Neulefestarit 2017

Huh huh, neulefestarit takana ja kyllä kuulkaas on sellainen olo, että fyysisesti rankempaa oli, kuin mitä nuorempana rokkifestareilla. Kun kahden päivän festaroinnin jälkeen astuin Jyväskylästä 3,5 tuntia ajelleesta bussista pois Helsingissä, oli jalat aivan jumissa Onnibussin ahtaudesta, perse puuduksista pitkästä matkasta, niska ja hartiat samaan aikaan jumissa neulomisesta, mutta myös kipeinä hieronnasta, jossa kävin festareilla. Päätä jomotti ja suuta kuivasi. Mutta olo oli onnellinen, niin kovin onnellinen! Mahtavat festarit takana! Ihania lankoja, valtavasti ihania ihmisiä ja kaikki se neulominen ja se tunnelma, oi! Ja ylhäinen yksinäisyys hotellihuoneessa, koko sänky vain itselle!

Lähdin festareille kukon laulun aikaan perjantaina ja jo bussia odotellessa törmäsin tuttuihin. Tuttuja riittikin festareilla ihanan paljon! Joka nurkan takana oli vähintään kaksi ihmistä, joiden kanssa jäädä jutteleen ja sainkin viettää aikaa niin blogikollegoiden, kuin fanittamieni neulepodcastaajien kanssa. Ja sitten oli tietysti instagramtuttuja, vantaalaisneulojatuttuja, lankakauppiastuttuja ja muuten vaan tuttuja. Periaatteessa yksin lähdin festareille, mutta hetkeäkään en joutunut oleen yksin (paitsi siinä vaiheessa, kun olisin halunnut baariin jatkoille, haha). Suuri kiitos vielä kerran kaikille, jotka vietitte kanssani aikaa hetken tai koko päivän ja illan. En minä pelkkien lankojen vuoksi olisi Jyväskylään lähtenyt. Mutta sen vuoksi todellakin, että siellä ovat KAIKKI ihanat neuletyypit ympäri Suomen! Valokuvia en valitettavasti oikein osannut luontevasti seuralaisistani ottaa.

Kursseille en tänä vuonna osallistunut lähinnä budjettisyistä, mutta iltajuhlassa olin ja molempina päivinä puistomiitissä podcastaajien ja heidän katsojiensa kanssa. Nuo tapaamiset olivat todella mukavia! Ja oli ihanan erilaista osallistua tuollaiseen tapaamiseen täysin eri roolissa, mitä blogimiiteissä olisin. Erillistä blogimiittiä en jäänyt edes kaipaan, koska hengasin blogiystävien kanssa siellä muutenkin. Markkina-alue ympäristöineen on onneksi niin pieni, ettei sinne huku väkimassaan, kuten vaikka Tampereen käsityömessuille, missä on aika hankala ilman neukkarin varaamista päästä porukalla vaihtaan kuulumisia. Festareilla se kuitenkin aika hyvin onnistuu. Jäät jutteleen yhden kanssa ja kohta siihen tulee toinen ja kolmaskin jne.

Festarit ovat kyllä kaikenlaisten käsinvärjättyjen luksuslankojen paratiisi. Itse en normaalisti niitä jokapäivisiin neuleprojekteihini osta, mutta tällaisista tapahtumista on mukava tehdä muutama hankinta, ovat sitten oikein erityisen spesiaaleja lankavarastossani siellä Dropsin ja Regian sukkalankojen välissä. Ja koska en tosiaan normaalisti ostele 20 euron vyyhtejä (varsinkin, kun vihaan kerimistä, haha), ei se sitten niin haittaa, jos silloin kun ostaa "luksusta", menee yli sen kahdenkympinkin... Jos sitten koko loppuvuoden neuloo Dropsin Fabelia, eikö?

En siis kotiuttanut yhtäkään perinteistä luksusvyyhtiä, vaan haistelin trendejä ja päädyin sock blankkeihin (tai sukkalankkuihin, kuten Handu on omansa nimennyt) ja gradient-kakkuun. Lisäksi yritin epätoivoisesti löytää vielä viime kesänä suurta trendiä olevia minivyyhtejä, mutta ne taisivatkin olla jo vähän menneen talven lumia, muutaman kuitenkin löysin. Ja muutama lisää oli sitten iltajuhlan goodie bagissa (niistä ei kuvaa).

Liukuvärjättyä lankaa (valmiiksi kakutettuna, ihanaa, sillä inhoan kerimistä) oli huiviprojekteja varten (yksi pitkä liukuma) ja sitten tällaisena, minkä itsekin ostin, eli siitä saa kaksi samanlaista sukkaa, jos aloittaa toisen kerän sisältä ja toisen ulkoa. Sock blank, jos on terminä jollekin vielä outo, on siis tuollainen tasoon neulottu asia, joka on värjätty ja kun sen purkaa ja siitä neuloo sukat, tulee kuvio sukkaan tietenkin aivan erilaisena, mitä se on tuossa tasoneuleessa. Järjetöntä tavallaan joo, mutta aivan hillittömän hauskaa! Itsekin näitä taannoin värjäsin muutaman ja tarkoitus olisi tehdä lisääkin.

Kuvassa vasemmalla on Handun sukkalankku ja oikealla Kässäkerho pom pomin Sock blank.

Olin lankaostoksilla Mehukekkerit-Veeran ja Pillkeitä-Piian kanssa ja ostettiin siis kaikki tuollainen La Fée Fil liukuvärilanka ja aloitimme yhdessä tekeen niistä sukkia iltajuhlassa. Seurueessamme ollut Lankarakkautta-blogin Jenni olisi kuulemma saattanut sortua myös, jos olisi ollut mukana ostohetkellä. Enkä ihmettele, sillä onhan nämä ihania (ja niin pehmeää ja kuohkeaa lankaa, oi sentään!) ja aivan parasta tällaiset tiimineuleet festareilla.

Iltajuhla oli tänä vuonna kävelymatkan päässä keskustasta ja kieltäydyin kyydeistä ja kävelin hotellille Jennin ja hänen kaksiviikkoisen vauvan kanssa. Niin kaunis kesäilta ja Länsi-Suomen kasvatille todella eksoottiset maisemat.

Jokunen tunti unta palloon ja uutta festaripäivää putkeen! Heräsin aamulla aivan järkyttävään niskahartiaseudun jumitukseen ja ihmekös tuo, kun olin aloittanut neulomisen Helsingin Kampin bussiterminaalissa aamulla klo 6:30 ja lopettanut hotellihuoneessani yöllä yhdeltä. En nyt tietenkään ihan koko aikaa puikot kädessä ollut, mutta aina kun vain suinkin mahdollista. Viime vuoden festareilta jäin kaipaan festarikangaskassia ja hierontaa, tänä vuonna oli tarjolla molempia. 15 minuutin niskahartiahieronta maksoi 10 euroa ja voin kertoa, että se oli koko viikonlopun parhaiten käytetty kymppi! Ah, helpotti!

Lauantain ohjelma osaltani olikin Harjun paperi -kaupassa käynti, se hieronta ja taas kerran neulepodcast-miitti, jossa oli lauantaina varmaan tuplaten väkeä verrattuna perjantaihin. Jes, näin varmaan kaikki suosikkini! Lankojen ostamisesta pidättäydyin, sen verran vielä haukoin henkeäni sen liukuvärikerän vuoksi. Sain siitä kuitenkin kotimatkalla jo ekan sukan valmiiksi ja toistakin on neulottu jo puolet varresta.

Kotioven kun aukaisin, kiljahti taapero perinteisen "tääääiti". Jep, äiti tuli takaisin! Mutta lähtee saletisti ensi vuonna taas, jos vain neulefestarit silloinkin järjestetään.

Viime vuoden festariraporttini täältä: 2016