Retkihaavekartta kevääksi

Jos mua pyydettäisiin askarteleen haavekartta jossain vaikka koulutustilaisuudessa, olisi mielipiteeni asiasta sellainen, etten tohdi tässä nyt edes mainita. Mukaterapeuttinen askartelu, etenkin ryhmässä, ei ole välttämättä ihan mun juttu. Aikoinaan esikoista odottaessani perhevalmennuksessa piti askarrella jotain kukkien terälehtiä, joihin kirjoiteltiin toiveita ja pelkoja tulevaa vauvaa kohtaan ja kyyninen minä raskaushormonisekoiluangsteineen oli tietenkin niin turhautunut (varsinkin kun perhevalmennus keskellä päivää aiheutti sen, että mokoman paskartelutuokion vuoksi jouduin oleen töissä iltaseitsemään saakka, jotta sain menetetyt tunnit korvattua), että kirjoitti semisarkastisesti terälehteen "hymykuopat", koska onhan se nyt aivan päivänselvää, että jokainen toivoo lapsestaan, että syntyy terveenä, ei ole koliikkia, kasvaa reippaaksi jne. No, minä sain sitten pikkukeskosen, mutta hymykuopat sillä kuitenkin oli. Haha.

No joo.

Helmikuu on todella epäinspiroiva kuukausi. En tiedä, mikä siinä niin tökkii, mutta ei oikein irtoa mitään retkihommia nyt. Äitini oli täällä melkein viikon, käytiin Kotkassakin, mutta en keksinyt oikein mitään erityistä ohjelmaa, vaikka normaalisti olisin kyllä taatusti jonkin eväsretken ja museokäynnin kyllä pyöräyttänyt. Kotkassa käytiin paikoissa, joista olen tänne kirjoitellut jo aiemminkin, lisäksi mulla ei ollut kameraa mukana ja puhelimesta oli akku koko ajan finaalissa (koska poikani on kiinnostunut karttasovelluksesta ihan tosissaan). Niin ei sitten tosiaan ole ollut mitään blogattavaa liikkumishommista ja neuleet ovat kesken.

Pojan karttasovellusinnostus kuitenkin sai meidät piipahtaan (jopa kahdesti) Vantaan turisti-infossa hakemassa myös paperikarttoja ja siitä se ajatus sitten lähti, että tehdäänpä HAAVEKARTTA. Kyllä, minä aloin askarteleen haavekarttaa, ja vieläpä ryhmässä. Ryhmäni toinen jäsen kuitenkin kyllästyi yhden junaradan piirtämisen ja yhden kuvan liimaamisen jälkeen, mutta meikäläinenhän sitten askartelipaskarteli ihan pikkutunneille asti. Ja nyt meillä on haavekartta kevääksi, kyllä se innostus sieltä sitten palaa viimeistään ensimmäisten sinivuokkojen myötä! Todnäk jo aiemmin.

Joo, tukan olisi voinut kammatakin.

Pääkaupunkiseudun valtavista pyöräily- ja retkeilykartoista leikattiin kohteita, joissa olisi kiva käydä. Lisättiin muutama aiheeseen sopiva valokuva, parit junaliput ja hitosti lehtileikkeitä. Lopuksi vielä kaivoin kaikenlaisia tarroja ym rompetta, jotka olin jo unohtanut omistavani ja jäi sinne vielä vähän tilaa, jos tulee lisättävää.

Nyt takaisin neulomaan miehelle villapaitaa, jota hän voi sitten käyttää vaikkapa retkellä tuonne Haltialan aarnialueelle.