Sivut

maanantai 4. syyskuuta 2017

Luksusliukuvärimerinovillapaita taaperolle

Neuloin tyttärelle merinovillapaidan, jonka kanssa lähti vähän mopo käsistä. Mallina on Andrea Mowryn So faded pint size ja tarkoitukseni oli neuloa se Rva Silmusolmun pastellisävyisestä minivyyhtisetistä.



No, 2-vuotiaan paitaan oli arvioitu langan menekiksi hintun yli 100 g, joten pelkäsin että minit ei yksistään riitä. Ihan järjetön himo ja tarve oli kuitenkin paitaa päästä neuloon ja tuntui, että mikä tahansa yksivärinen tai raidallinen lisukeväri pilaisi kokonaisuuden, joten oli pakko saada HETI NYT VÄLITTÖMÄSTI jotain mätsäävää specklelankaa. Niinpä marssin Snurreen. Ja voi perhana kuulkaas, kun kertakaikkiaan mikään muu merinovillainen lanka ei minien kanssa mätsännyt niin hyvin, kuin Hedgehog fibers, joten ostin sitten sen. Päässäni soi oma ääneni selittämässä, miten en ole  todellakaan mikään lankahifistelijä, mutta...


Mutta niin, pitäähän se paita semmoinen olla, ettei koko ajan ketuta sitä katsella, jos joku lanka ei sovi kokonaisuuteen. Niinpä kerin siiliviyyhdin ja aloin hommiin.




Neuloin yläosan siilistä, sitten feidasin pinkkiin ja pinkistä siniseen minivyyhtiin. Kokonaisuus oli tosi kaunis ja aloin epäileen, että noinkohan se keltainen ja vihreä tähän paitaan enää sopii ja se violettikin on käytännössä justiinsa saman sävyinen, kuin se iesuksen kallis siililanka.



Omista varastoistani kaivelin sitten vielä melko yksivärisen Handun minin, jolla feidasin lopun ja tein helma- ja hiharesorit. Siitä tuli täydellinen!



Lopulta paitaan meni hintun alle 100 grammaa lankaa, joten olisin saanut neulottua tämän pelkästä minivyyhtisetistäkin. Neuloin 4 mm puikoilla, koska käsialani on tiukka ja en halunnut tästä peltipaitaa. 2-vuotiaan koko on minun mielestäni kyllä sekä helmoista että hihoista aavistuksen verran liian lyhyt. Yhtään tässä ei ole kasvunvaraa, mutta ei se mitään, otetaan tehokäyttöön siksi aikaa, kun vielä mahtuu. Ja toki kastelu voi sitten tuoda vielä lisää mittaa. Poikkeuksellisesti kuvasin nimittäin neuleen ennen kastelua ja pingoitusta, koska nyt sattui oleen sopiva hetki kuvata taaperon ollessa molemmat korvat todella tulehtuneina kotosalla. Aika vauhdikasta menoa oli siitä huolimatta.



Todennäköisesti neulon samalla ohjeella vielä myöhemminkin. Helppohan tämä olisi ollut ilman ohjettakin tehdä, mutta onneksi maksoin siitä kuitenkin, opin nimittäin uuden tekniikan tehdä pääntie, joka on niskasta korkeampi kuin kaulalta, ilman lyhennettyjä kerroksia (joiden neulomisesta en niin välitä).

8 kommenttia:

  1. Ihana 2-vuotiaan villapaita! <3 Mutta eikö se menekin niin, että lapselle haluaa aina vain parasta ja lasten tarpeet menevät aina omien tarpeiden edelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on! Just ostin molemmille lapsille goretex-kengät syksyksi, itselläni on lenkkarit, joissa neljä reikää!

      Poista
  2. Aivan ihana paita! Ja välillä on ihan ok ostaa jotain ihanaa lankaa. Moni harrastus maksaa paljon enemmän kuin käsityöt, vaikka vähän välillä hifistelisi langoilla tai puikoilla 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja varsinkin, jos neuloo sen kalliin langan, eikä vain osta vyyhtitolkulla kaappiin marinoitumaan.

      Poista
  3. Ihana!! Mä olen niin himoinnut tuota Silmu&Solmun pastellisettiä. Oih ja voih.

    VastaaPoista
  4. Jestas kuinka söpö!! Onneksi en itse ymmärrä lankahifistelystä mitään, voisi tulla kalliiksi 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ilmainen harrastus ole tämäkään :D

      Poista