Elämyksiä Lohjalla

Yhteistyössä: Visit South Coast Finland

Sain kutsun tulla bloggaajamatkalle katseleen Lohjan nähtävyyksiä. Pelkän sähköpostiviestin otsikon perusteella suurreellisesti kuvittelin, että olen varmaan jo nähnyt ison osan niistä kohteista. Mutta mitä vielä! Vain yksi kohde oli ennestään tuttu. Todellakin lähdin matkaan mukaan.

Mukava yllätys oli myös, että ensimmäinen kohteista oli Kettukallion Elämystila, jonka emäntä on vanha kirjeystäväni! Ihan jostain ala-asteen puolivälistä asti vahvasti aikuisiälle pidettiin etanapostilla yhteyttä, mutta pakko myöntää, että minä se olin, jonka some vei lopulta mukanaan. Mutta onneksi somessa on hänkin ja nyt päästiin ihan livenä taas tapaamaan. Edellisestä kerrasta olikin jo varmaan 20 vuotta aikaa, auts.

Ja voi miten upea elämystila hänellä ja miehellään onkaan! Ihanan metsälammen (jossa myös pieni saari) ympärillä on rakennusta jos jonkinlaista. Savusauna, laavu, grillikota, nuotiopaikkoja, majoitusmökkejä, juhlakatos, tanssikatos, josta saa myös neuvotteluhuonetyyppisen tilan. Lammen rannalla korkealla kallion päällä oli penkki, mutta ei riittänyt aika sinne kiipeämiseen, harmi!

Elämyskylä sopii tottakai juhlien, kuten häiden ja syntymäpäivien viettopaikaksi, mutta myös työhyvyvinvointipäiviin ja kokoustamiseen. Lapsille on mahdollisuuksia mm kaverisynttäreille ja leirikouluihin.

Kaikkialla oli runsain määrin vanhoja tavaroita kauniisti esillä. Rakastan tuollaisia esineitä, mutta ei niitä määräänsä enempää kerrostaloasuntoon voi haalia. Onneksi on tällaisia paikkoja, jonne ne sopivat ja jonne niitä mahtuu ja jossa niitä voivat muut ihailla. Nyt ihan harmittelen, että miksi en kuvannut niitä enemmän (ja rakennuksia ulkoapäin), oli vain oikeasti niin paljon kaikkea pientä yksityiskohtaa, että ihan siinä hämmentyy, että mihin suuntaan sillä kameralla tähtäisi. Tosi tunnelmallinen ja kiva paikka! Lisää kuvia kannattakin käydä tsekkaamassa heidän kotisivuiltaan.

Tilat olivat suuria ja niitä oli useita (ja lisää rakenteilla!). Yritin heti nähdä mielikuvissani jotkut hauskat pirskeet siellä, harmi, että pyöreitä ei vähään aikaan täytetä ja häätkin on jo pidetty. Bongasin paikalta kuitenkin kahdet puiset vyyhdinpuut ja puisen langan kerijän joten hei, neuleretriitti, joo!!!! Olisi aivan täydellinen paikka.

Täällä laavussa oli lasten leikkipaikka.

Meille tarjottiin aamupala kodassa, jossa ihastuin, tai siis hurahdin aivan totaalisesti näihin valurautaisiin puuvartisiin voileipäpariloihin. Miten on mahdollista, etten ole koskaan ennen törmännyt tällaisiin missään? Jos jo voileipägrilli on parasta ikinä, niin kyllä nuotiolla tehdyt toastit tällaisella raudalla voittaa vielä sähkövekottimen mennen tullen!

Ai että oli hyvää. Ja kota oli todella tunnelmallinen, omat valokuvaustaitoni eivät vain riittäneet sen ikuistamiseen, eikä myöskään näemmä valmiin leivän kuvaamiseen, kun kuvia tässä kävin läpi, mutta voin kertoa, että se oli kaunis, juuri sopivasti tummunut ja juusto sulanut, ah.

Matkaa jatkettiin Kettukallion elämystilalta Tytyrin elämyskaivokseen, mutta teen erillisen postauksen siitä yhdessä toisen museokohteen kanssa, jotta pysyisi joku tolkku ja järjestys tässäkin blogissa. Elämysmeininki jatkui kuitenkin myös lounaalla, joka syötiin Lohjansaaressa Martinpihalla.

Martinpiha on vähän hankalasti määriteltävä, koska siellä oli kaikkea. Oli majoitusmökkejä ja ravintola (ja ilmeisesti lampaitakin, en vaan itse bongannut). Sekä useita pieniä puoteja, joissa myytiin mm Espanjasta tuotua keramiikkaa. Espanjateema oli läsnä myös ravintolan musiikissa ja ruokalistassa.

Kesäkukkia oli valtavasti, oli todella hankala yrittää valittaa kylmästä säästä tai ankeasta keväästä, kukat kukkii, omenapuut kukkii ja aurinkokin paistoi.

Järvimaisema oli upea, täälläkin olisi varmasti aivan ihana yöpyä!

Lohjansaarella jos kesäaikaan käy, kannattaa ehdottomasti tsekata paikka!

Lohjansaarella on myös jo kahdesti aiemmin bloggaamani Paavolan tammi. Nyt tammi oli saanut vähän aitaa ympärilleen, mikä on tosi hyvä asia. Vaikka siellä on ennenkin kehoitettu olemaan tallomatta juuria ja pitelemästä puuta, kyllä niitä puunhalauskuvia silti on niin paljon nähty, että on selvää ettei puuta olla asiallisesti kunnioitettu. Ja ollaanhan mekin puun lähellä hengailtu, mutta kivien päällä istuen kuvat otettu, ei juurien. Pakko nyt päteä, joo...

Puuvanhus on saanut melkoisen turistinähtävyysmaineen muutaman vuoden aikana ja toki se herättää keskustelua. Itse olen kyllä sitä mieltä, että sen sijaan, että mietittäisiin, onko tällaiset herkät luontokohteet pidettävä sisäpiirin tietona, vai tehdä niistä turistirysä, niin voisi miettiä, että miten ihmiset saisi käyttäytyyn asiallisesti tällaisissa kohteissa (kuten esim Vallisaari Helsingissä), ettei tuhoa syntyisi. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ehdottomasti itse olen sillä kannalla, että kaikkien tietoon vain, jos ei erikseen ole kyse jostain niin äärimmäisen salaisesta paikasta, että sitä ei missään nimessä saa kenellekään kertoa. Mikä tahansa, mikä innostaa ihmiset liikkeelle, luontoon ja retkelle, on hyvä. Jos ihmisten perseilyn lopettaminen vaatii aitoja ja kylttejä, sitten pitää olla aitoja ja kylttejä. Minun luontokokemus ei siitä ainakaan kärsinyt.

Paavolan tammelle vie tosiaan luontopolku, jonka varrella on pähkinäpensasmetsää, sekin on kyllä nähtävyys jo itsessään!