Hämeen linna on ollut retkikohdelistallamme korkealla sijalla jo vuosia. Silti sinne lähdettiin vasta viime viikolla. En oikein itsekään ymmärrä, että mikä tässä niin kauan kesti, vaikka lapset sitä tasaisin väliajoin toivovat ja itseänikin se on kuumotellut, vaikka toki olen siellä monesti elämäni aikana jo käynyt. Lapset olivat piipahtaneet aiemmin vain ulkoalueella, sillä edellisen Hämeenlinnareissun yhteydessä kolme ja puoli vuotta sitten, oltiin lähinnä ihmettelemässä rautatiesiltaa ja kevyen liikenteen tasoristeystä ja kun lapsi ilmaisikin toiveensa käydä linnassa, tajuttiin, että on maanantai ja linna suljettu, kuten monet muutkin museot maanantaisin ovat.
Minähän olen tänä vuonna suorittanut Museokortin järjestämää museohaastetta ja yhtenä tehtävistä oli käydä linnassa, niin johan saatiin meikäläiseenkin vipinää ja Hämeenlinnareissu korkealle prioriteetille, kun vietin yhden kesälomaviikon lasten kanssa keskenään.
Sisätiloissa oli kivasti yritetty vähän osallistuttavaakin näyttelymeininkiä eli sai pukeutua ristiretkeläiseksi tai pelata ampumispeliä, missä oli wii-ohjain upotettu vanhanaikaiseen varsijouseen (tai joku, en tiedä tän alan termejä).
Käytiin nopeasti myös linnan vieressä olevassa Militaria-museossa ihan vain museohaasteen sotateemaisen tehtävän vuoksi, mutta jos olisin ollut yksin tai aikuisporukalla liikenteessä, olisin ehdottomasti kahlannut vielä muitakin museoita läpi, mutta nyt mentiin lasten ehdoilla.
Linna näkyy houkuttelevasti aina, kun Hämeenlinna ohitse pyyhältää junalla tai kun ajaa autolla motarilla. Niinpä se pysyy mielessä kaikilla, että äiti äiti, koska me oikein mennään tuonne linnaan.
Minähän olen tänä vuonna suorittanut Museokortin järjestämää museohaastetta ja yhtenä tehtävistä oli käydä linnassa, niin johan saatiin meikäläiseenkin vipinää ja Hämeenlinnareissu korkealle prioriteetille, kun vietin yhden kesälomaviikon lasten kanssa keskenään.
Linnassa järjestettiin erillisiä opastettuja kierroksia lapsille, mutta jätettiin välistä ja kierreltiin ihan omaan tahtiin omien intressiemme mukaan eli kierrettiin joka ikinen käytävä ja portaikko sitä mukaan, kun niitä tuli vastaan. Juostiin sisäpihaa ympäri ja tytär leikki prinsessaa ja esikoinen fiilisteli mine craft -tyyppisiä mestoja. Meitä ketään ei oikeastaan tippaakaan kiinnostanut linnan historia ja siellä vietetty elämä, vaan ihailtiin miljöötä ja annettiin mielikuvituksen laukata.
Sisätiloissa oli kivasti yritetty vähän osallistuttavaakin näyttelymeininkiä eli sai pukeutua ristiretkeläiseksi tai pelata ampumispeliä, missä oli wii-ohjain upotettu vanhanaikaiseen varsijouseen (tai joku, en tiedä tän alan termejä).
Käytiin nopeasti myös linnan vieressä olevassa Militaria-museossa ihan vain museohaasteen sotateemaisen tehtävän vuoksi, mutta jos olisin ollut yksin tai aikuisporukalla liikenteessä, olisin ehdottomasti kahlannut vielä muitakin museoita läpi, mutta nyt mentiin lasten ehdoilla.
Jo jonkin aikaa on tosiaan lähiliikenteen junissa päässyt rattaiden (ja ratasikäisen lapsen) kanssa ilmaiseksi Pääkaupunkiseudun ulkopuolellekin, mutta ei olla aiemmin vielä päästy kokeileen. Nyt siis maksettiin vain jo 7 vuotta täyttäneestä esikoisesta. Tämä tuntuu edelleen niin uskomattomalta, että googletin ja varmistin asian monta kertaa ennen kuin uskalsin nousta lähijunaan ilman lippua. Näin voisi körötellä ihan Tampereelle saakka (tai toiseen suuntaan Lahteen asti). Hidastahan se on ja ruuhka-aikana vähän stressaavaakin, mutta hinta-laatusuhde kyllä kohdillaan kun ei kerta mitään maksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti