohderyhmään. En olisi varmasti nytkään mennyt ellei olisi pitänyt olla yksi tapaaminen jota ei sitten kuitenkaan tullutkaan. Olin jo ehtinyt ruikuttaan blogiini vedoten ilmaisen sisäänpääsyn messuille joten menin ja YLLÄTYIN! Ei hitsiläinen, nehän olivatkin tosi mukavat messut! Mietin että miten muotoilisin asian niin ettei kuulosta siltä että kehun vain koska blogi mukamas velvoittaa mutta ihan aidosti tykkäsin. Siellä oli totisesti harrastajillekin jotain, eli oli lankoja, kankaita ja kaikenlaisia tarvikkeita sen sijaan että myytäisiin vain T-paitoja ja tavistallaajalle liian taiteellisia vaatteita ja hassuja huopahattuja. Siellä oli älyttömät määrät kaikkea kivaa myös meille itse harrastajille. Vau! Hetken jo mietin että eihän mun enää edes tarvitse lähteä Tampereen messuille mutta keksin kyllä aika äkkiä silti noin 100 syytä miksi en voi missata niitä. No joo.



Siis nuo Vuorelman vedon kevätvärit olivat vain 5 euroa vyyhti. Kolmesti taisin käydä hiplaamassa tuota persikkaista ja kyllähän sitä sitten yksi kappale mukaan lähti.


Ja niin lähti myös harmaamustaa (tiedän, epätyypillinen valinta minulle) Puffalan sukkapuffaa kun olin ensin siinä noin kolme kertaa pyörinyt.


Näihin en sortunut, rajansa se on kotihoidontuellakin.



Niin, kivat messut vaikka yksin sitten lopulta kiersinkin. Lankojen lisäksi matkaan lähti napin muotoinen pannunalunen.


Katajanokalla oli tosiaan messujen kanssa samaan aikaan myös Kerän ja Ikasyrin pop up ja olin paikalla vähän ennen aukeamista ja menin läheiseen puistoon Pokemonittaan ja laitoin luren odotusajaksi siellä olleeseen Pokestoppiin. Kerron tämän nyt vain siksi että juuri kun olin aikeissa ostaa erään Ikasyrin alennuskangaspalan, värähti puhelimeni ja näyttöön ilmestyi aivan pakko-saada-Pokemon ja sitä pyydystäessäni oli se kangaspala viety nenäni edestä. No ei se mitään, säästyipä rahat. Ja sainpas sen Monnin! :D




Katajanokalta siirryin Kaisaniemeen lanka -pop uppiin ja tässä vaiheessa olin jo saanut seuralaisenkin.



Oi ja voi mutta kyllähän sitä neuloja aina hyvän syyn keksii lankaa ostaa ja minä vetosin ensi viikolla olevaan syntymäpäivääni. Oi kyllä, yksi vyyhti Lanitumia vaihtui rahaa vastaan kassin täytteeksi sieltä. Tässä kuussa on kyllä lankavarasto täydentynyt huolestuttavasti mutta kyllähän tässä koko ajan neulottukin on!


Lauantai oli muutamasta takapakista huolimatta kuitenkin aivan huikea sillä olin kokonaiset 12 tuntia kylillä ilman lapsia. Näiden lanka-asioiden lisäksi kävin ystävien kanssa syömässä, jälkkärillä kakkugalleriassa, siiderillä, katsomassa Teit meistä kauniin -elokuvan ja sieltä sattumalta nähtyjen tuttujen kanssa vielä lisää siiderillä. Ei niin sitten harmittanut viesti että miksi en ole ammattiliiton juhlissa muiden kanssa. No en ollut koska en perhevapaideni vuoksi tiennyt hölkäsen pöläystä moisista pirskeistä.

Mutta Teit meistä kauniin oli ihana elokuva! Ne näyttelijät olivat aivan käsittämättömän hyviä rooleissaan, siis jotenkin aivan uskomattoman samannäköisiä ja vähän -kuuloisiakin. Itkin ja nauroin ja olisin halunnut mennä valkokankaan sisään halaamaan niitä. Apulanta oli mulle aikoinaan todella tärkeä, ja onhan se vieläkin vaikka en yhtäkään alle 10 vuotta vanhaa biisiä tunnekaan. Onneksi elokuva oli suunnattu varhaisen vaiheen faneille, huh! Tai ainakin mulle jäi sellainen tunne että olin kohderyhmää.

Eli

+ ihania lankoja
+ ihanat Soile ja Mervi
+ ihana elokuva
+ ihana 12 tunnin lapsivapaa kaiken sairastelukierteen keskellä
+ aina niin ihana siideri
+ yli 10 Magikarppia ja muut Pokemonit

joten eihän tässä jaksa mitään miinuksia edes laskea. Siis henkisiä. Päivän tilitapahtumien miinusmerkkiset ehkä on syytä laskea.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ostoskeskuksen arvoiset jäähyväiset tyylillä

Martinlaakson "vanha ostari" on saanut purkutuomion aikoja sitten ja nyt aletaan oleen siinä pisteessä  että ostari on tyhjä ja H-hetki käsillä. Sinne oli tänään sunnuntaina järjestetty aivan upea jäähyväistapahtuma ja mekin lähdettiin paikan päälle vaikka ei olla Martinlaaksossa koskaan asuttukaan. Ei siis ole sillä tavalla tärkeä paikka että olisi siellä nuorena hengaillut tai muutakaan, mitä nyt joskus käynyt ohikulkiessa kaupassa tai kirppiksellä. Muttu tuttu paikka kuitenkin kävelymatkan päässä. On siellä parkkipaikalla tullut muutamat blogikuvatkin kuvattua.




Kuluneella viikolla ostarilla on järjestetty katutaidetapahtuma joten keskus oli maalattu sisältä ja ulkoa. Voin vain kuvitella miten kivaa se on ollut itse taiteilijoille. Tuntuu hirmu hyvältä että tällainen on mahdollistettu! Ja sitten tänään päätöstapahtuma! Siellä oli aivan hurjasti väkeä ja kivaa ohjelmaa oli ihan lapsista vanhuksiin! Bändejä oli soittamassa ja on edelleen, mies lähti juuri vielä katsoon Amorphiksen akustista keikkaa. Oli katuruokaa ja jopa pop up -kaljabaari vanhassa tyhjässä pubissa ja tietenkin graffitimaalaustyöpaja ja lapsille tarrapaja.





Ja tottakai tällaiset tyhjät rakennukset jollain tapaa kiinnostaa. Kaikki takahuoneet ja käytävät joihin ei normaalisti olisi päässyt, lastauslaiturit ja no, kaikki. Sai turvallisesti laahustaa graffatussa tyhjässä (tosin ihmisistä täynnä olevissa) ostoskeskuksessa pelkäämättä sortumia ja lasinsiruja yms mitä normaalisti hylätyssä rakennuksissa saattaisi olla riesana.




Tapahtuma oli jotenkin niin mahtavan yhteisöllinen ja tunteikas ja lämmin että tästä jää mukava olo pitkäksi aikaa. Kiva että tällaista järjestetään, lasten orkesteja, päivätanssit, makkarakojut ja jopa seurakunnan edustajat paikalla. Kun yhtä hyvin oltaisiin voitu vain laittaa ostari matalaksi vähin äänin. Jos minulle jo tuli tästä niin hyvä mieli niin saatika sitten he joiden lähiostari tämä on ollut tai muuten vain todella muistorikas tai vaikka vanha työpaikka.




10 pistettä siis Martinlaaksolle ja lepää rauhassa Martinkeskus!


tiistai 20. syyskuuta 2016

Syksyversio

Virkkasin syksyversion kesäisestä Metsien kätkemä -fanimyssystä ja nyt on pellavaisen myssyn tilalle merinovillan ja puuvillan sekoitusta. Jätin siis vielä tarpeen myös täysvillaiseen ;)

Ekan myssyn tapaan, esittelen tämänkin nyt maailman tuhnuimmilla kännykkäkuvilla mutta mitäpä niitä anteeksi pyytelemään, en voi pystyttää jalustaa ja järkkäriä keskelle vilkasta alikulkutunnelia (haluaisin kuvata mätsäävien katutaideteosten edessä mutta homma on kussut jo heti alkuunsa) joten kuvattava on silloin kun on edes jotain ja joku. Ja unohdin erikseen pyytää kuvaajalta että olisi kiva jos jalatkin näkyisivät kokonaan. No, aina ei voi voittaa.




Lanka: Drops Cotton Merino
Koukku: 4 mm
Ohje: Oma epämääräinen jolla tulee joka kerta erinäköinen ja -kokoinen päähine. Tällä kertaa en kuitenkaan joutunut purkaan kertaakaan.


Pääasia on kuitenkin se että myssy on kiva. Totuin kesällä niin tähän malliin että en oikein osaa enää ilmankaan olla.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Sukkien hamstrausta Tallinnasta

Käytiin tosiaan lauantaina Tallinnassa ja yksi pakko päästä -kohteista (koska en ole siis VIITEEN vuoteen käynyt Virossa vaikka täältä on sinne niiiiiiiin helppoa ja halpaa lähteä) oli SUVA sukkakauppa Kaubamajan katutasossa. Sieltä on nimittäin muut tuoneet niin ihania sukkahousuja lapsilleni tuliaisiksi että oli ihan pakko päästä itsekin. Ja voi pojat, lähti vähän mopo käsistä.

Virossahan osataan hienosti tuo perinnekuvioiden ja kansallispuku"kuosien" tuotteistaminen ja näin käsitöitä harrastavana on heidän perinnekuvionsa käyneet hyvinkin tutuiksi myös sieltä neuleohjepuolelta. Nyt minun ei kuitenkaan tarvitse ottaa Muhusukkia puikoilleni koska ostin alle kuudella eurolla tyttärelleni (vielä toistaiseksi liian suuret) Muhusukkahousut.


Ja oli siellä vielä edullisempiakin.



Ei puhettakaan että saisin Suomesta näin kivoja sukkahousuja neljällä eurolla.  Alemman kuvan harmaat ovat legginssit ja nekin tosi kivoja sillä ovat paljon lämpöisempiä sitten talvella kuin jotkut trikooleggarit.


Entuudestaankin meillä tosiaan näitä on (tämä kuva taannoiselta Rauman reissulta) joten nyt pitäisi hetkeksi riittää.



Näitä on toki myös nilkka- ja polvisukkina, miehille ja naisillekin. Siis se kauppa on valtava ollakseen vain sukkakauppa!


Eikä ne kaikki todellakaan ole näitä folkkikuoseja vaikka itse niistä pidänkin ja ostan. Tässä esimerkkinä tavallisista sukista jäbän avaruussukat.


Sitä minä siis vain että käykää ihmeessä jos paikka ei ole jo entuudestaan tuttu! Lapsilla nämä Virossa valmistetut paksut sukkahousut ovat kestäneet kuten mitkä tahansa muutkin, kyllähän ne ajan kanssa nyppyyntyvät siinä missä jotkut Lindex-sukkahousutkin mutta kauniimpia ovat ja lähempänä valmistettu. Naisten sukkahousuja en arvannut lähteä kokeileen koska olen kuullut että eivät oikein istu tällaiselle sekä pitkälle että pyöreälle matamille. Ihmekös tuo :D

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Junabongarit Tallinnassa

Nähtiin puolitoista vuotta sitten junaharrastajien lehdessä kuvia Viron junista jotka ovat siis samaa mallia kuin meidän arkiliikennettä toimittavat Sm5-lähijunat täällä Pääkaupunkiseudulla, mutta tietenkin eri väriä. Jäbä innostui asiasta niin että mun sisko heltyi viemään hänet Tallinnaan katsomaan oransseja Flirttejä (fast light innovative regional train), itse olin raskaana ja töissä.

Kun nyt perjantaina ilmoitin lapsille että ollaan huomenna menossa Tallinnaan, oletti poika tietenkin että näkisi taas ne oranssit junat. Itsehän en ole jostain käsittämättömästä syystä käynyt Tallinnassa viiteen vuoteen (MIHIN TÄMÄ AIKA OIKEIN MENEE?) joten multa oli kaikenmaailman Telliskivet sun muut näkemättä ja Karnaluksissakin olisi ollut kiva käydä enkä minä luvannut niitä Flirttejä katsomaan. Mutta kyllähän se juna-asia kieltämättä itseänikin aika lailla kiinnosti joten niin siinä sitten kävi että rautatieasemalle me suoraan satamasta käveltiin.



Jokaiselle junalle oli annettu nimi!



Käytiin pikaisesti sisälläkin kun näytti vahvasti siltä että juna ei ole lähdössä moneen kymmeneen minuuttiin. Ihanan samanlaista mutta kuitenkin niin täysin erilaista kuin meillä! Se oli tosi hienoa aikoinaan InterRailillakin matkustaa junilla jotka olivat selkeästi samaa kuin Kotosuomen Pendolinot mutta sisustukseltaan aavistuksen verran erilaiset.



Nähtiin myös tosi lyhyt Flirt-juna josta en valitettavasti saanut kunnon kuvaa.



Huikeata oli myös se että Virossa näitä samoja junia on sekä sähköisiä että diesel-versioita. Pienessä maassa näillä kun kuljetaan pitkääkin matkaa eikä kaikkia rataosuuksia ole sähköistetty. Deisel-flirteissä oli myös ykkösluokka erikseen.


Kun dieseljuna lähti, oli hauskan hämmentävää miten juna on ulkonäkönsä puolesta sama tuttu mutta ääni oli aivan täysin eri.


Tiedän että tämä ei varmastikaan kiinnosta juuri ketään mutta me oltiin aivan pähkinöinä! Nyt minäkin olen nähnyt oranssit Flirtit! Jospa sitä vielä joskus lähtisi ihan matkustaankin näillä.


En ole tainnut uskaltaa jäbälle kertoakaan että näitä sveitsiläisiä Flirttejä on melkein kahdessakymmenessä Euroopan maassa, oletettavasti jokaisessa eri värityksillä.