The kässämessupostaus

Sisäänpääsy anottu bloggaajastatuksella ja se myönnettiin postausta vastaan

No niin kuulkaas, on taas ollut jokavuotisen Suomen Kädentaidot -messujen aika. Itse kävin Tampereella sekä perjantaina että lauantaina. Kiitos VR:n puoli-ilmaisten säästölippujen, sniidailin hotellin kanssa ja tulin kotiin yöksi välillä. No, jos rehellisiä ollaan, niin olisin ottanut hotellin, jos olisi ollut jossain huone jäljellä vielä siinä vaiheessa, kun päätin messuilla kaksi päivää. Mutta junaliput olivat halvat, siitä ei päästä mihinkään.

Yleensä olen suunnitellut messuvierailuni vähän paremmin, tulostanut kartat ja merkannut niihin, mitä on missäkin. Nyt lähdin ihan vaan hengaileen ja tapaan ihmisiä. Jumppatrikoot ja lenkkarit takasivat hyvän turnauskestävyyden.

Yksi eniten odottamistani jutuista messuilla oli Sanna Vatasen uusi kirja: Bää ja siihen liittyvät näyttelyt. Kirjassa on siis tehty kaikki ohjeet suomalaisesta villasta ja siinä on hyvin paljon kuvia lampaista. Itsehän en ole suomenlampaanvillan ylin ystävä ja muutamaa Tukuwoolhairahdusta lukuun ottamatta en pässinpökkimää ole käyttänyt. Mutta Sanna Vatanen! Hitsi että oon fani! Ryntäsin heti ensitöikseni hehkuttaan hänelle, kuinka aikoinaan rakastin hänen jämälankakirjaansa valtavasti ja luettelin, mitä kaikkea siitä oon neulonut ja ah! En muista olenko koskaan ennen tuolla tavoin rynnännyt fanittaan ketään livenä. Tuskin. Mutta tykkään Sannan tyylistä ja neuleista ja ne on todella tunnistettavia, lehdistäkin helposti bongaan, jos on.

Mutta tosiaan, Bää! 

Kävin molempina päivinä neuletubetusfanitusmiitissä ja perjantaina istahdettiin hengähtään C-hallin katsomoon bloggaajakavereiden kanssa. Nautittiin myös kuohuviinibaarin antimista. Kuinka siistiä oikeasti, että messuilla on kuohuviinibaari? Niinpä! Perjantaina messujen jälkeen kävin vielä syömässä ja tuopillisilla Nupu nupu -blogin Marian kanssa. Oi että oli kyllä parhautta! Olin jo sen verran väsynyt kuitenkin, että mietin jo, pitäisikö jäädä lauantaina vain kotiin, sillä olin mielestäni ehtinyt kiertään messut jo ihan hyvin perjantainakin. Päätin kuitenkin tulla, koska olihan ne junaliput jo ostettu (vaikka halvat olivatkin) ja eihän sitä neuvoteltua lapsivapaata hukkaan sovi heittää! Ja varsinkin kun tiesin, että näkisin lauantaina monta sellaista bloggaajakollegaa, jotka eivät perjantaina vielä olleet paikalla. Niinpä kävin kotona nukkumassa lyhyet yöunet ja otin junan takaisin Tampereelle.

Lauantaina en pyörinyt messuhalleissa varmaan edes kahta tuntia, mutta kummasti sitä sai kuitenkin rahaa kulumaan. Hups. Kävin aamupäivällä kylässä huudeille muuttaneen veljeni luona ja hän kärräsi minut messukeskukseen puoliltapäivin. Menin melko suoraan taas ensin podcastaajien miittiin (ihan siis vain fanina) ja sitten blogimiittiin, joka saatiin hyvin tiukalla aikataululla pari päivää ennen messuja sovittua pieneen neuvotteluhuoneeseen. Nauru hersyi, ostokset esiteltiin ja vinkit jaettiin. 

Tänä vuonna messuilla omaan silmääni pisti (ja pankkitiliäkin pisteli) runsas tarjonta pörrötupsuja (saanko sanoa pörrötupsu, koska tekoturkistupsu kuulostaa jotenkin turkista ihannoivalta, eikä se ole tarkoitukseni. Mutta hitsi, että ovat söpöjä! Ostin neljä. Hups.) ja neuleaiheisia kangaskasseja ja projektipusseja.

Muutenkin välinehifistely kukoistaa, oli muistikirjaa ja kaavakansiota ym pientä kivaa, joten heillekin, jotka ovat langanostolakossa (tai kankaanostolakossa), riitti tarjontaa. 

Sitten vinkiksi kaikille heille, jotka voivottelevat, että haluaisivat ommella lapsilleen vaatteita, mutta eivät osaa. Epätoivonne on kuultu ja siihen on vastattu! Bongasin nimittäin messuilta firman nimeltä HioP, mikä myy tarvikepaketteja, joissa on kangas sekä kaavat ja ohjevideo löytyy Youtubesta. Nettisivuilta voi tilauksen yhteydessä valita kankaan värin ja HioP-pallon voi aplikoida haluaamansa kohtaan. Uskoisin, että tämä on monille toivottu juttu. Joten tästä lähtien aina kun kuulen jonkun harmittelevan, että ei osaa, ohjaan hänet HioPin nettisivuille.

Sellasta mulle tuli äkkiseltään mieleen kertoa tän vuoden "Tampereen kässämessuista"!

Älyttömän suuri kiitos kaikille teille ihanille, joiden kanssa sain viettää aikaa ja jokaiselle, joka tuli jutteleen. Nähdään taas! :)