Sivut

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Neulojan vauvan tutit

Nyt kuulostaa jo ehkä vähän hormonimyrskysekoilulta mutta vauvan ollessa 3 kk kun piti siirtyä vastasyntyneen tuteista (jotka ovat söpöjä) isompien vauvojen tutteihin, itkin kaupan hyllyllä kun joka ikinen tutti oli suoraan sanottuna niin helvetin ruma etten voinut ostaa. Neiti kun ei suostunut lainkaan käyttään niitä kahvallisia tutteja, pelkästään Ainun MAM kävi. Ja ne olivat kaikki rumia, ehkä johtui hormoneista tai sitten ne vain ihan oikeastikin olivat rumia. Lähdin bussilla yhä vaan kauemmaksi isompiin marketteihin ja viimein löysin paketin yksivärisiä tutteja jotka kelpuutin. Sitten kun päästin yli puolivuotiaiden tutteihin, valikoima taas parani ja vaikka lempparini ovat edelleen ne yksiväriset ja Marimekon Unikot, en jaksa enää itkeä hyllyn edessä jos niitä ei löydy. Meillä on aina tutit hukassa, en ymmärrä minne ne katoavat. Joten olin taas eilen tuttihyllyllä kaupassa ja taisin hihkaista ääneen kun näin neuletutit!




Tällainen tutti suussa vauva olisi todella katu-uskottava seuralainen Jyväskylän neulefestareille mutta pahoittelen, olen menossa ihan yksin! :D


Ja vaikka nämä tällaiseen neuleaddiktiin iskivät niin kyllä silti toivoisin parempaa valikoimaa ihan vain yksivärisiä, niin ja Marimekkoa...

torstai 30. kesäkuuta 2016

6 / 16

Kesäkuussa käytiin paljon eri leikkipuistoissa sekä Alppiruusupuistossa, Vallisaaressa, Lasten kaupungissa, Espoon rantaraitilla ja mökillä Rastilassa. Hurahdin Disney Legominifiguureihin. Oli ystävän polttarit ja oli vauvatreffejä, esikoinen kävi kaverisynttäreillä. Kesäkuu meni nopeasti, kuten aina.


Ommeltua:

Neulottua:

Virkattua:

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Espoon rantaraitilla päässä soi Solsidanin tunnusmusiikki

Kuten olen ennenkin maininnut, rattaiden kanssa ilmaiseksi julkisissa kulkeminen mahdollistaa meille "kuin paremmallakin lomalla" -fiilistä ihan arkenakin. Ja miten paljon meillä onkaan vielä koluamatta paikkoja! Esimerkiksi juurikin Espoo on ollut meille edelleen aika pimennossa. Varsinkin se kaikki minne ei pääse junalla. Yksi kaatosadepäivä juhannuksen jälkeen lasten kanssa sisätiloissa ja oli jo niin kireä tunnelma että oli pakko soittaa hätäpuhelu mun siskolle että lähtee meidän kanssa jonnekin. Ihan minne vaan. (Kyllä me ilman mun siskoakin kotoa liikutaan, mutta nyt kaipasin aikuista mukaan.)


En ollut edes tiennyt että Espoossa kulkee 40 km pitkä rantaraitti! Siis kevyelle liikenteelle, ei autoja lähelläkään toisin kuin meri.



En osaa tarkalleen sanoa miten pitkä pätkä kuljettiin mutta veikkaisin että reippaat 5 km ainakin, siten hitaasti kuin lasten kanssa edetään. Jossain Matinkylän huudeilla, ehkä.



Toisella puolen tietä oli tosiaan meri, toisella puolen sitten taas aivan överihienoja valtavia omakotitaloja pihoineen. Siellä ne espoolaiset lenkkeilivät ja pyöräilivät, vähän kuin Solsidan-telkkarisarjassa Ruotsissa.



Siellä me oltiin vantaalainen työtön ja vantaalainen kotihoidontuella elävä tehdastyöläinen Mätäojan varrelta niin eri maailmassa että ihan tuntui taas kuin ulkomailla olisi ollut. Nähtiin miten jonkun pihaan oli kaivettu merestä kanava omaan venesatamaan, Espoon pursiseura ja kartano jossa keskellä viikkoa keskellä päivää ihmiset juhlivat parhaat päällään.



Pysähdyttiin myös uimarannalle jossa oli shampanjabaari. Ei siis kuohuviinibaari (saatika kalja-) vaan shampanjabaari. Ainakin mainosten perusteella.

Mutta pakko kuitenkin mainita että en ole aikoihin matkustanut yhtä vanhalla rotiskobussilla Vantaalla kuin minkä kyydissä päästiin Kampista Espooseen ja sieltä takaisin. Ehkä siellä ei kaivata ilmastointia bussiin kun omassa Audissa sellainen kuitenkin on. No joo, vitsi. Mutta kuten sanoin, ulkomaafiilis oli taas kerran saavutettu nollabudjetilla. Vain Mickan ja Fredde puuttuivat.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Lapsuuden mansikkamaaeväs

Lapsuudessa käytiin kesäisin ostamassa mansikoita itsepoimintaperiaatteella ja sen lisäksi että vedettiin toki mansikoita naamaan kunnioitettavia määriä, oli mukana myös eväitä. Ja kun aikakin välillä kävi vähän pitkäksi niin mikäs sen hauskempaa kuin pieni improvisointi. Silloin oli kaurakeksejä, nyt sattui oleen murokeksejä.  Ja nyt ei oltu mansikkamaalla mutta eväsretkellä kuitenkin.


Perinne-eväs ei ollut tällä kertaa suunnitelmissa vaan se muistui mieleen kun oli sopivat tarpeet mukana.



Ensipuraisulla mukavat muistot peittosivat olemattoman makuelämyksen ja huusin sen olevan ihan törkeen hyvää. Viimeisten murusten kohdalla piti jo todeta että ei se itse asiassa niin hyvää kyllä olekaan. Uusi sukupolvi innostui kyllä täytekeksin tekemisestä tosi paljon.



Eli kaksi kuivakkaa keksiä ja yksi mehukas mansikka ja vähäisen puristusvoimaa.




Niistä on mansikkamaaeväs tehty.






Ja jos joku luuli nähneensä lintutornilla pinkkipaskahyypän hervottoman tuotoksen niin pahoittelen, meiltä vain kaatui mansikkajugurtti.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Yöpaitalook

Kuvioidusta trikoosta ommeltujen mekkojen ainainen ongelma: yöpaitafiilis. Normaalisti olen yrittänyt päästä siitä eroon ompelemalla mekkoon hupun ja pussittavan helman. Tämän suhteen yritin ensin vapaalla kädellä saksia vähän erikoisempaa helmaa mutta kas kummaa ylläripylläri, tuli aika kamala. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se että siitä sai vielä pelastettua normimekon mikä kyllä näyttää yöpaidalta mutta en anna sen häiritä. Taskut tähän toki voisi ommella. Kangas on Verson puodin Paratiisin puutarhaa.

En olisi varmaan edes blogannut koko mekosta ellei nyt olisi muuten vähän aiheet vähissä. Mainittavan arvoista on muuten se että käytin tähän mekkoon elämäni ensimmäisen kerran kaksoisneulaa! Ihan ongelmitta ei sujunut mutta eiköhän se siitä jos vaan jaksaa harjoitella.




Ihana pitkä viikonloppu!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Metsien kätkemä -fanimyssyt

Jo moneen otteeseen täällä ja instagramissa vilahtaneet retkimyssyt tarvitsevat tottakai ihan oman postauksensa. Kaikki siis lähti siitä kun Ylellä alkoi viime viikolla Metsien kätkemä -retkeilysarja ja ensimmäisessä jaksossa juontajalla oli virkattu Tuutikkimyssy. Elsa kysyi voisinko virkata hänelle sellaisen vaikka tiesi miten nihkeä olen tekeen pyynnöstä käsitöitä. Hänellä kävi kuitenkin tuuri sillä innostuin niin että tein vielä itsellenikin!


Ihan kuten Strömsössä, ei tämäkään toki mennyt. En tiedä mikä mun aivoissa oikein jumitti mutta jouduin valehtelematta seitsemän kertaa purkaan ja aloittaan alusta ennen kuin muoto ja koko olivat suurinpiirtein sitä mitä hain. Silti en osannut sitä toistaa vaan omastani tuli lörpömpi kuin oli tarkoitus. Jotta voisin vastata ohjekyselyihin kunnolla, pitäisi mun virkata näitä monta lisää ja siihen en kuitenkaan ole ryhtymässä sillä jonossa on kymmeniä muitakin projekteja jo.


Sen verran kuitenkin kerron että aloitin virkkaamalla ympyrän jonka halkaisija oli n. 5-7 cm suurempi kuin halkaisija jolla olisi saanut virkattua päänmyötäisen pipon. Ihan oikea blogin taannoissa postauksessa kävi ilmi että ei ole suinkaan selvää että kaikki olisivat tietoisia siitä että pipoa virkatessa voi hyödyntää ympyrän piirin kaavaa, p = 2πr

Oletan siis että osaat laskea ympyrän halkaisijan jos pääsi ympärysmitta on tunnettu.

Virkkaa siis ympyrästä 5-7 cm suurempi kuin pääsi halkaisija. Jos pääsi on normaalikokoinen tai pieni, vähempikin varmasti riittää.

Sen jälkeen kavensin n. 20 silmukan välein (tämähän riippuu toki silmukkamäärästä ja käyttämästäsi langasta mutta kavenna siten että lopputulos on haluttu. Itsehän tosiaan purin sen seitsemän kertaa) joka toinen kerros kunnes ympärysmitta oli sopiva päähän. Tässä vaiheessa voi siis jo sovitella. Sen jälkeen virkkasin ilman vähennyksiä kunnes myssy oli riittävän korkea.

Tuliko huono? Ei se mitään, pura ja aloita uudelleen. En voi tarjota näillä tiedoilla oikotietä onneen.

Lisää isohko tupsu.


Kuvaa myssy myrskyssä puhelimella vedenkestävän suojakuoren läpi ja angstaa tuhnuja blogikuvia.


Elsan myssyn virkkasin aivan mielettömän kauniista Rico Design essentials cotton dk -langasta josta virkkasin itselleni viime vuonna lippiksen (tosin eri sävyisestä).  Langassa on todella upeat syvät värit ja sitä on kiva virkata. Valokuvista kuitenkin huomaan että kavennuskohdat näkyvät selvemmin eli rumasti valmiissa myssyssä verrattuna mun myssyyn mikä on virkattu Novitan Cotton Linen -langasta. Molemmissa käytin 3,5 mm koukkua.


Metsien kätkemä -sarjan Reetta kävi muuten kommentoimassa mun blogipostaukseen niistä sarjassa näkyvistä käsitöistä, käykäähän lukemassa! Ja jos ette ole vielä katsoneet sarjaa mutta epäilette että se voisi kiinnostaa, jaksot löytyvät tosiaan Yle Areenasta. Telkkarista tulee näin tiistaisin.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Telttaretki vaihtui mökkiretkeksi

Meidän piti mennä tänä viikonloppuna telttaretkelle saareen Elsan ja Kaamoksen kanssa.  Ei tunnetusti määritetä sään perusteella mitä muka voi tehdä ja mitä ei, mutta oli pakko sen verran niellä ylpeyttä että jos sataa koko viikonlopun taukoamatta ja myrskyää, ehkä on parempi jättää saaristotelttailu pienten lasten kanssa väliin. Onneksi Elsalla sattui oleen kutsu voimassa mennä testaan Rastilan leirintäaluetta joten saatiin päivän varoitusajalla 6 hengen mökki. Siis what??? Kyllä. Mentiin siis yhden yön mökkilomalle Itä-Helsinkiin ja miksipä ei oltaisi menty!



Meillä ei onneksi ole omaa kesämökkiä, eikä sellaista osata edes kaivata. Mutta vuokramökit ovat kyllä tosi jees. Eihän Rastilan leirintäalue mikään Järvisuomi ole mutta kyllä siellä kelpasi iltaa viettää. Vaikka vettä tuli kuin Esterin tiedätte-kyllä-mistä ja tuuli niin että grillin sytyttäminen tuotti todellisia vaikeuksia, niin kukaan ei valittanut sanallakaan säästä. Ihanaa kun ollaan Elsan kanssa molemmat ihmisiä jotka eivät ole sääkeskeisiä ja jotka innostuvat vähän paikasta kuin paikasta joten kuorossa  intoiltiin ihan tuikitavallisesta leirintäalueestakin. Sateessa. Eikä mun mieskään valittanut (hänellä oli jopa sadehousut joten ei syytäkään valittaa) ja erinomaisesti viihtyi muutenkin. Oli jopa sauna ja saunakaljaa. Saunakaljan lisäksi rinkka oli pakattu täyteen kuivia vaihtovaatteita, villaa ja sadevaatteita. Kuka onkaan sanonut että kesällä pääsisi jotenkin vähemmällä pakkaamisella lasten varusteiden suhteen?



Mökin keittiö oli melkein kuin lasitettu terassi ja näköala oli metsään, olisi hyvin voinut kuvitella olevansa muualla kuin Helsingin metroreitin varrella. Lapset juoksivat metsikössä ja uittivat laivoja meressä ja vaikka piti pukea välillä villahaalaria päälle, uimaan olisivat silti halunneet. Perus kesämökkimeininkiä.




Kun ajeltiin kotiin niin mieskin totesi että tuntuu kuin oltaisiin oltu vähän pidemmälläkin lomalla kuin yhden yön. Todellakin! Etenkin tämän vauvavuoden aikana nämä pienen pienetkin irtiotot tuntuvat tosi tärkeiltä. Toivon mukaan lapset eivät kovin pahasti kärsi rutiinien puutteesta kun mennään ja tullaan niin paljon mutta kyllähän sitä esikoiselta nytkin itku pääsi kun retki loppui, mitäpä sitä äitinä muutakaan voi kun luvata että kohta mennään taas jonnekin. Koska minä ainakin haluan mennä!



Kiitos Rastila!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Solmuvärjättyä

En ole vieläkään saanut tarpeeksi batiikkivärjätyistä vaatteista. Ja itse asiassa niitä on alkanut taas näkyyn katukuvassa paljon! Siis ei itse värjättyä vaan teollisia, mutta en siis tunne itseäni enää yhtä pelleksi.

Tällä kertaa oli visio omasta mekosta jota varten etsin hyvin pitkään vaaleata lyhythihaista simppeliä mekkoa ja lopulta päädyin ostaan valkoista trikoota ja ompeleen sen itse. Projektin aikana tajusin myös että oikeastaan minä en tällä hetkellä edes tykkää ompelusta. No mutta se onkin jo vähän eri tarina ja sain kuitenkin jonkinlaisen mekon ommeltua. (Pahoittelen kuvien tuhnuisuutta, ne on kuvattu puhelimella vedenpitävän suojuksen läpi, kuten muutaman seuraavankin postauksen kuvat, oltiin kaatosateessa mökkeilemässä enkä halunnut kokeilla kamerani säänpitävyyttä.)


Kiinnitin kumilenkit toisesta olkapäästä alkaen ja tuli kyllä tosi kiva!



Siivouspäivänä myin mm värjäämiäni harsoja ja lasten vaatteita (käytettyjä toki) ja joku kysyi että voiko näitä sitten pestä että eikö nuo värit haalistu. Eivät ole kyllä haalistuneet yhtään! Ja isoa osaa niistä on pesty kymmeniä kertoja, harsoja vielä enemmän.


Ja pesukonekaan ei ole mennyt pilalle vaikka tämä taisi olla viides värjäyssatsi vuoden sisään.


Ja koska pesukoneeseen mahtui, heitin sekaan pojan valkoisen T-paidan johon ei ihan tullut niin suorat viivat mitä kuvittelin (kumilenkeillä) tehneeni. Mutta tosi kiva silti!


Käytin Nitor pesukoneväriä sävyssä petrooli.