Sivut

maanantai 30. toukokuuta 2016

Holma-Saarijärvi Nuuksiossa - Lasten ensimmäinen telttaretki

Pystyn myöntään sen mistä minua on "syytetty". Siskoni on ehdottanut jo muutaman vuoden että mentäisiin jäbän kanssa telttaretkelle mutta en ole erityisesti innostunut kunnes viime kesänä Lähiömutsi bloggasi kokemuksistaan. Silloin en vielä uskaltanut lähteä koska olin varma että synnyttäisin teltassa. Mutta nyt sitten tänä kesänä vauvan ja leikki-ikäisen kanssa, aivan kuten Lähiömutsikin, pakattiin rinkat ja lähdettiin Nuuksioon. Oli meillä sentään eri leiripaikka!

Note to self: samanvärinen takki, lakki ja rinkka voi näyttää aika hölmöltä.


Leiripaikaksi valittiin Holma-Saarijärvi jonne oli vain kahden kilometrin matka bussipysäkiltä. Menomatka hoidettiin autolla kun mieheni oli sunnuntain mukana myös mutta palasi yöksi kotiin maanantain töiden vuoksi. Takaisin tultiin bussilla.

Lapsi jaksoi kävellä matkan tosi hyvin. Pakkasin tunnelman vuoksi hänelle reppuun molempien lasten unilelut ja aurinkolasit.



Reissua varten hankittiin jäbälle lasten makuupussi, ei mitenkään hifistelymeiningillä vaan Biltemasta 20 eurolla. Samasta paikasta ostettiin jäbälle ja mulle halvimmat mahdolliset otsalamput ettei tarvitse raahata sitä joka partiolaisen pakollista varustetta 90-luvulta, helkkarin painavaa Maglitea. Yksi makuualusta jouduttiin myös ostaan (sekin ei-niin-hifistellysti eli Clasulta) sillä olin lainannut omaani veljelleni ja huomasin asian vasta päivää ennen lähtöä. Siitä tuleekin nyt jäbän oma johon voidaan kirjoittaa paikat ja päivämäärät missä sitä on käytetty, vähän kuin oli tapana silloin ah, 90-luvulla, kirjoittaa leirien nimiä.


Telttapaikka oli tosiaan aivan mielettömän sympaattisella pienellä saarella pienessä järvessä. Todella kiva! Mantereen puolella oli vessat ja puuvarasto (kirveineen ja sahoineen) ja saaressa oli yksi virallinen nuotiopaikka jonka äärellä oli jo porukkaa joten vallattiin selkeästi vähän kotikutoisempi epävirallinen notskipaikka toisesta päästä. Saari oli siis ehkä n. 100 metriä halkaisijaltaan, tosi ihana! Kuten allaolevasta kartasta näkyy, järven ympäri meni kilometrin pituinen kävelyreitti jonka kiertäminen oli just passelia ohjelmaa pienen lapsen kanssa. 



Mitään leluja (paitsi ne unikaverit) tai viihdykkeitä ei otettu mukaan kummallekaan eikä niitä kyllä olisi tarvittukaan. Jäbä viihtyi oikein hyvin kahlaillessa järvessä, sohimalla keppejä nuotioon ja auttamalla ruuanlaitossa ja puutöissä yms. Ei yhtään kitissyt mistään (toki illalla oli ihan pakko yksi riehumissessio vetästä kuten tuon ikäisille on lajityypillistä) vaan oli suorastaan elementissään tuolla! Vauva viihtyi sitten taas noh, syömällä havunneulasia. Niitä roikkui sieraimista ja naama oli ihan karikkeessa. Koko ajan. Tiedän ettei se ole vaarallista mutta kyllä jossain vaiheessa alkaa äidistä tuntuun että jokohan riittäisi. Vähän väliä sai kaivella isompia kaarnanpalasia pois suusta ja siis tottakai sitä sen touhua piti valvoa koko ajan.






Ruuat oli aika perus leirisettiä: makaronia ja säilykelihapullia, lettuja, kaurapuuroa, leipää ja hedelmiä. Vaahtokarkkien paistaminen meni myös kategoriaan esikoisen viihdyttäminen. Kun hän grillaa yhtä vaahtokarkkia kerrallaan ja tarjoilee koko jengille, menee siinä mukavasti aikaa. Vauvalle oli omat sapuskat. Vettä kannettiin kotoa viiden litran pänikkä + kaikille vesipullot. Tehtiin siitä ruokaakin kun ei ollut niin helteinen päivä että oltaisiin litratolkulla juotu. Aamupuuroa varten keitettiin järvivettä eikä ainakaan vielä paska lennä kenelläkään.








Nukkumisjärjestelyistä sen verran että me aikuiset nukuttiin reunoilla ja lapset keskellä. Jäbällä oli ohut villapipo päässä ja nukkui innoissaan makuupussissaan. Vauvalle laitettiin ohut villapipo, villasukat ja äitiyspakkauksen toppahaalari, sai siis möyriä ja pyöriä rauhassa. Kumpikaan ei tainnut palella eikä myöskään läkähtyä. Jäbä nukahti oikein hyvin mutta vauvalle iski suurin kriisi ikinä. Sori vaan kaikki telttanaapurit ja ylipäätään koko kansallispuiston alueella yöpyvät tyypit, meidän vauvalla oli pieniä sopeutumisvaikeuksia. Oli hankaluuksia saada myös päiväunille, kantorepussa sitten lopulta nukkui ne.



Meillä oli kyllä tosi onnistunut telttaretki! Ei tarvittu sadevaatteita eikä ensiapupakkausta, punkkipihtejä tai kortisonia. Hyttysiä oli mutta ei häiritsevästi ja aurinko porotti vasta seuraavana päivänä jolloin lähdettiin jo puolen päivän jälkeen pois. Ruokaa oli varattu sopivasti, lämmintä vaatetta ehkä vähän liikaa mutta ei kuitenkaan överisti.  Släbäreitä jäätiin kaipaan.




Koska mun 85 litran rinkka oli niin täynnä ettei yhtä laastaria olisi enää saanut mahtuun ja silti yksi meidän makuupusseista oli mun siskon rinkassa, en raahannut kameraa mukaan vaan kuvat on otettu puhelimella jossa vedenpitävä suojakuori päällä. Ei ehkä otettu ns blogikuvia mutta meidän muistoiksi tämä taso riittää oikein hyvin. Puhelimelle oli mukana myös varavirtalähde koska kyllähän se kuvaaminen akkua syö.

Pieniä metsäpolkuja rakastava jäbä oli tosiaan aivan pähkinöinä tästä retkestä joten tottakai mennään uudelleenkin, niin että isikin pääsee yöpyyn. Vauvan kanssa oli vähän haastetta mutta kyllähän se toisaalta siinä mukana meni kun lakkasi stressaamasta niistä havunneulasista. Ja mukana meni myös koko reissun vaipparoskat raatokärpäsillä kuorrutettuna. Onneksi ei ihan kotiin asti tarvinnut kuitenkaan sitä bussissa raahata mutta metsästä pois kuitenkin ja lähimpään roskikseen.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Vauvanpeittohullun viimeisiä viedään

Keskeneräisten ompelujuttujen kasassa on roikkunut vihreä tilkkupeitto jo useamman vuoden. Olen siis aloittanut sen aikaa jo ennen kuin odotin tätä meidän kuopusta. Joku ruttu siihen tuli enkä jaksanut purkaa. Nyt kun vihreä on ajankohtainen väri ja ehkä on vielä aivan pienen pieni mahdollisuus käyttää peittoa esim istuinalustana ulkona vaikka samantienhän siitä pois jo möyritään, niin surautin sen loppuun. 




Tilkuissa on sekä puuvillaa että trikoita ja kääntöpuolella on yhtenäinen trikookangas. Välissä ei ole mitään. Reunoissa valkoinen vinonauha.


Ja kun alkuun pääsin, surautin valmiiksi myös sinisen pienen peiton (sopii esim auton turvakaukaloon tms) jota me ei totisesti enää tarvita joten laitoin sen heti eteenpäin. Tässä nyt kuitenkin kuva siitäkin. Taustapuoli on fleeceä.


Ei ole meidän lapsilta peittoja puuttunut, ei.

torstai 26. toukokuuta 2016

Lankamaailman Turvalonkeroilta oli menestys!

Tänään (tai siis eilen) oli tosiaan Eilen tein -blogin Hannen ja mun ideoima (kaikki krediitit kyllä Hannelle!) turvalonkerovirkkausilta Helsingin Lankamaailmassa ja siellä oli niin paljon jengiä että tuolit loppuivat kesken! Eli reippasti yli 40 virkkaajaa. Saatiin langat talon puolesta ja muutamia lonkeroita oli tehty jo etukäteenkin, lopputulos 2,5 tunnin jälkeen oli korillinen lonkeroita! Koska Lankamaailma on ihana, he lupasivat ottaa kotiläksyksi jääneet turvalonkerot vastaan 15.6. asti ja he pesevät ne ja toimittavat Lastenklinikalle. Jos joku nyt vielä innostuu niin tosiaan 60-asteista pesua kestävää lankaa pitää käyttää, puuvillaa tai bambupuuvillaa.


Koska myös Lankamaailma itse markkinoi tapahtumaa niin en tietenkään voinut tietää että kenen kutsusta kukakin oli tullut paikalle joten en lähtenyt kierteleen ja jutteleen sillä oletuksella että kaikki tietää kuka olen joten pahoittelut jos koitte että tylysti vain itsekseni siellä nyhersin lonkeroitani.


Ja oli melkoinen kunnia että Turvalonkeroita keskosille -facebooksivun perustaja ja tämän lonkerovillityksen äiti, Annika Pakkanen, tuli myös virkkaan meidän kanssa.


Tapahtuma oli tosiaan suosittu ja onkin minusta hyvä esimerkki siitä miten bloggaajana voi oikeasti itsekin ehdottaa, suunnitella ja toteuttaa tapahtumia yritysten kanssa. Rohkeasti vain!



Iso kasa turvalonkeroita mutta kyllä niitä vauvojakin syntyy koko ajan lisää.

KIITOS kaikille jotka tulitte paikalle ja erityiskiitos Lankamaailmalle (ja tottakai Hannelle).

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Cookie A:n Monkey

En ole ennen neulonut Cookie A:n sukkamalleja vaikka ne ovatkin todella suosittuja. Syy on suurimmaksi osaksi siinä että mun käteen 2,5 mm puikot tuntuu liian ohuilta (saatika sitten 2 mm). No nyt tartuin Cookie A:n eli tuttavallisemmin Keksitädin ohjeisiin ihan vain siksi että Tuin kutomon neulepodcastissa oli aiheeseen liittyvä KAL. Ja koska mulla on tosi tiukka käsiala, niin lankavalinnalla sain mahdolliseksi tehdä nämä 3 mm puikoilla, jes! Varsinkin siis koska jalkani on 42 eikä 38.


Neuloin nämä Lankamaailmasta saadulla Rico Designin Superba Cotton Stretch -langalla mikä on siis puuvillasukkalankaa. Sisältää 79 % puuvillaa, 18 % polyamidia ja 3 % polyesteria.


Näistä tuli ihanat! 100 % puuvillasta tulisi varmasti tosi kovat ja täysin joustamattomat sukat jotka eivät edes kestäisi käytössä mutta tässä kun on nuo keinokuidut vahvikkeena ja joustoa tuomassa niin ovat kuin mitkä tahansa normaalit normaalipaksuiset sukat. Normisukat normiarkeen.


Ja itse asiassa annankin nämä äidilleni joka on allerginen villalle.


Tässä vielä kootusti:
Ohje: Monkey (kirjasta Cookie A: Knit. Sock. Love (Suomenkielinen versio Sukkia. rakkaudella))
Puikot: 3 mm
Lanka: Rico Design Superba Cotton Stretch (saatu / Lankamaailma)


 Ja mikä huikeinta, en tainnut tehdä yhtäkään virhettä!!! Yleensä pitsejä neuloessani sekoilen aina ihan tajuttomasti ja niitä on vielä niin kamalan hankala purkaakin. En tiedä että miksi nyt onnistuin niin hyvin. Liekö vain tuuria.

tiistai 24. toukokuuta 2016

THE sumutepullo

Ite ostin.

Niissä Lasten PR:n kevätjuhlissa Plastexin edustaja esitteli niin vaikuttavan sumutepullon että marssin samointein (viikon päästä) ostaan itselleni sellaisen enkä edes alkanut harkitseen mitään yhteistyökuviota muutaman euron pullon takia siihen hätään.

Mullahan ei mitään viherkasveja ole sumutettavaksi mutta ihan superhuonon silitysrautani höyrytystoiminto on niin pelottava että käytän silittäessäni sumutinpulloa. Ja tiedättekö sen tunteen kun nopeasti silittäisi jonkun jutun ja sitten pullo kusee siihen kämmenen kokoisen läiskän jonka kuivaksi hinkkaaminen raudalla kestää iäisyyden. Ja sitten se tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Tämä uusi pulloni sumuttaa täysin tasalaatuista ja jatkuvaa hienoa sumua kuten aerosolipullot mutta tämä ei kuitenkaan käytä ponnekaasua sillä se nyt vaan on niin hyvä ilmankin!

Ja tuon levottoman kuvion sai muuten repäistyä pois pullon kyljestä.


Nappasin pyykkikorista jonkun vaatteen vertailua varten. Vertailukappale on muuten sekin sattumoisin Plastexin, itse ostettu monta vuotta sitten. Esimerkkikankaan olisi voinut valita paremminkin mutta tällä mennään!




Vanha pulloni on toki valmistettu Suomessa, tämä uusi käsittääkseni ei. Mutta ei se mitään, silitysraivarit saattaa olla kohdaltani historiaa. Varsinkin jos en enää onnistuisi silittään tukikangasta väärinpäin ;)

Oman pulloni ostin Etolasta, Plastexin verkkokaupasta saa myös

maanantai 23. toukokuuta 2016

Omenankukkapiknik 2016

Ihanaa, vuosi vuodelta (mitä me nyt ollaan käyty omenankukkapiknikillä), palvelu paranee! Jäbän ollessa 1-vuotias, oli Malminkartanon omenatarhan portit auki vain yhden päivän, viime vuonna oli muistaakseni viikon ja tänä vuonna on luvattu pitää portit auki niin kauan kuin puut kukkivat! Käytiin eväsretkellä tänään eikä siellä ollut meidän lisäksi kuin yksi perhe ja muutama valokuvaaja. Mikä hiljaisuus ja rauha! Ja valtavasti omenapuita jotka kukkivat niin että melkein silmiä häikäisee se valkeus!



Omenapuiden kukinnan aikaan paikalle on siis tuotu pöytiä ja penkkejä sekä nurmikkoa on ajeltu joten viltin kanssakin pärjää hyvin. Tämä aidattu puutarha on normaalisti lukittu.












Tämä on jo mulle ihan perinne kytätä koko toukokuu että milloin ilmoitetaan omenankukkapiknikin ajankohta! Käytiin jo viime viikolla vaunulenkillä katsomassa paikan päällä että eikö tosiaankaan vielä, kun ei netistä löydetty tietoa.  Mutta nyt, nyt se on!

Helsingin Malminkartanossa, Kartanonkaari 29.