Neulefestarit 2019

Aivan ihana viikonloppu takana, sillä olen juuri muutama tunti sitten palannut Jyväskylän neulefestareilta ja tapani mukaan haluan tuutata heti fiilikseni eetteriin.

Rakastan neuletapahtumia ja neuleyhteisöä, siis sitä neulekuplaa, mihin itse kuulun. Yhteisöjä kait on joka lähtöön, enkä suinkaan kaikista tiedä mitään. Mutta omat someympyräni ja niiden ihmiset ja tekemiset, on mulle tärkeitä ja rakkaita ja kaikkeen siihen saa sukeltaa oikein kunnolla Jyväskylän neulefestareilla.

Heti meinasin ruveta harmittelemaan, miten en ottanut riittävästi kuvia ihmisistä, langoista, tunnelmasta, mistään. Mutta mitäpä sitä harmittelemaan, mulla oli ihana ja rento sellainen oikein bloggaajan vapaa viikonloppu. Vaikka tottakai vietin sen bloggaajaystävieni kanssa ja neuletubettajien kanssa ja tottakai puhuttiin kaikesta aiheen liittyvästä, mutta jotenkin silti koin, että en nyt täyttänyt jotain itse keksimääni velvollisuutta raportoinnin suhteen. PÖH! Tässä kuitenkin tulossa sanallista raportointia ja se kai se bloggaamisen idea oli ainakin vielä silloin, kun kuvien liittäminen vaati html-koodia ja korkeakoulun kotisivutilaa, mitä kautta kuvat pyörittää. No joo, eksyin aiheesta, palataas takaisin.

Kävin kesäkuussa Ommel-tapahtumassa Espoossa, mikä on vähän kuin ompelijoiden versio neulefestareista. Olin siellä vain pari tuntia, mutta senkin ajan melko onneton. En tuntenut oikein ketään ja ilmapiiri ei ollut lainkaan niin iloinen ja rento, kuin kuvittelin. Tokikaan en ottanut osaa työpajoihin, enkä kuunnellut luentoja (tosin kuuntelin striimauksia niistä myöhemmin illalla kaverini luona kun pidettiin kahden naisen ompelulanit, vaikkakin vain hän ompeli), joten oikeasti en voi tietenkään vertailla, etenkin kun en osaa katsoa neulefestareita ns ulkopuolisen silmin, koska olen sulahtanut tähän hommaan niin täysillä mukaan.

En tosiaan tiedä, onko se vain minun katkera kokemukseni, mutta tuntuu kuin ompelusomepiirit pyörisivät suljettujen ja salattujen facebookryhmien sisällä, mitkä jakaantuvat pienempiin ryhmiin, jotka taas pienempiin ja instassa on omia insidehashtagea ja pienen piirin ompeluhaasteita, mistä ulkopuoliset eivät ymmärrä mitään eikä heidän varmaan halutakaan ymmärtävän. Sen sijaan neulepiireissä on Ravelry, missä ei voi salaisia keskusteluketjuja luoda. Neulesomettajat luovat haasteita, yhteisneulontoja ja tekemistä ja meininkiä, mikä nimenomaan yritetetään saada kaikkien asiasta vähänkään kiinnostuneiden tietoisuuteen (hyvänä esimerkkinä neulefestareiden jatkot, jonne odotettiin muutamaa kymmentä ihmistä, mutta paikalle saapui 150). Hypetetään toinen toisiamme ja toistemme tekemisiä. Festareilla kuvattiin jälleen kerran yhteiskuvia kevään ja alkukesän aikana olleiden yhteistekemisten aikaan saannoksista. Siinä lähes herkistyy sen yhteisöllisyyden äärellä, kun kymmenillä ihmisillä on se sama neule, mitä on yhtäaikaa tehty. (Tähän olisi kiva olla se kuva, mikäli olisin jaksanut nostaa ahterini penkistä ja mennä ottaan niitä kuvia.)

Ja kun saapuu neulefestarien aikaan Toivolan vanhalle pihalle, ei pääse eteneeen kuin metrin kerrallaan, kun kaikkialta tulee tuttuja ja tuntemattomia, joiden kanssa pysähtyy jutteleen. Tuttujen kanssa tietenkin jälleennäkemisen (tai ensinäkemisen, jos tyyppi on aivan tuttu vain internetistä) ilosta kiljahdellen ja tuntemattomien kanssa vähintäänkin ihanan neuleen näkemisestä.

Neulefestareilla on tietysti yksi parhaita asioita se, kun sinne ihmiset mielellään pukeutuvat sään salliessa neuleisiin. Tänä vuonna oli onneksi viileätä, niin minäkin kykenin oleen villapaidassa. Uusimmat neuletrendit näkyvät ihmismassoista yhdellä vilkaisulla.

Tähänkin olisi esimerkkikuvat paikallaan, mutta niitä ei nyt ole.

Siinä missä viime vuonna ja toissa vuonna oli paljon pitsineuleita, esimerkiksi Veera Välimäen Little Bird -paitaa, tänä vuonna oli kuumin trendi crop-pituiset villapaidat, joissa kirjoneuletta joko kaarrokkeessa tai helmassa. Nämä puetaan mekon päälle tai korkeavyötäröisen alaosan kanssa. Jos siis haluut olla neuletrendin aallonharjalla, neulo esim Caitlin Hunterin Soldotna Crop tai Navelli nyt heti!

Leeni Hoimelan suunnittelemaa Rai Rai -paitaa näkyi myös paljon.

Lankarintamalla ei ollut oikein mitään uutta. Siis toki uusia värjäreitä ja ehkä joitain uudehkoja lankapohjia, mutta ei mitään uutta ja ihmeellistä sitten aiempien vuosien.

Kotimaisista värjäreistä uutena tänä vuonna festareilla oli mm Ruskanlehti ja Aara.

Oheistarvikerintamallakaan ei oikein mitään uutta.

Omat ostokseni ovat tässä. Titityystä tosin ostin vielä muutaman ihan peruskerän puuvillalankaa. Tuntui vähän oudolta ostaa Mondimin neulepussi ilman, että olen koskaan neulonut siitä langasta mitään, tai edes ostanut sitä. Mutta kaikki kivat värit oli jo loppu. Haaveissa se kyllä on, joten ehkä joku kerta joskus vielä.

Launtai-iltaa jatkettiin pikkutunneille asti, kiitos kaikille viinin lipittäjä -seuralaisille, ei nyt mennä tarkempiin yksityiskohtiin, mutta oli aivan huippukivaamahtavaa kerrankin jatkaa neulefestarimeininkiä myöhemmällekin iltaan. Saattoi olla vähän levottomat jutut, mutta niinhän ne kuuluu siinä vaiheessa jo ollakin.

Oma asuni (josta olisi toki voinut ottaa paremman kuvan ulkona, mutta kun ei ehtinyt eikä muistanut kaiken hauskan äärellä) koostui parhaat juhlansa jo juhlitusta mekosta leikatulla alaosalla, johon ompelin vyötärönauhan edellisenä iltana sekä jämälankavillapaidasta, jonka helman taitoin hakaneulojen avulla hameeseen sopivammaksi.

Kauniimpia ja tunnelmallisempia kuvia suosittelen meneen katsoon Mehukekkerit-blogista. Veera taitaa nuo kamerahommat kyllä todella hyvin ja muistaa ja jaksaa ja viitsii kaivaa kameran esille tasaisin väliajoin tallentaakseen materiaalit laadukkaaseen blogipostaukseen. Ihailen!