Junamajoitus Tuurin asema

Kesälomiimme kuuluu vuosittain käynti Oulun seudulla miehen lähisukua moikkaamassa ja samalla reissulla paluumatkalla minun lapsuuden kodissa eli lasten mummulassa käynti. Kesti vuosia ennen kuin keksittiin helpottaa ajomatkaa ottamalla autopaketti yöjunaan toiseen suuntaan ja vasta viime vuonna älyttiin keksiä vaihtelua siihen paluumatkaankin ja silloin täräytettiin Oulusta Haaparannan kautta Uumajaan ja sieltä laivalla Vaasaan, mikä on sitten jo melkein perillä.

Tälle vuodelle mies oli bongannut junamajoituksen Tuurin asemalta ja ihme ja kumma siellä oli sopivasti vielä yksi neljän hengen huone vapaana suunnittelemallemme ajankohdalle. Mahtavaa! Saatiin siis matkaa vähän katkaistua yöpymällä paikassa, mikä oli melkein kuin meidän junia rakastavalle perheelle tehty!

Myönnän, että minulla oli ennakkoluuloni. Vaikka näin kuvat ja luin tekstit kotisivuilta, pelkäsin silti kyseessä olevan helvetin kuuma ja tunkkainen koppi (traumoja siitä viime kesän Uumajakeikasta, kun hotellissa ei ollut ilmastointia ja ulkona sellainen viimekesäinen tappohelle) täynnä hometäpliä ja hämähäkinseittejä eikä mahdollisen tulipalon sattuessa pääse helposti ulos (kaikkea sitä näin vanhemmiten alkaa pohtiin). Vessat olisivat mallia ulkohuusi ja suihku ehkä jokin pressuviritelmä Keskisen Vesan parkkipaikalla.

Olin niiiiiiiiiiiiiiiiin väärässä. Niin väärässä!

Kun saavuimme paikalle, näimme aseman takapihalla valtavasti pyykkinaruja, joissa oli kuivumassa lakanoita ja pyyhkeitä. Siitä tuli heti älyttömän hyvä fiilis. Huoneiden liinavaatteet siis tuoksuivat juurikin ulkona kuivatetulle eli ihan parhaalta!

Meidät bongattiin heti pihasta ja kun viralliset osiot (eli maksu) oltiin suoritettu, saatiin avaimet huoneeseemme ja opastus junan tiloihin. Henkilökunta oli tosi mukavaa ja otti lapset hienosti huomioon. Onneksemme muuten melkein kaikki muutkin vieraat olivat ainakin sinä yönä lapsiperheitä sillä meitä ahdisti, että pilataan muiden elämys kun ei saada ilosta ja riemusta juoksevaa jälkikasvuamme kuriin. Ulkona oli tilaa temmeltää ja kerrankin lapset jopa uskoivat, että illalla ei sitten enää tömistellä sisällä eikä huudeta, puuh. Tätä ei olla tälle kesälle vielä uskottu kotona, telttaretkellä, liikkuvassa yöjunassa, kylässä eikä hotellissa, mutta junamajoitus Tuurin asemassa oli oma taikansa selvästi.

Junassa on 7 huonetta, joista yksi on omalla ulko-ovella, kylppärillä ja ilmastoinnilla varustettu ja loput käytävän varrella yhteisillä vessoilla ja suihkuilla, lämmityksen ja tuulettimen (ja avattavan ikkunan) varassa. Keittiö eli "ravintolavaunu" oli kaikkien yhteiskäytössä sisältäen jääkaapin, kahvinkeittimen, mikron yms. Juna ei ollut lainkaan tunkkainen pätsi, tosin meille sattui mukavan viileä kesäpäivä. Avattavissa ikkunoissa oli hyönteisverkot, joten perheen ötökkäkammoisetkin saivat nukkua yönsä rauhassa ikkunat raollaan.

Junavaunut on kytketty kunnan vesi- ja viemäriverkostoon eli tämän paikallaan pysyvän junan hanoista tuli normaalia eli juomakelpoista vettä ja vessat oli rempattu alkuperäistä suuremmiksi ja olivat täysin normaaleja vesivessoja ei siis niitä pelottavaa ääntä pitäviä junan vessoja tai vielä pahempaa, tälle junatyypille ominaisia reikä raiteille -pönttöjä. Junassa oli myös ihan tuikitavallinen normaali suihkukoppi.

Sisätilat oli rempattu hienosti, mutta sisustuksessa näkyi silti myös vanhaa junaa.

Juna lepäili lyhyen puskaraiteen päällä, mutta viereisellä raiteella kulki ihan oikeat junat. Huolestuneille tiedoksi, että lapset ymmärsivät eron ja leikkivät vain siinä puskaraidepätkällä.

Meille niin eksoottisia kiskobusseja bongattiin hartaudella.

Meillä oli tosiaan neljän hengen huone, jossa oli kaksi kerrossänkyä. Yläsängyt olivat alasänkyjä vähän kapeampia, mikä oli tosi kiva juttu tilankäytön kannalta ja meillä nimenomaan lapset nukkuivat niissä yläpedeissä. Huone oli yllättävän tilava ottaen huomioon, että nyt tosiaan oltiin yhdessä junavaunuun tehdyistä huoneista.

Pihassa oli pöytiä ja grilli sekä pientä tekemistä lapsille. Ulkona sitä melkeinpä kaikki vierailijat taisivat iltaansa viettääkin.

Viihdyttiin ihan tosi hyvin ja oltiin ihan todella innoissamme koko perhe. Hyvä bonus oli toki myös se, että Veljekset Keskinen oli siinä ihan pienen metsikön takana muutaman sadan metrin päässä eli ihan lähellä, mutta kuitenkin täysin erillään ja poissa silmistä tästä ihanasta ja tunnelmallisesta junaidyllistä.

Nuorena sitä valitsi majapaikat mahdollisimman halvan hinnan perusteella (eli hostellien dormit), lasten saamisen jälkeen helppouden perusteella (eli ketjuhotellit). Saas nähdä, joko alkaa koittaan aika, jolloin mennään ns elämys edellä. No, ehkä ainakin jos kyse on museojunasta.