Sivut

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Neulefestarit 2017

Huh huh, neulefestarit takana ja kyllä kuulkaas on sellainen olo, että fyysisesti rankempaa oli, kuin mitä nuorempana rokkifestareilla. Kun kahden päivän festaroinnin jälkeen astuin Jyväskylästä 3,5 tuntia ajelleesta bussista pois Helsingissä, oli jalat aivan jumissa Onnibussin ahtaudesta, perse puuduksista pitkästä matkasta, niska ja hartiat samaan aikaan jumissa neulomisesta, mutta myös kipeinä hieronnasta, jossa kävin festareilla. Päätä jomotti ja suuta kuivasi. Mutta olo oli onnellinen, niin kovin onnellinen! Mahtavat festarit takana! Ihania lankoja, valtavasti ihania ihmisiä ja kaikki se neulominen ja se tunnelma, oi! Ja ylhäinen yksinäisyys hotellihuoneessa, koko sänky vain itselle!


Lähdin festareille kukon laulun aikaan perjantaina ja jo bussia odotellessa törmäsin tuttuihin. Tuttuja riittikin festareilla ihanan paljon! Joka nurkan takana oli vähintään kaksi ihmistä, joiden kanssa jäädä jutteleen ja sainkin viettää aikaa niin blogikollegoiden, kuin fanittamieni neulepodcastaajien kanssa. Ja sitten oli tietysti instagramtuttuja, vantaalaisneulojatuttuja, lankakauppiastuttuja ja muuten vaan tuttuja. Periaatteessa yksin lähdin festareille, mutta hetkeäkään en joutunut oleen yksin (paitsi siinä vaiheessa, kun olisin halunnut baariin jatkoille, haha). Suuri kiitos vielä kerran kaikille, jotka vietitte kanssani aikaa hetken tai koko päivän ja illan. En minä pelkkien lankojen vuoksi olisi Jyväskylään lähtenyt. Mutta sen vuoksi todellakin, että siellä ovat KAIKKI ihanat neuletyypit ympäri Suomen! Valokuvia en valitettavasti oikein osannut luontevasti seuralaisistani ottaa.


Kursseille en tänä vuonna osallistunut lähinnä budjettisyistä, mutta iltajuhlassa olin ja molempina päivinä puistomiitissä podcastaajien ja heidän katsojiensa kanssa. Nuo tapaamiset olivat todella mukavia! Ja oli ihanan erilaista osallistua tuollaiseen tapaamiseen täysin eri roolissa, mitä blogimiiteissä olisin. Erillistä blogimiittiä en jäänyt edes kaipaan, koska hengasin blogiystävien kanssa siellä muutenkin. Markkina-alue ympäristöineen on onneksi niin pieni, ettei sinne huku väkimassaan, kuten vaikka Tampereen käsityömessuille, missä on aika hankala ilman neukkarin varaamista päästä porukalla vaihtaan kuulumisia. Festareilla se kuitenkin aika hyvin onnistuu. Jäät jutteleen yhden kanssa ja kohta siihen tulee toinen ja kolmaskin jne.




Festarit ovat kyllä kaikenlaisten käsinvärjättyjen luksuslankojen paratiisi. Itse en normaalisti niitä jokapäivisiin neuleprojekteihini osta, mutta tällaisista tapahtumista on mukava tehdä muutama hankinta, ovat sitten oikein erityisen spesiaaleja lankavarastossani siellä Dropsin ja Regian sukkalankojen välissä. Ja koska en tosiaan normaalisti ostele 20 euron vyyhtejä (varsinkin, kun vihaan kerimistä, haha), ei se sitten niin haittaa, jos silloin kun ostaa "luksusta", menee yli sen kahdenkympinkin... Jos sitten koko loppuvuoden neuloo Dropsin Fabelia, eikö?



En siis kotiuttanut yhtäkään perinteistä luksusvyyhtiä, vaan haistelin trendejä ja päädyin sock blankkeihin (tai sukkalankkuihin, kuten Handu on omansa nimennyt) ja gradient-kakkuun. Lisäksi yritin epätoivoisesti löytää vielä viime kesänä suurta trendiä olevia minivyyhtejä, mutta ne taisivatkin olla jo vähän menneen talven lumia, muutaman kuitenkin löysin. Ja muutama lisää oli sitten iltajuhlan goodie bagissa (niistä ei kuvaa).


Liukuvärjättyä lankaa (valmiiksi kakutettuna, ihanaa, sillä inhoan kerimistä) oli huiviprojekteja varten (yksi pitkä liukuma) ja sitten tällaisena, minkä itsekin ostin, eli siitä saa kaksi samanlaista sukkaa, jos aloittaa toisen kerän sisältä ja toisen ulkoa. Sock blank, jos on terminä jollekin vielä outo, on siis tuollainen tasoon neulottu asia, joka on värjätty ja kun sen purkaa ja siitä neuloo sukat, tulee kuvio sukkaan tietenkin aivan erilaisena, mitä se on tuossa tasoneuleessa. Järjetöntä tavallaan joo, mutta aivan hillittömän hauskaa! Itsekin näitä taannoin värjäsin muutaman ja tarkoitus olisi tehdä lisääkin.

Kuvassa vasemmalla on Handun sukkalankku ja oikealla Kässäkerho pom pomin Sock blank.


Olin lankaostoksilla Mehukekkerit-Veeran ja Pillkeitä-Piian kanssa ja ostettiin siis kaikki tuollainen La Fée Fil liukuvärilanka ja aloitimme yhdessä tekeen niistä sukkia iltajuhlassa. Seurueessamme ollut Lankarakkautta-blogin Jenni olisi kuulemma saattanut sortua myös, jos olisi ollut mukana ostohetkellä. Enkä ihmettele, sillä onhan nämä ihania (ja niin pehmeää ja kuohkeaa lankaa, oi sentään!) ja aivan parasta tällaiset tiimineuleet festareilla.


Iltajuhla oli tänä vuonna kävelymatkan päässä keskustasta ja kieltäydyin kyydeistä ja kävelin hotellille Jennin ja hänen kaksiviikkoisen vauvan kanssa. Niin kaunis kesäilta ja Länsi-Suomen kasvatille todella eksoottiset maisemat.



Jokunen tunti unta palloon ja uutta festaripäivää putkeen! Heräsin aamulla aivan järkyttävään niskahartiaseudun jumitukseen ja ihmekös tuo, kun olin aloittanut neulomisen Helsingin Kampin bussiterminaalissa aamulla klo 6:30 ja lopettanut hotellihuoneessani yöllä yhdeltä. En nyt tietenkään ihan koko aikaa puikot kädessä ollut, mutta aina kun vain suinkin mahdollista. Viime vuoden festareilta jäin kaipaan festarikangaskassia ja hierontaa, tänä vuonna oli tarjolla molempia. 15 minuutin niskahartiahieronta maksoi 10 euroa ja voin kertoa, että se oli koko viikonlopun parhaiten käytetty kymppi! Ah, helpotti!



Lauantain ohjelma osaltani olikin Harjun paperi -kaupassa käynti, se hieronta ja taas kerran neulepodcast-miitti, jossa oli lauantaina varmaan tuplaten väkeä verrattuna perjantaihin. Jes, näin varmaan kaikki suosikkini! Lankojen ostamisesta pidättäydyin, sen verran vielä haukoin henkeäni sen liukuvärikerän vuoksi. Sain siitä kuitenkin kotimatkalla jo ekan sukan valmiiksi ja toistakin on neulottu jo puolet varresta.


Kotioven kun aukaisin, kiljahti taapero perinteisen "tääääiti". Jep, äiti tuli takaisin! Mutta lähtee saletisti ensi vuonna taas, jos vain neulefestarit silloinkin järjestetään.

Viime vuoden festariraporttini täältä: 2016

17 kommenttia:

  1. Ah, mikä raportti - sekä ilmeisen ihana ja antoisa viikonloppu! Minulta jäi tänä(kin) vuonna väliin, miten sitä aina sattuukin tälle viikonlopulle jotain muuta? Kuolaan siis vain virtuaalisesti kaikkia noita sateenkaaren värisiä lankakasoja. Onneksi on näitä raportteja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon mukaan ensi vuonna pääsisit, on kyllä tosi kiva tapahtuma :)

      Poista
  2. Vau, vaikuttaa tosi kiinnostavilta "festareilta", ihania tunnelmakuvia! :) En osaa ite neuloa enää, mut nyt tuli taas sellainen olo että pitäis opetella uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kannattaa ihmeessä opetella, pääsee sitten neuloon tuollaisilla herkkulangoilla :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja oli kyllä ihan huiput festarit :)

    VastaaPoista
  4. Lähtiköhän keskeneräinen kommentti? Joka tapauksessa tulin kuolaamaan tuota liukuvärjättyä kakkua. Ja vinkkaamaan värjäreille, että myisivät lankansa kerittynä. Sillä luksuslangalla on luksushinnat; hinta voisi sisältää myös kerinnän. Oma neuleaika on niin kortilla, että en laita sitä enää kerimiseen... Mutta ihanaa, oi, jospa oisin saanut olla mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans ostaisin mielelläni valmiiksi kerittynä :D Vyyhdiltä kyllä näkee langan paremmin, mutta ostopäätöksen jälkeen ottaisin sen kyllä mieluummin valmiiksi kerittynä. Joissain lankakaupoissa on kyllä vyyhdinpuut ja kerijälaite, mutta taitavat olla itsepalveluperiaatteella. Mulla menee aina hermot keriessä, jos ei muuten niin sitten siihen, että mulle tulee huono olo, jos joudun katsoon pyöriviä vyyhdinpuita :D

      Poista
  5. Mä rrrakastan vyyhtejä, vaikken erityisesti tykkääkään kerimisestä. Ilman apuvälineitä en varmaan viitsisi vyyhteinä paljoakaan ostaakaan. Lisäksi oon huomannut, että vyyhdillä osaan katsoa paremmin sen, millainen lanka on väritykseltään ja vyyhdeistä on helpompi tonkia esim täplälankojen yllätystäpliä sieltä sisältä (mikä tosin epäilemättä ei ole varmaan myyjän/värjärin mielestä mitenkään mukavaa). Yhden (avatun) vyyhdin voi lisäksi vielä postittaa kirjeenä, ja se on (mun mielestä) megaiso etu, jos vain myyjä/värjäri tarjoaa sellaisen mahdollisuuden. Nyt, kun ei maksikirjeitä enää ole, yhden langan postikulut on muuten niin karmeat, että itse jätän ihan vaan jo sen vuoksi väliin aika monet herkut.

    Mutta joo, ymmärrän kyllä hyvin myös sen, että moni tykkää keristä enemmän. Moni värjäri vyyhdittää langat värjäämisen jälkeen uudelleen joka tapauksessa ja samalla (?) vaivalla se kai pyörähtäisi kakuksikin.

    Oli mukava tavata, vaikka kovin lyhyeksi ja nopeaksi jäi mun kohdalla valitettavasti sekin kohtaaminen. Jäi sellainen fiilis, että olin varmaan tosi tympeä ja tökerö kaikille, kun en ehtinyt jutella kunnolla oikein kenenkään kanssa. Samaa mieltä olen tuosta tapaamisasiastakin: ei esim messuilla useinkaan ole mahdollisuutta samanlaiseen.

    Ensi kesää jo odotellaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vyyhdit on kyllä ihania ja kauniita, mutta harmi, etteivät muutu keräksi taikaiskusta :D Mullakin kyllä on vyyhdinpuut ja kerijälaite, mutta ei se mitään herkkua silti ole. Ensinnäkin pitäisi olla tyhjä pöytätila, koska mun vyyhdinpuissa on niin matala maavara. Hirvee duuni siivota siis ensin, haha :D Ja sitten mulle tulee huono olo, jos joudun tuijottaan niitä pyöriviä vyyhdinpuita. Onneksi lapset tykkää veivata kerijälaitetta, mutta mä onnistun tosi usein saamaan jonkun sotkun aikaiseksi, lanka kiertyy jonnekin minne ei pitäisi jne.

      Se on kyllä joo hyvä pointti, että vyyhdin saa avattuna kirjepostiin. Mutta jos ostaa useamman, olisi kyllä ihana, jos ne kerittäisiin. Sehän on selvä, että tuo liukuvärjätty lanka myytiin valmiina kakkuna, koska sen ominaisuus erottuu siitä paremmin kuin vyyhdistä. Kun sitten taas yleensä vyyhdistä saa paremman kokonaiskuvan langasta.

      Mulla jäi kans useista kohtaamisista fiilis, että taisin vaikuttaa tosi tökeröltä. Vaikka kuinka yrittää, niin aina tulee joku semmonen tapaus, että hämmentyy jostain ja sitten ei osaakaan lennosta sanoa mitään fiksua. Mutta ei sille mitään voi. Minusta sinä et ainakaan vaikuttanut mitenkään tympeältä ja tökeröltä, mitäpä siinä kauheesti voi, kun silleen vaan kauempaa huutelin :D :D :D

      Poista
  6. Kiitos, kiitos kivasta raportista!Mä en tänä vuonna ollut mutta näin lukemalla melkein kuin olis ollu paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja riittävän monta raporttia kun lukee, niin melkein sitä jo voi tosiaan tuntea olleensa siellä oikeasti :D

      Poista
  7. Sukan edistymiskuvaa odotellaan, kun jäi se instalivekin puuttumaan... ;) Kiitos seurasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti eilen neuloa ne loppuun (eka sukka valmistui siis jo kotimatkalla), mutta nukahdin itsekin samalla, kun nukutin lapsia, oli niin pahasti univelkaa :D :D

      Oli kyllä kiva viettää aikaa yhdessä! :)

      Poista
  8. Oli kyllä tosi mukava nähä! :)

    VastaaPoista
  9. Kiva postaus ja oli tosi kiva nähdä taas pitkästä aikaa! :)

    VastaaPoista