Vuosi 2017

Vuosi lähenee loppuaan. Olipas se raskas vuosi, mutta onneksi tätä kirjoittaessani olen lepäillyt viikon lapsuuden kodissani, joten näitä kuvia selatessani tässä hetkellisessä lepotilassa leijuessani melkein jo alan unohtaan, miten rankkaa on ollut. Tosiasia kuitenkin on, että ihania hetkiä on ollut vuosi täynnä ja on oikeastaan tosi hyvä, että siitä on kuvallisia todisteita. Olkoonkin osa jollain tapaa lavastettuja tai ei, pääasia, että niistä välittyy jälkikäteen hyvä fiilis, eikä kaikkia pikkukiukutteluja muutenkaan enää aikojen päästä muista. Isommat vastoinkäymiset kyllä muistaa, valitettavasti, mutta sellaista elämä välillä on.

Muistan kun viime vuodenvaihteessa suunnittelin, että vuosi 2017 on sitten täynnä retkiä, erityisesti luontoretkiä, kun on ns viimeinen mahdollisuus ennen kuin palaan hoitovapailta töihin. Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin ja retket jäi loppujen lopuksi aika harvinaisiksi. Tietenkin yksi haaste tässä elämäntilanteessa on aina se aikataulujen yhteen sovittaminen mahdollisten retkiseuralaisten kanssa ja ihan ykköshaaste tietenkin se, että pienillä lapsilla tulee välillä tahtoikä. Välillä sitten oikein paha sellainen. Ja jos ei pahimman uhmakauden aikana kykene ainoana aikuisena käymään lasten kanssa edes lähikaupassa, ei siinä oikein minnekään reissuunkaan lähdetä. Mutta näitä kuvia kun katsoo, niin hyvinhän me ollaan pystytty ja ehditty kotipihasta poistuun.

Hauskin reissu viime vuodelta on kyllä mun siskon järjestämä yllätysmatka. Oli (luvallani) varannut junaliput ja hotellin kohteeseen, jota ei kertonut meille ja sitten lähdettiin matkaan kohti tuntematonta. Savonlinna tosiaan oli määränpää ja siellä käytiin kesällä vielä uudelleenkin, sillä kertaa suunnitellusti. Talven Savonlinnareissulla päädyttiin paikalliseen lehteen VR:n myöhästelykatastrofin vuoksi (josta ei tietenkään itse tiedetty mitään, kun ei lomalla tullut seurattua uutisia). Media oli sattumalta kiinnostunut tänä vuonna muutenkin meitä kohdanneista epäonnisista tilanteista, sillä keväällä rekka töytäisi meitä aika pahasti Kehä kolmosella ja paikalle saapuneita pelastusyksiköitä ja paskaksi menneen auton hinaustöitä esiteltiin 112-ohjelmassa. Niin että julkkis mikä julkkis, haha.

Yksi mieleenpainuneimmista retkistä on myös Laihian paalilinna. Halusin sinne tosi paljon ja lähdettiin pääsiäisenä käymään siellä lapsuudenkodistani käsin, vaikka matka oli aika pitkä yhden ainoan paalilinnan takia. Mutta en kyllä olisi kestänyt sitä, jos en olisi päässyt sitä katsoon! Niin paljon siitä kohkasin etukäteen! Ja olihan se kyllä vierailun arvoinen.

Ja vappuna käytiin kunnon kaupunkilomalla Rovaniemellä, sekin oli kyllä ihan ässä reissu! Siitä on sen verran monta postausta, että lienee parempi linkata tuohon Rovaniemi-tägiin, minkä alta löytyy ne kaikki.

Kotkassa käytiin taas useita kertoja ja lapset ovat käyneet vielä minua useammin (tätinsä luona yökylässä).

Lähikohteita kierreltiin toki ahkerasti, kaikkea alppiruusupuistoista omenankukkapiknikkien kautta Helsingin kotieläintiloille. Fazerin vierailukeskuksessa käytiin pariin otteeseen. Tsekattiin myös talvipuutarha, Talomuseo Glims, Kansallismuseon vintti, Muumimuseo Tampereella ja toki ajeltiin Länsimetrolla. Porkkalanniemeäkin yritettiin käydä katsomassa. Vuoteen mahtui myös perinteinen Oulureissu.

Huviteltiin myös Puuhamaassa ja Ähtäri Zoossa.

Esikoinen pääsi telttaretkelle tätiensä kanssa (itse olin samaan aikaan Jyväskylän neulefestareilla).

Ja hän myös juoksi ensimmäisen minimarathoninsa.

Elokuussa lapset menivät päiväkotiin ja itse palasin töihin. Sitten ollaankin sairasteltu, sairasteltu ja sairasteltu ihan hemmetisti. Ja oltu muuten vaan tosi väsyneitä tai ihan helvetin väsyneitä, monestakin syystä.

Fiilis on useinkin juuri alla olevan kuvan kaltainen.

En tee mitään lupauksia uudelle vuodelle, mutta yleensä mulla on jokin toive kuitenkin. Nyt toivon, että ensi vuosi olisi vähän helpompi ja jollain tapaa eheyttävä.