Ostin pussukan ja sain kaupan päälle hyvää mieltä, iloa ja positiivisuutta

Kävipäs tuuri. Hengailin tänään taaperon kanssa pitkin kyliä sen aikaa, kun esikoinen oli kerhossa, vaikka normaalisti olemme sen ajan lähinnä kotona. Oltiin saatu hengailut hengattua ja aikaa oli vielä kymmenisen minuuttia, joten ajattelin piipahtaa nopeasti kirjastossa. Kirjastoon sisälle asti ei kuitenkaan päästy, sillä jäätiin aulaan, jossa piti myyntipöytää Vantaan kaupungin vammaispalvelujen käsityöverstas Käenkukka. Siinä oli pöytä täynnä toinen toistaan ihanempia juttuja ja iloisia myyjättäriä, joten ei siitä voinut mitenkään vain kävellä ohitse. Mikä määrä iloa ja positiivisuutta ja niin upeita kuoseja, joilla oli tehty pipoja, avaimenperiä ja pussukoita (ja paljon muutakin), että kukkaron nyörit aukesivat saman tien. Kuosit eivät olleet vain sympaattisia, vaan myös todella kertakaikkisen upeita ja toteutettu niin hyvin, että olisivat voineet olla minkä tahansa design-tapahtuman myyntipöydässä.

Katselin ensin trikoopipoja itselleni ja lapselle, mutta sitten vasta kiinnitin katseeni pussukoihin. Pipot jäivät pöytään, mutta pussukka muutti meille, miksipä muuksikaan, kuin projektipussiksi. Ja on muuten hieno!

Olin vähän niin kuin tällaisten asioiden ostolakossa, koska kotihoidontuen vantaalisäkin loppui nyt lapsen täytettyä 1,5 v mutta tätä ei kyllä voinut vastustaa. Toivon mukaan saavat myyntituotolla työpajalle lisää materiaalia tehdä ja muutenkin kaikkea mahdollista kivaa! Tuli kyllä tosi hyvä mieli pitkäksi aikaa siitä pienestä hetkestä, minkä siinä kojun äärellä vietin.