Merimuseo Lennusadam Tallinnassa

Moikka moi! Onko ollut ikävä retkipostauksia? Mulla itselläni nimittäin ainakin on ollut! (En päässyt edes kirjoittaan Länsimetron avajaisista, koska en ollut siellä. Lapset ja mies tosin olivat kyllä.) Nyt kuitenkin olisi taas juttua tarjolla. Kävin nimittäin lasten ja siskoni kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa ja kohteeksi valikoitui Lennusadam.

Mentiin paikalle kävellen, mutta jälkiviisaana olisi voinut edes toiseen suuntaan ottaa bussin (tai taksin, mutta kun lasten turvaistuimet...), mutta hyvin meni näinkin. Innostuin valtavasti lopulta nähdessäni rakennuksen (en ollut etukäteen ottanut museosta selvää), sillä siitä tuli jostain syystä mieleen Muumien Niiskun joku lentohärvelitalli.

Sisällä saikin sitten kerätä leukojansa lattialta, aivan mielettömän HIENO museo. Katossa hiljalleen pyörivät propellit ja violetti värimaailma oli taianomainen. Ollaan monenlaisessa museossa käyty ja useissa eri merimuseoissakin. Tämä on kyllä todella upea paikka! Sen lisäksi, että museo hiveli silmää, oli siellä ihan eri luokkaa kaikki itse osallistuminen, kuin mitä esimerkiksi Suomessa. Ja sehän se aina parasta on niin omasta kuin lastenkin mielestä, jos saa kokeilla asioita ja tehdä itse pelkkien vitriinihyllyjen tuijottamisen sijaan (vaikka ihanaa kyllä on se vitriinienkin tuijottaminen, todellakin!)

Ohjattiin pienoislaivoja, käytiin myrskyhuoneessa (ja juostiin sieltä kuset housussa pois kesken puhurin), lennettiin lentosimulaattorilla, käytiin erilaisissa pelastuslautoissa sisällä, soviteltiin pelastusliivejä, kiivettiin pelastushelikopteriin ja jänistettiin pelastussukkaan pudottautumista. Vaihtuvana näyttelynä on tosiaan mayday mayday mayday vielä parin kuukauden ajan.

Museon keskellä oleva valtava sukellusvene oli todella vaikuttava. Käytiin tosiaan kesällä Suomenlinnassa olevassa sukellusveneessä ja onneksi tehtiin sukellusvenevierailut nimenomaan tässä järjestyksessä, sillä eipä se Suokin sukellusvene yhtään miltään tuntuisi, jos olisi ensin päässyt käymään täällä.

Aivan huikea museo 5-vuotiaan mielestä, taaperoraasu taaseen nukkui rattaissa koko museovierailun ajan, eipä sillä, että siellä ihan hirveästi olisi mitään 2-vuotiasta kiinnostavaa ollutkaan. Mutta rattaiden kanssa pääsi kyllä hyvin kulkeen museossa, pisteet siitäkin. Ulkoalueita ja höyryjäänmurtajaa ei käyty tsekkaamassa.

Voisin ehdottomasti mennä toistekin jonkun eri näyttelyn aikaan.

Otettiin muuten ekaa kertaa ikinä tämmöiselle matkalle hytti ja vieläpä molempiin suuntiin ja oli kyllä joka euron arvoista. Verrattuna levottomaan hengailuun jossain nurkassa tai käytävällä, saatiin nyt joko levätä tai mahdollisesti rakentaa oma hoplop hyttikerrossängyistä ja tikapuista ja katsella merelle pyöreästä ikkunasta. Tavaroista, päällysvaatteista ja rattaista ei ollut huolehdittavaa, vaan täsmäiskut leikkipaikalle, karkkikauppaan ja ulkokannelle hoitui kätevästi hytistä käsin. Ja oma vessa on aina plussaa, etenkin lasten kanssa.

Molempiin suuntiin suhautettiin Tallink Starilla.