Sivut

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Keimola

Olen ollut viimeisen kuukauden aika allapäin ja en ole oikein jaksanut innostua mistään. Nyt kuitenkin tajusin tilanteen olevan ohitse, sillä vanhaan tyyliini innostuin näennäisesti täysin mitättömästä asiasta viidessä minuutissa ihan nollasta sataan. Näin somessa kuvan Keimolan moottoriradan vanhasta vahtitornista ja oli pakko päästä paikan päälle about siltä istumalta.


Aina toisinaan luulen tietäväni muka paljonkin asioita, mutta välillä onneksi tajuaa, että oikeasti en tiedä juurikaan mitään. En ole koskaan ollut paskan vertaa kiinnostunut minkäänlaisesta moottoriurheilusta enkä siis ole tiennyt, että Keimolassa on ollut moottorirataa. En itse asiassa ole tiennyt Keimolasta mitään muuta kuin että sieltä on vaihtoyhteys lentokentälle, jos on tulossa bussilla Tampereen suunnalta Helsinkiin. Mutta tosiaan, siellä on ollut moottorirata, joka sittemmin on ränsistynyt, autioitunut ja lopulta purettu tätä tornia lukuun ottamatta.


Tällainen hylätty (mutta suojeltu) tornin raunio olisi ollut jo nähtävyys itsessään, mutta alueelle on rakennettu, ja on osittain yhä rakenteilla, asuinalue, minkä kadut mukailevat entistä ajorataa. Ilmeisesti kadut oli myös nimetty jotenkin teeman mukaan, mutta itse en niistä mitään ymmärrä.



Vaikka moottoriurheiluteema itsessään ei ole minua kiinnostava, niin tällainen teemarakentaminen kiehtoo ja ilahduttaa kyllä todella paljon! Etenkin, kun tässä on hienolla tavalla alueen historia läsnä.







Torni ilmeisesti aiotaan jollain tapaa kunnostaa, joten oli hieno päästä näkeen se vielä tällaisena ränsistyneenä. Puurakenteiden jäänteet siitä on poistettu yli 10 vuotta sitten. Lasit rikottu jo 80-luvulla.




 Mä sitten tosiaan innostuin vähän ottaan valokuvia. Oli ihanaa olla niin innostunut jostain asiasta!

Skidit festarit 2018

Skidit festarit kuuluu meillä jo loppukesäperinteeseen ja vaikka tänä vuonna festarit järjestettiin pienemmällä alueella, vaikkakin samalla hinnalla kuin ennenkin, ajateltiin kuitenkin lähteä, kun ei mitään päällekkäistä muuta menoa ollut.


Festareilla oli paljon vanhaa tuttua Skidit-juttua, mutta sehän on vain hauskaa. Rakastan tuota Skidit festarien visuaalista ilmettä ihan tosi paljon ja lapset tykkää kun on tuttuja juttuja.


Esikoinen on tänä kesänä omasta tahdostaan halunnut opetella juomaan limpparia ja päästiin siis Jaffabaariakin testaan ihan käytännössä. Oli muuten hyvät moctailit!


En ole todellakaan mikään pahimmasta päästä turvallisuusnillittäjävanhempi, mutta oikeasti haukoin kyllä henkeäni kun jaffabaarin baaritiskin ja istumaosaston välissä, muutenkin jo todella pienessä tilassa, oli sirkuskoulu ja lapsia pyörittämässä enemmän tai vähemmän hallitusti hulavanteita eri ruumiinosissa samalla, kun toiset lapset kulkevat LASISET astiat käsissään.



Samalla kun yritin taiteilla oman moctailini ja kahden lapsen kanssa penkille saamatta hulavanteesta osumaa, tuotiin esitettä sateenkaaribaarista, jossa voisi tehdä hedelmä/vihannesvartaan sateenkaaren väreissä. No sinne siis!


Kätevästi samassa (pienessä) tilassa, missä lapset sohivat puisten grillivartaiden kanssa, oli tosi hieno eri kokoisista ilmapalloista tehty maja. Festarit olivat olleet vasta noin tunnin käynnissä, kun riittävän monta palloa oli pamahtanut ja se romahti. Sen jälkeenkin majan jäänteenä olevat ilmapallot poksuivat niin, että tätä 34-vuotiastakin alkoi itkettään se pauke. Terävät varrastikut kädessä tungoksessa juoksevat lapset oli muutenkin melko hasardia, joten ei jatkoon sekään. Mies jo epäili, että seuraavasta huoneesta paljastuu tulitikuista tehtyjä mökkejä avotuligrillin ympärillä.


Ränniautoradat oli tänä vuonna sentään pahvista, että ei tarvinnut pelätä viiltävänsä kurkkuaan auki metalliromuun. Ränniautot on kyllä olleet meidän lasten suosikkeja näillä festareilla aina, enkä kyllä oikeasti ole nähnyt niitä mitenkään riskaabeleina, paitsi nyt takautuvasti, kun olin jo sydän syrjällään lasinsirujen ja grillivartaaseen puhkottujen silmien pelossa.


Pahvia oli enemmänkin, sillä niistä oli rakennettu aivan ihania mökkejä! Mulla itselläni on suurena heikkoutena nämä pahvimökit. Niin hauskoja!




Ja pahviautokin!


Keppariradallakin käytiin kompastelemassa.




Lopulta ei oltu edes kahta tuntia festarialueella ennen kuin todettiin olevamme valmiita lähteen. Itse olisin halunnut jäädä vielä discoon (ylläri), mutta lapsia ei kiinnostellut (no ylläri). Ei jäänyt lainkaan niin huikea fiilis tapahtumasta, kuin ennen ja vika on todennäköisesti ihan vain minussa itsessäni, sillä puitteet olivat kyllä todellakin kohdillaan (pois lukien tilojen pienuus ja niihin tungettujen eri toimintojen yhteensopimattomuus). Harmittaa vaan niin hemmetisti se pääsylippuihin käytetty raha. No, ens vuonna uus yritys.

perjantai 17. elokuuta 2018

Roskasta timantiksi

Toisen roska on toisen aarre ja toisen käytetty korvausilmansuodatin on toisen bling bling -korvakoru


Työkavereiden kanssa on luvassa biletystä ja koska aihe on hyvin spesiaali, haluan ripustaa itseeni palan työtäni. Pipetinkärkikorviksia olen tehnyt jo kymmenen vuotta sitten, joten oli aika kokeilla jotain muuta. Niinpä nappasin taskuuni muutoin jo roskikseen menevät pienet käytetyt korvausilmansuodattimet ja maalasin ne kirkkaalla glitterkynsilakalla.


Sitten rei'itin ne upottamalla muovista läpi kynttilässä kuumennetun parsinneulan ja pujotin koruosat paikoilleen.





Näistä tuli heittämällä hienoimmat nörttikorut, mitä olen eläissäni tehnyt. Nyt vaan pitää toivoa, että lasten päiväkodeista ei tule mitään kulkutautia estämään juhlimisaikeitani. Ihan kun ei vielä tänä viikonloppuna jalalla koreasti laiteta.

tiistai 14. elokuuta 2018

Karusellisukat

Minäkin halusin neuloa somehittisukat, eli Hipsulaisen karusellit. Ohje on Facebookissa "Hipsulaisen Karuselli" -nimisessä ryhmässä, johon pitää liittyä saadakseen ohjeen ryhmän tiedostoista. Jäseniä on tällä hetkellä yli 6000 ja ryhmä näyttää olevan suosittu myös saksalaisten neulojien joukossa.


Ohje soveltuu kaiken paksuisille langoille ja kaiken kokoisille jaloille. Sukka aloitetaan keskeltä kantapäätä ja muoto tulee parhaiten esiin raidoittuvilla langoilla. Itse neuloin sukat 6-säikeisestä Gründl Hot Socks Madenasta 3 mm puikoilla.


Pakko myöntää, että ohjetta en sen kummemmin seurannut, kuin vain aloituksen. Riittävän silmukkamääräisen kuppimaisen kuusikulmion yhdet vastakkaiset sivut silmukoin yhteen ja sitten neuloin toiseen päähään kärjen ja toiseen varsiresorin.


Hauska tehdä sukkia joskus vähän erilaisella tavalla.


Pääsääntöisesti en kuvaa ikinä villasukkia ilman sukkahousuja, mutta nyt on niin kuuma, etten jaksanut alkaa lavastaan. Ihohuokoset ja hyttysten pistojen jättämät arvet sopivat samaan teemaan tuon helvetin likaisen tapetin kanssa.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Täydellinen päivä Korkeasaariretkelle

Ei ole tapana puhua säästä, valittaa säästä tai jättää sään takia asioita tekemättä. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että on jäänyt tosi monta juttua tekemättä paahteen ja helteen vuoksi. Mutta kun pilvet peittivät taivaan, tuuli ja satoi, me kaivauduimme kolostamme ja lähdimme Korkeasaareen, missä oletettavasti eläimetkin ovat samaa mieltä kuin me siitä, että nyt pystyy taas oleen ja elään helpommin. Meillä kävi tuuri, sillä kolmen tunnin eläintarhavisiitillä ei sitten kuitenkaan satanut pisaraakaan vettä, vaikka sinne mentäessä ja sieltä tultaessa satoi kyllä. Lokit ja valkoposkihanhetkaan eivät kiusanneet.





Lapset ovat käyneet kerran aiemmin Korkeasaaressa. Silloin, kun esikoinen oli täyttämässä neljä ja piti kauhealla kiireellä käydä, ennen kuin lapsesta menee maksu. Alle 4-vuotiaat kun ovat ilmaisia. Vaikka siitä on yli kaksi vuotta aikaa, esikoinen muisti ällistyttävän tarkasti, mitä siellä tehtiin ja nähtiin ja missä mikäkin eläin on. Iloinen yllätys oli uudet leikkipaikat. Eläintarhareissu menikin mukavasti vuorotellen eläinten katselua ja leikkipaikoilla hengailua. Molemmat lapset jaksoivat tosi hyvin keskittyä eläimiin, eli pääsymaksu ei mennyt harakoille.



Omat suosikkini olivat kaksikyttyräinen kameli, vaivaishiiret ja pesukarhut. Lapset eivät yleensä halua suosikkejaan valita, vaan sanovat aina kaiken olleen parasta, mutta pöllöt olivat taas kova juttu.










Riikinkukko halusi tulla kuvaan mukaan.