Museot Oulussa

Ollaan viimeiset 15 vuotta käyty Oulussa noin 1-2 kertaa vuodessa ja aikataulut ovat olleet aina melko tiukkoja eikä esimerkiksi lasten kanssa olla ehditty käydä Oulun museoissa lainkaan (pois lukien yliopiston eläinmuseo muutama vuosi sitten, jolloin se vielä oli olemassa)! Tänä vuonna kesäreissun suhteen ymmärrettiin varata enemmän aikaa ja kyläilyjen ja sukulointien lomassa ehdittiin tehdä myös kaikenlaista muuta ja käymään esimerkiksi museoissa (ja kävelyillä, pyöräilyllä, leikkipuistoissa jne).

Eniten luksusta oli, että pysyttiin aikuiset ottaan myös omaa aikaa ja käytin omaani siihen, että kävin ihan yksin Oulun taidemuseossa, jossa en ollut käynyt koskaan aiemmin.

Itseäni kiinnosti eniten näyttely, jossa oli teemana hiukset nykytaiteessa ja tykkäsin siitä tosi paljon.

Olisi tänne voinut lastenkin kanssa mennä. Alakerrassa oli keppihevosjuttuja ja hiusnäyttelyssäkin oli lapsille puuhajuttuja, mutta olen aika varma, että yksin sain tästä enemmän irti, sillä tähän halusin ihan oikeasti keskittyä.

Hevosaiheisen näyttelyn kiersin tosi nopsaan, sillä hepat eivät ole mua koskaan kiinnostaneet, eivätkä pollet tehneet vaikutusta nytkään. Tottakai kannattaa usein tsekata myös aiheet, jotka lähtökohtaisesti ei kiinnosta, sillä joskus käy niin, että ennakkoluuloista huolimatta näyttely tekee suuren vaikutuksen.

Tähän väliin muutama kuva sähköavusteisesta laatikkopyörästä, mikä vuokrattiin yksi aamupäivä hotellilta. Sillä olisi taittanut museomatkatkin kätevästi.

Koko perheen voimin käytiin Pohjois-Pohjanmaan museossa, missä olen käynyt aikana ennen lapsia useasti, mutta edellisestä vierailusta on silti varmasti ainakin 10 vuotta.

Minusta se on tosi hieno ja kiva museo ja etenkin nyt oli lapsille ihan ässä näyttely. Siellä on perusnäyttelynä lapsille Koiramäki, mutta siellä ei saa tekijänoikeussyistä kuvata. Me ei kuitenkaan saatu lapsia sinne houkuteltua, koska viereisessä näyttelytilassa oli lapsille suunnattu Kakaravaara.

Mulla ei ollut odotukset erityisen korkealla, koska ollaan lasten kanssa käyty Helsingissä lastenkaupungissa ja Kansallismuseon vintillä ja oletin, että tämä on aika vastaava, mutta suppeampi. En tiedä, miksi oletin näin, mutta kivaahan se vain on yllättyä positiivisesti. Näyttely oli nimittäin tosi ihana!

Samoja juttujahan siellä toki oli. Kauppaleikkiä, koululeikkiä, nukkekoteja, roolivaatteita yms. Mutta ne oli silti jotenkin parempia. Tori/kauppaleikkiin oli pärekoreja ostoskoreina, joissa vanhat lompakot, joissa vanhoja leikkirahoja. Kassakone toimi ihan oikeasti, eikä ollut (vielä) rikki. Tavaroita oli niin paljon, että leikkijöitä olisi mahtunut vaikka kuinka paljon, mutta olimme näyttelytilassa suurimmilta osin ihan keskenämme.

Kalastuspöntön kalat tarttuivat onkiin hyvin ja kaloja oli paljon.

Lapset saivat askarrella itselleen kruunut, joihin sai laittaa ihania jalokivitarroja. Tytär innostui tästä tosi paljon. Lisäksi kun pienelle prinsessaleikkijälle oli tarjolla hameet, puuhkat, laukut, hanskat, korut ja kaikki peilipöytineen ja valtaistuimineen.

koruja oli valtavasti ja joka lähtöön. Oltaisiin viihdytty täällä ihan oikeasti vaikka koko päivä, mutta kaivattiin välillä raitista ilmaa ja poistuttiin läheiseen leikkipuistoon. Museon muita näyttelytiloja ei ehditty kunnolla kiertää. Hetki vietettiin aikaa Oulun pienoismallin kanssa ja ihan liian nopsaan kiersin esikoisen kanssa muita kerroksia, kunnes palattiin taas leikkimään.

Kakaravaara-näyttelyssä oli tosiaan aivan valtavasti leluja ja leikittävää ja kokeiltavaa. Näyttelyä on pidennetty ja uusimman tiedon mukaan se on 29.9.2019 asti, joten nyt äkkiä käymään, niin ehtii vielä!

Täydennettiin Oulun museot -kierros viimeisenä reissupäivänämme käymällä Turkansaaren ulkomuseossa. Mies on käynyt siellä lapsena, minä en koskaan. Tähänkään en ollut ladannut suuremmin odotuksia, sillä "samanlaisiahan nämä kaikki ulkomuseot ovat". No eivät olleet. Täällä oli eläimiä ja paljon tekemistä lapsille. Itse rakennuksia oli paljon rempassa, työn alla tai vasta uudistettuina (esim ihan pränikkä pärekatto). Pakkohan niitä joskus on restauroida, ymmärtäähän sen, mutta tunnelma ei tietenkään ole ihan sama rakennustyömaalla.

Olen tosi onnellinen siitä, että päätettiin käydä täälläkin.

Vähän ihmettelin, että Oulussa ei ole enempää museoita, mutta näiden vierailujen jälkeen ymmärrän, että laatu korvaa määrän.