Muumityyny

Eli toisin sanoen haastavin koskaan tekemäni neule, vaikka onkin vain tyyny.

Ohje on alkuvuonna julkaistusta (jälkimmäisestä) Moomin x Novita -lehdestä malli 3: Kuka lohduttaisi Nyytiä -tyyny. En tarkalleen muista, missä vaiheessa kevättä tämän aloitin, mutta pitkiä, pitkiä taukoja on pidetty välissä, koska en vaan kertakaikkiaan aina tähän pystynyt.

Pakko myöntää, että en ole mikään erityinen tämän kyseisen kuvan ja kirjan fani, mutta se jostain syystä kolahti silti niin suuresti, että se vaan oli kertakaikkiaan saatava omalle sohvallensa!

En olisi ikinä uskonut, miten hankala neulottava tämä on, sillä minähän olen suorastaan tasokirjoneuleen kuningatar! Rakastan kirjoneuletta, tykkään tehdä sitä paljon enemmän tasona kuin pyörönä. Intarsiakin sujuu. Silti tämän neulominen oli todella tuskaista.

Tietenkin minun piti ruveta sooloileen, sillä ohjeessa oli valkoisia yksityiskohtia kirjottu jälkikäteen, mutta minähän en päällekirjo, koska en saa siitä siistiä sitten millään ja vaikuttaa muutenkin hankalalta noin suurissa määrin. Niinpä päätin neuloa valkoiset kohdat siinä samalla. Mua ei pelottanut se, että työssä roikkuisi koko ajan jotain noin 8 lankanöttöstä (koska osan kohdista tein intarsiana ja osan lankoja kuljettaen kirjoneuleena), tiesin tottakai että se lankojen selvittely tulee oleen työlästä. Ja niinhän se olikin. Mutta sen lisäksi, että kahden kerroksen välein piti selvitellä kaikki langat, piti myös vetästä kokonaisvaltainen niskahartiataukojumppa, sillä ohjeen seuraaminen oli suoraan sanoen yhtä helvettiä.

Tyynyn kääntöpuoli on yksiväristä vihreätä neuletta, tein sen neulefestariviikonlopun aikana.

Olen kokenut kaikenlaisten neulekaavioiden seuraaja, mutta tämä oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Lehti ei tietenkään pysynyt millään auki koko aukeaman kokoisen kaavion kanssa. Sen sai sentään toimiin erinäisillä pyykkipoikaviritelmillä.

Kaavion lukemista helpottavista kymmenen ruudun välein menevistä apuviivoista puuttui osa.

Lehteä oli vaikea saada pönkättyä mihinkään silmän korkuudelle ja jatkuva niskat jumissa alaspäin tuijottaminen teki hommasta todella kivuliasta. Jos tein yli 10 riviä päivässä, migreeni oli taattu kaikista venyttelyistä, jumpista ja kylmägeeleistä huolimatta.

Koska kaavio oli todella iso ja värikäs, ei suurentavan kopion ottamisesta olisi ollut juurikaan apua, ellei käyttäisi julisteen kokoista paperia, minkä seuraaminen sitten tietenkin olisi jo hankalampaa.

Tyyny kuitenkin lopulta valmistui ja se on UPEA. Niin hieno, että sen neulomisen tuska unohtuu varmasti aika nopeasti.

Langat on hyvin pitkälti ohjeen mukaista Moomin x Novita Muumitaloa. Mustaa ja valkoista oli omissa varastoissani, epäilin valkoisen olevan 7 veljestä ja mustan Kaupunkilangan Kivijalkaa. Vihreä on 7 veljestä, sillä katsoin sen olevan niin saman sävyistä, kuin vastaava Muumitalolanka ja kun sitä meni useampi kerä, ihan budjettisyistä valitsin sen.