1

Hei huomenta, nyt on joulukuu! Ensimmäisenä kerron heti räsymattokynttilöistä, sillä ne ovat vilkkuneet instagramissani koko syksyn. Kaikkihan lähti siitä, kun isosiskoni teki alkusyksystä muuttoa ja kysyi, haluanko pussillisen kynttilänpätkiä vai heittääkö hän ne roskiin. Loput voitte jo arvata. Eli otin kynttilät tietenkin huostaani ja aloin googletella ideoita. Olen siis joskus parikymppisenä tehnyt itse kynttilöitä, joten laji sinänsä oli tuttu, kaipasin vain jotain uutta ideaa. Ja sellainenhan toki löytyi, eli räsymattokynttilät. Diagnoosi: sisustusmania -blogissa oli ohje parin vuoden takaa ja sitä muokaten lähdin hommiin. Ostin sydänlankaa ja muutamaa eri väristä kynttilävärinappipussia, sekä Prisman poistolaarista muutaman tosi halvan värillisen pöytäkynttilän ja miehelle Pringlesejä jotta saan purkeista muotteja.

Uhrasin steariinin sotkettavaksi vanhan kattilan, puukon, mittakannun, patalapun, haarukan, sukkapuikon, leikkuulaudan ja askartelualustan, joten kynttilähommia pitänee tehdä jatkossakin. Muotteja löytyi kaapeista lisää, samalla vaivalla kun toki tekee useammankin kynttilän eikä ne Pringlesit niin hyviä ole. Hommaan tuhraantui myös puisia pyykkipoikia, kertakäyttöisiä foliopiirakkavuokia ja paljon talouspaperia. Ja sanomattakin on selvää, että vähintään yksi muoteista kusi iloisesti ensimmäisen sulan steariinisatsin ympäri pöytiä kaikista suojatoimenpiteistä huolimatta. Kuuluu asiaan.

Räsymattokynttilässä siis ideana on tehdä monivärinen raitakynttilä, kuten nimestä voinee jo päätellä. Edellinen kerros pitää ehtiä hyytyä riittävästi ennen seuraavaa, joten homma on hidasta, vaikka olisi miten toimivat jäähdytyssysteemit. Itse sulatin kynttilät vesihauteessa, enkä suoraan kattilanpohjalla, koska olen sen verran nössö. Toki minulla silti oli kattilan kansi ja sammutuspeitekin käden ulottuvilla.

Tein kynttilöitä kolmena iltana myöhälle yöhön. Kahtena peräkkäisenä raitoja, sitten parin päivän päästä täytin keskelle muodostuneen kolon ja tein viimeisen raidan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että viimeisen kerroksen väri olisi kannattanut miettiä tarkkaan sillä se dominoi tosi paljon ja määrää koko kynttilän tunnelman. Näistä tuli aika synkkiä, koska ylin raita on tumma sininen.

Kuudesta kynttilästä yksi katkesi siinä vaiheessa, kun tuli aika jättää muotti. Yksi oli niin pahasti jumissa että piti avittaa saksilla ja saksista tuli ikäviä naarmuja kynttilän pintaan. Muut onnistuivat hyvin. Pringelespurkkimuoteista jäi tuollainen harmahtava pinta (kaksi oikeanpuolimmaista).

Kova homma näistä oli, mutta oli todellakin sen arvoista, nämä ovat aivan mielettömän hienoja ja kivoja! Osa menee tietenkin joululahjoiksi.

Ja se naarmuttunut ja katkennut jäivät tietenkin omaan käyttöön.