Sivut

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Raskauspahoinvointisukat

Ostin tämän langan tammikuussa Lentävästä lapasesta juuri pari päivää sen jälkeen kun olin saanut tietää olevani raskaana. Halusin jonkin simppelin projektin jota neuloa pahimman alkuraskauden pahoinvoinnin yli, mikäli tekisi mieli neuloa, sillä esikoista odottaessani tein sen virheen että neuloin tosi hienon jutun joka sitten myöhemmin aiheutti vain puistatusta (edelleen) kun mieleen tulee se kokonaisvaltainen kuvotus mitä silloin tunsin 24/7.

Langaksi valikoitui valmiiksi raidoitettu Schachenmayr Regia Stripemania Color jossa on aivan todella hienot värit! Raitasukkahomma siis. Enhän minä näitä silloin alussa jaksanut neuloa kuin toisen. Toinen sukka valmistui keskiraskauden aikoihin ja lankaa jäi sen verran että siitä sai vielä lapsen kokoisetkin (n. koko 30) vaikka omat sukkani jo olivat kunnioitettavaa kokoa 42. Vähän jänskätti että riittääkö lanka sittenkään lapsen sukkiin vai teinkö liian pitkät varret mutta lopulta lankaa jäi yli yhden raidan verran eli miten sattuikin että just eikä melkein nappiin arvioitu! Voisinpa sanoa että taidolla eikä tuurilla mutta taisi olla vain hyvä tuuri. Ja en siis todellakaan yrittänyt kohdistaa värejä, semmoinen on ihan tylsää.



Mutta ei kai siinä, jalat kohti kattoa (enää 2,5 viikkoa töitä jäljellä) ja uusilla sukilla päivä päivältä lähemmäksi perheenlisäystä. Vielä on liian kuuma villasukille mutta toivotaan että syksy tulee ennen vauvaa kuitenkin. Ihan vaan siksi että vauva olisi täysiaikainen.


Ja ai että miten tämä lanka on pehmeätä ja ihanaa, melkein ei uskoisi että oikeasti sukkalanka on kyseessä. Ja ainakaan toistaiseksi sukat eivät aiheuta pahoinvointia.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Eilen värjätyt legginssit in action

Heti tänään pääsivät vastavärjätyt batiikkipolvilegginssit käyttöön. Ihanaa vaihtelua niihin ainaisiin mustiin raskauslegginsseihin.


En oikein tiedä miten tuon vatsani kanssa olisin kuvissa, kaikki vaatteet näyttää yhtäkkiä niin oudoilta päällä kun se "söpöhkö raskauspömppö" on muuttunut ihan kunnon megavatsaksi.


Tänään käydessäni kaupungilla (mm äitiyspoliklinikalla) tosi moni ihminen tuijotti mun polvia ja sitten nosti katseensa naamaan ja hymyilivät. Ehkä heillekin pitäisi saada batiikkipolvikalsarit! Nämä ovat mun mielestä kuitenkin tosi hillityt mutta ehkä mulla on vääristynyt ajatusmaailma siitä että missä menee kreisipäntsien ja hillittyjen housujen raja.

Ps. Joulukuussa tekemäni hiuspinnit saivat aivan uuden merkityksen sittemmin raskauduttuani. Tykkään pitää hiuksissani tuota naista ja vauvaa. Niin kuin tykkään myös kantaa vauvaa vatsassani vaikka kaikista sivuoireista en niin välitäkään.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pierucollarien värikylpy

Värjätessäni harsoja ja vauvanvaatteita, lähti tietenkin mopo käsistä ja tuli kova polte saada jäbälle ja itsellenikin jotain. Tiesin kyllä mitä. Housuja. Ostin perinteisen pierucollarien värisiä luomupuuvillapöksyjä (ota 3, maksa 2) Lindexiltä ja itselleni tilasin saman sävyisiä pierunharmaita legginssejä Ellokselta (niin ja yksi paita mutta siitä ei puhuta nyt mitään, nimim. amatöörivärjääjä). Valitsin tosiaan pohjaväriksi harmaan enkä valkoista jotta kontrasti ei ole niin silmiinpistävä ja näyttävät mahdollisesti haalistuneinakin vielä kivoilta.


Vauvanvaatekokeiluista viisastuneena tiesin että vähemmän on enemmän mitä batiikkikuvioiden määrään tulee. Silti piti tehdä yksi kokeilu mutta onneksi tarvitaan varavaatteitakin, kröhöm.

Ja tässä siis värjäyserän lemppareimmat ennen ja jälkeen (eli heti pyykkikoneesta sen kolmannen ohjelman jälkeen märkinä ja jo aika hämärässä kuvattuina mutta kun ei malta odottaa, tuli niin hienoja!)



Polvipyörylähousuissa yllättäen mun XXL-kalsareihin mahtui jokunen ympyräkerros enemmän kuin pojan 104-kokoisiin collareihin. Mutta ihania molemmat!



Jotain sovituskuvia tulossa sitten myöhemmin. Ah. Olen kyllä niin tyytyväinen näihin. Just sopiva ratkaisu siihen kun peruskaupoista ei löydy kivoja mutta syksyksi tarvitsi lapselle uusia sopivan kokoisia housuja tarhaan (se vähän mitä ehtii siellä oleen ennen vauvan syntymistä) ja harrastuksiin. Toki itse kun olisi ommellut niin ei jäisi noita vaaleita tikkauksia näkyviin kun voisi tehdä suoraan tummalla langalla jo ennen värjäystä mutta nyt on näin.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Merinovillainen peitto syysvauvalle

Syysvauva ja meillä on vain toooodella vino pino puuvillaisia vauvanpeittoja (koska jäbä oli, tai siis piti olla, kesävauva). Ja onhan se ihana tehdä tulokkaalle jotain omaakin vaikka varsinaista tarvetta ei olisi. Tai no onhan se tarve, pitäähän syksyn lapselle olla merinovillaa, pehmeätä ja lämmintä johon kietoutua. Aika pliisu malli ja väri mun tekemäksi mutta mä olin niin sänkipeltofiiliksissä. Ihan parasta keltaista ja kaveriksi vaaleata harmaata.


Ohje: Mono-spot baby blanket


Tosin ei tällaisen virkkaaminen ilman ohjettakaan mitään rakettitiedettä olisi mutta itse maksoin mieluusti muutaman euron siitä että joku oli laskenut valmiiksi langan menekin ja sen millaisilla silmukoilla ympyrästä muotoutuu neliö ilman että mun pitää "kokeilemalla todeta" se about 100 kertaa ja menettää hermot. Tästä tuli tosi hieno ja simppeli vaikka en jaksanutkaan kuvia varten silittää.


Lanka: Hjertegarn extrafine merino 70
Menekki: neljä 50 g kerää keltaista, yhdeksän saman kokoista kerää harmaata.
Koukku: 5 mm
Valmiin peiton koko: n. 90 x 90 cm


Oli mukava ja nopea virkattava.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Muumi-kylpyponcho

Ompelin Finlaysonin Muumi-käsipyyheistä kylpyponchon. Minusta nuo tuon malliset huppupyyheet on ihan parhaita heti kun lapsoset alkaa pysyyn jaloillaan. Itse olen siis kylpytakki-ihminen joka tykkää hengata suihkun jälkeen hetken kylpytakissa joten olen pitänyt lapsella kylpyponchoja jotta voi samalla tavoin hengata hetken, kun onhan nämä pikkulapsella kätevämpiä kuin kylpytakit. Meillä oli yksi poncho jäänyt pieneksi ja olin jo pitkään haaveillut ompelevani tällaisen isoista Muumipyyheistä, toinen pyyhe eteen ja toinen taakse ja huppu käsipyyheistä. Odottelin alennusmyyntejä mutta H-hetkellä totesin että tällä hetkellä alessa on vain ei-niin-kivoja-muumipyyheitä ja ne ovat kaiken lisäksi aivan liian suuria tähän tarkoitukseen. Onneksi meillä oli vino pino Muumikäsipyyheitä omasta takaa. Vanhimmat varmaan 10 vuotta vanhoja jo, saatu lahjaksi ja sittemmin olen aina silloin tällöin ostanut jokusen lisää. Näilläkään ei kuitenkaan pitkälle pötkitty vaan lopulta ostin vielä kuusi ihan upouutta ihan vain tätä tarkoitusta varten ja kulahtaneimmat vanhat jatkavat käsipyyhetarkoituksessa. Ihan ei siis budjettiaskartelua ollut tämä, köhöm. Mutta on se kuitenkin AIVAN JÄRJETTÖMÄN HIENO!!! Vai mitä sanotte?



9 käsipyyhettä, keskelle päänreikä ja kahdesta käsipyyheestä huppu.


Purin pyyheiden ylä- ja alasaumat jotta eivät olisi niin paksuja. Huolittelin reunat saumurilla, ompelin yhteen leveillä saumanvaroilla ja tikkasin saumanvarat auki. Kaikki tikkaukset eivät todellakaan kestä lähempää tarkastelua mutta ei haittaa. Hupun reunassa ja pääntiessä on leveätä vinonauhaa. Ompelin hupun kaarteeseen kolme Finlayson-merkkiä lerpattamaan.












Ja kaikkein parastahan on se että lapsi tykkää tästä pyyheestä aivan älyttömän paljon!!! Ja tämä ei ole ihan heti jäämässä pieneksi.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kässäkirjahyllyn uusin tulokas

Kuinkahan monta tuntia olen käyttänyt elämästäni googletellessa kirjainmalleja milloin mihinkin kirjoneuleeseen tai virkkaukseen ja silti monesti päätynyt "taiteileen" itse ruutupaperille jotain aivan uskomatonta kakkaa? Se on loppu nyt sillä ostin jo jonkin aikaa himotuttaneen Virkataan kirjaimia! -kirjan ja nyt on parikymmentä fonttia mistä valita. Ja siis mikä parasta, nämä käyvät sellaisenaan virkkaamisen lisäksi myös neuleisiin ja ristipistojuttuihin. Heti on pää täynnä ideoita! Ai sentään! Kirjassakin on paljon inspiskuvia näiden pelkkien mallikuvien lisäksi.






Yritän aina muistutella itseäni kun kirjan ostaminen tuntuu suurelta investoinnilta että montako kässälehteä sen kässäkirjan hinnalla saa. Ei nimittäin montaa. Ja niitä lehtiä tulee kuitenkin ostettua todella heppoisin perustein.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Klassikko

"Äiti, minä ompelen!!!"

Iloinen huudahdus mikä sai heti pelkään pahinta. Ja kyllä, harmiton käsipyörän pyörittäminen olikin vaihtunut astetta haastavampaan ompeluun eli kaikki saumurin nupit jotka eivät olleet liian jäykkiä, oli pyöritelty mielivaltaisiin asentoihin. Sellaisen ihmisen painajainen siis joka ei ymmärrä saumurinsa säädöistä hölkäsen pöläystä. Eli minun!

Onneksi olin jossain vaiheessa aiemmin ymmärtänyt ottaa kuvat tehdasasetuksista mutta tovihan niiden etsimiseen puhelimen kuvavirrasta meni ja verenpaine käväisi varmaan aika korkealla. Nyt tein kuitenkin saman tempun kuin mitä muistan omasta lapsuudestani television kuvan kirkkaus- ja kontrasti- nupeissa olleen. On paljon nopeampi korjata vahinko näin kuin kokeilemalla. Itse tosin käytin tussia kun siinä 80-luvun Salorassa ne viivat oli muistaakseni huomaamattomasti kaiverrettuna.



Ei tosin sillä että saumurin ominpäin räpeltäminen sallittua olisi jatkossakaan.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Lättähatulla Porvooseen 2015

Viime vuotinen lättähattureissu oli niin kiva ja nuo vanhat kiskobussit ovat vain niin uskomattoman symppiksiä  ja lapsi on fiilistellyt reissua niin paljon että matkaanhan sitä oli tänä kesänäkin lähdettävä.







Perillä on muutama tunti aikaa ja siinä ehti hyvin fiilisteleen vähän vanhaa Porvoota, käymään syömässä ja hengaileen oikein kunnolla vanhassa rautatiemiljöössä, raiteilla kävely kun on lapsen suurinta huvia ja radan lähellä kun asutaan, käydään sitä keskustelua/fiilistelyä läpi varmaan viikottain: vain museorautateillä saa kävellä (eikä tietenkään niilläkään jos on liikennettä). Ja kun katsoi miten riemulla koko kiskobussilastillinen väkeä kirmasi raiteille, oli selvää ettei meidän lapsi ole ainut jota moinen kiinnostaa.









Ja tällaiseen kuvaanhan nämä museojuna-ajelupostaukset taitaa aina päättyä:


Ensi vuonna sitten vauvakin mukaan!

Yleisöajeluita lättähatulla Helsingistä Porvooseen järjestää Porvoon museorautatie ry.