Lasten kanssa retkelle Oulun yliopistolle

Käytiin tosiaan Oulussa (ei, ei ajettu Vantaalta varta vasten kuvaan villapaitaa Hailuotoon) ja kun oli aikaa, teki tietenkin mieli mennä fiilisteleen suhteemme alkuaikoja Linnanmaalle ja Oulun yliopistoon. Onneksi pelkän mestojen fiilistelyn voi naamioida kätevästi lasten kanssa retkeilemiseen sillä Oulun yliopistossa on kivoja kohteita! Ja nykyään myös Subway, jos ei ruokalasafka kelpaa, mitä ihmettä! No joo. Siellä opiskellessani kävinkin muualta tulleiden vieraiden kanssa yleensä Eläinmuseossa. Se oli semmoinen helppo ja lähellä oleva (kun asui kampuksella) edullinen vaihtoehto. Silloin siellä oli myös erillinen kivimuseo, mutta se on ilmeisesti sittemmin lopetettu. Harmi! (Lisäys: juuri saamani tiedon mukaan myös eläinmuseo lähtee, tai ainakin muuttaa jonnekin, voi himpura!)

Museossa on, kuten Helsingin luonnontieteellisessä museossakin, tehty vitriineihin erilaisia miljöitä, joissa täytettyjä eläimiä duunaamassa lajilleen tyypillisiä asioita. Mutta jännittävintä ovat tietenkin mittavat kokoelmat erilaisia epämuodostumia, värivirheitä, karvapeitteen kehityshäiriöitä ja risteymiä. Saattaisivat olla lasten mielestä ehkä vähän pelottaviakin, mutta he eivät paljoa kaksipäisistä kananpojista kiinnostuneet, vaan siirtyivät hyvin nopeasti ihastelemaan tutumpia elukoita.

Museo on hieno, mutta äkkiseltään ei ehkä tulisi mieleen mennä yliopistolle museon perässä, mutta suosittelen ehdottomasti tsekkaan. Se on siellä luonnontieteellisen tiedekunnan ja humanistisen tiedekunnan välimaastossa. Ainakin nyt heinäkuussa, kun opiskelijat loistivat poissaolollaan, museossa oli vain muita lapsiperheitä/seurueita. Pääsymaksu pyydetään tasarahana lippaaseen.

Minun kiusakseni esikoinen viihtyi tietenkin pitkän tovin ötököiden parissa. Huolestuttavaahan se olisi ollut, jos ei olisi tajunnut tällaista mahdollisuutta äitinsä provosointiin.

Helsingin luonnontieteellisessä museossa on tosiaan kaksipäinen vasikka, mutta kyllä tämä kahdeksanjalkainen karitsa minusta hakkaa sen ihan 6-0.

Yliopiston seinien ulkopuolella on kasvitieteellinen puutarha, jossa käytiin myös.

Sisätiloissa hymyä nostatti erilaiset muorit nimillään, ulkoalueella sydämen vei ihanat luonnonkukkakukkulat, jotka jostain syystä olivat jääneet meiltä huomaamatta silloin 15 vuotta sitten.

Sisätilat olivat lasten mielestä vähän plääh, mutta nämä satumaiset kukkulat kaikkine niittykukkineen olivat kyllä lastenkin mielestä aivan huikeita. Juuri nyt oli vieläpä kukkaloisto todennäköisesti parhaimmillaan.

Ai että oli kyllä kiva käydä vähän fiilistelemässä.