Pahoittelen, että tulee kaksi kirjapostausta peräkkäin, mutta tässä nyt on viikon sisään ollut koko ajan joku kuumeessa tai vatsataudissa ja itsekin nyt niin heikossa hapessa (kuume), ettei edes neuloa jaksa. Saatika että oltaisiin päästy kunnolla ulos. Kommentteihin vastailukin on siis rästissä.
Tämä kirja tupsahti tietoisuuteeni ihan puskista. En ollut lainkaan tiennyt, että tällainen on tulossa ja ihmekös tuo, sillä jostain käsittämättömästä syystä suunnittelijakin oli minulle täysin tuntematon. Tänä syksynä ilmestyi siis Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat (moreeni) ja sain viimein käsiini oman arvostelukappaleeni, kun ensimmäinen erä oli jo loppunut.
Kirjassa on 10 sukkaohjetta ja 10 lapasohjetta, kaikki hurjan hienoa ja yksityiskohtaista kirjoneuletta. On eläinaiheita (koirien ja kissojen ystäville ja muutama villieläinkin), pääkalloja, ja yllättäjänä myös nauravat Tsiisukset jotka eivät tuomitse ketään kadotukseen. Kaikki mallit näkyvät ainakin Ravelryssa.
Kirjassa on myös upeasti yhdistetty kirjo- ja pitsineuletta.
Neulekaaviot ovat värityksiltään samat kuin kuvien mallineuleetkin, mikä on toki selkeätä (itsekin joskus mennyt hämyyn kun tumma ja vaalea ovatkin olleet eri mitä mallissa) mutta pakko antaa vähän miinusta siitä että joitain kohtia on vähän hankala erottaa kun värit ovat niin lähellä toisiaan. Ja etenkin jos neuloo silmät ristissä öisin kuten minä, ja haluaa ottaa valokopion mallista jotta voi värittää jo neulotut rivit (pysyäkseen kartalla siitä millä rivillä on menossa), eivät ne tietenkään toimi kämäisessä mustavalkokopiossa. Tätä ongelmaa ei tietenkään ole jos on vähän skarpimmat silmät kuin mulla tai vähän hienompi eli värejä tulostava printteriskannerihässäkkä.
Omia lemppareitani ovat Knit with love -sukat (jotka mahdollisesti teen ohuemmasta langasta jotta tekstit näkyisivät kokonaan)...
...sekä Pionit jotka olenkin jo ottanut puikoille.
(kuva poistettu)
Kirjan alussa suunnittelija kertoo alkaneensa tehdä ja sittemmin suunnitella kirjoneuleita ilman kummoista kokemusta ja onkin tyytyväinen siitä että ei ollut kuullut niistä yli 40 vuotta neulontaa harrastaneista, jotka eivät ole uskaltaneet kokeilla kirjoneuletta. Tunnen muutamia muitakin ihmisiä jotka ovat tehneet ensimmäisenä ei-koulukäsityöneuleena työn johon moni tosiharrastajakaan ei ryhtyisi. Se on aina yhtä ihana kuulla :)
Nämä kirjan mallit ovat toki sellaisia, että ohjetta on pakko tuijottaa ihan koko ajan, mutta se haastavuus tuleekin sitten vain siitä, ei esimerkiksi sen vuoksi että kuvio on yksityiskohtainen ja hieno! Sillä samalla vaivalla sitä tekee kuin simppelimpääkin kirjoneuletta. Langanjuoksutustakaan ei kannata pelätä ja kirjan alussa on ohje siihenkin jos on entuudestaan kokematon. Itse teen kirjoneuletta hieman eri tavalla kuin tämä yleinen ohje, johtuen varmaan siitä että olen ns itseoppinut. En nimittäin pidä molempia lankoja sormella vaan vain sitä jolla teen. Se on toki hidasta kun pitää vaihtaa lanka aina parin silmukan välein (tai joissain kohdissa jopa joka silmukan) mutta sillä tavalla olen aina tehnyt ja koen saavani siistiä jälkeä aikaiseksi. Ehkä sitä voisi kuitenkin harjoitella tuota virallisempaakin tapaa, ties vaikka harjoittelulla saisi yhtä siistiä tulosta ja todennäköisesti entistä nopeammin. Joka tapauksessa, tykkään tehdä kirjoneuletta. Mieluummin tasona mutta kyllä se alkaa nykyään jo pyörönäkin sujua. Ja tässä kirjassa on taas mistä ammentaa!
Niin joo, unohdin mainita että tässä on siis myös paksuilla langoilla tehtyjä! Nuokin mitä itse nyt neulon, ovat perus seiskaveikkaa. Kirjan langat ovat muutenkin helposti saatavilla olevia lankoja, eli Novitaa, Regiaa ja Dropsia.
Kirja saatu arvostelukappaleena
Tämä kirja tupsahti tietoisuuteeni ihan puskista. En ollut lainkaan tiennyt, että tällainen on tulossa ja ihmekös tuo, sillä jostain käsittämättömästä syystä suunnittelijakin oli minulle täysin tuntematon. Tänä syksynä ilmestyi siis Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat (moreeni) ja sain viimein käsiini oman arvostelukappaleeni, kun ensimmäinen erä oli jo loppunut.
Kirjassa on myös upeasti yhdistetty kirjo- ja pitsineuletta.
Neulekaaviot ovat värityksiltään samat kuin kuvien mallineuleetkin, mikä on toki selkeätä (itsekin joskus mennyt hämyyn kun tumma ja vaalea ovatkin olleet eri mitä mallissa) mutta pakko antaa vähän miinusta siitä että joitain kohtia on vähän hankala erottaa kun värit ovat niin lähellä toisiaan. Ja etenkin jos neuloo silmät ristissä öisin kuten minä, ja haluaa ottaa valokopion mallista jotta voi värittää jo neulotut rivit (pysyäkseen kartalla siitä millä rivillä on menossa), eivät ne tietenkään toimi kämäisessä mustavalkokopiossa. Tätä ongelmaa ei tietenkään ole jos on vähän skarpimmat silmät kuin mulla tai vähän hienompi eli värejä tulostava printteriskannerihässäkkä.
Omia lemppareitani ovat Knit with love -sukat (jotka mahdollisesti teen ohuemmasta langasta jotta tekstit näkyisivät kokonaan)...
...sekä Pionit jotka olenkin jo ottanut puikoille.
(kuva poistettu)
Kirjan alussa suunnittelija kertoo alkaneensa tehdä ja sittemmin suunnitella kirjoneuleita ilman kummoista kokemusta ja onkin tyytyväinen siitä että ei ollut kuullut niistä yli 40 vuotta neulontaa harrastaneista, jotka eivät ole uskaltaneet kokeilla kirjoneuletta. Tunnen muutamia muitakin ihmisiä jotka ovat tehneet ensimmäisenä ei-koulukäsityöneuleena työn johon moni tosiharrastajakaan ei ryhtyisi. Se on aina yhtä ihana kuulla :)
Nämä kirjan mallit ovat toki sellaisia, että ohjetta on pakko tuijottaa ihan koko ajan, mutta se haastavuus tuleekin sitten vain siitä, ei esimerkiksi sen vuoksi että kuvio on yksityiskohtainen ja hieno! Sillä samalla vaivalla sitä tekee kuin simppelimpääkin kirjoneuletta. Langanjuoksutustakaan ei kannata pelätä ja kirjan alussa on ohje siihenkin jos on entuudestaan kokematon. Itse teen kirjoneuletta hieman eri tavalla kuin tämä yleinen ohje, johtuen varmaan siitä että olen ns itseoppinut. En nimittäin pidä molempia lankoja sormella vaan vain sitä jolla teen. Se on toki hidasta kun pitää vaihtaa lanka aina parin silmukan välein (tai joissain kohdissa jopa joka silmukan) mutta sillä tavalla olen aina tehnyt ja koen saavani siistiä jälkeä aikaiseksi. Ehkä sitä voisi kuitenkin harjoitella tuota virallisempaakin tapaa, ties vaikka harjoittelulla saisi yhtä siistiä tulosta ja todennäköisesti entistä nopeammin. Joka tapauksessa, tykkään tehdä kirjoneuletta. Mieluummin tasona mutta kyllä se alkaa nykyään jo pyörönäkin sujua. Ja tässä kirjassa on taas mistä ammentaa!
Niin joo, unohdin mainita että tässä on siis myös paksuilla langoilla tehtyjä! Nuokin mitä itse nyt neulon, ovat perus seiskaveikkaa. Kirjan langat ovat muutenkin helposti saatavilla olevia lankoja, eli Novitaa, Regiaa ja Dropsia.
Kirja saatu arvostelukappaleena
Ooh noi kissat! Ja pitsikantapää! Pakko ehkä etsiä tää kirja jostain, oispa kirjastossa.
VastaaPoistaNo niinpä! Tämä on kyllä mahtava kirja! :)
PoistaOooh, vau mitä kuvioita!! Pitää opetella kirjoneulomaan kunnolla... :D Avomies aina kuittailee mun hänelle kutomista Stormtrooper-tumpuista.... Toinen on hiukan tiukempi kuvion kohdalta kuin toinen :D Rakkaudella väsätyt silti. ;)
VastaaPoista:D :D :D Rakkaudella tehty, se on pääasia! Mutta kyllä se tosiaan kokemuksen myötä tekniikka paranee :)
PoistaMinä olen aikoinaan kutonut paljonkin kirjoneuletta juuri noin miten kuvailit, siitä huolimatta että tiesin ettei se ole "oikea" tapa. Silleen nyt vaan tuli parempaa jälkeä. No, nykyään en tee kirjoneuleita ikinä (harmi!), en tajua miten silloin nuorena jaksoin. Kai olin tarpeeksi joutilas. Ehkä sitten mummona taas...
VastaaPoistaMinusta kirjoneule tuntuu kaikessa hitaudessaan valmistuvan kuitenkin nopeammin kuin ns tavallinen sillä se ei käy lainkaan tylsäksi kun kuvio muodostuu siinä silmien alla. Mukavaa hommaa :)
PoistaIhana kirja! Tiikerit jo tehty, koska langat löytyi kotoa. Samanlainen on minunkin kirjoneuletekniikkani, ja ihan hyvin se on toiminut. Tsiisus-lapaset täytyy tehdä pukinkonttiin.
VastaaPoistaIhanaa että löytyy useita muitakin jotka tekee yhtä "hankalasti" kuin minäkin :) :) Tsiisus-lapaset on kyllä hienot!
PoistaOi, mä haluan noi kissasukat! :)
VastaaPoistaNe on kyllä hienot! Mietin että voisin käyttää kissakuviota jossain muussa työssä.
PoistaMinä pääsin kanssa selaamaan tätä ihanuutta neulekahvilassa. Ihana kirja. Nauravatpääkallolapaset teen ainakin pojalle jouluksi ja kissamaiset ohjeet innostaa kanssa kovasti.
VastaaPoistaNe pääkallot on kyllä upeet! :)
PoistaSiis nää on niin hauskoja, enpä ole ennen osannut yhdistää huumoria ja neulontaa. Siis pakko ostaa ja ehkä ihan pakko neuloa. Onkohan tekijällä taiteilija/salanimi?
VastaaPoistahelena
Mä olen aina tykännyt huumorineulonnasta, ehkä siksi tää kirja iski niin kovaa! Vaikka on kyllä muutenkin hieno :)
PoistaVarasin kirjastosta, vaikken mikään neulojamestari olekaan. Ihailen vaikka kuvia!
VastaaPoistaJoo, tää on tosi kiva vaikka ei välttämättä koskaan mitään näistä neuloisikaan :)
Poista