Sivut

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kesä-Cousteau

Neuloin miehelle joululahjaksi Cousteau-pipon ja silloin jo mietin, että olisipa hauska tehdä pojallekin. Kesäversio olisi kiva! Niinpä päätin kokeilla neuloa pipon puuvillasukkalangasta, joka siis on pehmeätä ja joustavaa, toisin kuin 100 % puuvilla. Olen aiemmin neulonut puuvillasekoitesukkalangasta sukat ja päädyin pipon kanssa samaan lankaan: fingering-paksuinen Rico Design Superba Cotton Stretch. Ohje: Jacques Cousteau hat, mutta kavennukset tein toiseen suuntaan, koska omaan silmääni oli kivempi niin. Puikot olivat 3,5 mm sukkapuikot.


Pipon kanssa kävi nyt niin, että poika ei suostu sitä (toistaiseksi ainakaan) käyttään, jouduin lahjoon aika paljon, että sain edes tällaiset kuvat otettua (saatika, että olisi voinut etsiä kivan paikan, suoristaa pipon reunaa ja napata edes kameran kännykän sijaan).



Ei kuitenkaan hätää, sillä tämä pipo joustaa aivan tolkuttomasti ja se sopii siis oikein hyvin meille aikuisillekin.


Ihan ensimmäisenä pipon nappasi kuitenkin itselleen taapero, jolle se meni hyvin vielä ennen kuin pipoa oltiin venytelty isommissa päissä. Lankaa kului 100 gramman kerästä vain 43 grammaa, joten saan hyvin tehtyä kyllä pikkuiselle vielä omankin. Onhan se aika söpö seikkailupipo minillekin.


Seuraava postaus käsitteleekin sitten pientä metsäretkeä, jossa taaperoa tuota pipoa piti.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Minttua mittumaariin

Yhteistyössä: NOSH / kangas saatu

Punatukka ja kaksi karhua -blogissa on usein tosi kivoja ja selkeitä ohjeita lasten vaatteiden ompeluun ja nyt laitoin kertalaakista kaksi sellaista kokeiluun. Nimittäin rusettiturbaani ja olkafrillat paitaan. Kankaana molemmissa on NOSHin pyry-jerseytä (saatu blogiyhteistyön kautta).


T-paidassa on jokin ihan perusteepparin kaava ja frillat ompelin Hannan kirjoittaman ohjeen mukaan. Huolittelin frillojen reunat ihan vain siksakilla. Vähän liian leveät niistä ehkä tulivat, koska painovoima vetää niitä kovasti puoleensa. No mutta jos koko ajan hyppii, kuten mun lapset yleensä hyppivätkin, niin sitten nousevat aina välillä ylöskin, hehe. Ihan ongelmitta homma ei sujunut, oli hankala paksu kohta ja ajoin vahingossa siinä nuppineulan ylitse ja nyt on sitten saumuri taas varikolla odottamassa, että jaksan viedä huoltoon teroitettavaksi. Terä ei nimittäin leikkaa enää mitään.


Turbaani ommeltiin onneksi pääasiassa käsin. Siitä tuli aivan mielettömän söpö. Tein aika maltillisen kokoisen rusetin, sillä neidin ostorusettiturbaanissa on niin valtava rusetti, että se valuu koko ajan naamalle. Vaikka kaava piti piirtää itse, onnistuin ihan ensimmäisellä yrityksellä!



Näillä mintun värisillä ihanuuksilla kelpaa kyllä kirmata juhannuslaitumille!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Neuletubettajalempparit, osa 2

Lokakuussa listasin lempparineule(video)podcasteja Youtubesta ja se oli sen verran suosittu postaus, ja sittemmin on tullut niin paljon lisää uusi tubettajia, että eiköhän se kuulkaas ole kakkososan paikka näin kaikkien kesäreissupostausten väliin! Ykkösosan listalta seuraan edelleen kaikkia, jotka vielä tekevät uusia jaksoja. Osa niistä on hiljentyneet, liekö toistaiseksi vai lopullisesti, sitä tuskin tietää kukaan. Mutta nyt lista sellaisia, joita en ekassa osassa maininnut. Mistään paremmuusjärjestyksestä ei edelleenkään ole kyse.

(kuvittele tähän jokin kuvituskuva, jollaisen saatan lisätä joskus myöhemmin, heh)

Nonnu Neuloja
Nonnu teki videoita jo ensimmäisen listan aikoihin, mutta hänen youtubekanva oli juuri silloin ollut aika pitkään hiljaiselolla, joten en maininnut sitä silloin. Sittemmin on kyllä uutta videota tullut tasaiseen tahtiin. Nonnu on blogimaailmasta tuttu ja videot aivan ihania. Hyvin jäsenneltyjä, visuaalisia ja kivasti editoituja. Täällä on ollut paljon juttua myös kasvivärjäyksestä. Rauhallista ja harmonista katsottavaa ja kuunneltavaa.

KnitTwins
Neulovat kaksoset. Nimestään huolimatta suomeksi puhuttu. Mielenkiintoista tästä tekee sen, että toinen on kokenut neuloja, toinen vasta aloittanut! Jaksoja on sekä molemmilta erikseen että myös yhdessä tehtyjä.

Palasia arjestamme
Vahvasti oulun murteella puhuttu kanava. Riikan työt on inspiroinut mua todella paljon. Ne jämälankatyöt, joissa olen virkannut monella langalla yhtä aikaa, on saaneet ideansa juurikin täältä. Riikka neuloo ja virkkaa paljon ja tosi kivoja juttuja, monesti Dropsin langoista. Nyt kesäaikaan jaksot on kuvattu ulkona, mikä on tosi kiva lisä. Jaksot ovat yleensä alle puolituntisia.

Strawbsin kässäkerho
Tämän kanavan spesialiteetti on ehdottomasti siinä, että täällä on lähinnä virkkausta ja tätä kuvataan Australiassa! Suomeksi puhuttu siis kuitenkin, sillä suomalaisesta henkilöstä kyse. Virkkaushommien lisäksi näkee vilauksia lapsiperhearjesta ja maisemista Australiasta, jossa tällä hetkellä on talvi.

Raisun lankafarmi
Symppaan tätä podcastia tosi paljon, sillä pienten lasten ja vauvan vuoksi jaksot katkeaa toisinaan tyypillisten pikkulapsiarjen häiriötekijöiden vuoksi. Itseäni se ei siis suinkaan häiritse, vaan tekee juuri sen inhimillisen lisän, johon omassa elämäntilanteessani pystyn samaistuun todella voimakkaasti. Raisun lankafarmilla on nyt innostuttu värjään lankaa oikein olan takaa! Kaisu myös ompelee.

Ei kissa karvoistaan
Suuri lankavarasto ja juuri nyt meneillään muinaislanka-knit along, sillä osa langoista on jo aika huolella marinoituja eli ajalta ennen lapsia. Melkoista tahtia kyllä näyttää valmistuvan villapaitoja ja huiveja ja pienille lapsillekin kaikenlaista. Jaksot ovat yleensä tunnin pituisia. Rauhallinen tyyli, tykkään!

Stickande fru Svarvar
Englanniksi puhuttu suomenruotsalaisen tekemä videopodcast. Jaksoja on vasta kolme, mutta tykkään tosi paljon ja odotan innolla jatkoa. Todella selkeästi puhuttu, joten ei kannata sen takia jättää katsomatta, että kieli on englanti. Lapset ilmeisesti jo teini-iässä.

Frostbites
Myös englanniksi puhuttu. Ja selkeällä englannilla tämäkin. Minna oli minulle entuudestaan tuttu kasvo instagramista. Asuu jossain Oulun seudulla hänkin ja luonto on videoissa vahvasti läsnä ja iso osa jaksoista onkin kuvattu ulkona, taisi olla jopa talvellakin muutama.

Ja toki satunnaisesti seuraan noin tsiljoonaa muutakin (+ ne lokakuussa mainitut)

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Puuhamaassa

Yhteistyössä: Puuhamaa / pääsyliput ja buffet-ruokailu saatu


Käsityöblogi Hupsistarallaa... Joo tota noin. Mutta hei, nyt on kesä, ja rakastan kesäsuorittamista! Joten jälleen kerran postauksen aiheena reissu lasten kanssa!



Puuhamaa kutsui meidät vierailulle ja onneksi olivat ajoissa, sillä tälle lauantaille olisi ollut vientiä suuntaan jos toiseen, mutta Puuhamaata ei jätetä väliin! Viime vuonna alkoi tuntuun vahvasti siltä, että esikoinen voisi olla sopivassa Puuhamaa-iässä, mutta silloin ei saatu sovitettua reissua mihinkään väliin, nyt se siis todellakin laitettiin prioriteettilistan kärkeen. Ja olen positiivisesti yllättänyt siitä, että siellä riitti taaperollekin riemua ihan koko ajaksi, eikä mennyt rattaissa istumiseksi ja sivusta seuraamiseksi. Huh, vanhemmillekin tuli kyllä hiki, aivan mieletön päivä takana!

Itse olen käynyt Puuhamaassa vain kerran lapsena ja siitä on aika heikot muistikuvat, mutta vhs:lle nauhoitettujen lastenohjelmien mainoskatkoista on jäänyt hyvin vahvasti paikka mieleen. Miehellä oli vähän tuoreemmassa muistissa Puuhamaa, kun on kummilapsensa perheen kanssa siellä käynyt tosin melkein jo 10 vuotta sitten. Puuhamaa on auennut vuonna 1984 eli on melkein yhtä vanha, kuin minä itse. Paljon siellä taisi olla vielä ihan alkuperäistäkin jäljellä, mutta on se paikka laajentunut aivan hurjasti. Puisto on toista kilometriä pitkä!





Puuhamaassa on pääosin sellaisia juttuja ja laitteita, joissa lapset (ja aikuisetkin) laitetaan itse töihin. On poljettavia ja pumpattavia kulkupelejä ja huvipuistolaitteita ja ne, jotka toimivat sähköllä, vaativat itse ohjaamista. Valtavat leikkipuistomaiset alueet kiipeilytelineineen ja erikoisine keinuineen tekivät suuren vaikutuksen. Ja pomppimiseen oli monenlaista pomppupatjaa, trampoliinia ja pomppulinnaa. Korkeisiin liukumäkiin kiivettiin portaita kerta toisensa jälkeen ja kaiken kruunaa vesipuisto.











Näin ennen juhannusta Puuhamassakaan ei vielä ollut täysi sesonki päällä ja tilaa oli mukavasti. Ihan niin tyhjää ei kuitenkaan ollut, mitä kuvista voisi päätellä, se vaan on mun tyylini kuvata, mahdollisimman vähän outoja ihmisiä näkyvillä. Joihinkin juttuihin piti toki jonotella, mutta yleisesti ottaen ehdottomasti kesäkuu on parasta teemapuistojen kiertelyaikaa. 

Tiesin etukäteen, että siellä on hyvät mahdollisuudet syödä omia eväitä, on pöytiä ja grillejä jne. Mutta yllätyin silti, miten paljon niitä pöytiä oli joka puolella puistoa. Ja valtavat määrät nurmikkoa, joille levittää piknikviltti tai viedä pienimmät päiväunille varjoisaan kohtaan. Roskiksia oli myös ilahduttavan paljon, ei luulisi kenelläkään olevan tarvetta heittää mitään maahan.

Mietittiin kotona, että otetaanko rattaat vai lainataanko kärryä paikan päältä, lopulta meillä oli molemmat, sekä kärry että rattaat. Jos vaikka pienimmäinen jostain syystä haluaisi nukkua päiväunet. No, ei todellakaan halunnut. Osan ajasta meillä olikin matkarattaat taiteltuna kärryssä. Varsinaisesti mitään syytä tälle älyttömälle tavaramäärän roudaamiselle ei ollut, sillä puistosta saa kyllä poistua parkkipaikalle hakeen autosta eväät tai uimakamppeet. Me koettiin kuitenkin parhaaksi roudata ihan kaikkea mukana koko ajan, ettei tarvitse sitten tapella siitä autolla käymisestä. Välimatkat puistossa olivat niin pitkiä, että kyllä 5-vuotiaskin pari kertaa kärryyn istahti.

Meillä oli pienimuotoista evästä mukana, mutta varsinainen ruokailu hoidettiin Puuhamaan buffetista (kuului meidän pakettiin). Olin kuullut siitä paljon huonoa, mutta en kyllä ymmärrä, että miksi. Oli tosi kiva salaattipöytä, josta taapero söi hymyssäsuin esimerkiksi kurkkua, porkkatikkuja ja maissia. Pääruokapuolella oli karjalanpaistia ja perunamuusia, mutta myös perus ranskanperunoita ja pitsaa. Toisaalta, minä en ole mikään ruokahifistelijä (ja minusta esim sairaalaruokakin on tosi hyvää). Toki säästösyistä voisin mieluummin ottaa omat eväät.


Vesipuisto vaikutti tosi ihanalta ja olisin itse siellä lapsena viihtynyt koko päivän. Meidän nuorimmainen ei suostunut altaaseen lainkaan (vähän varpaita vain kastettiin, kun kerta oltiin uikkari suurin toivein laitettu hänellekin) ja esikoinen ei liukumäkiin halunnut, joten polskuteltiin lopulta aika lyhyen aikaa. Altaat olivat lämmitettyjä, mutta kuulemma kylmä kesä (kylmä maa) tuo tietenkin omat haasteensa. Kyllä ne kuitenkin ihan perus uimahallialtaan lämpöisiä minun mielestäni olivat. Kylmään veteen en suostuisi meneen, mutta tuolla uin kyllä. Tänään oli kieltämättä todella lämmin päivä.

(Ja jos ennen olin tarkka siitä, että lapsilla on koko ajan lakit päässä, nyt sen aiemman auringonpistostapauksen jälkeen olin suorastaan hysteerisen tarkka, joten tässäkin kuvassa kun taapero on viskannut lakkinsa pois, on seuraavassa pipo, koska vaihdoin aina toisenlaiseen, jos päässä sillä hetkellä oleva alkoi harmittaan, puuh)



Rantatuolit vesipuistossa oli tosi kiva juttu, sai pidettyä mukavasti tukikohtaa siinä ja rattaatkin sai viereen. Pukuhuoneiden kanssa oli itselläni vähän ongelmia, kun ensin onnistuin meneen sellaiseen, jossa ei ollutkaan suihkua ja seuraava yritys oli sellainen, jossa oli ovet pönkättynä sepposen selällään auki ulos asti keskellä, suihku toisella puolen ja pukutilat toisella. Siinähän sitä sitten viuhahdeltiin. Lisäksi vesipuistoalueen vessassa juuri kun olin saanut taaperon kakkavaipan repästyä irti, luin seinältä kyltin, että ethän vaihda vaippaa täällä. No, perhana! Joskus vain käy niin, että jostain syystä oma logiikka toimii eri tavalla, kuin paikan oletus. Mutta se 2 euron kolikko pukukaappia varten mulla sentään oli, sen osasin ennakoida! :)


Oltiin tuntia vajaa koko aukioloaika puistossa, sitten lapset hyytyivät aivan totaalisesti. Varmasti ei kaikkea edes ehditty nähdä ja kokeilla, sillä sitä touhuttavaa oli niiiiiiiiiin paljon, ihan uskomatonta! Aivan mahtava paikka. Meillä oli suunnitelmissa käydä tänä kesänä taas Muumimaailmassakin, mutta nyt mietin vain, että miksi ihmeessä ajettaisiin Naantaliin asti, kun niin paljon lähempänä, Janakkalassa, on Puuhamaa joka juuri nyt tuntuu meille aivan ykkösvalinnalta, mitä teemapuistoihin tulee. Ei, tämä ei ollut erikseen maksettu mielipide, vaan ihan omani.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lusto - Suomen metsämuseo

Savonlinnareissulla tehtiin välipysähdys Punkaharjulla ja käytiin Suomen metsämuseo Lustossa. Meillä oli sopivasti tuoreessa muistissa Rovaniemen metsäaiheinen tiedekeskus, Pilke. Lusto oli näistä tietenkin museomaisempi, koska se on museo siinä missä Pilke oli todella täynnä toiminnallisia juttuja. Ei Lusto kuitenkaan kylmäksi jättänyt sekään.


Kierros alkoi heti sillä, että kömmin lasten kanssa puuhun sisälle suoraan yläkerrasta ja tupsahdettiin portaiden ja liukumäen jälkeen näyttelysaleihin.


Puun takana oli talviunilla olevien karhujen luola ja se oli aika jännä! Toisella puolella oli yhden lempparineulesuunnittelijani, Sanna Vatasen, virkattujen moottorisahojen näyttely.





Kun lapset olivat saaneet riittävästi peuhata puussa, lähdettiin kiertään muita juttuja aika valtavasta museosta. Metsäkoneita oli iso hallillinen, mutta melu ja haju saivat minut ainakin kiertään paikan aika nopeasti, mitä nyt esikoisen kanssa piti jonkin aikaa siirrellä isoja puupalikoita metsäkoneella.



Luontojutut olivat ihania. Oli hiljainen huone, jossa kuunnella luonnon ääniä ja katsella kaunista maisemaa, jossa pieniä animaatioita liikkuvien eläinten muodossa. Ja löydettiin jopa kasveilla värjättyä lankaa, mistäpä sitä käsityöihminen ei lankaa löytäisi. Onneksi tällä kertaa vain vitriinissä.




Oltaisiin varmasti viihdytty paljon pidempäänkin, mutta vähän täytyi pitää vikkelää suorittamistahtia yllä, jotta ehdittäisiin vielä Savonlinnassakin tehdä juttuja saman päivän aikana. Syötiin lounas Lustossa, koska oltiin lähdetty matkaan kukon laulun aikaan. Lounas oli kyllä aika kallis ollessaan niinkin simppeli, mutta vatsat saatiin täyteen.


Uusin tosiaan sen Museokorttini ja sitä onkin nyt jo käytetty täällä Lustossa, Olavin linnassa ja Riihisaaren museossa Savonlinnassa (jäbä halusi sinne uudelleen ja koska oli museokortti, niin toki käytiin, vaikka itse en olisi sinne toista kertaa kaivannut).


Nyt on taas siis metsäjuttuja koettu neljän seinän sisällä, jospa sitä ehtisi ihan oikeastikin luontoon jossain vaiheessa! Nythän on muuten huomenna "nuku yö ulkona" -päivä, mutta me joudutaan jättään välistä, koska on muita suunnitelmia.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Savonlinnareissu 2.0

Muistatteko, kun tammikuussa kirjoitin Savonlinnan reissusta, jossa metsämuseo Lusto olikin suljettuna, Olavin linnassa oli yksityistilaisuus ja lörtsyjäkään ei saanut mistään? Nyt kuulkaas otettiin vahinko takaisin! Reissuun lähdin lasten, mun isosiskon ja äidin kanssa. Näin kesäkuussa totisesti oli torilla lörtsykojuja ja linnaankin päästiin ihan opastetulle kierrokselle ja niin, Lustokin oli auki (siitä erillinen postaus myöhemmin). Osa porukasta kävi jopa 1,5 tunnin sisävesiristeilyllä, joten aika nappiin voisi ajatella menneen tällä kertaa.



Savonlinnalla on kuitenkin selkeästi jotain meitä vastaan, sillä vietimme puoli päivää hotellissa kantaen vartin välein oksentelevaa taaperoa vessan ja sängyn välillä. Kyseessä ei kuitenkaan onneksi ollut sen luokan tauti, että oltaisiin jouduttu ostaan muutama lisäyö käydessämme koko porukalla sama setti läpi. Kyllä se silti aika paljon harmitti, ja stressasi, kun ei voinut olla varma, koska seuraava alkaa voida pahoin. Hirveä tilanne suoraan sanottuna, vaikka lopulta aika vähällä päästiinkin (tilanne oli järkyttävä, mutta toipuminen nopeata ja rattaatkin saa pestyä viimeistään kotona). Jatkossa kukaan ei enää nuku lounaan yli eikä revi hetkeksikään lakkia päästään kesällä. Mieluummin sitten se vähän paksu trikoopipo, kuin UV-lierihattu, joka revitään irti heti kun silmä välttää. Taisi siis olla auringonpistos, eikä vatsatauti, vaikka niin pirun tarkkaan muka olenkin suojannut aina itseni ja lapset auringolta. Ajattelin ensin, että en kirjoita tästä ollenkaan, mutta menköön nyt varoittavana esimerkkinä.





Koska hotellissa vietettiin aikaa vähän ikävissä merkeissä, ei siellä tullut juurikaan valokuvia räpsittyä. Majoituimme siis Kesähotelli Vuorilinnassa, joka sijaitsi Spahotel Casinon pihapiirissä ja siihen kuuluikin aamupala varsinaisen hotellin puolella ja mahdollisuus käydä kylpylässä myös. Kesähotellin huoneet ovat kauden ulkopuolella opiskelija-asuntoja ja meillä oli kahden hengen solukämppä eli kaksi huonetta, joilla yhteinen kylppäri/vessa ja keittiö. Molemmissa huoneissa oli kaksi sänkyä (ja toisessa lisäksi pinnasänky taaperolle). Täydellinen ratkaisu, kun lapsia mukana, saatiin taas omat ruuat jääkaappiin, kun oli keittiö (ilman astioita tosin). Hintakin oli huomattavasti edullisempi, kuin tavallisella hotellihuoneella.





Käytiin tosiaan Olavin linnassa tällä kertaa ihan opastetulla kierroksella eli nähtiin muutakin, kuin vessoihin menevät portaat.


Kierros tosiaan antoi linnasta paljon enemmän, kuin se talvella tehty visiitti, varsinkin kun silloin oli joka paikassa samana iltana olevan yksityistilaisuuden rekvisiittaa. Lapsille suunnattuhan se ei ollut ja pakko myöntää, että lapset eivät myöskään kovin hyvin jaksaneet istua kiltisti rivissä penkillä kuuntelemassa linnan historiaa. Ymmärtäähän sen. Mutta yritettiin parhaamme mukaan huomioida muut vieraat vetäytymällä sivummalle, jos alkoi mennä homma ihan höpöksi.


(huolestuneille tiedoksi, että lasta pidettiin kaksin käsin kiinni hänen kurottaessaan katsomaan näkymää alas)


Linnan tornissa oleva vessa on tietenkin aivan hitti. Sieltä ovat tyypit ennen muinoin päästelleet tarpeitaan alas ja on saattanut tuulla persposkiin vähän enemmän, kuin maan tasalla olevassa ulkohuussissa. Harmi, ettei sitä saanut tietenkään testata.


Huipulle asti kiivettiin, aika huisia!



Koska pojan keskittyminen alkoi olla niin pahasti koetuksella linnassa, päätettiin että menen hänen kanssaan viettään kahdestaan laatuaikaa leikkipuistoon siksi aikaa, kun muu porukka käy risteilemässä. Se oli kyllä tosi hyvä ratkaisu, sillä meillä oli oikein mukavaa olla pitkästä pitkästä aikaa ihan kahdestaan.


Nyt on Savonlinna nähty sillä laajuudella, että ei tarvitse ihan heti lähteä uudelleen. Toki aina jää jotain näkemättä, mutta niin kuuluu jäädäkin. Junamatkat olivat aika pitkät ja raskaat. Lasten onneksi mentiin leikkivaunussa, missä tosin iltavilleys tarttui aika tehokkaasti. Jos joku blogin lukija sattui samaan vaunuun niin tietää mistä puhun. Muiden ei ehkä tarvitsekaan tietää, jotta edes jonkinlainen kulissi säilyy tästä rennosta lasten kanssa reissailusta. Ei tämä reissu kuitenkaan lannistanut, se on niin itsestä kiinni. Ja kun me reissataan tällaisia pienempiä reissuja niin paljon, niin ei yksi oksennustauti tai junaperseily saa aikaan "ei ikinä enää" -reaktiota. Eri asia saattaisi olla, jos olisi varannut jonkun viikon tai kahden unelmareissun, johon asettaa suuret odotukset ja sitten meneekin mönkään. Tottahan se silloin enemmän harmittaisi. Ja toinen seikka on se, että minä tykkään niin paljon näistä reissuista. Ei se arki kotonakaan aina ihan putkeen mene. Oli miten oli, me lähdettiin jo heti seuraavana päivänä taas Kotkaan. Nyt ollaan jälleen kotona ja täytyy myöntää,  että nyt käytiin jo tooooooodella lähellä sitä pistettä, että pysytään jatkossa kotona. Onneksi se tunne menee todella nopeasti ohitse, tiedän kokemuksesta. Ja parempi olisi mennäkin, sillä onhan tässä vielä kesää ja hoitovapaata jäljellä! Jos nyt kuitenkin pieni lepohetki lapsille ensin.