Yyteri maaliskuussa - helposti grillaantuvien täydellinen rantakokemus

Koska fanitan @lastenkanssaretkelle instagramissa, piti munkin tietenkin päästä Yyteriin talvella (no okei, kevät nyt on). Varsinkin kun meillä oli niin kivaa taannoin Vuosaaren Aurinkolahden jäillä. Päätettiin siis että pääsiäisreissulta mummulasta ajetaan poikkeuksellisesti Porin kautta ja koukataan Yyteriin. Mukana ollut siskoni osoitti myös vihreätä valoa Kevätyyterille ja toimi jälleen kantoreppuvastaavana vauvalle.

Olin etukäteen googlettanut kävelyreittejä sieltä ja arponut että mikä me niistä käveltäisiin mutta homma ratkesi paikan päällä: ei kävellä yhtään minnekään vaan nautitaan aivan täydellisen tyynestä ja aurinkoisesta ilmasta rannalla kerrankin niin ettei nahka pala karrelle viidessä minuutissa. Jäitä oli paljon ennen varsinaista vesirajaa, ja niillä oli tietenkin hurjan kiva leikkiä niin lapsen kuin aikuistenkin (ei mulla ole tällaisesta mitään kokemusta, vietin oman lapsuuteni joen/kosken rannalla jossa mikä tahansa leikkiminen jäällä olisi aiheuttanut varman ja välittömän kuoleman). Syötiin eväät ja otettiin paljon kuvia. 

Vaikka Yyteri ei olekaan vieras paikka, ei siellä silti ole kovin montaa kertaa tullut käytyä. Edellinen kerta oli vuonna 1999 kun olin siellä partiolaisten piirileirillä töissä. Olin silti ehtinyt unohtaan miten valtava ja upea ranta on kyseessä. Siis vau! Ja nimenomaan vau tälle kevätbiitsille! Aivan parasta. Oli hiljaista, autiota ja rauhallista. Siitä huolimatta että siellä oli paljon muitakin. Taas voi sanoa että kyllä sielu lepäsi.

Kuvat joissa näyn minä, otti mun mies.