Sotamuseo, joka yllätti kerta toisensa jälkeen

Yhteistyössä: Visit South Coast Finland

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että olin bloggaajamatkalla Lohjalla kiertelemässä nähtävyyksiä ja lupasin toisen postauksen museoista. Nyt on tilanne kuitenkin se, että en voi mitenkään yhdistää kahta täysin erilaista museota samaan kirjoitukseen, sillä tämä aihe vaatii kyllä ehdottomasti ihan omansa.

Päästiin nimittäin vieraileen yksityiseen museoon: Kaarteen sotamuseoon. En ollut ehtinyt ottaan etukäteen selvää kohteesta, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Bussissa oppaamme kertoi sen verran, että kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni kotikokoelma. Tämä museo kuitenkin pääsi yllättään useamman kerran. Pakko myöntää, että ennakkoluulo yksityisestä sotamuseosta oli jotain aivan muuta. Kuvittelin, että siellä on joku kiitospaita päällä esittelemässä asekokoelmaa, mutta tunnelma ei todellakaan ollut mitään sellaista, mitä luulin ja mitä en tässä nyt tohdi edes kirjoittaa, aihe kun on arka monella tapaa. Aihe on kuitenkin myös todella tärkeä ja sitä tämä museo edusti: tärkeän asian ja tiedon jakamista asiallisesti ja kunnioituksella. Museo siis keskittyi talvi- ja jatkosotaan.

Museo on Teija ja Kalervo Kaarten kotona ja sinne pääsee ennakkovarauksella ryhminä (paitsi avoimet tilaisuudet, joihin palaan postauksen lopussa). Ensimmäinen aula ei vielä antanut viitteitä siitä, mitä tulevan pitää ja kun ovi avattiin itse näyttelytilaan, sain todellakin kerätä kaikki leukani lattiasta.

Astuimme sisään Lottakanttiiniin, joka oli siis iso huone sisustettu täysin jokaista pienintäkin yksityiskohtaa myöden niin, että pystyin todellakin kuvitteleen itseni 40-luvulle. Radiosta laitettiin soimaan sota-ajan musiikkia ja juotiin kahvit siellä kaiken esineistön ympärillä pöydän äärellä ja kuunneltiin, miten innostus sota-ajan esineistön keräämiseen on alkanut. Pariskunnan kummallakin osapuolella oli juuret Karjalassa ja isät sotineet. Kuultiin useampikin tarina evakkomatkoista. Onhan niitä kuullut ennenkin, mutta jotenkin tuossa ympäristössä ne saivat lisää kosketuspintaa.

Tänne oli rakennettu myös vessa teeman mukaan ja se kuulemma on ihan vesivessa, kun kannen avaa. Jäi testaamatta, nyt vähän harmittaa! :D

Joka tapauksessa, luulin että museo oli siinä se yksi huone. Olihan siinäkin jo noin puolet enemmän tavaraa, mitä museossa oletin olevan ja olisin siitä jo ollut todella vakuuttunut. Fanitan aina kovasti tällaista, että on oikeasti joku näin suuri intohimo ja siihen on panostettu aivan täysillä. Mitä vielä, ovesta pääsikin seuraavaan tilaan, jossa koko komeus vasta alkoi tulla ilmi.

Siellä oli rakennettu ja jokaista pienintäkin yksityiskohtaa myöten sisustettu juoksuhauta, korsu ja kenttäsairaala ja lisäksi esillä esineistöä, toki niitä aseitakin, mutta myös esimerkiksi puhdetöitä.

Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta paikalle, se oli niin hieno, että en äkkiseltään keksi mitään toista museota, missä olisi näin viimeisen päälle kaikki. Ja tämä on yksityishenkilön kokoelma, ei mikään kaupunginmuseo! Olin taas kerran aivan vakuuttunut, että jestas sentään, mikä kokoelma! Mutta kun ei se ollut vielä siinäkään kaikki. Jatkettiin matkaa pommisuojaan, joka oli, tarviiko enää edes mainita, aivan viimeisen päälle. Olen ollut lapsena vastaavanlaisessa pommisuojasimulaattorissa Heurekassa ja muistan sen olleen tosi pelottava. Pelottava ei nyt enää aikuisiällä ollut, mutta todentuntuinen (sen mitä voisi kuvitella, luojan kiitos ei ole tositilanteesta kokemusta) ja ahdistava kyllä. Eli oli todella panostettu tähänkin. Oli hälytysäänet, särisevät valot, pommitukset ja kaikki.

Ja kun ei se museo ollut vielä siinäkään. Viimeisestä näyttelytilasta parhaiten mieleen syöpyivät sotalapset ja koska itselläni on pieniä lapsia, tämä kosketti ja liikutti aivan erityisen paljon. Mietin näitä asioita koko illan. Vierailu oli siis todella vaikuttava ja nostatti tunteita. Vaikka itse en ole erityisen kiinnostunut sodasta, muuta kuin tietenkin yleissivistyksen verran, on tämä aihe viime aikoina tottakai käynyt monesti mielessä ja tämä vierailu oli avartava. Aihe on kunnioitusta herättävä ja niin myös tämä kokoelman suuruus ja näyttelyn esillepano.

Museossa käy paljon koululais/opiskelijaryhmiäkin ja on varmasti aivan ykköspaikka tämän aiheen historian oppimisen syventämiseen. Jos et kuitenkaan satu kuuluun mihinkään ryhmään, jonka mukana tänne päästä, ei hätää.

Yleisöpäivät ilman ennakkoilmottautumista ovat nyt tämän viikon lauantaina eli 10.6. sekä 5.8.2017. Kannatusmaksu 10 euroa.