Perhepotretti

Muutama päivä sitten piirtelin esikoisen kanssa ja mitä sitä nyt lasten kanssa piirtää niin piirsin meidän perheen. Siitä tulikin aika kiva ja piirsin sen vielä puhtaaksi ja väritin. Sitten sitä siinä ihasteltiin ja hain kehyksen ja laitoin hääkuvan viereen paraatipaikalle. Puoliksi läpällä. Sitten se oli siinä päivän ja oli toisenkin ja nyt se saa meidät kaikki niin onnellisiksi että ei taideta pois ottaakaan. Jälkikäteen tosin huomasin että en ollut piirtänyt miehelle partaa ollenkaan. Ei se mitään, kaikki tunnistivat silti.

Olkkarissa on muutakin uutta, Oulu-julisteen ostin hääpäivälahjaksi mutta samalla paikalla oli ennen neliön muotoinen kehys ja ei olla saatu aikaiseksi uutta taulukoukkua niin se roikkuu ihan liian lähellä tauluhyllyä. Olkkarissamme vallitsee normaalitilassa sellainen kaaos että siinä ei yksi väärässä kohdassa roikkuva kehys ole jaksanut juurikaan haitata. Sohva jouduttiin myös uusiin koska vanhasta tuli auttamattomasti kilometrit täyteen. Loppuun asti käytettiin ja nyt on toinen. Saatiin samalla myös roimasti lisää lattiatilaa kun ei otettu enää divaanillista sohvaa. Ja lattiatilaa me lasten leikkeihin tarvitaan. Ja vähemmän sohvan alustaa jonne hukata tavaroita.

Ja voi kuulkaa, kyllä lavastin. Tunnustan. Esikoinen oli kerhossa ja kuopus päiväunilla. Sain hetken aikaa siirtää romut toiselle puolen huonetta ja tuoda hääpäiväruusut olohuoneeseen jotta saan muutaman kuvan räpsästyä sohvasta.