Neulefestarit olivat minulle kesän odotetuin tapahtuma, Skidit Festarit Helsingissä oli sitä meidän pojalle. Ja itsekin kyllä odotin niin innoissani, että sille varmistettiin paikka kalenterista todella hyvissä ajoin.
Viime vuonna käytiin tapahtumassa ensimmäisen kerran ja se teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Silloin olin esikoisen kanssa kahdestaan, nyt menimme koko perhe. Viime vuotiseen verrattuna fiiliksemme jäi ehkä aavistuksen verran laimeammaksi, voi tosin johtua siitä, että alue ja tekemiset eivät olleet meille enää uutta ja ihmeellistä (viime vuonna yökerhoympäristö oli lapsen mielestä aivan hurjan hieno ja jännä, nyt siihen ei liiemmin kiinnittänyt enää huomiota). Tai en tiedä, mistä johtui.
Ränniautot olivat viime vuonna olevinaan jotenkin aivan parasta ikinä, nyt rännit olivat suppeammat ja vaikka väkeä oli vähemmän (mentiin heti alueen auettua eli saatiin olla aika rauhassa ensimmäinen tunti), ei autohommat aiheuttaneet yhtä suurta ilohyppelyä, kuin viimeksi. Meillä oli jopa oma leluauto mukana, sillä viime vuonna pikkuautoa joutui jonottaan aika kauan.
Kuopus otettiin mukaan erityisesti musiikkiesitysten vuoksi, sillä hän tykkää sellaisita tosi paljon. Oltiin vähän hölmöjä, kun ei otettu lapsille kuulosuojaimia mukaan, monesti kun lasten tapahtumissa on voluumitaso ollut sen verran alhainen, että on ollut hankala edes kuulla esitystä äitien juoruilujen seasta. Nyt lapset eivät halunneet edes mennä lähelle lavaa, koska musiikki oli niin kovalla. Ei sitten todellakaan alettu ostaan uusia kuulosuojaimia, vaan mentiin tekeen muita juttuja, sillä kaikkea hurjan kivaa festareilla oli tarjolla!
Ja taapero viihtyi hiekkakasalla (ja vesileikeissä).
Harmittaa vähän se musahomma, mutta täysin oma mokahan se oli. Lapsilla oli kuitenkin todella hauskaa ja aikuisetkin viihdyimme. Festarit järjestetään hauskassa paikassa ja visuaalinen ilme on tosi kiva. Skidit järjestää myös ympäri vuoden risteilyjä ja discoja, ne meiltä on vielä kokeilematta. Näissä festareissa parasta on juurikin se, että tekeminen on liikunnallista tai taidehommaa. Myyntikojujakin on, mutta joogatunnit, maalaamiset sun muut kuuluvat hintaan. Viime vuonna me kyllä tehtiin paljon enemmän kaikkea. Oli askartelua, värittämistä, siemenpommien tekoa, teippauksia ja jättisaippuakuplia. Lisäksi silloin viihdyttiin pitkä tovi ambulanssin ja roska-auton tutkimisessa. Nyt siis tuntui olevan vähemmän tekemistä, mutta on tämä silti heittämällä paras lastentapahtuma, minkä äkkiseltään keksin. Ensi vuotta odotellessa siis!
Viime vuonna käytiin tapahtumassa ensimmäisen kerran ja se teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Silloin olin esikoisen kanssa kahdestaan, nyt menimme koko perhe. Viime vuotiseen verrattuna fiiliksemme jäi ehkä aavistuksen verran laimeammaksi, voi tosin johtua siitä, että alue ja tekemiset eivät olleet meille enää uutta ja ihmeellistä (viime vuonna yökerhoympäristö oli lapsen mielestä aivan hurjan hieno ja jännä, nyt siihen ei liiemmin kiinnittänyt enää huomiota). Tai en tiedä, mistä johtui.
Ränniautot olivat viime vuonna olevinaan jotenkin aivan parasta ikinä, nyt rännit olivat suppeammat ja vaikka väkeä oli vähemmän (mentiin heti alueen auettua eli saatiin olla aika rauhassa ensimmäinen tunti), ei autohommat aiheuttaneet yhtä suurta ilohyppelyä, kuin viimeksi. Meillä oli jopa oma leluauto mukana, sillä viime vuonna pikkuautoa joutui jonottaan aika kauan.
Kuopus otettiin mukaan erityisesti musiikkiesitysten vuoksi, sillä hän tykkää sellaisita tosi paljon. Oltiin vähän hölmöjä, kun ei otettu lapsille kuulosuojaimia mukaan, monesti kun lasten tapahtumissa on voluumitaso ollut sen verran alhainen, että on ollut hankala edes kuulla esitystä äitien juoruilujen seasta. Nyt lapset eivät halunneet edes mennä lähelle lavaa, koska musiikki oli niin kovalla. Ei sitten todellakaan alettu ostaan uusia kuulosuojaimia, vaan mentiin tekeen muita juttuja, sillä kaikkea hurjan kivaa festareilla oli tarjolla!
Esikoinen kävi mm osallistumassa lasten joogatunnille ja kokeilemassa graffitin maalaamista.
Varmaan kivat pippalot! Mutta kuitenkaan en henkilökohtaisesti tykkää, että lapsia opetetaan spreijaamaan seiniä. Tämä olkoon vain minun mielipiteeni.
VastaaPoistaYmmärrän! Toisaalta kuitenkin meidänkin kaupunginosassa on laillisia graffitiseiniä juuri aitä varten, että kuka tahansa saa niihin maalata ja laillista varta vasten tilattua katutaidetta on todella paljon ja todella näyttävästi. En usko, että lapset tästä kipinää saa töhrimiseen ja suttaamiseen, kyllähän lapsetkin paikkojen suttaamista halveksuu, ainakin meidän. Jo viisivuotias erottaa katutaiteen tahallisesta suttaamisesta.
VastaaPoistaMutta ymmärrän silti pointtiai oikein hyvin, kaikki eivät asu tällaisessa katutaidekeskittymässä kuin me ja aina on kaikesta huolimatta syytä korostaa sitä laillisen graffitiseinän ja tarkoituksellisen suttaamisen eroa.