Viime vuoden elokuussa esittelin jämälangoista neulomani kansainvälisen neulepodcasthitin, eli the coziest memory blanketin (ohje: the coziest memory). Tein siitä vaunupeittokokoisen ja se on kulkenut rattaiden mukana vuoden päivät. Sillä on peitelty taaperoa päiväunille, mutta myös käytetty istuinalustana jäisillä puistonpenkeillä ja keväisillä hetken mielijohteesta pidetyillä eväsretkillä. Peiton alkuperäinen idea kerätä muistoja jämälankojen muodossa on poikinut ison määrän muistoja ihan peittonakin. Ja tänä syksynä puistelin siitä enimmät havunneulaset, hanhenpaskat ja kuivuneet rusinat ja aloin neuloa siihen täydennystä. Olihan se toki ehtinyt jo hieman nuhjaantua, mutta kuitenkin yllättävän vähän. Siitä tulee joskus isona aikuisten kokoinen torkkupeitto sohvalle. Ja mikäs sen mukavampi muisto ihanien jämälankaneliöiden seassa, kuin aikoinaan taaperon rataspeittona toiminut alakulma!
Alla oleva kuva viime syksyltä.
Malli on kyllä siitä ihana, että peittoa voi jatkaa loputtomiin ilman mitään palojen yhteenompelemista. Siitä vaan poimit reunasta uudet silmukat ja taas mennään.
Yllättävän paljon oli kertynyt uusia jämiä tästä paksuusluokasta vuoden aikana. Ja sainpa minä aivan ihania minivyyhtejä myös Memman puikkoilujen Emmalta neulepodcastmiitissä. Muistoja muistoja, oi että tästä peitosta tulee niiiiiin ihana!
Jokunen vuosi tässä voi kuitenkin vierähtää ennen kuin peitto on valmis. Yhden palan neulomiseen 2,5 mm puikoilla 23 silmukkaa per aloitusreuna, menee rapiat 40 minuuttia. Olisi ehkä ollut parempi olla kellottamatta. Nyt en voi olla ajattelematta, miten paljon tämän eteen on tikutettu ja miten paljon se vaatii aikaa tullakseen joskus valmiiksi. Eipä näitä neulomishommia kyllä kannata muutenkaan kellottaa tai ylipäätään järjellä ajatella.
Alla oleva kuva viime syksyltä.
Malli on kyllä siitä ihana, että peittoa voi jatkaa loputtomiin ilman mitään palojen yhteenompelemista. Siitä vaan poimit reunasta uudet silmukat ja taas mennään.
Yllättävän paljon oli kertynyt uusia jämiä tästä paksuusluokasta vuoden aikana. Ja sainpa minä aivan ihania minivyyhtejä myös Memman puikkoilujen Emmalta neulepodcastmiitissä. Muistoja muistoja, oi että tästä peitosta tulee niiiiiin ihana!
Jokunen vuosi tässä voi kuitenkin vierähtää ennen kuin peitto on valmis. Yhden palan neulomiseen 2,5 mm puikoilla 23 silmukkaa per aloitusreuna, menee rapiat 40 minuuttia. Olisi ehkä ollut parempi olla kellottamatta. Nyt en voi olla ajattelematta, miten paljon tämän eteen on tikutettu ja miten paljon se vaatii aikaa tullakseen joskus valmiiksi. Eipä näitä neulomishommia kyllä kannata muutenkaan kellottaa tai ylipäätään järjellä ajatella.
Kyllä se aikaa ottaa näköjään, mutta varmasti on vaivan arvoinen! Ja ihana projekti vuosiksi, jos niin haluat ♥ Jos siulla konkarineulojalla kestää 40 min ruudussa, niin kuinkahan kauan minä sitä turaisin :D
VastaaPoistaToisaalta kellotin asiaa nyt, kun kärsin jäätävästä neulejumista ja neuleplääh:stä. Voi olla, että innokkaammalla hetkellä pääsis 35 minuuttiin ;) Mutta joo, vuosien projekti. Pikku hiljaa, ei kiirettä. Sitä mukaa kun jämiä kertyy ja ei haittaa, vaikka pitäisi pari vuotta taukoakin :D
PoistaIhana idea! Muuten oon sitä mieltä, että vaikka nyt menis se 35 tai 40 minuuttia, niin itse ainakin teen yleensä samalla jotain muuta. Siis katson telkkaria tai luen nettiä tai juttelen jonkun kanssa. Neulottu pala syntyy sikäli siis useimmiten ihan itsekseen, ikään kuin bonuksena jollekin muulle tekemiselle.
VastaaPoistaNimim. ainakin 3 tai ehkä 4 isoa torkkupeittoa dominoilla neulottuna ja uutta kutkuttelisi taas aloittaa ;)
Tuossa peitossa on kyllä parasta ne muistot <3.
Juu, tuo on aivan totta, että samalla tulee katsottua telkkaria tai vahdittua lapsia tms.
PoistaHyvä idea!
VastaaPoistaKova työ neuloa tuollainen vauvanpeittokin, mutta ilmeisen hyvin oot saanut sen silti aikaan!
Jos ajattelee, että vauvan peittoon menisi 72 h....se jaettuna työpäiville (8 h) niin työpäiviäkin tulisi peiton takia jo 9. Ja työpäivät muutettuna arkipäiviksi, neuloisi peittoa yli 2 viikkoa. Lisäänä vielä päättelyt.
Että jos yhtään lähdet laskemaan omalle työllesi hintaa, niin todella arvokas tuo peitto on.
Ei näissä todellakaan lähdetä laskeen omalle työlle hintaa, harrastus tämä on ja se saakin maksaa ja viedä aikaa :) Meneehän sitä jokaiseen sukkapariinkin aika tolkuttoman monta tuntia, paidoista puhumattakaan :)
PoistaJos haluaa peiton nopeammin, niin kannattaa valita alunperinkin paksumpi lanka ja paksummat puikot, tulee samalla työmäärällä paljon suurempi peitto :)
Ja minä kun luulin aikanaan dominoita katsellessa ja ihastellessa, että tuollainen syntyisi siinä vaan sivussa ruutu kerrallaan... Hieno on!
VastaaPoistaJoo siis toki, jos ottaa paksumman langan ja paksummat puikot, niin samalla vaivalla saa huomattavasti suuremman neliön. Nämä mun ovat tosi pieniä, kun ohuesta langasta tehty 2,5 mm puikoilla.
PoistaOnpa ihanan näköinen peitto! Onko sitä kuinka vaikea ommella, onnistuuko kohtuullisen vasta-alkajaltakin? Latasin englannin kielisen ohjeen ja sinänsä yksinkertaisen oloinen. Mietin, kannattaako ryhtyä ns. urakoimaan :-).
VastaaPoistaGoogletapa dominoneule, niin saat suomeksi ohjeen perustekniikkaan :) Ei ole minusta lainkaan vaikea eikä edes kovin työläs, jos ei halua tehdä näin ohutta.
Poista