Sivut

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kehäratareili, osa 2: Vantaankoski, Vehkala ja Kivistö

Tervetuloa takaisin meidän Kehäratareilille!

VANTAANKOSKI - VANDAFORSEN


Onko Vantaankoskella oikeasti koski? No, kyllä on. Ei tokikaan ihan asemalla, mutta pienen bussi- tai kävelymatkan päässä kyllä.


Ollaan käyty Vantaankoskella ja kierretty siellä oleva luontopolku viimeksi silloin, kun odotin about viimeisilläni tätä nuorimmaistani. Korkea aika siis uudelle luontoretkelle, etenkin kun vesi on nyt todella alhaalla, joten koski ei näytä siltä, että se nielaisee mukaansa kaikki, jotka uskaltautuvat sataa metriä lähemmäksi.


Lapset tietenkin rakastivat pikkukiven heittelyä veteen. Samaan aikaan samassa paikassa oli myös ryhmä yläastelaisia opettajansa kanssa ja heistä jotkut ihanasti komensivat toisiaan, että ei saa tehdä tyhmyyksiä (eli heitellä kaikkea mahdollista sinne veteen) nyt kun on lapsia ottamassa vaikutteita.


Yritin kuvata itseäni siinä kovinkaan hyvin onnistumatta.



Luontopolku ei todellakaan ollut esteetön, mutta mä kuitenkin sinnillä kannoin rattaat portaista, sillä en halunnut jättää niitä, koska olivat lastattuna ihan täyteen tavaraa.


Luonto on niin kaunis alkukesän vehreydessään, että yläpuolella pauhaavat lentokoneet ja läheisen Kehä kolmosen möykkäkään eivät onnistuneet pilaan fiilistä. Hyttysetkään eivät kiusanneet. Reitti oli myös mukavan lyhyt, eli ei vienyt liikaa mehuja loppupäivän ohjelmalta.


Palasimme Vantaankosken asemalle bussilla vain voidaksemme kävellä sieltä Vehkalaan.


VEHKALA - VECKAL

Vehkalan asemalla on suuri liityntäparkkipaikka esimerkiksi työmatkailijoille. Oikein muuta siellä ei vielä olekaan. Liityntäparkkipaikkana se on kyllä tosi hyvällä sijainnilla, ihan Kehä kolmosen kyljessä. Me käveltiin tosiaan Vantaankoskelta ja reitti kulki ensin Kehäradan alitse, sitten Kehä kolmosen ylitse. Lapsille hyvää ympäristökasvatusta, sillä autotietä ylittäessä meteli oli aivan uskomattoman kova ja pakokaasu haisi ihan oikeasti todella voimakkaasti. Junaradan kohdassa ei haissut mikään ja junastakin kuului vain pieni suhahdus.







KIVISTÖ

Toissa vuonna luin jostain, että Kivistössä on Vantaan modernein leikkipuisto ja se kuulosti niin hyvältä, että mentiin silloin käymään ja kirjoitin siitä blogiinkin. Sittemmin ollaan käyty aika useinkin Kivistössä leikkipuistoilemassa ja yllytetty muitakin käymään. Tämän postauksen leikkipuisto/skeittipuistokuvat ovat muutama päivä ennen tätä reissua kuvattuja (jos joku ihmettelee äkillisesti vaihtuneita vaatteita), mutta Kivistössä käytiin kyllä nytkin.



Kivistössä on meidän vakkaripaikkoina kaksi eri leikkipuistoa, joiden yhteydessä on myös skeittipuistot, missä pärjää pienet lapset hyvin skuuttien kanssa. Toinen on nimeltään Kenraalinpuisto ja toinen Kvartsijuonenpuisto. Näihin joutuu pikkuisen käveleen juna-asemalta, mutta reitti on mukava, sillä se on sitä Kivistön uutta asuinaluetta ja sinne rakennetaan koko ajan lisää. Kaikki on siis vielä ihan uuden ja ihmeellisen näköistä.












Meinattiin paahtua helteeseen, joten tultiin syömään eväitä kylmänkalseaan asematunneliin.


Matka jatkui kohti Aviapolista, siitä sitten seuraavassa osassa.


perjantai 25. toukokuuta 2018

Kehäratareili, osa 1: Myyrmäki, Louhela ja Martinlaakso

NO NYT! Pitkään haaveilemani Kehäratareili on nyt käynnissä ja en malta olla kirjoittamatta jo ensimmäistä postausta. Lähdin tosiaan aamusta lasten kanssa kiertään Vantaan puolella olevia Kehäradan asemia aloittaen Myyrmäestä ja Tikkurilaa kohti edetään, aikaa on varattu koko viikonloppu, asemia on 11 kpl.

MYYRMÄKI - MYRBACKA 


Myyrmäki on kyllä ennakkosuosikki asemista, jos nyt näin voi edes sanoa, sillä se on myös se kaikista tutuin ja meille arkisin. Mutta arkikin on juhlaa, jos on näin upean muodonmuutoksen kokenut kaupunginosa. Nyt tästä nimittäin puhutaan aivan eri tyyliin, kuin mistä olisin kirjoittanut kymmenen vuotta sitten. Myyrmäki on täynnä katutaidetta. Upeita muraaleja ja maalattuja alikulkuja sekä tietenkin sisältä ja ulkoa täysin maalattu asemarakennus, mikä ennen oli vain harmaa ja kuselta haiseva läävä, mistä piti päästä äkkiä ulos ja mieluiten koskematta oven kahvaan. Nyt mentiin ihan asiaksemme asemalle viihtyyn. Onhan siellä tosiaan ne upeat maalaukset, pianot ja tosi hyvä hampurilaispaikka.




Pitkään arvoin, että käydäänkö syömässä tällä kotiseutureilillä Wanda's kitchen & loungessa (mikä voitti toistamiseen vuoden vantaalaisravintola -tittelin) vai aseman Mike's dinerissa. Mike's voitti, sillä olen postannut Wandasista jo aiemmin ja Mike's on asemalla, mikä sopii siis teemaan. Wanda's kyllä olisi sopinut myös sisustuksensa ja ruokalistansa puolesta, mutta ei voitu syödä kahta mättöannosta samalla etapilla tällä reissulla.


Lapset söivät ranuja, minä vedin nachoburgerin. Ruuan jälkeen olikin hyvä pimpottaa kunnon serenadit aseman pianoilla.




Reilin kunniaksi oltiin säästelty Vantaan taidemuseon, Artsin, uusinta näyttelyä ja käytiin katsomassa se vasta nyt. Artsistakin olen postannut muutamaan otteeseen, mutta kestää kyllä vielä yhden hehkutuskerran. Nyt näyttely tosin ei ollut omaan mieleeni mitenkään erityinen, eikä lapsiakaan säväyttänyt, mutta muutamana edellisenä vuotena ollaan kyllä käyty täällä tosi paljon lasten kanssa.



Jotain erikoistakin oli keksittävä ja esikoisen mielestä varmaan kaikkein paras juttu tältä päivältä oli Myyrmäen yksi vanha ja karu parkkihalli, johon meni jalankulkuramppi ylös asti (varmaan ostoskärryjen lykkimistä varten) ja kiivettiin sitä kautta katolle katsoon maisemia vähän eri näkökulmasta, kuin yleensä. Päiväsaikaan ihan kiva, mutta illalla en ehkä menisi. Jostain syystä täällä ei autojakaan koskaan ole, kuin katutasossa. Ihmettelen, että tätä ei vielä olla purettu ja rakennettu jotain tilalle.


Oletin näkeväni katolta muraalin, minkä näkee lähinnä vain junan ikkunasta, mutta siinä kasvoikin puita edessä. Kuvasin sen kuitenkin sitten junan ikkunasta, sillä se on tosi kaunis.


Poikettiin vielä Myrtsin Skedehallin kahvilassa ennen junalle menoa. Ei ole sielläkään tullut käytyä. Ennakkoluuloisesti olin olettanut kahvilan olevan suunnattu skeittaaville teineille, mutta se nyt vaan on kahvila skeittihallin yläkerrassa, ei sen kummempaa. Tästä kuulette vielä lisää yhden kässäprojektin tiimoilta.


LOUHELA - KLIPPSTA

Vaikka nyt puhutaankin kotiseutumatkailusta, ei ollut edes hankaluuksia keksiä jotain uutta kohdetta konkarillekin. Aseman vieressä on nimittäin Myyrmäen kirkko, enkä ole koskaan käynyt siellä. Lapsilla on lupa osallistua päiväkodin uskonollisiin tapahtumiin yleissivistyksen vuoksi ja heille paikka olikin tuttu, minulle tosiaan ei. Lapset toimivat mielellään oppaina kun etsittiin oikeata ovea, mistä päästä sisään. Tällainen kirkkomalli on minulle muutenkin outo, sillä maalaisena olen tottunut siihen, että kirkko on erillinen rakennus, kirkkoherran virasto on erillinen rakennus ja seurakuntatalo on erillinen rakennus. Tämä kun oli valtava kompleksi, johon tuntui olevan ängettynä ne kaikki.




Itse kirkkosali oli yllättävän pieni, kun ottaa huomioon, miten valtavasta kaupunginosasta tässä nyt on kyse. Pieni, mutta oikein kaunis ja valoisa.


Kyllähän sitä siis Kehäratareilillä pitää kirkkoa käydä katsomassa, aikoinaan InterRaililla käytiin mm Kölnin tuomiokirkossa ja Notre Damessa. Nyt sitten Vantaareilillä Myyrmäen kirkossa.


Louhelan ja Martinlaakson välissä on iso puisto, Jokiuomanpuisto, mihin avattiin viime kesänä tosi kiva liikuntapaikka. Päätettiin kävellä Louhelasta Martsariin puiston kautta.


Trampoliinit ja kaikenlainen kiipeily on aina jees!





MARTINLAAKSO - MÅRTENSDAL

Kaikkien harmiksi (heh) Martinlaaksossa oleva Mika Häkkisen aukio on nyt remontissa, olisin niin mielelläni sisällyttänyt sen tähän reilipostaukseen. Mutta ei se mitään, Martinlaakson asema on nykyään myös taideasema ja jostain kuulin muuten huhua, että Louhelan asemallekin oltaisiin tekemässä sama temppu vielä tänä kesänä. Tällä asemalla tuoksuu hampurilaisten sijaan pizza.



Ihan oikeasti, Myyrmäen ja Martinlaakson asemat (ja tulevaisuudessa ilmeisesti Louhelankin) ovat kyllä niin hienoja, että niitä kannattaa tulla katsoon kauempaakin.





Nämä ovat kyllä mun ehdottomat suosikit Martinlaakson aseman kuvista.



Matka jatkuu kohti Vantaankoskea seuraavassa postauksessa.


Nyt ihailen auringonlaskua kehä kolmosen yllä hotellihuoneemme ikkunasta.