Kevätkävelyllä Uutelassa

Uutelan luontopolku Helsingin Vuosaaressa on ollut meillä kohdetoiveena jo pitkään, ja sinne on sovittu kavereidenkin kanssa mennä, mutta retki on jäänyt toistaiseksi suunnittelun asteelle. Tänään minulla oli eilisten työpaikan juhlien vuoksi suoraan sanottuna, mitäpä sitä peittelemään, aivan jäätävä krapula. Oli tarkoituksena vain nukkua ja koomata sillä aikaa, kun mies vie lapset ulos leikkimään, mutta sielläpä sattui oleen niin kevätmeininki, aurinko paistoi, linnut lauloi ja lumi suli solisten, että iski "the first spring day" -kateus. Oli pakko päästä itsekin ulos ja niinpä keksin, että no nyt hei sinne Uutelaan! Jostain syystä lähtö kuitenkin kesti niin turkaisen kauan, etten jaksanut enää alkaa miettiin mitää eväitä. Äkkiäkös siellä hetki kävellään ja tullaan sitten kotiin syömään. En ollut etukäteen lainkaan ottanut selvää, minkä pituisista reiteistä esimerkiksi on kyse, joten en osannut olettaa meidän viettävän siellä kolme tuntia aikaa. Eihän se paljoa todellakaan ole, kaksi ja puoli kilometriä, mutta kun lapset jumittaa (onhan se sallittua retkellä tottakai), niin siinä nyt vaan menee tosi paljon aikaa. Jossain vaiheessa oltiin käännytty risteyksestä väärään suuntaan, vaikka mies kyllä pyysi tarkistaan kartan, josta olin siis ottanut valokuvan. Minä en jaksanut ja väärään mentiin jonkin matkaa. Kun asia tajuttiin, romahdin. Oli krapula, oli menkat, oli väsy, oli kamala nälkä, puoli kilometriä alkoi tuntua kymmeneltä. Jäin lasten kanssa odottaan, että mies kipittää parkkipaikalle ja hakee meidät autolla pois (oli ihan autotie siis se). Siinä teille realismia, jos kuvittelitte, että olen kovinkin reipas! No mutta nyt oli tällainen harvinainen ilmaisen viinan juhlien jälkeinen erikoistilanne, annan itselleni anteeksi. Normaalisti olen kyllä reipas, eikä tällaiset mitättömät vastoinkäymiset lannista hyvää retkitunnelmaa.

Aurinko paistoi niin, että tosissani mietin, että darrani vuoksi tarvitsisin kahdet aurinkolasit päällekkäin moiseen kirkkauteen. No, yksillä mentiin, mutta naama paloi. Miten amatöörimäistä, olisihan se pitänyt ymmärtää, että se aurinkorasva otetaan käyttöön heti, kun aurinko alkaa maaliskuussa paistaan.

Villahousuvilautus

Nyt oli tosiaan vähän tällainen retki mun osalta, mutta onneksi lapsille se meni kyllä aivan täydestä. Paikka oli kiva, ehdottomasti siis jatkoon. Ja ensi kerralla todellakin eväät ja kaverit mukaan!

Ihanaa kun kevät on viimein täällä, rakastan sitä niin paljon.