Sivut

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Akvaarionäyttelyssä

Ei, tämä ei ole muuttunut kalablogiksi. Mutta tässä nyt kuitenkin kalajuttu taas. Kävimme nimittäin tänään viimeistä päivää Kaapelitehtaalla olevassa Helsingin akvaarioseuran järjestämässä akvaarionäyttelyssä. Tapahtuma oli kivempi (ja tunnelmallisempi ja visuaalisempi) kuin oletin ja metrin pituisetkin ylettyivät katselemaan jonkin verran ilman nostelua. Hyvä siis että tuli käytyä!







lauantai 24. tammikuuta 2015

Kesähaalari

Näin kuvan Kaavailua -blogissa jossa oli osallistuttu johonkin kierrätyshaasteeseen ompelemalla lapselle haalari farkuista. Ja itse asiassa tällainen vuoritettu kierrätysfarkkuhaalari on ommeltu viime vuonna myös Karkelokukka-blogissa. Olihan se varmaa että farkkuhaalarikateus siitä iski ja nyt on meidänkin pojalle oma!

Tässä on raglanhihat ja vino vetoketju koska en löytänyt kaavaa jossa vetoketju olisi suoraan. Jälkikäteen ajatellen olisin tottakai osannut muokata kaavan sellaiseksi mutta nyt on näin ja vetskari menee tuonne toiseen lahkeeseen. Onhan se tietty helpompi pukea kun aukeaa noin alas verrattuna siihen että vetskari olisi vain kaulasta haaraan.


Itse en halunnut haalaria vuorittaa lopulta edes trikoolla (toisin kuin vuosi sitten ompelemani farkkutakki joka vuorin vuoksi osottautui hankalan kuumaksi ja käyttöaika jäi siksi kovin lyhyeksi, onneksi se taitaa mahtua vielä). Joten tämä on ihan vain farkkua, sellainen lämpöisten ilmojen kuorihaalari kun ei jaksa erikseen vaihtaa ulos mennessä ulkoiluhousuja. Just näppärä hiekkalaatikolle ja päiväkotiin lämpöisinä kevätpäivinä. Ja vähän viileämpänä päivänä voihan tuonne pukea vaikka villahaalarin alle. Vesipilareita tässä on pyöreät nolla joten vain kuivan kelin haalariksi sopeutuu. Tuhosin tähän kahdet omat farkut ja kahdet jäbän farkut.



Sovituskuvia sitten keväällä.

tiistai 20. tammikuuta 2015

On mullakin yksi uudenvuodenlupaus.

(Jouduin googlettamaan että kirjoitetataanko tuo koko roska oikeasti yhteen mutta näemmä joo.)

Kun meille syntyi lapsi, toivoi äitini joululahjaksi kuvakirjan hänestä. Se onkin mitä mainioin toive sillä perinne on tietenkin jatkunut ja siinä on saanut samalla itsekin teetettyä ne kuvat kirjoiksi koska tiedättehän miten helposti semmoset asiat jää tekemättä jos ei noh, tule tehtyä.

Yli satasivuisten kuvakirjojen kokoaminen on kyllä helvetin työlästä ja vielä jonkin voimakkaamman kirosanan edestä kallista lystiä. Vaivalloisuuden vuoksi olenkin päättänyt että teetän mummulaan tasan samat kirjat kuin itsellemmekin vaikka varmasti pienempikin kooste vuodesta riittäisi. Onhan siinä sekin ajatus takana että ovat kuin varmuuskopioita. Jos jostain syystä meidän kone ja varmuuskopioinnit pettää ja fyysisetkin kuvakirjat tuhoutuvat, on siellä vielä kopiot. Yrittäkääpä tuhota lapseni lapsuuskuvat, ei ole helppo nakki!!!

Niin, takaisin siihen valtavaan duuniin mitä kirjan koostaminen teettää. Tänä vuonna lupaan ja vannon että jaan projektin osiin. Vähintään kahteen osaan eli kesällä viimeistään koostaisin valmiiksi alkuvuoden kuvat, mieluiten vielä lyhyempiin jaksoihin sillä ne tekeleet kyllä säilyvät tuolla kuvakirjaohjelmassa luonnoksina (ifoloria käytän). Sitten ei tarvisi valvoa useita öitä just vähän ennen deadlinea (eli milloin viimeistään tilata jotta ehtivät jouluksi) vaan voisi lungisti vaan viedä ostoskoriin valmiit kirjat. 


Ensimmäisen vuoden kirja oli vielä aika ohut. Siihen on kolmekin syytä. Ensinnäkin, lapsi syntyi huhtikuussa ja kirjat loppuu aina joulukuun puolen välin tienoille joten siinä on vähemmän kuukausia kuin seuraavissa vuosissa. Toiseksi, vauvasta on paljon vähemmän kuvia kuin taaperosta. Kun ei ne vauvat samalla lailla tee mitään hassua, kunhan möllöttää milloin missäkin vähän eri vaatteet päällä. Kolmanneksi, ensimmäisenä vuotena laitoin osan kuvista aika pieninä. 

Vuosikirjat 2013 ja 2014 ovatkin sitten jo kaksiosaisia koska kuvia on niin paljon etteivät vain yksinkertaisesti mahdu yhteen. Minä kun lakkasin säästelemästä kuvien koossa, ja halusin mukaan kaikkia randomeita kännykkäräpsyjäkin sillä en halunnut kirjaa jossa on vain ne parhaat kuvat, halusin aivan megalomaanisen pläjäyksen arkea, ajankuvaa, kaikki ne hassut jutut mitä ei myöhemmin muistaisi ilman kuvaa ja muutenkin, noh, kaikki! Skannasin jopa päiväkodin ryhmäkuvan mukaan jos originaalille sattuu jotain! Ja käytin myös jäbän syksyisiä Mainio Clothingin mallikeikkakuvia jopa kansikuvaksi asti.






Nyt näiden 2014-kirjojen myötä lapsi on itsekin innostunut kuvakirjoista, niitä selataan joka päivä ja hän jaksaa oikeasti keskittyä ja kuunteleen kun käydään nuo molemmat osat läpi kuva kuvalta ja selitän ja muistellaan että mitä on tehty. Onhan niitä kuvia koneeltakin katsottu mutta noiden kirjojen kanssa on paljon kivempi hengata sylikkäin sohvan nurkassa ja selailla. Olen niin onnellinen että nämä kuvakirjat eivät ole jääneet tekemättä vaikka niistä kova homma on ollutkin. Hirmu määrä kuvia kyllä ajalta ennen lasta on vielä koostamatta kirjoiksi mutta pidän nämä lapsuuskuvat silti prioriteetti ykkösenä.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Johanna K. Design aikuisten villavaatteet

Minä, kuten todella moni muukin, ihastuin ikihyviksi Johanna K. Designin villavaatteisiin marraskuussa Tampereen kässämessuilla. Itsekin ostin heti kättelyssä kahdet housut jäbälle (syksy- ja kevätvärein) ja sain kuulla että aikuisten kokoisia villahousuja on kyselty niin paljon että niitä on tulossa myös! Nyt huomasin että niitä on ja kysyinkin heti lupaa jakaa kuvia ja villahousujen ilosanomaa. Ja on siis aikuisten paitoja myös vaikka koko ajan nimenomaan housuista tässä intoilenkin.

Vaatteet ovat 100 % villaa ja vaikka villa niin sanotusti puhdistaa itse itseään eikä välttämättä kaipaisi kuin tuuletusta, minä olen kuitenkin ihan rehellisesti pessyt pojan villapöksyjä villapesuaineella, villapesuohjelmalla monen monta kertaa eivätkä ne ole menneet miksikään!







Ihan meikäläisen kokoa näistä ei ole vakiona saatavilla mutta koska vaatteet tehdään kankaasta lähtien itse Suomessa, on kuulemma mahdollista saada pöksyt vähän eri mitoituksellakin. Livenä näitä pääsee ainakin Helsingin, Jyväskylän ja Turun kädentaitomessuilla tässä kevään aikana hypisteleen.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kympin Sea Life

Nyt on meneillään Winter fun Helsinki -viikot ja viime vuotiseen tapaan Sea Lifeen pääsee tuolloin kympillä. Oltiin siis viime vuonnakin siellä ja totesin että täyttä hintaa (16,5 euroa!!!) siitä on aivan turha maksaa mutta onneksi tämä kympin tarjous tuli taas. Tosin lipunmyyjä ei tiennyt siitä mitään. Siellä oli tosi paljon väkeä ja ihan kauhistutti kun mietin että jos se myyjä ei tiennyt winter fun -tarjouksesta niin tuskin kukaan niistä oli sinne kympillä mennyt. Mutta me mentiin. Onneksi olen vanhemmiten sen verran rohkaistunut että en antanut periksi. Myyjä kipitti tarkistaan asiaa ja kyllä, kybällä pääsee mutta ilmeisesti sitä vaan pitää itse tajuta vaatia.



Tiesin syyskuisen Kotka Maretarium -vierailun jälkeen että nyt kalat on tosi kova juttu ja niinhän ne oli! Ihan eri lailla keskityttiin niitä ihasteleen kuin vuosi sitten. Onhan tuo kieltämättä kiva paikka käydä mutta kun lapsesta alkaa kevään jälkeen meneen pääsymaksu sinne ja aikuisetkin on sen 16,5 euroa kipale niin voi olla että tosiaan käydään jatkossakin vain kympin maksujen aikaan (kun ei niitä vapaa-ajan seteleitäkään viitsi ihan mihin tahansa käyttää).




Kalat oli tosiaan hitti edelleen mutta kun kysyin että kumpi oli kivempi, kalapaikka vai Eläinmuseo missä käytiin viime viikolla niin kuulemma Eläinmuseo. Koska siellä oli tunneli ja veivattava tuulikone, iso kirahvi ja paljon hienoja portaita. Ottakaa opiksi, Sea life :D


Mutta oikeesti, suosittelen käymään nyt ja vaatiin sen kympin lipun, on sen arvoinen paikka kuitenkin!

lauantai 17. tammikuuta 2015

Lentävä lapanen

Olen kuullut niin paljon hyvää Järvenpäässä sijaitsevasta Lentävä lapanen -neulekahvilasta että mun oli aivan pakko päästä tsekkaan paikka! En ole juurikaan Järvenpäässä tainnut edes käydä mutta tuo lankakaupan ja kahvilan yhdistelmä sijaitsee sopivasti juna-aseman lähellä ja lapseni rakastaa kulkea junilla joten mikäs siinä sitten muuta kuin matkaan! Samalla reissulla sai kätevästi kierreltyä paikallisia kirpputoreja.



Minä kyllä tykästyin kovasti paikkaan. Onhan sitä monissa lankakaupoissa mahdollisuus jäädä istuskeleen/hengaileen/selaan lehtiä ja neuloon mutta koskaan ei ole ollut niin rohkea fiilis että olisi tullut oikeasti jäätyä. Suomalainen luonne, tiedättehän, pikkuputiikkien kammo. Mutta kun tässä oli kahvila samassa niin oli aivan täysin normaalia jäädä siemaileen sitä kaakaotansa ja no, hengaileen hetkeksi. Siitä ei tullut lainkaan kiusaantunut olo vaan juurikin sellainen että ihanaa, ihanaa, kahvila mikä on lankakauppa, lankakauppa mikä on kahvila!



Lankavalikoimaltaan kauppa oli mielestäni hyvin optimaallinen. Siellä oli sekä kalliita luksuslankoja että tavallisten ihmisten lankoja kuten Gjestalia ja Regiaa.



Tunnelma oli lämmin ja kaikki ihanat pikkujutut eteisessä olleesta neulotusta harjan varresta lähtien oli niin kertakaikkiaan ihania! Suosittelen kyllä käymään!



Reissu vaati tosin uhrinsa. Ehkä Lentävä lapanen -nimi oli enne sillä hukkasin Järvenpääreissullani toisen upouusista lapasistani! Voi himskatti että voi harmittaa! Onneksi kuitenkin satuin ostaan uutta lankaa (köhöm) niin eipä tässä kovin suurta hätää.

torstai 15. tammikuuta 2015

15 vuotta kesäfarkkuja

Kevättä kohti mentäessä tulee aina sellainen tietynlainen tunne, tarve tuunata kesäfarkut. Ei haittaa vaikka olisi vasta tammikuu.

Ensimmäiset lajiaan ovat vuodelta 2000. Kirjoin keltaisella villalangalla kukkasia farkkujen lahkeisiin. Asiasta ei ole erityisen hyvää kuvaa olemassa mutta itse asiassa just oli löytynyt kotikotoa nuo lahkeet, olin leikannut ne talteen kun farkut muuten olivat menneet loppuun käytettyinä roskiin. Nuo oli mun isän vanhat housut ja ne oli mulle ihan liian isot mutta siks just niin rock. Nuo oli niitä aikoja kun aloin goottivaiheen jälkeen oikeesti löytään omaa tyyliä. Siis sitä mikä on osittain kantanut hedelmää näihin päiviin asti.


2005 ompelin boot cut -levennykset lahkeisiin.

2006-vuonna kesäfarkut oli revityt, niihin oli maalattu kangasmaalilla pääkallo ja toiseen jalkaan teksti: "lyijynraskas" mikä viittaa Kotiteollisuuden biisiin. Ne oli pirun päheät farkut vaikka mulla ikää olikin ehkä enemmän kuin housujen perusteella voisi olettaa.



2009 ompelin lahkeet täyteen taskuja.


Ja kun niistä aika jätti, siirsin taskut seuraaviin yksilöihin. 2011.


No mikä sitten olisi 2015? No tietenkin ne samat taskut taas siirrettynä seuraaviin uhreihin! Tällä kertaa shortseihin (joita pidän legginssien päällä, en paljaaltaan). Samat taskut, kolmannet housut siis. Eikä tarvi turhaan odotella kesää, pidän näitä kyllä talvellakin.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kirppisvaatteita vauvaiän jälkeen

En varmaan ole ainut kirppisten kiertäjä jolle on monesta suunnasta selitetty kuinka vauvalle vielä löytyy vaatteita mutta sen jälkeen ei sitten enää. Minä melkein uskoin siihen aluksi mutta nyt kyllä täytyy jo olla eri mieltä sillä kyllä niitä löytyy! Ei tietenkään samassa mittakaavassa eikä siten että yhdestä pöydästä voi haalia lapselle koko arsenaalin mutta vähän sieltä ja vähän tuolta kyllä löytyy ja sellainen kirppistelijä minä olen aina ollutkin.

Eli tämän postauksen tarkoitus on ylistää kierrätystä ja toimia esimerkkinä siitä että metrisillekin löytyy kirpparilta vaatteita. No, ainakin paitoja :D

Olen tänään ollut kotona sairaslomalla kädessä olevan tulehduksen vuoksi (ei johdu neulomisesta!!!) mutta sain luvan käyttää kättä niissä asennoissa joissa ei tunnu kipua. Käytin kättäni lapsen vaatekaapin järkkäämiseen, laitoin nafteiksi jääneitä pois ja kaivoin laatikoista isompaa kokoa tilalle. Siitä se ajatus sitten lähti, kuvata ne kirppikseltä haalitut koska niitä oli kuitenkin prosentuaalisesti aika paljon (ostan kyllä paljon kaupastakin, useimmiten kyllä alennuksista (lisäale vielä parempi), mikä mahdollistaa tietynasteisen merkkiperseilyn ilman älytöntä rahanmenoa ja osa vaatteista on itse tehtyjä).

Ja valitettavasti en tosiaan harrasta silittämistä (kauluspaidat silitän mutta vasta just ennen käyttöä) ja kauniisti viikatut pinot pysyvät pystyssä max kaksi päivää. Sitten ne tietenkin näyttää juurikin tältä.


Ja kyllä, myönnän olevani vähän merkkiperse sillä ilostun kovasti aina Marimekko- ja Polarn o Pyret -löydöistä. Näiden suhteen kuitenkin, kuten ihan kaikkien muidenkin kirppisvaatteiden suhteen, olen todella nirso mitä tulee hintalaatusuhteeseen. En todellakaan maksa älyttömiä summia valmiiksi aivan tolkuttoman kuluneesta vaatteesta ja sitähän ne yleensä on ne hinnat.

No niin, Marimekkoa! Näistä jokapojan paita oli kallein, siitä maksoin kympin (mutta hei, se on made in Finland ja ihan kuin uusi). Osa noista taitaa olla ihan kahdella eurolla bongattuja.


Tässä tuli heti sitten ensimmäinen moka eli unohdus sillä tuo junapaita oli pyykkikorissa. Niinpä lätkäsin tuohon kylkeen kuvan jossa se on käytössä sillä pitäähän sitä olla perusteellinen kun sille tielle lähtee.


Ja ne popit. Tästä puuttuu yhdet merinovillahousut jotka ovat nyt päiväkodilla.


Kauluspaitaa lukuun ottamatta nämä on kaikki tällä hetkellä sopivia tai menossa liian pienten varastoon eli ne ovat siis kuluneet meidän käytössä. Näistä (ja Marimekoista) osan mulle on bongannut ja ostanut siskoni.


Nuo Me&i:n housut joissa on pupu taskussa ovat aivan ihanat! Siinä on muuten sellainen merkki mikä takuuvarmasti on tyrkyllä kauheen isoon hintaan aivan helvetin kuluneena. Näissäkin oli pieni reikä mutta muuten ok ja hinta kohtuullinen. Ovat kyllä silti palvelleet todella pitkään meillä. 


Eemelipaita on uusin löytö, Tuo punasiniraitainen on ribbimatskua mitä fanitan, merkkinä Moonkids. Viimeisenä Monsoon villapaita.


Ja tuo Marimekon ja H&M:n yhteismalliston t-paita on ihana!!! Yksi just niitä löytöjä mistä tulee parhain löytöfiilis!


Nämä löytyi yhtä lukuunottamatta samalta myyjältä. Tuo harmaa on kyllä jälkikäteen ajatellen aika kauhee mutta sen voi viedä päiväkotiin varapaidaksi ;D


Nämä taas ovat perus Lindex/Seppälä/KappAhl/H&M -linjaa. Sonic ja Toy Story edustavat lähinnä äidin faniutta.



Aku Ankka -paita on Kierrätystehdas -tapahtuman ilmaistorilta ja taisin napata sen mukaani jo jäbän ollessa vasta vauva. Se onkin melkeinpä vintagea henkkamaukkaa, ainakin lapusta päätellen :D Siinä myös löytö josta riitti hyvää fiilistä pitkään, tänä kesänä se pääsee viimein tositoimiin!


Viimeisenä ja ehdottomasti parhaana, R-collectionin anorakit koossa 90 ja 110. Harmittelin kun välistä puuttuu satanen että olisi ensi kesällekin takki jos tuo ysikymppi ei enää mahdu mutta olen huomannut kyseisen puljun nettisivuja selatessa että heillä ei taida olemassakaan anorakkia koossa 100. Mutta olen näistäkin jo älyttömän onnellinen vaikka kumpaakaan väriä en kyllä olisi valinnut jos uutena olisin ostanut mutta muutamalla lantilla löydettyinä alkaa kummasti värikin miellyttää!



Perjantaina muuten avataan Vantaalle Suomen suurin itsepalvelukirppis!!!