En ole koskaan ollut Halloween-bileissä. Kerran on kyllä kutsuttu, mutta olin silloin raskaana, enkä sitten jaksanut lähteä. Kurpitsajuhlat kyllä kovasti kiinnostelevat ja tässä elämäntilanteessa luontevinta onkin aloitella perinnettä lasten kautta. Niinpä järkkäsin naapuritalon äitiystävän kanssa nyyttärit taloyhtiön grillipaikalle. Mukaan kutsuttiin niin oman, kuin naapuritaloyhtiönkin lapsiperheet, joiden kanssa ollaan istuttu hiekkalaatikoiden reunalla tässä vuosien saatossa. 11 alle kouluikäistä lasta vanhempineen ja kaikki pääsivät paikalle! Todella toivon, että tästä tulisi perinne. Nyt ei vielä sen kummempaa ohjelmaa ollut, kuin syöminen ja sokerihumalassa taskulamppujen kanssa ympäri pihaa juoksentelu, mutta ehkä ensi vuodeksi voisi jo tehdä kellarikäytäville kauhuradan, mulla kun helposti lähtee hommat lapasesta, varsinkin jos joku näyttää ideoille vihreää valoa.
Koska porukassa oli vielä kolme kaksivuotiasta ja nuo viisivuotiaatkaan ei sieltä rankemmasta päästä, ei karmeita hirveyksiä laitettu. Kurpitsalyhdystäkin kaiversin kiltin näköisen ja oma noitalookkini ei tehnyt vaikutusta sekään, sillä lapsi totesi, että en näytä yhtään pelottavalta, vaan NÄTILTÄ. Ohhoh.
Tein tosiaan kurpisalyhdyn sekä muumiolyhtyjä kieputtamalla sideharsoa lasipurkkien ympärille ja liimaamalla kylkeen silmät.
Tigerista löytyi kivaa viirinauhaa ja kanssajärjestäjä oli hankkinut kurpitsavalosarjan, paperilyhtyjä ja ilmapalloja.
Oma panokseni ruokiin oli kurpitsasatsumat (kuorittu satsuma, jossa keskellä herneenversoja ja puolikas suolatikku) sekä muumionakkeja (nakkeja, joiden ympärillä voitaikinasoiroa), eli aika kesyillä teemoilla ilman irtosormia ja hämähäkkejä.
Pojalla oli toppavaatteiden päällä miehen Iron Maiden paita ja päässä noitahattu, taapero oli ehkä maailman söpöin ihmissusi aikuiskokoisen huskylakkinsa kanssa.
Ja tosiaan väkeä oli paljon, mutta kuvat, joissa näkyy muita, jätetään vain ihan omiksi muistoiksi. Tästä notkuvasta nyyttäripöydästä voinee kuitenkin päätellä, että kemut olivat varsin onnistuneet, vaikka vettä koko ajan satoikin.
Loppuun vielä vinkki hiusten värjäämisestä. Tykkäsin nuorempana käyttää hyvin värikkäitä luomivärejä, mutta nyttemmin ovat jääneet vähälle käytölle. Niinpä vetelin luomivärillä suoraan paletista hiuksiin hinkaten otsatukan turkoosiksi ja laitoin hiuskiinnettä päälle. Kesti tihkusadetta noitahatun alla, mutta lähti kuitenkin hyvin pois pesussa. Ei tarvinnut ostaa erillistä hiusliitua tms ja tuli jotain käyttöä vanhallekin kosmetiikalle.
Koska porukassa oli vielä kolme kaksivuotiasta ja nuo viisivuotiaatkaan ei sieltä rankemmasta päästä, ei karmeita hirveyksiä laitettu. Kurpitsalyhdystäkin kaiversin kiltin näköisen ja oma noitalookkini ei tehnyt vaikutusta sekään, sillä lapsi totesi, että en näytä yhtään pelottavalta, vaan NÄTILTÄ. Ohhoh.
Tein tosiaan kurpisalyhdyn sekä muumiolyhtyjä kieputtamalla sideharsoa lasipurkkien ympärille ja liimaamalla kylkeen silmät.
Tigerista löytyi kivaa viirinauhaa ja kanssajärjestäjä oli hankkinut kurpitsavalosarjan, paperilyhtyjä ja ilmapalloja.
Oma panokseni ruokiin oli kurpitsasatsumat (kuorittu satsuma, jossa keskellä herneenversoja ja puolikas suolatikku) sekä muumionakkeja (nakkeja, joiden ympärillä voitaikinasoiroa), eli aika kesyillä teemoilla ilman irtosormia ja hämähäkkejä.
Pojalla oli toppavaatteiden päällä miehen Iron Maiden paita ja päässä noitahattu, taapero oli ehkä maailman söpöin ihmissusi aikuiskokoisen huskylakkinsa kanssa.
Ja tosiaan väkeä oli paljon, mutta kuvat, joissa näkyy muita, jätetään vain ihan omiksi muistoiksi. Tästä notkuvasta nyyttäripöydästä voinee kuitenkin päätellä, että kemut olivat varsin onnistuneet, vaikka vettä koko ajan satoikin.
Loppuun vielä vinkki hiusten värjäämisestä. Tykkäsin nuorempana käyttää hyvin värikkäitä luomivärejä, mutta nyttemmin ovat jääneet vähälle käytölle. Niinpä vetelin luomivärillä suoraan paletista hiuksiin hinkaten otsatukan turkoosiksi ja laitoin hiuskiinnettä päälle. Kesti tihkusadetta noitahatun alla, mutta lähti kuitenkin hyvin pois pesussa. Ei tarvinnut ostaa erillistä hiusliitua tms ja tuli jotain käyttöä vanhallekin kosmetiikalle.
Ja nyt kun Halloween on juhlittu, voikin siirtyä täysillä jouluhöperyyteen! Jes!
Hauskannäköstä! Meillä oli pienenä aina ns. "kummitusjuhlat", äiti ne järkkäs ja just naapurin lapsia oli mukana. Kohokohta oli sitten ns. aarrekartta, jonka äiti oli piirtänyt ja piilottanut aarteita ympäri pihapiiriä. Ja sen sai tietysti vasta kun oli pimeetä eli taskulamppujen kanssa käytiin sitä läpi. Ihan hauska idea sekin.
VastaaPoistaHuikeeta! Me pidettiin ala-asteikäisenä synttäreillä "noitaluola", joka oli saanut vahvasti inspiraationsa Vaasalandian kummitalosta, mitään internettejä kun ei ollut. Se oli 90-luvun alun varhainen fear factor, koska noitaluolassa piti aina myös maistella jotain hirveän pahaa ja ällöä. Askarreltiin pahvista aivan valtava luuranko. Vastaavia oli sit muutaman kaverinkin synttäreillä. Noitaluola tehtiin yleensä johonkin piharakennukseen: aittaan tms.
PoistaAijai! Näyttääpä hauskalta! Meillä oli aina ala-asteella itse järjestämiämme halloween-bileitä. Erityisen vahvan muistijäljen on jättänyt leikkimökin terassille hirtetty metrinen pehmonalle koristeena :D Oli myös jotain punaista mehuboolia irtokäsijääpaloineen ja kaikenlaiset hämähäkinseitit. Aiettä.
VastaaPoistaHaha, voin niin kuvitella tuon hirtetyn nallen! :D :D :D :D Nyt kun tuli puheeksi irtokäsijääpala, niin meillä kyllä oli opiskeluaikoina jossain bileissä sellainen kertakäyttökumihanskalla jäädytetty käsijääpala boolissa. Olikohan ne sitten olevinaan Halloweenbileet kuitenkin vaiko muuten vaan se käsi. En enää muista, kääk!
PoistaKivat bileet teillä on ollut. Hauska idea.
VastaaPoistaOli kyllä kivaa :)
PoistaNäyttää ja kuulostaa hauskalle! Just parasta yhteisöllisyyttä, toivottavasti tulee perinne 😊 Meilläkin pidettiin pienet juhlat, kyllä tää syksy jotain iloa kaipaa!
VastaaPoistaToivon mukaan tosiaan tulee perinne ja aivan ehdottomasti syksy kaipaa iloa ja juhlaa :)
Poista