Sivut

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Ravintolavaunu päätepysäkki

Kotkassa käytiin tsekkaamassa vanhaan junavaunuun (paikalla myös höyryveturi) tehty kahvila-ravintola joka tosin oli sulkenut ovensa tältä kesältä ja palveli enää vain yksityistilaisuuksissa "talviaikaan". Ehkä ihan hyvä että oli sulkenut ovensa sillä se näytti olevan lähinnä kaljapaikka joten oli kivempi pyöriä 2-vuotiaan junafanin kanssa paikalla kun siellä ei ollut terassin täydeltä humalaisia. (Mutta voi hitsit, pitänee koittaa joskus tehdä reissu Kotkaan siten että pääsisi tuonne yksille tai kaksille tai aika monellekin, oisko idyllisempää paikkaa vetästä siideri jäillä, tuskin?)









Ja nyt huolestuneille tiedoksi että kuvat joissa lapsi hengaa korkealla, on siinä mielessä lavastettuja että lapsesta pidettiin koko ajan kiinni hänen kiipeillessään paitsi sen sekunnin murto-osan jolloin räpsästiin kuva, jos lapsi olisi siinä hetkessä pudonnut, hänet olisi saatu kiinni sillä kädet olivat valmiina ojossa heti siinä mihin kamera ei enää yltänyt. Ärsyttää kirjoittaa aina tällaisia "huolestuneille tiedoksi" -osioita mutta jos en kirjottaisi, saisin välittömästi kommentteja aiheesta joten koittakaa ymmärtää.



Koska paikka oli suljettu, nautimme sitten omat juomat paistatellen mitä kesäisintä syyskuun päivää. Ah, kyllä me aina jostain jotain juna-aiheista keksitään! :D 


Pojan junakuvioinen Marimekon paita on kirppislöytö ajalta jolloin junat ei vielä olleet niin kova juttu. Nyt se on jopa sopivan kokoinen jo.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Kotka Maretarium

Lähdin syksyretkelle Kotkaan jäbän ja mun siskon kanssa fiilisteleen kun tehtiin syksyretki Kotkaan myös joskus öö...7 vuotta sitten. Lapsi haluttiin viedä ehdottomasti Maretariumiin kun hän on osoittanut kiinnostusta kaloja kohtaan, toisin kuin alkuvuodesta Sea Lifessa missä tyyppi vaan juoksi mahdollisimman nopeasti sisääntulosta ulosmenoon. 



Itse asiassa jostain syystä itsekin pidän Maretariumin ruskeista kaloista likaisen vihreässä vedessä enemmän kuin Sea Lifen trooppisista fisuista. Yllättäen nämä suomalaiset kalat vaan tuntuvat kotoisammalta. Itämeriallas oli yhtä vaikuttava kuin aina ennenkin ja kaloja katseltiin pitkään ja hartaasti. Ihana fiilis kun lapsi oli oikeasti ja aidosti kiinnostunut. 











Yksi pieni hasardi kävi kun lapsi karkasi luontokoulu-opetustilaan ja sulki oven perässään. Ja se ovi meni tietenkin lukkoon. Oltiin ainoita asiakkaita. Kipitin sitten hakeen henkilökuntaa hätiin, siellä luokassa kun kuitenkin oli tyyliin käärmeitä ja sammakoita ei-niin-kovin-järeästi-suljettujen pömpeleiden sisässä. En tiedä oliko ovi vain todella hyvin äänieristetty vai eikö lapsi oikeasti ehtinyt meneen paniikkiin, ovenkahvaa kovasti rämpytti mutta ihan rauhallinen oli kuitenkin kun viimein saatiin oven avaaja paikalle. Tsiisus, miten voidaan jättää ovia noin?


Mukaan ostettiin pehmohauki ja suklaasilakoita ja kaikki oli oikein tyytyväisiä (lukkoon menneestä ovesta huolimatta).

perjantai 12. syyskuuta 2014

Vielä vähän Mainiota

Ihan pakko vielä yksi postaus tehdä lapsen mallikeikasta Mainiolle sillä tänään ilmestyi loputkin vaatteet nettikauppaan. Nämä kuvat siis otettu sieltä. Tiedän että hehkutan tätä koko ajan mutta en voi mitään sille että olen niin innoissani näistä ja tosi ylpeä lapsestani! Koittakaa kestää :D Osa näistä on jo täällä näkynytkin.










Aivan mielettömän kiva juttu on myös se että saan nämä kuvat korkealaatuisina tallentaa itselleni muistoksi. Mä niin teetän jostain suurennoksen seinälle. Joku sellainen missä ei ole karkkia tai keksiä suussa ;) Tää koko mallijuttu oli ihan superkiva homma. Ja mulla ei siis ole ollut mitään velvollisuutta blogata asiasta yhtään mitään, mä hehkutan näitä vain koska olen niin onnellinen!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Cloetan syysuutuudet

Postaus tehty yhteistyössä Cloetta Suomen kanssa // tuotteet saatu

Juuri muutama päivä sitten keskusteltiin töissä taukohuoneessa jälleen kerran siitä miten päivisin pystyy syömään maltillisesti mutta illalla sitten helposti repsahtaa. Joku ajatteli että pitäisi tehdä koko ajan jotain käsillä ettei tulisi syötyä. Olin ihan että mitäääää! Minä neulon kaikki illat ja voin kertoa ettei se estä karkin syömistä millään tavoin (kuten peilistäkin näkee). Varsinkin siis jos ei neulo pyöröpuikoilla pyöröä, on se puikon vaihdos edessä tasaisin väliajoin ja samalla käsi voi käydä vähän karkkipussin puolella. Yksinkertaista, helppoa, liiankin helppoa. Neule ja suklaa sopivat hyvin yhteen. Onneksi lähetyksessä oli myös muutakin kuin varsinaista karkkia ja onneksi olen niistäkin yhtä innoissani joten tilanne ei ole kauhean hälyttävä.


Minähän kärkyn aina uutuuskarkkeja (tai no, kaikkia muitakin uutuuselintarvikkeita, ammattitauti) ja olen aika monta Tupla is nutsia ehtinyt jo vetää ennen tätä karkkilähetystä :D Eli kyllä, Tupla is nuts on aivan ehdoton lemppari näistä, olen aina tykännyt Tuplan sitkeästä koostumuksesta ja oi voi, se on niin hyvää tällä pähkinälisäykselläkin!

Isompi aski Mynthoneita on loistava juttu koska aina niitä pieniä pitää kuitenkin ostaa useampi kun kurkkuköhä-äänilähtee iskee. Pollyfanina olen aivan liekeissä Polly bilareista ja nuo Sprinkle-levyt kolahtaa myös. Uusi maku (mansikka) Herra Hakkarainen -ksylitolipastilleihin oli myös kovin toivottu sillä vanhoihin makuihin on lapsi jo aika kyllästynyt. Mitä vielä? Mynthon zip -tehoraikastaja ja clean feel -jenkki, varmasti tarpeen!

Samalla kun neuloo, pystyy siis kyllä syömään karkkia mutta myös katsoon telkkaria. Jos telkkarista ei tule mitään ja samalla on kamala karkin himo, voi katsoa Youtubesta videoita joissa japanilainen tyttö maistelee eri maan karkkeja. Löysin sen joskus ihan vahingossa ja katsoin Emmy eats Finland -pätkän ja ensin olin ihan että mitä helv... mutta nopsasti jo eläydyin ihan täysillä mukaan.  Melkein kuin olisi itse maistanut Mariannea ensimmäisen kerran (okei, kilpailevan firman karkki, sori, mut kuitenkin). Itse en nyt lähde videoimaan karkkien maisteluani (se ei välttämättä olisi edes kovin myyvä, heh...) mutta voin todeta että ymmmmmm, delicious!

Ps. Cloettan Facebook-sivuilla jaetaan 22.9. alkaen joka päivä 500 kpl noita Sprinkle Icecream waffle-suklaalevyjä! (Tarina ei tosin kerro kampanjan päättymispäivää).

---

Huh huh, olen yleensä hehkuttanut näitä karkkilähetyksiä lähinnä vain Instagramissa joten nyt on tosi outo olo kun kirjoitin ihan blogiin. Noh, ehkä suklaa auttaa :D

Piece out, neljäs kerta

Ei ole ollut lainkaan huono sijoitus aikoinaan ostaa Ravelrysta ohje Stephen Westin Piece out -pipoon sillä olen juuri neulonut neljännen sellaisen. Viime vuonnahan yritin tehdä lapselleni sellaista mutta koska ohje on aikuisille ja epäonnistuin soveltamisessa, siitä tulikin ihan vauvakokoa. Onneksi sille löytyi kuitenkin rakastava koti ja itse asiassa niin rakastava että toivoivat täksi talveksi uuden vähän isomman. Toivotaan että tuli hyvän kokoinen tai muuten lähtee puikoille viides. Voi olla muutenkin että viides tulee sillä haluan kyllä omallekin lapselle! Viime talvena hänellä oli sellainen musta ja yhden olen aikoinaan neulonut miehelleni. Siinä ei ollut tupsua kuten ei alkuperäisessä ohjeessakaan. Minusta tämä on kivempi näinä lasten versioina, ohuella langalla tulee siistimmän näköistä ja tupsu on ihana.

Lankana ihanan pehmeä, lämmin ja täysin kutittamaton Drops Merino extra fine, puikot 3,5 mm.




Lähden viemään tätä tänään postiin samalla kun haen paketin jonka pakettikortissa luki sisällöksi Cloetan uutuuskarkit ja paketti näyttäisi painavan 2 kg!!! Tämmöisinä hetkinä on mukavaa olla bloggaaja :D

tiistai 9. syyskuuta 2014

Paapii inspiration: Kukkapuput

Sain Paapii inspiration -tiimin kautta sinistä Kukkapuput -luomujerseytä enkä joutunut kyllä hetkeäkään miettiin että mitä siitä tekisin. Ompelin nimittäin samasta kuosista aikoinaan pinnasänkyyn pussilakanan, se tosin siis oli puuvillakangasta, ja harmitti kun se jäi pois käytöstä lapsen siirryttyä juniorisänkyyn. Nyt on kukkapuput palanneet sänkyyn yöpuvun muodossa! Vaikka toki näitä voi päiväsaikaankin käyttää mutta erikseen. En edelleenkään lämpeä sille että on ylä- ja alaosa samaa kuosia päiväsaikaan tällä vuosituhannella vaikka mammablogien vaikutuksille hyvin altis olenkin.

 
Paita on ihan perus raglan-hihainen ja housut tein käytössä olevien Tutan housujen mallilla ilman sen kummempaa kaavaa. Tosi pitkät resorit laitoin, ei nämä ehkä ihan armeijaikään asti tule mahtuun jalkaan mutta pitkään kuitenkin.




 
 
Sitten vaan nukkumaan, öitä!
(Kangas tosiaan saatu bloginäkyvyyttä vastaan.)
***
 
I got this fabric via Paapii inspiration team and it turned out to a night wear for my son. When he was baby, he had a bedsheet with this same pattern. So, now the bunnies are back!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Ne toiset satabileet

Elokuussa löysin sadannen geokätkön ja kirjoitin kätköilystä sanan jos toisenkin ja mainitsin ehkä jossain että miehellä on 97 eli kohta kahvitellaan taas. Reilu kuukausi siinä kuitenkin kului ennen kuin tämä perhe taas oli raapustamassa nimiään logivihkoihin. Jo valmiiksi oltiin päätetty että se on sitten käpykakku (teemaan sopivasti) ja Susupaloja, näyttää vähän joltain metsästä kaiveltulta nekin. Muuten ei puitteet yhtä hienot olleetkaan kuin mun satkujuhlissa ja kakku syötiin ihan lautasilta eikä pakasterasioista mutta nyt oli kynttilät! Vieraitakin oli vähemmän paikalla syysflunssan vuoksi mutta parhaita geomuistoja kuitenkin fiilisteltiin ja tulevaisuutta suunniteltiin.

Unohdettiin kaikessa tohinassa ottaa kuva miehestä sadannen purkkinsa kanssa mutta lapsesta tuli kuitenkin otettua kuvia kätköllä, oli niin innoissaan mukana vaikka ei varmaan ihan ymmärtänytkään että miksi me sen leikkikiven kanssa niin kovasti hihkuimme.




lauantai 6. syyskuuta 2014

Omenahulluutta Malminkartanon fruticetumissa

Helsingissä jonotettiin taas. Malminkartanon fruticetum-hedelmätarhassa sai tänään käydä poimimassa kassillisen omenoita ja ajateltiin lähteä käymään siellä retkellä, aiemmin ollaan oltu samaisessa paikassa omenankukkapiknikillä. Oltiin paikalla 20 minuuttia ennen puutarhan porttien avaamista ja ennen kuin kello löi, oli jono satoja metrejä pitkä! Niin no, ilmaista tavaraa, ja vieläpä ruokaa, tietäähän sen. Ja kaikki kuitenkin varmaan olivat ymmärtäneet että jaossa on niitä syötäviä omenoita, ei esimerkiksi uusimpia iPhoneja. Aiempina vuosina kuulemma väkeä on ollut huomattavasti vähemmän ja omenoitakin enemmän. Nythän homma meni niin että kun portit avattiin ja ihmiset juoksivat sisään niin about kahdessa minuutissa oli kaikki omenat joihin ylettyy ilman apuvälineitä, viety. Ehdittiin saamaan n. 8 pientä ja osittain raakaa omenaa kassiimme ennen kuin meno yltyi niin hurjaksi että oli pakko vetäytyä. Puiden ravistelu ja niihin kiipeäminen oli kiellettyä ja asiasta muistuteltiin jatkuvasti, silti siellä aina joku sankari oli joko kiipeämässä tai sitten ravistamassa, omenoita tipahteli päähän ja pudonneen omenan perässä juostiin kuin jenkkileffoissa heitetyn morsiuskimpun. 






Kun tavalliset kuolevaiset ei enää ylettäneet omenoihin, kaivoi jengi esiin tämmöisiä varren päässä olevia haaveja joita ilmeisesti tosiaan juurikin tätä tarkoitusta varten valmistetaan. Ei jääty kovin pitkäksi aikaa touhua enää ihmetteleen mutta naapurit osasivat kertoa että täällä oli hetkeä myöhemmin ihan oikeasti TAPELTU omenoista. Huh huh. 






Meillä onneksi oli tavoitteena vain viettää kivaa lauantaipäivää ja saada muutama omena syötäväksi (no okei, kuvittelin tekeväni illalla omenapiirakan mutta voin kertoa ettei tarvinnut tehdä) sillä omenoita saadaan kyllä sitten mummulasta. Oman puuni sato on jo syöty kun se kypsyy ensimmäisenä mutta on monta muuta puuta vielä odottamassa. Saadaan ihan rauhassa poimia ja ihmetellä kunhan sinne ehdimme.

Huh huh! Niin että lähtiskö uudestaan Malminkartanoon kun talviomenasato on kerättävissä? Ei taideta. 

-----

PS. Sain tietää että Noshilla jaetaan taas sitä lippapipon kaavaa, menkää nyt ihmeessä lataamaan se koneillenne jos ei jo ole. Linkki tässä.