Vesirinkeleitä kasvavia puita Kotkan Tervaleppälehdossa

Terveisiä Kotkasta! Ollaan käyty siellä tämänkin vuoden puolella jo ties kuinka monta kertaa, mutta mitään uutta tarjottavaa blogiin ei ole tullut sitten joulukuun. Nyt kuitenkin olisi retkikohde, mitä on säästelty varta vasten keväisempiä päiviä varten. Mennään kuitenkin ensin pikaiselle piipahdukselle Tervaleppälehtoon.

Mahdollisimman luonnonvaraisena säilytettävä paikka, josta ei saa kerätä luonnonkasveja mukaansa eikä taittaa oksia. Lähdettiin reitille sillä oletuksella, että polulta ei poistuta. Juuri kun olin tämän asian saanut lapsille mäkätettyä, nähtiin lauma lintubongaajia massiivisine kameraputkineen ja kolmijalkoineen, missäpä muualla kuin polun ulkopuolella. Äkkiä ohitse lapsia hyssytellen, ettei hätistetä lintuja. Hyvin nopeasti kuitenkin huomattiin, että lintuja riittää, samoin oravia.

Kovasti näytti oravilla ruokaakin piisaavan ja alettiin pikku hiljaa bongaan, että hei, täällähän roikkuu vesirinkeleitä puiden oksilla!

Sitten alkoi puissa roikkuun tyhjiä talipallotelineitä ja lintulautoja, todella paljon. Ah miten luonnonmukaista. Yritin napsia valokuvia alueelta siten, että talipallot ja vesirinkelit eivät näy, nyt jälkikäteen harmittaa, että miksi en kuvannut nimenomaan niitä.

Lintujen bongaamisesta harrastuksena en oikeastaan tiedä yhtään mitään. Mutta tällaisena peruspertsa luontoturistina kyllä minua vähän häiritsi se, että suojellussa metsässä roikkuu ihmisten tuomaa kamaa puista. Onko ne tuotu vain siksi, että lintuja ja oravia olisi helpompi kuvata vai mikä tässä on ideana?

Itsekin asun jollain asteella suojellun metsän lähellä, jonne järjestetään linturetkiä ja muuta, siellä en ole kuitenkaan koskaan törmännyt tällaiseen. Lintujen ruokintapaikka talipalloineen ja lintulautoineen kyllä on, metsästä irrallaan sopivan matkan päässä. Lintubongaajia sielläkin toisinaan näkee, mutta mikäli naapureihin on uskominen, myös koiran kokoisia rottia. En tosiaan tiedä lainkaan, että mikä on käytäntö tämmöisissä, mutta pakko myöntää, että hämmennyin tästä tervaleppälehtotapauksesta, vaikka kai se ihan normaalia toimintaa on.

Kieltämättä kivahan se oli itsekin oravia ja lintuja kuvata kun kerrankin pääsi lähelle. Vesirinkelit näyttivät maistuvan näille talviturkistaan luopuville veijareille.

Ja matalan kynnyksen luontokohteena tuo oli kyllä tosi kiva. Pieni paikka, ikimetsän tunnelma ja paljon lintujen laulua ja todella kesyjä oravia kintuissa pyörimässä. Kiva paikka lastenkin kanssa siis bongailla villieläimiä, vähän eri meininki kuin päälle hyökkäävien valkoposkihanhien tai eväät varastavien lokkien kanssa. Rauhallista ja kaunista ja voin vain kuvitella, miten ihana tämä on täydessä kesän vehreydessään (tai ruska-aikaan). Alue sijaitsee Katariinan meripuiston yhteydessä, josta lisää myöhemmin. On Kotka kyllä aivan uskomattoman hieno kaupunki!