Talvipuutarhassa

Ollaan koko tammikuu yritetty lähteä retkelle Helsingin kaupungin talvipuutarhaan. Totisesti helpommin sanottu, kuin tehty. Puutarha on vain muutaman tunnin päivässä auki ja me kun nukutaan aina ihan törkeän myöhälle, ja jokin järjetön kiukuttelu-ihmaikä taas menossa eräällä nimeltämainitsemattomalla kullanmurulla, ei me olla päästy sinne asti. Kerran oltiin jo eväiden kanssa juna-asemalla mutta kun viiden minuutin matka oli venähtänyt puolituntiseksi (no on se toisaalta ihan ymmärrettävää, kun oli kivoja lumivuoria matkan varrella) ja vielä juna myöhässä, niin ei kannattanutkaan enää lähteä. Tänään sain lapset ulkovaatteisiin ja ovesta ulos jo ennen puolta päivää, vaikka aika monta muuttujaa siinäkin oli. Kun homma olisi muuten mennyt suhteellisen putkeen, päätin olla kiva äiti ja kävellä Pasilasta reittiä, jonka varrelta voisin näyttää esikoiselle Olympiastadionin, josta on ollut viime aikoina puhetta. Joo. En ymmärrä että missä varsinaisesti mentiin vikaan, mutta ensin ison autotien varrella kauheassa liikennemetelissä kirosin jo valintaani verrattuna leppoisaan Töölönlahtikävelyyn, jos oltaisiin menty junalla suosiolla Helsinkiin asti. Ja sitten siellä stadionin liepeillä oli jotain remonttihommia ja teitä suljettuna, en tiennyt enää yhtään että mistä saa mennä ja mistä ei, lopulta käveltiin ilmeisesti jotain pururataa, joka sekin oli peilijäässä, ja pelmahdettiin paikalle takakautta, eikä meinattu muka millään löytää sitä sisäänkäyntiä, josta saa mennä. Jotenkin tuntuu, että koko universumi yrittää selvästi tehdä kaikkensa, jotta ei päästä talvipuutarhaan. Vaikka toisaalta ihan sama, en nimittäin ole yhtään puutarhaihminen edes! Kuitenkin olin niin paljon kuullut hyvää tästä paikasta, että olihan se nähtävä omin silmin.

Talvipuutarha on kaupungin omistuksessa ja ilmeisen suosittu virkistys- ja kohtaamispaikka. Sisäänpääsy on ilmainen ja siellä on paljon pöytiä ja tuoleja, joissa voi syödä eväitä ja näytti siellä olevan porukkaa ihan vain kirjan tai läppärinkin kanssa viettämässä aikaa. Rattaita ei saanut viedä sisälle, mutta tosi siisti ja tilava lastenhoitohuone löytyi vessaosastolta. Historiallisen rakennuksen edustalla on kesäisin ruusutarha, täytyykin tuoda mun äiti joskus tänne!

En aluksi huomannut, että sieltä löytyi ihan naulakotkin joten raahattiin päällysvaatteita mukana, paitsi eräs, joka ei suostunut takkiaan riisuun. Meillä oli tavoitteena ihan vain syödä eväät, mutta onneksi lapsia kiinnosti kasvit ja karpit sen verran, että saatiin ihan ajan kanssa katseltua ja fiilisteltyä. Onneksi tuo ei ollut mikään kuuman kostea kasvihuone, vaan aika normaalin huoneenlämmön oloinen paikka.

Upea miljöö tuo kyllä on. Ehdottomasti uusintakeikka joskus, ehkä jopa vähän runsaimmin eväin, kuin tällä kertaa. 

Ja tämä alin kuva on jäbän ottama. Sanokaa mun sanoneen, että kohta mulla on oma neulekuvaaja! No joo, tarkennus on pielessä, mutta muuten tämä on parempi kuin monen aikuisen ottama. Jalatkin näkyvät melkein kokonaan! 

Viikonloppuna mulla ja lapsilla onkin jännä reissu tiedossa. Ollaan lähdössä mun isosiskon järkkäämälle yllätysretkelle, ei tiedetä muuta kuin hinta (koska toki maksetaan osuutemme itse) ja se että neljän tunnin junamatka on tiedossa. Niin ja hotelliketju taisi vahingossa paljastua etukorteista puhuttaessa. En ole kuitenkaan yhtään yrittänyt arvella kohdetta vaan otan yllätyksen vastaan yllätyksenä! Kyllähän täältä junalla pääsee moneen suuntaan. Hurjan jännää!