Sivut

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Hoitovapaakeskiviikkojen loppu ja retkien vuosi

Tänään vietettiin viimeistä hoitovapaakeskiviikkoa. Toki niitä on vuoden loppuun saakka mutta en laske niitä mukaan sillä juhlapyhien ja hyvin sijoitettujen pekkaspäivien vuoksi työrupeama tämän vuoden osalta on lopussa kahden tuskaisen aikaisen aamuherätyksen jälkeen.

Kävimme vapaapäivän kunniaksi Senaatintorilla pyörimässä muutaman kierroksen ilmaisella karusellilla, lapsi oli aivan innoissaan kun siinä oli autoja ja mikä parasta, myös paloauto. Itsellä tietenkin haikea fiilis osittaisen hoitovapaan päättymisen vuoksi (vaikka tokihan sitä jatkaakin voisi mutta yritän kuitenkin siirtyä jo täysiaikaiseksi työntekijäksi, sen verran pahasti euronkuvat silmissä kiiltelee ja lapsikin täyttää kohta jo 3 niin ei tunnu ihan niin kamalan pahalta laittaa häntä viidesti viikossa päiväkotiin) mutta eihän sitä nyt karusellikyydissä surra voi. Ja joulufiilis nousi aivan uskomattomiin sfääreihin kun poika tunnisti Aleksanterinkadun toisesta päästä että tämä on se katu jossa on "legojunaikkuna" eli Stockmann. Vietettiin sitten pitkä tovi vielä Stockan joulunäyteikkunaa ihastellen. Ei ollut kiirettä minnekään.




Kun viime tammikuussa palasin perhevapailta töihin, olin tietenkin ahdistunut vapaa-ajan vähäisyydestä mutta nopeasti huomasin keskiviikkovapaiden olevan aivan mielettömän hieno vaihtoehto! Vapaa-ajan arvostus nousi aivan uudelle tasolle kun on lapsi ja käy töissä. Silloin sitä tulee niinä harvoina päivinä tehtyä kaikkea ja mentyä retkille ja nautittua ihan oikeasti siitä päivästä (puhumattakaan siitä että töissä jaksaa vähän paremmin kun on saanut keskiviikkoisin nukkua pidempään). Ei ole montaa keskiviikkoa koko vuonna että oltaisiin vain möllötetty kotona ja lähileikkipuistossa (siellä käydään sitten tarhapäivien jälkeen)! Ollaan käytetty niitä päiviä kyläilyyn, vieraiden kutsumiseen (liian vähän tosin :/) ja kaikenlaiseen pieneen retkeilyyn. Jotain tästä aktiivisuudesta kertonee sekin että blogimerkinnöistä on "retkellä lapsen kanssa" -avainsanan saanut tänä vuonna 37 tekstiä (ja tästä tuli 38.)! Ja vaikka kaikki ei todellakaan olekaan nimenomaan keskiviikkoretkiä vaan mukana on viikonloppuja ja lomia eivätkä kaikki retket ole olleet mitään kovin ihmeellisiä niin silti, aika huikeata! Ja toki on paljon mitä ei ole blogiin asti päätynyt. Turha kirjoittaa neljää kertaa siitä että ollaan oltu geokätköilemässä ja eväsretkellä Haltiavuorella vaikka se upea paikka onkin eikä ihan jokaista junanbongausretkeäkään ole tullut kirjattua jne.

Olin keväällä jo niin hirveässä retkihuumassa että tein listan paikoista joissa haluan käydä ja aika hyvin se lista on yliviivatuksi tullutkin. Haaveilin jo erillisen blogin perustamista näitä lapsen kanssa vietettyjä aktiviteetteja varten mutta se sitten jäi, käsityöblogi vaan laajentui vähän aihealueeltaan.

Vaikka nyt tuntuu että elämäni on tuhoon tuomittu ensi vuodesta eteenpäin niin toivotaan että tämä nyt on taas vaan tätä etukäteen angstaamista ja todellisuus tulee oleen jotain muuta. Ainahan sitä ainakin jonkin verran löytyy aikaa niille asioille joita rakastaa. Käsityöt ja retket. Ja toivoisin että mukaan mahtuisi vielä liikuntaharrastustenkin uusi tuleminen. Pitää vain löytää tasapaino ja kohtuus (joo, pessimistinä voin kyllä jo kertoa että ei taida löytyä)

Ja kohtahan on jo talviloma, ja sitten pääsiäinen jne. Tunnelin päästä näkyy valoa.

Oli kyllä hieno vuosi!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Koomailujoulukuu

Jos marraskuussa olinkin todella aikaansaava ja ehtivä niin tämä joulukuu on kyllä tähän mennessä mennyt aivan koomaillessa. En ymmärrä miten nyt yhtäkkiä ei jaksa eikä huvita eikä edes ehdi mitään. Kaksi viikonloppua mennyt tekemättä mitään ja se on suorastaan kärsimystä tällaiselle suorittajalle. Mutta onhan tässä kuitenkin laitettu melkein 30 joulukorttia ajallaan postiin, hommattu joululahjat, leivottu pipareita (Barbapapapumpernikkeleitäkin!) ja käyty pojan rokkimuskarin joulukonsertissa (hän oli valinnut instrumentikseen kitaran). Lisäksi ollaan hengattu mun siskon luona joka tilasi varta vasten jäbän vierailuja varten "pomppivan ponin". Niin että onhan tässä kuitenkin ollut kaikenlaista. Osittaisen hoitovapaan päättyminen stressaa ja uniongelmat vaivaa, kaikki joulukalenterihommelit on rästissä ja hyasinttikin kuollut jo aikoja sitten (silti roikkuu amppelissaan).
Blogissa on ollut hiljaista (senkin vuoksi kun valokuvista tulee niin tuhnuja pimeällä ettei huvita edes kuvata) mutta instagram päivittyy kyllä. Näistäkin kuvista iso osa sieltä.

Yleensä tällaisen valituspostauksen jälkeen bloggausinto nousee jälleen joten toiveita elätellen...

perjantai 12. joulukuuta 2014

Talvivillis

Olen ennenkin kehuskellut miten mun isosisko neuloo jäbälle ihania vaatteita (esim Barbapapapaita!!! Ja lukuisia muita juttuja) Uusin on tämä aivan mielettömän hieno talvinen merinovillapaita. Ilmeisesti muokattu aikuisten ohjeesta lapsen kokoiseksi käyttämällä huomattavasti ohuempaa lankaa. Mun piti kuvata tämä lapsen yllä mutta poika ei ole ollut erityisen yhteistyöhalukas villapaidan sovittamiseen, ihan ymmärrettävää kun ei kylmä ole, vaikka tämä ohut paita onkin ja mukavan pehmeätä lankaa. Jospa sitten viimeistään rokkimuskarin joulukonserttiin. (Aiemmin muuten kun angstasin että vetoketjulliset hupparit ovat totaalisen ei ei ei lapselle niin nyt hän suostuu taas käyttään niitä ilman ongelmia, ailahtelevaisia ovat vaatemakunsa suhteen nuo 2-vuotiaat joten ei kannata lannistua heti jos joku vaate ei kelpaa.)


Onneksi tässä on vielä pitkä taival ennen kevättä aikaa käyttää talvista paitaa (en olisi ikinä uskonut sanovani että onneksi pitkä talvi edessä mutta jos on tarpeeksi hieno villapaita niin näin sitä sitten yllättää itsensä).

Suuri kiitos siis vielä M!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kauniissa ja rohkeissakin on aina välillä niitä kertausjaksoja

On taas se aika vuodesta kun ainakin viikon ajan pikkutunneille asti iltaisin vääntää lapsestaan valokuvakirjaa pukin konttiin. Minä en ole ihminen joka vihaisi marraskuuta tai lumetonta joulukuuta. Onhan se pimeys vähän ankeeta mutta kyllä sen kestää kun tietää että se on ohitse ennen kuin huomaakaan. En haikaile menneitä enkä tulevia vuodenaikoja vaan pyrin elään sitä mikä on meneillään ja repiä siitä kaikki riemu mitä revittävissä on sillä onhan se järkevämpää siten kuin että aina valittaisi miten just nyt on muka huonot ympäristötekijät. Silti tuntui jostain syystä erityisen hyvältä lajitella tämän kaltaisia kuvia:














Mutta toisaalta sitten kuitenkin niin auringonpistos, lämpöhalvaus ja nestehukka. Juu ei.

Eikä mun pitänyt edes sortua tähän tällaiseen. Menenpä tästä nyt korjaileen toppatakkini rikki mennyttä vetoketjua.

Jämälankasukkajoulukalenterihehkutusta

Tänä vuonna menin mukaan Missä neuloimme kerran -blogin jämälankasukkajoulukalenteriin ja suureksi yllätykseni olen pysynyt tahdissa! Blogissa siis annetaan joka päivä ohjeet värin valintaan ja raidan kerrosmäärä tulee päivämäärästä. Yhden värin jouduin kyllä säätään kun en yksinkertaisesti keksinyt mitään aiheeseen sopivaa.


Huomion arvoista on se että minä kaavoihin kangistunut vastarannan kiiski olen kuin olenkin näiden vuoksi opetellut uusia juttuja. No, olen kerran aiemminkin tehnyt sukat kärjestä alkaen mutta sittemmin todennut että se perinteinen sukkamalli on enemmän mun juttu. Mutta tässä siis kärjestä alkaen jolloin pitää opetella myös uusi kantapäätekniikka. Lisäksi opettelin päätteleen langanpäät heti neuloessa jolloin voin jouluaattona vain sujauttaa uutukaiset sukat jalkaani (vaikka päättely ei mulle mikään ongelma sinänsä olekaan). Itse asiassa sain jopa hiottua tekniikan niin ettei mitään sahalaitaa tai muutakaan näkyvää merkkiä tästä jää. Ja mikä parasta, olen niin innoissani etten välttämättä aio kyllä jatkossakaan enää päätellä langanpäitä perinteisesti muuta kuin joustinneuleissa.

Niin ja Suomen lipun kohdalla treenasin päälle silmukointia vaikka en sitä normaalisti harrasta sillä jälki on aina kökköä. No, niin on nytkin mutta onnistui silti paremmin kuin ennen. Tikku-ukot tein intarsialla ja ne on aika kaameat ainakin nyt ennen silitysraudalla rankaisemista. Ei olisi pitänyt kikkailla noin monella värillä vaan tehdä vain perinteistä kirjoneuletta mikä on mun erikoisosaamistani (joskin vain tasossa, ei pyörönä, huoh) mutta menee harjoittelun piikkiin, kerrassaan mainiot uusien asioiden treenailu -projekti!

Ja koska tottakai on tympeetä tehdä vain muutama kerros päivässä, on jämälankojen läsnäolo poikinut varjoprojektejakin :D Niistä lisää sitten joskus myöhemmin.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Polaroidkuusi 2014

Melkein tämä kaikesta vouhottamisesta huolimatta pääsi unohtuun. Tänään kiinnitin seinälle, Polaroidkuusen. Viime vuonna se oli keittiössä, sitä edellisenä olohuoneessa, nyt vain makuuhuoneesta löytyi sopiva tyhjä seinä sillä tämä on nyt suurempi kuin koskaan. Ja ensi vuonna ehkä vielä suurempi mutta tänne mahtuu kyllä!





Tämä valokuvakuusi on kyllä hieno juttu! Siinä on niin paljon tunnelmaa, niin monista eri elämän vaiheista (aikuisiällä kuitenkin). Lapsi innoissaan bongaili mitkä kuvat on otettu mummulasta mutta kun yritin ottaa siitä kuvan niin eihän se tietenkään enää kiinnostanut. Haettiin kirja, no ei se mitään, luetaan sitten kirjaa. Löysin pojalle kirpparilta eurolla tuon tosi kivan kuusikuosisen joulupaidan!

torstai 4. joulukuuta 2014

Leikkiruokajoulukalenteri

Syyskuussa väkersin pojalle leikkikeittiön kirjahyllyyn enkä kuitenkaan ole saanut aikaiseksi hommattua muita leikkiruokia kuin silloin virkkaamani paistettu kananmuna. Niinpä sain kuningasidean toteuttaa leikkiruokien tulemisen joulukalenterin muodossa ja piilottaa joka aamuksi leikkikeittiöön omittuun patakintaaseeni jotain pikkukokille. Olen virkannut croissantin, kukkakaaleja, kurkku- ja makkarasiivuja, niin ja juustosiivunkin ja sisko on avustanut virkkaamalla porkkanoita, mansikoita ja lihapullia. Tigerista löytyi kaksi puista leikkijäätelöä ja omien kaappien perukoilta käyttämätön kahvimitta joka sopii kokonsa puolesta leikkikeittiöön puukauhaksi. Vielä puuttuu juttuja joten voi olla että on pakko käydä Ikean leluosaston kautta mutta toistaiseksi ollaan pärjätty vielä näillä ja onhan tässä vielä aikaa (heh heh heh) tehdä. Ihan vielä poika ei ole näin neljän päivän kokemuksella hoksannut "katsopa onko tonttu tuonut mitään patakintaaseen" -juttua omatoimisesti mutta ehkä tämä tästä. Joskus se joulun odotuskin on opittava :D







Itse hoidan joulukalenterihommat polttamalla kynttilää jossa päivien numerot ja neulomalla jämälankasukkakalenteria Missä neuloimme kerran -blogin ohjeistuksella. Huisin kivaa!!! :)

11 / 14

Marraskuussa kirjoin innoissani muistikirjan kantta, väritin lapsen kanssa isänpäivälahjaa, nyhersin joulukorteista korin, neuloin palatossut, sohvapöydän joulusukat ja pojalle pipon. Saumurista putkahti pojalle paita ja virkkuukoukulta kaksi kameran hihnaa. Huh huh, tämä mamma ei ole tosiaan tainnut kärsiä marraskuumasennuksesta.










Marraskuussa myös kävin Elma-messuilla Helsingissä ja Suomen kädentaidot -messuilla Tampereella. Tehtiin retki hylättyyn rautatietunneliin ja Nuuksioon ja käytiin uimahallissa ja Flamingon kylpylässä. Pidin pöytää kirpputorilla, fiilistelin keskoslasten päivänä, laskettiin hulluna pulkkamäkeä kun oli kahtena päivänä lunta maassa, kävin Tukholmassa jossa pääasiallinen kohde oli Skansenin joulu. Nukuin liian vähän ja kamalan huonosti.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulu tuli olkkariin

Hui, neljä yötä kestäneen Ruotsin reissun jälkeen ja tiukan iltavuorosta aamuvuoroon -juoksemisen (ite säädin koska halusin olla lomasuorittaja ja nyt pelkään että silmänaluseni ovat lopullisesti pilalla mutta eiköhän tämä tästä taas) jälkeen onkin ehtinyt jo tulla joulukuu! Nyt tohinalla joulukalenterit ja systeemit ajantasalle, täältä tullaan joulu!












Punaista, vaaleansinistä ja valkoista, ripaus harmaata sekä keltainen pillihimmeli. Harmittaa kun tuo pari vuotta sitten neulomani joulukalenteri minilapasista ei sovi väriteemaan jonka keksin vasta vuotta myöhemmin. Onneksi voi neuloa osan uudestaan jos alkaa kamalan paljon häiritseen. Tosiaan, jos sattuisi oleen liikaa aikaa. Nyt just sitä ei ole joten näillä mennään. Lapsi opettelee sopivasti parhaillaan tunnistamaan numeroita, joulukalenterihommista tulee varmasti oleen siinäkin hommassa paljon iloa :) Lukuja itsessään on osannut luetella jo pitkään (kohta opetan derivoinnin!).

lauantai 29. marraskuuta 2014

Skansenin joulu

Keväällä kun käytiin Skansenilla ja postasin asiasta, tuli kommenttipalstalla puheeksi Skansenin jouluhommelit. Noh, asiasta ruvettiin välittömästi äidin kanssa haaveileen ja tänään aukesi Skansenin joulukausi ja me oltiin paikalla H-E-T-I.




Ja voi hitsi vieköön, mulla on lapsi, ihana lapsi joka tuli mun kanssa tanssimaan kuusen ympäri!!! En nimittäin olisi selvinnyt siitä pettymyksestä jos en olisi tanssiin päässyt ja jurona suomalaisena se nyt vaan yksin ja selvinpäin olisi ollut suuren kynnyksen takana. Mutta nyt ei ollut mitään estoja. Lapsi, mikä ihana tekosyy! (Laitoin instagramiin videomateriaalia. Toisessa tanssitaan ja toisessa kuvaan, heh.)




Myyntikojuilla intoilin äitini kanssa monihaaraisista kynttilöistä, tulee niin mieleen Koiramäen joulu!









Pyllymäessä tekonurmella.








Nyt ei kun laulaan tre små gummoria ja fiilisteleen kuusen ympäri tanssimista!