Sivut

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Wetterhoffin bloggaajabrunssi

Sain kutsun viettään inspiroivaa kevätpäivää Hämeenlinnaan Wetterhoffille brunssin ja työpajojen merkeissä. Viime vuonna vastaavassa tilaisuudessa juoksin pää kolmantena jalkana työpajasta toiseen ja olin jo etukäteen päättänyt ottaa tällä kertaa vähän rauhallisemmin. No, kohtalo puuttui peliin ja edellisiltana jouduttiin koko perhe kaistaa vaihtavan rekan kuolleeseen kulmaan ja sen myötä pyörittiin ja kynnettiin sen rekan töytäisemänä (kiitos vain rekkakuski tästä) Kehä kolmosen reunakaiteita auto paskaksi ja kolaria sekä ambulanssiajelua (kellekään meistä ei onneksi, ihme ja kumma, silti sattunut mitään, vaikka hitto vieköön, että läheltä piti) pohdittiin ja puitiin lasten kanssa sen verran myöhälle yöhön, että aamukuuden herätys ja onnettomuudesta vielä tärisevä mieli, niin ei jaksanut työpajoilla juurikaan keskittyä. Missään nimessä en kuitenkaan halunnut jättää Wetterin keikkaa väliin, joten sinnehän lähdin (mutta en siis autolla, haha), kuten olin suunnitellutkin lähteväni.




Hämeenlinnassa odotti notkuva brunssipöytä ja liuta käsityö- ja/tai lifestylebloggaajia ja tietenkin aivan ihana Wetterhoffin talo.



Oltiin Mehukekkerit-Veeran kanssa pukeuduttu samaan kuosiin. Mun mekkoon näyttää menneen kolminkertainen määrä kangasta verrattuna Veeran mekkoon. Just siksi on kiva, kun nykyään on niin kivoja kankaita, saa sitten jokainen tehtyä itsellensä sopivan.


Ja Täti punainen muistutti onneksi yhteiskuvien ottamisesta, ne kun aina unohtuu!


Meille oli järjestetty aivan mahtavat työpajat! Käpypitsi vaikutti aika pelottavalta nyhräämiseltä, mutta ehdottomasti pointsit siitä, että olisi ollut mahdollisuus oppia itselleen uusi tekniikka.


Ihana-lehden työpajalla sai leikata farkuista kuvioita, joita ommella saamaamme kangasreppuun.


Ja tehdä lehden uusimman numeron ohjeella origamikorvakorut.


Itse menin sieltä helpoimman kautta ja kalligrafiatyöpajalla kirjoitin ei-niin-kalligrafisesti.


Oisko hyvä blogin nimi? Hupsistarallaa ja lapset. Olisi, mutta en ole vaihtamassa kuitenkaan. (Kuvan otti Veera)


Ja tosiaan, hupsistarallaa. Nyt saatte taas nautiskella siitä, kun meikäläinen epäonnistui. Meille oli järjestetty aivan mahtavan huikea paja Koruverstas Klovan toimesta, jossa sai tehdä itselleen langanohjaimen (tai sormuksen, jos ei neulo). Siis sairaan hyvä idea!


Minä yritin. Minä ihan oikeasti yritin, mutta ei siitä kertakaikkiaan tullut yhtään mitään. Lopulta koko  metallilanka katkesi ja minulta katkesi samalla hermot. Ei tullut langanohjainta minulle, mutta onneksi olen aivan kingi neuloon kirjoneuletta ilmankin. No hard feelings. Tässä alla kuitenkin Veeran taidonnäyte. Hän varmasti esittelee sitä blogissaan myöhemmin itsekin.


Oli kyllä tosi mukava päivä ja mukava oli nähdä taas muita bloggaajia, vanhoja ja uusiakin tuttuja. Kotona laitoin Gobblerinalta saamani korvakorut korviin ja luin Ihana-lehteä ja inspiroiduin siitä tosi paljon! Olen aika harvakseltaan ostanut Ihana-lehteä, mutta tämä uusin numero kyllä kolahti ja lujaa. Katsotaan, saanko jotain aikaiseksi lehden inspiroimana.


Wetterhoffin myymälä oli uudistunut sitten viime näkemän ja eihän sieltä tietenkään ilman lankaostoksia kotiin päässyt, kun niin oli houkuttelevia keriä. Kannattaa poiketa, jos Hämeenlinnassa käy.

30 kommenttia:

  1. Ihanassa on kyllä nykyään tosi paljon hyviä ohjeita! :) Juuri ompelin tuon uusimman lehden ohjeen mukaan sen kassin, jossa on nauha kiristys suu.

    VastaaPoista
  2. Hui kamala miten hurjalta kuulostaa tuo teidän autoepisodi! Onneksi ei sattunut kenellekään teistä mitään. Helppo kyl ymmärtää, miksi kuitenkin lähdit brunssille tuon koettelemuksenkin jälkeen. Kuulostaa tosi kivalta ja harmittaa, etten päässyt tulemaan. Toisaalta olin kyl työviikosta niin poikki, et kotoilu teki kyl oikeen hyvää. Ehkä ensi kerralla sit. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se melkoinen karusellikyyti siellä kehä kolmosella, ai kamala, onneksk ei tullut ketjukolaria! Koko ajan pelkäsin, että joku muukin rysäyttää vielä samaan kasaan ennen kuin vauhti viimein loppui.

      Mä nautin tosi paljon matkoista Hämeenlinnaan ja takaisin ihan yksin. En edes neulonut tai kuunnellut musiikkia, olin vaan hiljaa :D Ja tarpeeseen tuli kyllä mukava päivä bloggaajien kanssakin, onneksk lähdin :)

      Poista
  3. Huh, onneksi teillä oli varjelusta matkassa perjantaina. Autoja saa aina uusia, mutta ei ihmisiä. Ihana, että olette kunnossa.
    Kiitos ihanista kuvista ja päivityksestä Wetterhoffilta, minulla olisi saattanut myös käydä langan ohjaimen kanssa köpelösti, en välttämättä osaa hahmottaa noita ulottuvuuksia.
    Minä olin viikonlopun Stadissa kirkon musiikkijuhlilla, mutta jos ensi vuonna kutsu käy, niin sitten varmasti taas Wetterhoffilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä onni onnettomuudessa, vaikka vähän silti harmittaa, että tämä piti ylipäätään tapahtua. Ihan turhan takia nyt sitten katsella uutta autoa ja uusia turvaistuimia tilalle, vakuutus korvaa jotain joo, mutta tuskin tässä omilleen pääsee. Ruttuun menneeseen autoon jäi rattaat kun takaluukkua ei saanut enää auki ja nyt sitten kuljetaan paskoilla matkarattailla kunnes joskus päästään hakeen ne autoon jääneet tavaramme ILMAN AUTOA, voi että miten tää ärsyttää. Vaikka toki olen kiitollinen siitä, että ei ihmisille käynyt kuinkaan (paitsi henkisesti, esikoisen kanssa ainakin saatu tehdä paljon työtä tän asian käsittelemisessä). Puuh. Olisi saanut rekkakuski vähän katsoa, minne kääntää.

      Mä olen tuollaisten pihtien kanssa vähän liian kovakourainen, yleensä käytän vähän erityyppisiin hommiin, kuin korujen kieputteluun :D Mutta hauskaahan se silti oli, vaikka ei onnistunutkaan. Tosi kiva päivä muutenkin, toivon mukaan järjestettäisiin ensi vuonnakin! :)

      Poista
  4. HUH! Onneksi ei käynyt pahemmin teille!!

    Mä en sitten lähtenyt mukaan, vaikka olisikin ollut vapaa viikonloppu. :) Toisella kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan ei käynyt pahemmin, vaikka parastahan se oisi, jos koko asiaa ei olisi tapahtunut ollenkaan, huh huh.

      Sulla olisi ollutkin aika pitkä matka tulla. Mutta olisi kyllä ihana joskus jossain tapahtumassa tavata! :)

      Poista
  5. Hui kauheeta, vaikka en tunne sinua tai perhettäsi henkilökohtaisesti, niin jotenkin kosketti ja säikäytti tuo kauhukertomuksesi vaarallisesta tilanteesta. Iso onni ollut teillä matkassa, onneksi. Toivottavasti lapset eivät saa kamalia traumoja, eivätkä tietty aikuisetkaan. Parempaa jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo säikäytti ja pysäytti ja on tässä lapsilla käsittelemistä :(

      Poista
  6. Olipas kiva juttu ja oli kiva tavata sinut ihan livenä :)
    Omasta mielestänikin oikein kiva brunssi ja hyvin järjestetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja siis toi kolari ei kuulu tuohon kivan jutun piiriin tietenkään...

      Poista
    2. Oli kiva tavata, harmi kun ei ehditty paremminkin jutella! Aina tommosissa tilaisuuksissa niin paljon väkeä, että kaikkea ei ehdi tai hoksaa. Mun piti nimittäin tulla sulle jutteleen! :D Oli kyllä hienosti järjestetty tosi kiva brunssi :)

      Poista
    3. Jutellaan ensi kerralla, olis tosi kiva jutella ja tutustuakin :)

      Jotenkin sitä oli niin meno päällä että ehtii käydä joka työpisteellä :D

      Poista
    4. Aina pitäisi olla minkä tahansa blogitapahtuman jälkeen jatkot jossain, että oikeasti ehtisi vaihtaan kuulumisia tyyppien kanssa ja tutustumaan kunnolla :)

      Poista
  7. Hui tuota autojuttua! Onneksi ei käynyt pahemmin.

    Oli kyllä kiva tavata, ja kiitti yhteiskuvasta!:)

    VastaaPoista
  8. Kiva lueskella näitä muiden paikallaolijoiden postauksia (omani odottaa vielä luonnoksissa)! Hurja juttu tuo rekkajuttu, onneksi ei käynyt pahemmin. Oli kiva tavata myös livenä - olin aiemmin lueskellut blogiasi :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos varjeluksesta ylöspäin! On ollut suojelusenkeleitä matkassa.

    Kivalta tapahtumalta vaikuttaa. Voisi vilkaista tuota Ihana-lehteä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos vaan yläkerran ukolle, että tällaisen kolarin tiellemme toi. Saadaan uusia auto ja turvaistuimet ja peräkontissa olleet rattaat ja vakuutus korvasi lähinnä karkkirahoja. Kiitollinen olen, että ehjinä selvittiin, mutta kyllä olisi voinut joku suojelusenkeli nyt vähän sääliä kotihoidontuella elävää äiti-ihmistä (joo joo, on työssäkäyvä mies, mutta siitä huolimatta) ja antanut rekkakuskille silmät päähän ja meidän jatkaa matkaa ilman koko häslinkiä. Reilu meininki.

      Poista
    2. Se on iso ja yllättävä rahareikä. Toivottavasti ei tarvitse kovemmin tuuppaista.

      Poista
    3. On joo, kyllä tässä nyt saa tovin ihmetellä, että miten tästä selviää.

      Ei kiitos mitään tuuppaisuja enää, en kyllä oikein edes ymmärtänyt, että mitä tuolla tarkoitit.

      Poista
    4. Siis että jospa olisi tuuppaisut tässä. Anyways, pistä kolehti pystyyn, jospa me lukijat auttaisimme :)

      Poista
    5. No ei sentään kolehtia :D :D :D Eiköhän se tästä ajan kanssa, mäkin palaan elokuussa töihin.

      Poista
    6. Ja siis auto ei ole meille mikään pakollinen juttu, molemmat kulkevat joka tapauksessa töissä junalla tai bussilla, joten autottomuus häiritsee vain harrastuksia ja reissailuja.

      Poista
  10. Mukava lukea sinunkin näkökulmaasi, muutaman muun olen myös bongannut. Jokaisella hiukan erilainen kuvakulma! Teillä oli varmasti kiinnostava päivä! Talo on niin tuttu siellä aikoinaan viettämäni 2 opiskeluvuoden ajalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, varmasti ihana paikka opiskeluun, harmi ettei siellä ole koulua enää.

      Poista
  11. Kiitos Terhi vierailustasi, oli kiva nähdä jälleen! Onneksi on enkeleitä!
    Kaarina/ Ihana

    VastaaPoista