Oli jälleen aika, kun tuli visio tietynlaisista kirjoneulekuvioista. Listaan nyt muutaman jutun, miten minä saan siirrettyä kuvion ruutupaperin kautta neuleeseen, kun tavoitteena oli neuloa vauvojen leluja tasoon.
Ensimmäisenä halusin neuloa projektiini klassikkopurulelun, Sophie la giraffen. Koska en tarvinnut kovin suurta kuvioita, koon määräsi pään yksityiskohdat, eli sarvet ja korvat. Rastitin ruutupaperiin ensin ne ja lähdin sitten hahmotteleen päätä. Pään jälkeen kaula, vartalo, ja lopuksi jalat. Vartaloa piti tehdä sen verran leveäksi, että kaikki neljä koipea mahtuvat alle sulassa sovussa. Ihan viimeiseksi lisäsin pilkkujen paikat. Koska ruutupaperipiirros valmiina neuleena menee vähän kasaan, piirsin nuolella kohdan, johon lisään kerroksia neulontavaiheessa.
Tadaa!
Pupun jälkeen muistin ensinuken! Meillä ei sellaista ole, joten kaivoin sellaisesta kuvan googlesta. Tämän kanssa tein niin, että piirsin nuken paperille ensin ns tavallisesti ja ääriviivoja myötäillen ruutuja pitkin siihen päälle. Tämä vaati monta lisäpiirrosta ja korjailuja.
Jos olen varma, että en koskaan enää käytä samaa kaaviota, neulon suoraan luonnoksesta. Jos taas aion palata asiaan joskus uudelleen, piirrän vielä lopullisemman version tai kuten nyt, hyvää hyvyyttäni muiden käytettäväksi. Pahoittelen huonoja värejä, lopputulos yllätti ja en ehdi nyt tekeen uudelleen.
Tämä kapalovauva taas on yhdistelmä erilaista taktikointia eli pää on piirretty suoraan ruutuihin, alaosaan hahmottelin kaarevan muodon ja piirsin ruuduiksi siihen päälle. Ja lopulta taas piti lisätä tosi paljon kerroksia, jotta ei menisi ihan palloksi valmiissa neuleessa.
Ja sitten se aivan kaikista yksinkertaisin keino. Eli googleta, jos vaikka löytyisi valmiina, eikä tarvitse itse vaivautua. Hymynaamahelistimeen löytyi valmis kaavio.
Mun kirjoneulekäsialalle on nyt kyllä tapahtunut jotain, ennen neuloin kuin valmiiksi prässättyä, nyt nämä ovat tosi epätasaisia ennen viimeistelyä. Just viikonloppuna kehuskelin, miten olen niin kingi tässä hommassa, mutta en näemmä enää olekaan.
Ensimmäisenä halusin neuloa projektiini klassikkopurulelun, Sophie la giraffen. Koska en tarvinnut kovin suurta kuvioita, koon määräsi pään yksityiskohdat, eli sarvet ja korvat. Rastitin ruutupaperiin ensin ne ja lähdin sitten hahmotteleen päätä. Pään jälkeen kaula, vartalo, ja lopuksi jalat. Vartaloa piti tehdä sen verran leveäksi, että kaikki neljä koipea mahtuvat alle sulassa sovussa. Ihan viimeiseksi lisäsin pilkkujen paikat. Koska ruutupaperipiirros valmiina neuleena menee vähän kasaan, piirsin nuolella kohdan, johon lisään kerroksia neulontavaiheessa.
Tadaa!
Seuraavaksi halusin toisen hyvin klassisen vauvanlelun, eli Ainu Ensipupun. Pupussa ei ole minimikokoa määritteleviä yksityiskohtia, joten alue kannattaa rajata. Itse käytin aluerajauksena suoraan A5-vihon yhtä sivua, sen yli ei saa mennä. Tässä kuvassa ei ole sitä ihan ensimmäistä luonnosta, se ehti meneen jo hukkateille, mutta toiseksi viimeinen versio kylläkin. Tässä myös hahmottelin ensin pään ja sitten loput. Tähän tarvittiin montaa eri väriä niin neulejälki meni heti aivan kauheaksi, onneksi viimeistely pelastaa sitten aikanaan jonkun verran.
Pupun jälkeen muistin ensinuken! Meillä ei sellaista ole, joten kaivoin sellaisesta kuvan googlesta. Tämän kanssa tein niin, että piirsin nuken paperille ensin ns tavallisesti ja ääriviivoja myötäillen ruutuja pitkin siihen päälle. Tämä vaati monta lisäpiirrosta ja korjailuja.
Jos olen varma, että en koskaan enää käytä samaa kaaviota, neulon suoraan luonnoksesta. Jos taas aion palata asiaan joskus uudelleen, piirrän vielä lopullisemman version tai kuten nyt, hyvää hyvyyttäni muiden käytettäväksi. Pahoittelen huonoja värejä, lopputulos yllätti ja en ehdi nyt tekeen uudelleen.
Mun kirjoneulekäsialalle on nyt kyllä tapahtunut jotain, ennen neuloin kuin valmiiksi prässättyä, nyt nämä ovat tosi epätasaisia ennen viimeistelyä. Just viikonloppuna kehuskelin, miten olen niin kingi tässä hommassa, mutta en näemmä enää olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti