Karvalakkimallin retki Fazerin vierailukeskukseen

Karvalakkimalli siinä mielessä, että ei menty näyttelykierrokselle. Olisin tietenkin halunnut ja olen siitä paljon haaveillut (juu, kyllä!), mutta avoin kierros on arkisin vain viideltä (viikonloppuisin on useita) ja siihen on syytä ostaa liput ennakkoon. Ja minä kun keksin ihan vain keskellä päivää, kun alkoi kotona seinät kaatuun päälle, että nyt kuulkaas lapset otetaan seuraava bussi Fazerilaan, ja niin me teimme!

Fazerin tehtaalle Vantaalla on siis avattu erillinen vierailukeskus, jossa on näyttelytilojen (ryhmäkierroksille ja avoimille maksullisille kierroksille) lisäksi kaikille vapaasti käytettävissä olevat Fazerin kahvila ja myymälä.

Kesällä täällä pitäisi olla viljapelto pihassa, ja muutenkin viheralueita, mutta kaikkea ei voi aina jättää kesään, joten nyt nähtiin vain lunta. Rakennuksen sisällä oli trooppinen sisäpuutarha, jonne sisälle olisi päässyt opastetulla kierroksella, me satunnaisvierailijat saatiin kuitenkin ihailla sitä lasin läpi.

Voitteko kuvitella, että ihan ensimmäinen asia, jota siellä aloin valokuvata, olivat vessakyltit! Niin söpöt!

Pupupatsaasta varmaan olisi kuullut kierroksella enemmän, mutta olettaisin ihan vain mututuntumalla, että olisikohan se ns Mignonmunapupu. Mitä enemmän tässä nyt spekuloin, mitä kierroksella olisi, sitä varmempi olen siitä, että sinne on vielä joku kerta mentävä! Alle 7-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi ja jos huhuihin on uskominen, siellä saa vetää suklaata naamariin niin paljon, kuin sielu sietää ja lopuksi saa vielä tuotekassin. Nyt oikeasti alkaa ärsyttää niin paljon, että mietin jo kannattaako koko postausta tehdä, jos sitten joskus kirjoitan siitä, kun tosiaan vedetään siellä naamariin sitä suklaata. Noh, menköön nyt.

Kyllä siellä kelpasi ihan vain kahvitellakin (siis kaakaotella), tuossa tosiaan taustalla tuo trooppinen puutarha, jossa kasvaa Fazerin raaka-aineina käyttämiä kasveja, jotka eivät menesty Suomen luonnossa. Tosin juuri nämä kyseiset tuskin täältä raaka-aineeksi menee, mutta tajusitte varmaan pontin. Kaakaopuita, kahvipensaita, hedelmäpuita jne. Ulkona olevalla viheralueella kasvoi sitten ne, jotka menestyvät täällä luonnossa.

Kaupasta haettiin hyvin maltilliset tuliaiset ja sitten bussimatka takaisin kotiin.

Olen vähän katkera siitä, että me ei koskaan käyty ammattikorkeakoulusta käsin Fazerilla tehdasvierailulla, ennen tätä vierailukeskusta kun kierros tehtiin tehtaan tiloissa ja näki ihan oikeasti miten ne suklaat siellä liukuhihnoilla vipeltää. Käytiin vain kaikissa ns tylsemmissä paikoissa!

Elintarviketekniikan ihmisenä olen kuitenkin Fazerilassa joskus 10 vuotta sitten ollut työhaastettelussa (tosin silloiselle keksipuolelle, joka oli silloin ulkopuolisen omistuksessa). Jotta en vaikuttaisi aivan luuserilta, kerron että olisin sen paikan saanutkin, mutta sain samaan aikaan myös muualta, joten keksi- ja karkkitehdaskortti jäi ainakin toistaiseksi kääntämättä. Olen nimittäin edelleen töissä siellä, minkä valkkasin aikoinaan keksitehtaan sijaan. Voi olla painoindeksin kannalta ihan hyvä asia se. Tosi moni tuttuni on kuitenkin suklaakoneen äärellä opiskeluitaan rahoittanut, joten kyllähän vierailukierros minuakin kiinnostaa, vaikkakin sitten vain näyttelyalueella, joka näytti ihan tosi kivalta aidan takaa kurkittuna.