Sivut

lauantai 27. elokuuta 2016

Mitä mukaan telttaretkelle lasten kanssa

Oltiin taas menossa tosi pienellä varoitusajalla Elsan kanssa Kaunissaareen telttaileen ja kävi sama homma kuin alkukesästä sinne yrittäessä: sää tekee temput. Kesäkuussa juuri sen viikonlopun myrskysi ja satoi kaatamalla ihan koko ajan joten vaihdettiinkin saaressa telttailu Rastilan leirintäalueella mökkeilyyn. Nyt kävi niin että kesken rinkan pakkaamisen saatiin tieto että laiva Kaunissaareen ei ehkä liikennöikään koska on, yllätysyllätys, nousemassa myrsky. Mutta onneksi teltan voi pystyttää mantereellekin, rinkat kuitenkin on jo pakattuna ja lapset kohkautettu.

En ole ollut vielä montaa kertaa telttailemassa lasten kanssa mutta kokemusta telttailusta ja pakkaamisesta ylipäätään löytyy kyllä todella paljon, kiitos partiolaishistoriani. Ajattelin koostaa meidän kokemukset pakkaamisesta ja tarvikkeista jos se vaikka antaisi jollekin muullekin rohkeutta lähteä, kyllä te pystytte siihen! Faktahan on että tavaraa tarvitaan aivan valtavasti vaikka kaikesta yrittäisi karsia. Itse voi sisseillä ja vähän kärsiäkin mutta lapsilla soisi olevan telttaretkellä mukavaa, kuivaa ja lämmintä ja ihan tosi kivaa. Sillä muuten ei ole mitään järkeä edes lähteä.

Ensin, osta tai lainaa niin iso rinkka kuin vain suinkin jaksat täytenä kantaa. Muista että lapsi kantorepussa/liinassa etupuolella tasapainoittaa kuormaa mukavasti. Oikeasti mukavasti, tämä ei ollut sarkasmia. (Mutta jos telttailet drive in -meiningillä, niin sitten on ihan sama mihin kasseihin tavarat laittaa.)

Sitten: kaiken A ja O on jättikokoiset minigrippussit. Kolmestakin syystä. Ensinnäkin, jos se sade nyt kuitenkin yllättää, vaatteet ovat mukavampi ottaa rinkasta päälle kun ne ovat säilyneet kuivina. Teen näin vaikka menisin vain kaupunkilomalle. Toiseksi, kuka haluaa tunkea kaikki tavarat sekaisin rinkkaan (tai ylipäätään edes matkalaukkuun)? Joten, puhtaat omiin pusseihin, puolipitoiset omiin ja retken edetessä pyykit vielä erikseen. Ja kolmanneksi se varsinainen syy miksi juuri minigrip-pussit eikä tavalliset muovipussit (jotka kyllä ovat aivan hyviä silloin kun matkustaa ilman lapsia). Nimittäin tämmösellä perhetelttaretkellä rinkka on aivan täynnä, halusit tai et. Minigripeistä saa pihistettyä ilmat pois ja näitä space bag -pusseja mahtuu aivan hillitön määrä samaan tilaan mihin vaatteet menisivät ilmoineen kaikkineen. Joten, osta isoja mingrippejä ja pakkaa about kaikki niihin!

Itse pakkaan erillisiin pusseihin vielä yöpymistä varten tarvittavat vaatteet ja systeemit jolloin ei tarvitse nukkumaan mennessä etsiä joka pussista jotain vaan ottaa telttaan sisälle se yöpymis-minigrip. En ole näin fiksu itse vaan mun kokeneempi retkeilijäsiskoni opetti tämän.

On muuten niin likainen lattia ja tietokoneen näyttö etten oikein tiedä kummat scheisset kuvissa näkyy, todnäk molempia. Pahoittelen kuvia, nyt mennään teksti edellä!


Pussittamista kannattaa jatkaa ruokien kanssa mutta tähän käy jo tavalliset pakastepussit. Ei olisi kivaa kaivaa sitä sateen nuhjaannuttamaa kaurapuuropussia esiin. Tai no, samapa tuo, kastuu ne hiutaleet viimeistään lautasella joka tapauksessa. Pussita kuitenkin varoiksi. Kaikki. Voihan ne vaikka revetä jos eivät kastu.

Paitsi ruokailuvälineitä älä laita muovipussiin! Ei missään nimessä! Ne laitetaan kangaspussiin. Ellet sitten aivan varmasti kuivaa niitä todella hyvin tiskaamisen jälkeen. Märkinä muovipussiin ei  ole mikrobiologisesti hyvä juttu lainkaan. Varsinkin jos on pulloruokittava vauva mukana niin ainahan ne kosteita ovat kun niin huonosti kuivuvat edes tiskikaapissa. Kankainen ruokailuvälinepussi on tuttu juttu jo partioajoilta ja siitä on hyvä pitää kiinni edelleen (alemmassa kuvassa näyviä kangaspusseja saa Ikeasta nipullisen pikkurahalla). Ja jos yhtään tuntuu siltä, että haluat mieluummin ottaa kertakäyttöastiat niin ota ihmeessä! Ei ne varikset sille naura vaan jollekin ihan muulle. Tiskaamisesta sen verran että tiskisieni on harjaa kätevämpi kenttäolosuhteissa. Tiskiainetta voi ottaa pieneen matkapulloon. Pakkaa sekin vielä muovipussiin tai se pullo kuitenkin löröttää ja sitten on kaikki tiskiaineessa. Paitsi jos kaikki muutkin on pakattu muovipusseihin kuten olemme jo oppineet. Siinä tapauksessa vain kaikki pussien pinnat ovat tiskiaineessa mutta tarpeeksi v-mäistä on sekin.



Lettujen paistoa varten voi ihan hyvin ostaa "lisää vain vesi" -jauhoseosta menettämättä eräilyuskottavuuttaan. Ainakin minun mielestäni. Voi ja hillo pakataan pieniin pakasterasioihin. Kuvasta puuttuu Nestlen pussipastat koska niitä kyllä vähän häpeän mutta oivaa retkiruokaa ovat nekin, lisää vain vesi.

ÄLÄKÄ MUUTEN IKINÄ LÄHDE MINNEKÄÄN ILMAN VESSAPAPERIRULLAA! Pakkaa sekin muovipussiin. Ilman suklaalevyä ei myöskään kannata lähteä metsään ollenkaan. Ja lasten kanssa reissatessa (varsinkin vaippaikäisten), iso paketti wetwipesejä mukaan! Ja jos vielä palataan pusseihin niin ota muutama extramuovipussi. Roskille, pyykille, paskavaipoille jne. Jos pussimäärä kauhistuttaa niin itse ainakin kierrätän niitä minigrippejä jotka ovat tässä pakkaamiskäytössä. Menee monet reissut ja reikiä voi paikata teipillä. Roskapussit menee tietenkin roskikseen mutta pyykkipussin voi vielä kotona kierrättää roskapussiksi.

Jos olet menossa telttaileen paikkaan jossa saa tehdä avotulen ja jossa on valmiiksi polttopuita (sillä voin kertoa että omat puut eivät mahdu minnekään) ja vaikka todistettavasti osaisit sytyttää nuotion yhdellä tulitikulla, ei silti ole häpeä ottaa sytytyspaloja mukaan kaiken varalta. Mieluummin pieni kolaus itsetunnolle kuin syttymätön nuotio. Puukko pitää olla mutta tällainen halpa muovituppinen markettipuukko ajaa täysin saman asian kuin nahkakoteloinen Lapin tuliainen kaiverruksilla. Makkaratikkuja aivan varmasti löytää paikan päältäkin mutta kun joku on keksinyt teleskooppivartiset makkaratikut niin voihan sitä yhtä hyvin ottaa sellaiset myös mukaan (parhaillaan kyllä mietin että miksi ihmeessä). Älä unohda myöskään niitä tulitikkuja äläkä unohda pakata niitä omaan pieneen muovipussiinsa. Koska aina voi alkaa sataan.


Ennaltaehkäisevien (aurinkorasva, hyttysmyrkky, käsidesi) tuotteiden lisäksi on aina syytä varautua myös pahimpaan. Ainakin laastaria, särkylääke (sekä aikuisille että lapsille) kyypakkaus ja punkkipihdit on syytä ottaa. Kortisoni ja Bepanthen voi olla tarpeen mutta yhden yön reissun kyllä todennäköisesti pärjää ilmankin. Sidetarpeet niin isommalle haavalle kuin nyrjähtäneelle nilkalle on hyvä olla mukana jos niitä osaa ja ymmärtää käyttää. Muutama haavanpuhdistuslappu myös. Ja on muuten aivan varmaa että just sun tuurilla kuukautiset alkaa just siellä metsässä. Varaudu siihenkin. Ja jos olet herkkäuninen, niin korvatulpat pelastaa jonkin verran kun käet kukkuu, laineet liplattaa ja karhut örisee.


Jos et reissaa juhannuksena, väistämättä tulee tarve myös lampuille. Me ostettiin halvimmat mahdolliset otsalamput Biltemassa ja ovat ajaneet asiansa oikein hyvin. Myös pienikokoinen leditaskulamppu Clasulta ajaa tässä yhteydessä aivan saman asian kuin ne 90-luvun käsivarren pituiset ja älyttömät painavat Maglitet. Ei ole niin justiinsa kunhan toimii.

Vaikka et aikoisi somettaa ja pokemonittaa telttareissulla mutta haluat käyttää puhelimen kameraa tai karttoja tai mitä tahansa sääsovelluksesta taskulamppuun, ota varavirtalähde ja muista myös ladata se ennen lähtöä. Puhelimelle kannattaa ottaa myös vedenpitävä kotelo.


Kannattaa kirjoittaa ensin ajatuksen kanssa paperille ylös mitä tarvitsee. On mahdotonta tehdä yleispätevää listaa jota kopioida koska kaikki riippuu säästä ja henkilökohtaisista tarpeista, etenkin siis vaatetuksen kohdalla. Ja varaudu siihen että listastasi tulee pitkä. Ei kannata pelästyä.

Yöpymisestä sen verran että me ollaan menestyksekkäästi laitettu vauva nukkuun toppahaalarissa eikä edes yritetty saada häntä pysyyn missään makuupusseissa. Toimii varmasti isommillakin lapsilla jos makuupussi on ongelma. Jos teltassa yöpyy vähemmän väkeä mikä on maksimimäärä, kannattaa silti ehkä vuorata koko ala makuualustoilla sillä jos möyrii alustalta pois niin sitten tulee kyllä kylmä.

Villavaatteita ei varmastikaan voi hehkuttaa liikaa. Merinovilla on pehmeätä ihan paljaalle ihollekin. Lapsille yleensä on jotain tuulenpitäviä takkeja tai haalareita niin ne ovat hyviä myös metsässä. Itsellänihän ei ole MITÄÄN ns ulkoiluvaatteita. Samoilla vaatteilla mennään metsäretket ja kauppareissut. Asia johon voisin ehkä panostaa mutta en ole kokenut kärsiväni kovinkaan paljoa ilman teknillisiä kerrastoja ja mitä näitä nyt on. Tennarit tai saappaat (riippuen säästä) mulla on jalassa, en omista vaelluskenkiä ja lenkkaritkin ovat lähinnä kuivalle asfaltille soveltuvat mutta hyvin on pärjätty. Teltalle kannattaa kuitenkin ottaa nopeasti jalkaan heitettävät sandaalit, helpottaa kaikkea säätämistä teltasta sisään ja ulos valtavasti.

Valmiit leirintäpaikat on kivoja kun niissä on yleensä puita ja kirveskin valmiina, mahdollisesti vessat joissa jopa paperia (ota silti se omakin rulla) ja ehkä oikein hyvässä tapauksessa myös vesipiste. Ja kun oltiin Nuuksiossa toukokuussa, oli hauska kun ohikulkijat jäädessään telttailualueen nuotiopaikalle ruokaileen, samalla viihdyttivät lapsia. Ja jos tulee joku kamala hätä, on paikalla sitten todennäköisesti muitakin. Itse olen ainakin sen verran nössö, partiotaustasta huolimatta (tai ehkä JUURI SIKSI) että tykkään pelata vähän varman päälle. Huh. Ainakin siis tällä hetkellä kun kokemusta lasten kanssa telttailusta on aika vähän ja pienempi on vielä vauva.

Kuvien jo valmiiksi huono laatu huononee entisestään loppua kohden koska yöhän siinä tuli ennen kuin kaikki tavarat sai pakattua mutta ei se mitään. Ei muuta kuin rinkka selkään ja menoksi!

Ps. kaikesta amatööritavaroiden hehkutuksesta huolimatta aloin pikkuisen haaveileen tosi pieneen tilaan menevistä makuualustoista sillä perinteisiä on hankala saada kolme rullaa yhteen rinkkaan roikkuun. Voin kertoa.

perjantai 26. elokuuta 2016

Hiiri se kissalle kangasta maalasi

Mulla oli pienen keltaisen kangasmaalipurkin jämät ja valkoista trikoota (jämä) ja sain inspiraation kun maalailin esikoisen kanssa vesiväreillä kuvioita että hei, voisinkin tehdä vauvalle mekon itsemaalatusta kankaasta! No sitten kauhealla tohinalla välineet esiin kun saatiin lapset nukkumaan, oikein etukäteen mittasin minkä kokoisen alueen kankaasta maalaan jotta ei jää paljoa yli. Arvatenkin maali loppui auttamattomasti kesken. Onneksi sain lantrattua sen verran että legginssipalaset siitä sai leikattua joten ei ihan mennyt pipohommiksi tämä. Ei tullut mekkoa mutta tulipahan tosi hienot ja vähän liikaa kasvunvaraa omaavat legginssit! Tarkoitus oli kuvata ne tuoreeltaan sileänä mutta sitten tuli pari muuttujaa. Siinä ne nyt kuitenkin ovat, pestyinä ja ryppyisinä. Ja kestivät hyvin tahranpoistokäsittelyn.





Neulemekosta kirjoitin toukokuussa. Mahtuu vieläkin.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

The Coziest Memory

Niin se vain tuli valmiiksi. Kolmas kerta toden sanoi sillä kuten aiemminkin olen täällä kiroil- siis maininnut, aina kun olevinaan sain peiton valmiiksi, totesin sen vielä liian pieneksi. Nyt se kuitenkin on siis lopulta ja viimein valmis ja kaikki yli 220 langanpäätä on päätelty.

Se on siis tämän vuoden kansainvälinen neulepodcast-hitti eli The Coziest Memory blanket jonka itse tein lastenrattaita ajatellen. Käytin siihen sekä fingering- että sport-vahvuisia lankoja, eri puikkokoolla ja silmukkamäärillä kikkaillen jotta ruudut olisivat samankokoisia. Ja onnistuin tässä mixailussa täydellisesti. Noin kolmasosa langoista on siskoni jämävarastosta.




Viimeksi kun tein rattaisiin peittoa, tuli siitä niin iso että se roikkuu joka puolelta maassa. Tällä kertaa siis piti osata olla maltillisempi. Kokoa on nyt oikein sopivasti. Mahtuu paketoimaan lapsen jalat peiton sisään ja leveyttäkin on niin ettei tuuli pääse kyljistä. Kaikinpuolin siis täysin onnistunut neuletyö. Hermot se meinasi viedä mutta halusin sen syksyksi ja syksyksi sen sain.




Ja kuten ennenkin, vaunupeiton yksi käyttötarkoitus on myös lämmittää liian vähissä vaatteissa liikenteessä olevaa äitiä.


Ruutuja tuli 108 kpl ja lankaa upposi yhteensä 390 g. Kokoa peitolla on 82 x 62 cm. Siinä on sulassa sovussa rinta rinnan kaikkea mahdollista Novitasta, Dropsista ja Regiasta Wollmeiseen, Lanitum ex machinaan ja Louhittaren luolaan. Ihanan kamala ja kamalan ihana projekti! Tsemppiä vaan kaikille parisängyn peiton neulojille!

maanantai 22. elokuuta 2016

Isommat junasukat

Tänä syksynä olen jotenkin ihan höpönä tuohon markettilankojen ykkösen, eli Novitan, uuteen värikarttaan. Pitkästä pitkästä aikaa se on todella inspiroiva! Viime postauksessa oli heidän merinovillastaan tekemiäni juttuja vauvalle ja nyt vuorossa Nalle Taikan uusi väri, pinkki. Olen moneen kertaan vannonut että en tee lapsilleni Nallesta tai Seiskiksestä mitään koska ne kutittavat. No, pakkohan sitä on kuitenkin alkaa oikeata sukkalankaa käyttään siinä vaiheessa kun jaloilla tehdään jo muutakin kuin heilutellaan ilmassa selällään maaten ja paksujen villasukkien alla kuitenkin pidetään normaaliakin sukkaa, jos siis ovat vain tuollaiset mitkä heitetään eteisessä lisälämmikkeeksi saappaseen. Ihoa vasten tulevat asiat ja ohuet paljaassa jalassa pidettävät villasukat teen heille edelleen pääasiassa merinosta. Ja taitavat lähinnä ollakin aika ohuita kaikki merinosukkalangat joita olen käyttänyt. Mutta tässä nyt tosiaan ihan vain perusvillaa ja vahviketta.

Ja se selittelyistä.

Tämä langan väritys on ihana ja voi olla että sen takia kuvittelin että tämä tuntuukin aika pehmeältä, tai voihan se olla oikeastikin. Googletin että Eilen tein -blogissa on valmis ohje isompiin junasukkiin, eli tässä tapauksessa meidän aivan ihan kohta 1-vuotiaalle. Joten suuri kiitos Hannelle laskelmista! Nyt on tytölle junasukat ja syksy voi alkaa!




Aletaan oleen tässä vaiheessa että sovituskuvia on hankala saada.


Seuraavaksi Novita syksylangoista ostoskoriini eksyi semisolidi Duo-niminen sukkalanka.  Ja mainitaan nyt vielä ettei jää epäselväksi, ei ole mikään yhteistyöpostaus vaan ihan omalähtöinen innostuminen.

lauantai 20. elokuuta 2016

1-vuotiaan helmineulepipo ja tuubihuivi ohjeineen

Innostuin kun Novitalta tuli tänä syksynä 100 % merinolankaa (avainlippumerkillä eli jotain sen kerän eteen on tehty kotimaassakin) ja ostin sitä heti kannatuksen vuoksi muutaman kerän. Baby Wool -nimellä myydään (ei siis tajua merinoksi ellei lue pientä pränttiä) joten värit sen mukaisia, hyvin pastellisia. Mutta onneksi  olen siedättynyt tosi hyvin pastelleihin ja nykyään jopa pienissä määrin pidän niistä. Mikä lie hormonihomma sen jälkeen kun sain tyttövauvan. En kuitenkaan ostanut sitä vaaleanpunaista vaan mintunvihreätä ja otin puikoille helmineulepipon. Ei varmaan tarvitse olla kummoinenkaan Sherlock että tajuaa inspiraation tulevan Gugguu-merkin villa-asusteista. Tästä langasta ei vaan ihan yhtä jättimäisiä tupsuja voinut tehdä koska silloin pipo olisi liian painava pienen pään kannateltavaksi. Aika painava siitä tuli jo näinkin, lanka kun on vauvalangaksi minun mielestäni turhan paksua.




Helmineulepipo 1-vuotiaalle (päänympärys n. 43 cm)
Lanka: Novita Baby wool
Sukkapuikot 4 mm (resoriin 3,5 mm)
Menekki ilman tupsuja 43 g, kahdella tupsulla 55 g.

Luo 92 silmukkaa, jaa neljälle puikolle (23 s per puikko).
Neulo pyörönä 3,5 mm puikoilla 2o 2n -joustinta n. 3 cm.
Vaihda 4 mm puikkoihin.
Neulo helmineuletta kunnes koko työn korkeus on 13 cm.
Kavenna joka toisella kerroksella joka puikon lopussa ja keskellä seuraavasti:
neulo (edelleen siis helmineuletta) 10, 2oy, neulo 9, 2oy
välikerros ilman kavennuksia
neulo 9, 2oy, neulo 8, 2 oy
välikerros ilman kavennuksia
neulo 8, 2oy, neulo 7, 2oy
jne
kunnes joka puikolla on jäljellä 3 silmukkaa.
Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi. Kiristä. Päättele langanpäät.
Tee tupsut ja ompele paikoilleen.

(helmineule menee vähän sekaisin kavennusten kohdalla mutta itse sain ainakin siistin näköisen pienellä järkeilyllä)

2oy = 2 oikein yhteen


Ja kaveriksi vielä tuubihuivi samasta langasta

5 mm puikot
menekki 74 g

Luo 25 silmukkaa. Neulo helmineuletta kunnes kappaleen korkeus on 1 m. Päättele. Ompele päät yhteen.




Jos pipon kavennukset ahdistaa niin ideoi-blogissa on viime syksyltä ohje vastaavanlaiseen settiin yhdellä tupsulla ilman kavennuksia ja huivikin on neulottu suoraan pyörönä, kannattaa tsekata kumpi tapa on itselle mieluisampi!

Uuutuuslangasta sen verran että oli vähän erituntuista kuin mihin olen merinolangoissa tottunut. Vähän höttöistä mutta kuitenkin vähän puuvillaisen tuntuista. Joka tapauksessa pehmeätä ja uskoakseni kutittamatonta. Saatan ostaa kyllä enemmänkin.

torstai 18. elokuuta 2016

Suomen lelumuseo hevosenkenkä

Ei hemmetti, tämä pääsi livahtaan. Piti tehdä vasta luonnos mutta täällähän tämä jo on. Hyvä huomata vasta 12 tunnin kuluttua mutta noh...

Tapahtui niinä päivinä että kyllästyimme odottaan länsimetroa joka ei tunnu sittenkään valmistuvan ikinä ja päräytettiin Espooseen Weegee näyttelykeskukseen omalla autolla (no hei, pääsisihän sinne bussillakin mutta oli helpompi laittaa metrottomuuden syyksi kuin oman aikaansaamattomuuden).

Ajatus olisi että kävisimme Futurotalossa, Emmassa ja Lelumuseossa. Ja kyllä: kiersin vauva kantorepussa ihan juosten kusten Emman, oltiin kaksi tuntia lelumuseossa josta kannettiin väkisin ulos huutava lapsi ja pakotettiin vielä sinne Futuroon. Kellomuseo ja Espoon kaupunginmuseo jätettiin aivan suosiolla väliin. Oikeesti, miten voi olla niin monta museota samassa? Ei kukaan voi jaksaa kaikkea kerralla, eihän? Joka tapauksessa, tämänkin lystin mahdollisti Museokortti, jota en siis turhaan uusinut vielä vuodeksi.

Lelumuseossa oli vaihtuvana näyttelynä sirkusteemaa ja siellä oli tosi paljon kaikkea kivaa rekvisiittaa sirkusleikkeihin ja isohko putkiliukumäki. Itse olin aivan pähkinöinä ja vauvakin tykkäsi. Mitä nyt oli pakko pitää hänellä tuttia ettei imeskelisi niitä pelleneniä.


Olen käynyt lelumuseossa (ja siis ylipäätään koko weegeessä) kahdesti aiemmin, eka kerta aika pian sen jälkeen kun kyseinen laitos avautui, toinen joskus about 6 vuotta sitten. Eli kuitenkin aikana ennen lapsia. En todellakaan edes tiennyt että siellä on mitään leluja joilla saa leikkiä. Muistin vain ne vitriinit eri vuosikymmenten leluista joista oli ja on edelleen ihan superkiva bongata tuttuja leluja, muistella ja fiilistellä kasari- ja ysärijuttuja ja jopa joitain sellaisia leluja joita on säästynyt omien vanhempien lapsuudesta.


Mutta tosiaan, oli millä leikkiä! Sirkushommien lisäksi oli esimerkiksi keppihevostalli jossa oli paljon keppareita ja kaikkia tallijuttuja jotka näyttivät tämmöisen ei-lainkaan-hevosihmisen silmäänkin tosi kivoilta ja semmosilta mitä talleissa varmaan oikeastikin on. Meidän vauvaa kiinnosti erityisesti sinne vievä yksi porras.




Mutta missä on esikoinen? No katsokaas kun siellä oli semmonen pikku ylläri, nimittäin tosi iso pienoisrautatie upeinen pikkutarkkoine yksityiskohtineen ja napit joilla junat sai liikkeelle. Ei tarvitse varmastikaan selittää enempää... Ei nimittäin paljoa sirkusleikit ja 80-luvun legolinna vitriinissä kiinnostaneet.



Mutta koska olen tylsä äiti niin raahasin koko porukan kuitenkin vielä sinne Futuroon, koska no, ihana ja retro ja iiiiik! Yhden käden sormilla voi laskea minuutit mitä siellä vietettiin mutta onpahan nähty.



En tosiaan tiedä mitä esim siellä kaupunginmuseossa olisi ollut lapsille ja luulen että ei jatkossakaan ihan heti sinne asti päästä sillä junarata tuskin unohtuu milloinkaan. Mutta onneksi on se Museokortti niin voi vierailla useamminkin.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Puikkomaisterin lapaskirja

Sain tänään ilon osallistua Tiina Kaarelan uusimman kirjan, Puikkomaisterin lapaskirjan, julkkareihin ja tavata samalla taas ison joukun kanssabloggaajia neuleympyröistä. Viime vuonnahan tosiaan julkaistiin Puikkomaisterin sukkakirja ja tämä käsikirja on tietenkin luonteva jatko-osa. Ja itse ainakin pidän tästä enemmän! Niin upea kun sukkakirja olikin, täytyy myöntää että yhtäkään ei sieltä omille puikoille sitten päätynyt koska ihanimmat mallit saivat hengästymään jo pelkkiä kuvia katsoessa. Kirjoneulepolvisukkia fingering-paksuisesta langasta. Kirja jäi ihailun ja inspiraation lähteeksi. Mutta nämä lapaset kuulkaas! Ovat helpommin lähestyttävissä. Lapaskirja on sinänsä vähän suuntaa-antava nimitys sillä kirjassa on paljon sormikkaita ja kämmekkäitä. Itse suunnittelin heti soveltavani ja tehdä ihan vain lapasia eli neuloa kämmekäsohjeeseen lisäpituutta lapaseksi asti tai muokata sormikkaista normilapanen. En ole nimittäin koskaan neulonut sormikkaita. Ja sormet jäätyy kämmekkäissä. Soveltaminen on onneksi aina sallittua ja jopa suotavaa.



Aloittelijoille ei tämäkään kirja ole suunnattu eikä siinä ole myöskään tuhlattu sivuja perussilmukoiden opettamiseen. Alkutekstien "lue ainakin tämä ensin" -otsikko naurattaa sillä onhan se monesti kiusaus jättää alkupuheet lukematta. Itse tosin luen, tykkään niistä.

Ei kyllä voi kuin ihmetellä ja ihastella Puikkomaisterin sinnikkyyttä ja luovuutta. Hän kertoo inhonneensa lapasten ja sormikkaiden neulomista ennen kuin alkoi tekeen tätä kirjaa. Sitten hän tekee kirjallisen upeita malleja!



Omat lempparini ovat Sini, Aila ja Henna. Mutta toki perinteisiksi lapasiksi muunnettuna. Katsotaan tuleeko jotain valmiiksi joskus!




Kiitos vielä mukavasta illasta Puikkomaisteri ja kanssabloggaajat!

Kirja saatu kustantajalta.

tiistai 16. elokuuta 2016

60-luvun asunto Jyväskylän taidemuseossa

Yksi Jyväskyläjuttu meinasi unohtua blogista kuukauden takaa! Nimittäin 60-luvun koti Jyväskylän taidemuseossa. Olin kyllä kuullut siitä mutta en kuitenkaan jollain tasolla rekisteröinyt asiaa aivoissani sillä se tuli mulle aivan yllätyksenä. Menin muuten vain Jyväskylän taidemuseoon koska sinne pääsi museokortilla. Aivan normaalisti kiertelin näyttelyitä ja sitten aivan yllättäen tupsahdin 60-lukuiseen asuntoon. Jossa sai pidellä kaikkea (paitsi tauluja seinillä). Olen pariin otteeseen hehkuttanutkin Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkia jossa on 70-luvun kerrostalomummola. Jossa siis saa leikkiä kaikella. Tämä Jyväskylän retroasunto ei ollut varsinaisesti siis lapsille suunnattu mutta vähän samalla periaatteella siellä sai olla ja istua sohvalle jne. Kokemus oli aika hieno senkin vuoksi että siellä ei ollut samaan aikaan ketään muita kuin minä!



Näyttelyn nimi on Oravien aarteita -grafiikkaa 60-luvun kodissa ja koti on siis Orava-nimisen perheen. Itsehän en tosiaan luonut varmaan silmäystäkään itse tauluihin vaan ihastelin niitä muita juttuja, huonekaluja, esineitä, tapetteja, no kaikkea muuta paitsi niitä tauluja. Olin niin innoissani siitä ympäristöstä!




Siellä oli eteisen lisäksi ainakin olohuone, makuuhuone, lastenhuone, nuoren huone ja saattoi olla joku työhuonekin. Keittiö kuitenkin puuttui.



Olin niin täpinöissäni etten meinannut housuissani pysyä ja sitten kuitenkin meinasi unohtua kokonaan täältä blogista. No mutta se oli todella kiireinen viikko.



Taidemuseon sen hetkiset muutkin näyttelyt olivat kivoja.