Yhteistyössä: ipanainen.fi
Viisi vuotta sitten esikoista odottaessani ostettu Tula kantoreppu alkaa jäädä pikkuhiljaa pieneksi. Olen kyllä ostanut siihen aikoinaan taaperolisäpalat, mutta koin niiden käytön sen verran hankalaksi, että tällä toisella kierroksella on aika päivittää kokonaan suurempaan, taaperokokoiseen reppuun.
Tuntuu kyllä hyvältä siirtyä isompaan reppuun, vaikka lapsi näyttää toistaiseksi hukkuvan siihen verrattuna standarikokoon. Korkeamman paneelin ansiosta hän ei enää roiku puoliksi repusta ulkona ja tällä pystyy paremmin kantaan esikoistakin, jos sellainen hätätapaus joskus vastaan tulee. Mutta häntä en kyllä kanna enää edessä! Pitäisi totuttaa kuopuskin selässä kantamiseen, tällä hetkellä hän ei viihdy sillä puolen ollenkaan.
Ostin kantorepun aikoinaan Ipanaiselta. Tula oli, ja on varmasti edelleen, se kovin mammablogihitti, mitä kantamiseen tulee. Helpot säädöt ja kivat kuosit. Ja itselleni näinkin kookkaana ihmisenä tärkeä seikka on myös riittävän pitkä lantiovyö. Ipanainen on teettänyt muutamaan otteeseen Tulan reppuja omilla kuoseilla, joita ei siis myydä muualla, ja niistä viimeisimmät neljä ovat olleet Paapiin kankaista. Mikä tuuri ja onni, että kun repun vaihtamisen aika alkaa läheneen, sattuu juuri silloin oleen juuri limited edition tarjolla. Niistä osa myytiin loppuun jo samana päivänä, kun tällä viikolla ilmestyivät, mutta jotain on vielä jäljellä. Haluttua tavaraa siis, enkä ihmettele lainkaan! Onneksi Tulan muutkin kuosit ovat ihania, jos Paapiit menee aina nenän edestä. Kaikki Ipanaisella myytävät Tulan standardi- ja taaperokokoiset reput lisävarusteineen löytyy täältä.
Ja nyt vasta sain tietää, että tosifanit ompelevat kantoreppuihinsa mätsääviä suojuksia olkaimille siltä varalta, jos ja kun vauvat imeskelevät, pureskelevat ja kuolaavat niitä. Meidän lapset ovat olleet siinä iässä niin tuttiriippuvaisia, että olkaimet ovat saaneet olla suhteellisen rauhassa, mutta vanhassa repussa on vaalean harmaat olkaimet, ja niistä kyllä lukuisista pesukerroista huolimatta valitettavasti näkee, että kyydissä on banaania ja hedelmäsoseita syöty. Tietenkin käyttötavara saa olla käyttötavaraa, mutta reput ovat kuitenkin melko arvokkaita ja pitävät arvonsa myös hyvin, joten olisihan se kiva laittaa viiden vuoden, ja kahden lapsen kantamisen jälkeen vielä aivan täysin priimakunnossa oleva reppu kiertoon ilman banaanitahroja. Mutta ei voi mitään. Uusi reppu ja uusi yritys siis. Paapii myy samaa kuosia puuvillakankaana, kuin mikä uutta reppuani koristaa ja jaan nyt teillekin ohjeen, miten ommella "ruokalaput" olkaimille. Tämä ei ole sen kummempaa, kuin patalapunkaan ompelu. Paitsi että tähän tulee lopuksi vielä tarranauhat.
1. Leikkaa neljä kpl 18 cm korkeita ja 25 cm leveitä paloja puuvillakankaasta, sekä kaksi saman kokoista palaa fleecestä, froteesta tms pehmikkeestä.
2. Jos haluat lisätä reunoihin nauhoja koristeeksi, vauvan räpellettäviksi, lisähärpäkkeiden (kuten tuttinaru) kiinnittämiseksi, taita kappale leveyssuunnassa kahtia ja merkitse keskikohta. Kiinnitä nuppineuloilla nauhat kappaleen keskelle siten, että nauhan taitoskohdat ovat kankaan keskiosaa kohti, ja reunat ovat, no, reunassa. Nauhat lisätään vain etukappaleeseen tai vuoreen, ei molempiin.
3. Ompele suoralla ompeleella nauhat paikoilleen aivan kankaan reunaan.
4. Laita etukappale ja vuorikappale päällekkäin oikeat puolet vastakkain ja aivan päällimmäiseksi fleece (tai vastaava pehmus).
5. Ompele reunat. Muista jättää kääntöaukko! Itse ompelin saumurilla, koska minulla sellainen on, mutta ompelukone (suora + siksak) käy oikein hyvin myös.
6. Käännä.
7. Sulje kääntöaukko taittamalla saumanvarat kappaleen sisään ja tikkaa suoralla ompeleella koko kappaleen ympäri.
8. Ompele tarranauhan toinen osa etukappaleen reunaan ja toinen takakappaleen vastakkaiseen reunaan.
9. Valmis!
Googlettamalla Tula suck pads tai Tula drool pads, löytyy inspiraatiota pilmin pimein ja ohjeita ja kaavoja myös sellaisiin suojuksiin, jotka peittävät olkaimen lisäksi myös vähän matkaa repun reunoja. Ja kun vielä enemmän etsii Tulan lisävarusteita, löytyy mitä tahansa hupuista ja röyhelöistä aina koko repun peittäviin "naamiaisasusteisiin" asti. Huh huh. Rakastan internettiä, sillä ei ole niin pientä kiinnostuksen kohdetta, etteikö sen ympäriltä löytyisi sankoin joukoin asiaan vihkiytyneitä ihmisiä!
Yksi asia kuitenkin puuttuu. Ja sitä olen kaivannut omaan reppuunikin kaikki nämä vuodet. Lisätasku! Repussa on kyllä yksi tasku, mutta jos siellä säilyttää repun mukana tulevaa unihuppua, ei sinne sitten muuta mahdukaan. Kun repun kanssa pääsee kulkeen lapsen kanssa periaatteessa kahta kättä heittäen, olisi mukavaa, jos saisi kännykän, bussikortin ja avaimet jonnekin jemmaan repun yli menevän olkalaukun sijaan. Ompelin siis repun vyöhön pujotettavan pussukan. Kyllä nyt kelpaa! Vähän täytyi alkaa jo hillitseen itseään, etten ole kohta ommellut kokonaista kalastajaliiviä, jonne saa taaperon kyytiin. Ja sitten vielä itselle ja lapsella mätsäävät hellehatut. Juu ei. Näillä mennään, ja parempia in action -kuvia varmasti tulee vilahtaan jatkossa aina, kun jossain päin liikutaan.
Vanha reppuni sai vielä eläkepäivilleen harjoituskappaleet olkainsuojista.
Tula Exclusive taaperoreppu saatu tämän ohjepostauksen palkaksi.
Joutsenkangas ja kirahviavainperä myöskin saatu aikoinaan blogin kautta, mutta ei mitenkään tarkoituksellisesti tähän postaukseen sijoiteltu.
Viisi vuotta sitten esikoista odottaessani ostettu Tula kantoreppu alkaa jäädä pikkuhiljaa pieneksi. Olen kyllä ostanut siihen aikoinaan taaperolisäpalat, mutta koin niiden käytön sen verran hankalaksi, että tällä toisella kierroksella on aika päivittää kokonaan suurempaan, taaperokokoiseen reppuun.
Tuntuu kyllä hyvältä siirtyä isompaan reppuun, vaikka lapsi näyttää toistaiseksi hukkuvan siihen verrattuna standarikokoon. Korkeamman paneelin ansiosta hän ei enää roiku puoliksi repusta ulkona ja tällä pystyy paremmin kantaan esikoistakin, jos sellainen hätätapaus joskus vastaan tulee. Mutta häntä en kyllä kanna enää edessä! Pitäisi totuttaa kuopuskin selässä kantamiseen, tällä hetkellä hän ei viihdy sillä puolen ollenkaan.
Ostin kantorepun aikoinaan Ipanaiselta. Tula oli, ja on varmasti edelleen, se kovin mammablogihitti, mitä kantamiseen tulee. Helpot säädöt ja kivat kuosit. Ja itselleni näinkin kookkaana ihmisenä tärkeä seikka on myös riittävän pitkä lantiovyö. Ipanainen on teettänyt muutamaan otteeseen Tulan reppuja omilla kuoseilla, joita ei siis myydä muualla, ja niistä viimeisimmät neljä ovat olleet Paapiin kankaista. Mikä tuuri ja onni, että kun repun vaihtamisen aika alkaa läheneen, sattuu juuri silloin oleen juuri limited edition tarjolla. Niistä osa myytiin loppuun jo samana päivänä, kun tällä viikolla ilmestyivät, mutta jotain on vielä jäljellä. Haluttua tavaraa siis, enkä ihmettele lainkaan! Onneksi Tulan muutkin kuosit ovat ihania, jos Paapiit menee aina nenän edestä. Kaikki Ipanaisella myytävät Tulan standardi- ja taaperokokoiset reput lisävarusteineen löytyy täältä.
Ja nyt vasta sain tietää, että tosifanit ompelevat kantoreppuihinsa mätsääviä suojuksia olkaimille siltä varalta, jos ja kun vauvat imeskelevät, pureskelevat ja kuolaavat niitä. Meidän lapset ovat olleet siinä iässä niin tuttiriippuvaisia, että olkaimet ovat saaneet olla suhteellisen rauhassa, mutta vanhassa repussa on vaalean harmaat olkaimet, ja niistä kyllä lukuisista pesukerroista huolimatta valitettavasti näkee, että kyydissä on banaania ja hedelmäsoseita syöty. Tietenkin käyttötavara saa olla käyttötavaraa, mutta reput ovat kuitenkin melko arvokkaita ja pitävät arvonsa myös hyvin, joten olisihan se kiva laittaa viiden vuoden, ja kahden lapsen kantamisen jälkeen vielä aivan täysin priimakunnossa oleva reppu kiertoon ilman banaanitahroja. Mutta ei voi mitään. Uusi reppu ja uusi yritys siis. Paapii myy samaa kuosia puuvillakankaana, kuin mikä uutta reppuani koristaa ja jaan nyt teillekin ohjeen, miten ommella "ruokalaput" olkaimille. Tämä ei ole sen kummempaa, kuin patalapunkaan ompelu. Paitsi että tähän tulee lopuksi vielä tarranauhat.
1. Leikkaa neljä kpl 18 cm korkeita ja 25 cm leveitä paloja puuvillakankaasta, sekä kaksi saman kokoista palaa fleecestä, froteesta tms pehmikkeestä.
2. Jos haluat lisätä reunoihin nauhoja koristeeksi, vauvan räpellettäviksi, lisähärpäkkeiden (kuten tuttinaru) kiinnittämiseksi, taita kappale leveyssuunnassa kahtia ja merkitse keskikohta. Kiinnitä nuppineuloilla nauhat kappaleen keskelle siten, että nauhan taitoskohdat ovat kankaan keskiosaa kohti, ja reunat ovat, no, reunassa. Nauhat lisätään vain etukappaleeseen tai vuoreen, ei molempiin.
3. Ompele suoralla ompeleella nauhat paikoilleen aivan kankaan reunaan.
4. Laita etukappale ja vuorikappale päällekkäin oikeat puolet vastakkain ja aivan päällimmäiseksi fleece (tai vastaava pehmus).
5. Ompele reunat. Muista jättää kääntöaukko! Itse ompelin saumurilla, koska minulla sellainen on, mutta ompelukone (suora + siksak) käy oikein hyvin myös.
6. Käännä.
7. Sulje kääntöaukko taittamalla saumanvarat kappaleen sisään ja tikkaa suoralla ompeleella koko kappaleen ympäri.
8. Ompele tarranauhan toinen osa etukappaleen reunaan ja toinen takakappaleen vastakkaiseen reunaan.
9. Valmis!
Googlettamalla Tula suck pads tai Tula drool pads, löytyy inspiraatiota pilmin pimein ja ohjeita ja kaavoja myös sellaisiin suojuksiin, jotka peittävät olkaimen lisäksi myös vähän matkaa repun reunoja. Ja kun vielä enemmän etsii Tulan lisävarusteita, löytyy mitä tahansa hupuista ja röyhelöistä aina koko repun peittäviin "naamiaisasusteisiin" asti. Huh huh. Rakastan internettiä, sillä ei ole niin pientä kiinnostuksen kohdetta, etteikö sen ympäriltä löytyisi sankoin joukoin asiaan vihkiytyneitä ihmisiä!
Yksi asia kuitenkin puuttuu. Ja sitä olen kaivannut omaan reppuunikin kaikki nämä vuodet. Lisätasku! Repussa on kyllä yksi tasku, mutta jos siellä säilyttää repun mukana tulevaa unihuppua, ei sinne sitten muuta mahdukaan. Kun repun kanssa pääsee kulkeen lapsen kanssa periaatteessa kahta kättä heittäen, olisi mukavaa, jos saisi kännykän, bussikortin ja avaimet jonnekin jemmaan repun yli menevän olkalaukun sijaan. Ompelin siis repun vyöhön pujotettavan pussukan. Kyllä nyt kelpaa! Vähän täytyi alkaa jo hillitseen itseään, etten ole kohta ommellut kokonaista kalastajaliiviä, jonne saa taaperon kyytiin. Ja sitten vielä itselle ja lapsella mätsäävät hellehatut. Juu ei. Näillä mennään, ja parempia in action -kuvia varmasti tulee vilahtaan jatkossa aina, kun jossain päin liikutaan.
Vanha reppuni sai vielä eläkepäivilleen harjoituskappaleet olkainsuojista.
Tula Exclusive taaperoreppu saatu tämän ohjepostauksen palkaksi.
Joutsenkangas ja kirahviavainperä myöskin saatu aikoinaan blogin kautta, mutta ei mitenkään tarkoituksellisesti tähän postaukseen sijoiteltu.
Aivan ihana tuo lähikuva sinusta ja neidistä, ihana virne tytön naamalla! Selvästikin on hyvä reppu ja vielä kivan näköinenkin.
VastaaPoistaHän tykkää virnuilla :)
PoistaIhania pieniä lisäosia!!
VastaaPoistaMeillä on jo toisen lapsen syntymästä asti ollut tuo taaperoversio, ja on muuten yhä reissuilla käytössä jos 4v saa itkupotkuraivarit. Ei siis ole ollut rattaita enää vuosiin, tulen kanssa menee kaikki. Mutta siis tuo lisäpussukka, se pitääkin tehdä!
VastaaPoistaMe vedetään niin pitkiä reissuja, että mielellään aina kun mahdollista, myös rattaat mukana. Mutta hankalassa maastossa Tula on kyllä aivan ehdoton! :) Ja nopeissa pyrähdyksissä jossain.
PoistaHei onko tuohon pussukkaan jotain ohjetta? Tai teetkö tilauksesta?
VastaaPoistaEi ole ohjetta, mutta on ihan simppeli tehdä, rohkeasti vain kokeileen :) Valitettavasti en tee tilauksesta.
Poista