Lauhanvuoren uusia reittejä

Lapsuuteni lähikansallispuistoon, Lauhanvuorelle, on tullut uusia reittejä! Erityisen innoissani olin asiasta sen vuoksi, että ne ovat ympyräreittejä. Mielestäni vanhoista reiteistä kaikken paras, noin 5 km pituinen Kivijadalta Spitaalijärvelle, oli siinä mielessä ikävä, että jos ei halunnut kulkea samaa reittiä takaisin, tai vaihtoehtoisesti tylsää autotietä, oli käytännössä yhden jäätävä aina autonsiirtohommiin. Etenkin, jos mukana on lapsia, joille edestakainen matka olisi liikaa, ja kyllähän se monelle aikuisellekin on.

Uudet reitit oli merkitty vasta punaisin nauhoin ja polut muodostuvat sitten ajan kanssa, kun niitä on tarpeeksi paljon tallottu. Valitsimme Kivijadalta lähtevän kaikista lyhyimmän uuden reitin (Aumakivelle ja takaisin) ja se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä taapero kieltäytyi kävelemästä pehmeällä sammaleella ja vesisadekin yllätti pari tuntia aiemmin, kuin oltiin sääennusteiden perusteella oletettu. Se pidempi pätkä otetaan haltuun sitten joku toinen kerta! Mikäli osattiin karttaa tulkita oikein, nämä Kivijadalta lähtevät reitit yhdistyvät vanhoihin, eli tavallaan ympyrän toinen puoli on jotain aiemmin olemassaolevaa reittiä. Tosi hyvin nämä uudet oli merkitty, ne kartat vaan oli tälle vanhalle partiolaiselle jotenkin hankalasti hahmotettavissa, mutta itse polulla ei ollut enää epäselvyyksiä, nauhoja oli todella tiheästi ja kaikilla risteysalueilla oli hyvät väliakaiset viitat.

Etukäteen jo arvelin, että uudella reitillä tuskin mitään kovin spektaakkelimaista on, koska vanhoilla  niitä upeita näkymiä on jo niin paljon. Paha kuitenkaan mennä tuomitseen kaikkia uusia reittejä tämän kaikista lyhyimmän kierroksen perusteella, mutta tämä oli lähinnä alueelle tyypillistä tavallista metsää, jossa jonkun verran komeita ja vähän hassujakin kelopuita.

Meidän reitillä ei lasten rakastamia pitkospuita ollut, mutta käytiin erikseen Kivijadan pitkospuilla pikkuisen jaloittelemassa. Itseäni jäi myös vähän kaiveleen, että ei päästy suolle. Ei niinkään pitkospuiden puutteen vuoksi, vaan suopursujen ja tupasvillan.

Kiva retki kuitenkin, vaikka lyhyeksi (ja eväättömäksi) jäikin. Toivon mukaan päästään pian testaan se pidempikin uusi kierros ja nähdään uudet keittokatokset sun muut!