Sivut

tiistai 21. helmikuuta 2017

Karvalakkimallin retki Fazerin vierailukeskukseen

Karvalakkimalli siinä mielessä, että ei menty näyttelykierrokselle. Olisin tietenkin halunnut ja olen siitä paljon haaveillut (juu, kyllä!), mutta avoin kierros on arkisin vain viideltä (viikonloppuisin on useita) ja siihen on syytä ostaa liput ennakkoon. Ja minä kun keksin ihan vain keskellä päivää, kun alkoi kotona seinät kaatuun päälle, että nyt kuulkaas lapset otetaan seuraava bussi Fazerilaan, ja niin me teimme!


Fazerin tehtaalle Vantaalla on siis avattu erillinen vierailukeskus, jossa on näyttelytilojen (ryhmäkierroksille ja avoimille maksullisille kierroksille) lisäksi kaikille vapaasti käytettävissä olevat Fazerin kahvila ja myymälä.


Kesällä täällä pitäisi olla viljapelto pihassa, ja muutenkin viheralueita, mutta kaikkea ei voi aina jättää kesään, joten nyt nähtiin vain lunta. Rakennuksen sisällä oli trooppinen sisäpuutarha, jonne sisälle olisi päässyt opastetulla kierroksella, me satunnaisvierailijat saatiin kuitenkin ihailla sitä lasin läpi.

Voitteko kuvitella, että ihan ensimmäinen asia, jota siellä aloin valokuvata, olivat vessakyltit! Niin söpöt!



Pupupatsaasta varmaan olisi kuullut kierroksella enemmän, mutta olettaisin ihan vain mututuntumalla, että olisikohan se ns Mignonmunapupu. Mitä enemmän tässä nyt spekuloin, mitä kierroksella olisi, sitä varmempi olen siitä, että sinne on vielä joku kerta mentävä! Alle 7-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi ja jos huhuihin on uskominen, siellä saa vetää suklaata naamariin niin paljon, kuin sielu sietää ja lopuksi saa vielä tuotekassin. Nyt oikeasti alkaa ärsyttää niin paljon, että mietin jo kannattaako koko postausta tehdä, jos sitten joskus kirjoitan siitä, kun tosiaan vedetään siellä naamariin sitä suklaata. Noh, menköön nyt.





Kyllä siellä kelpasi ihan vain kahvitellakin (siis kaakaotella), tuossa tosiaan taustalla tuo trooppinen puutarha, jossa kasvaa Fazerin raaka-aineina käyttämiä kasveja, jotka eivät menesty Suomen luonnossa. Tosin juuri nämä kyseiset tuskin täältä raaka-aineeksi menee, mutta tajusitte varmaan pontin. Kaakaopuita, kahvipensaita, hedelmäpuita jne. Ulkona olevalla viheralueella kasvoi sitten ne, jotka menestyvät täällä luonnossa.



Kaupasta haettiin hyvin maltilliset tuliaiset ja sitten bussimatka takaisin kotiin.




Olen vähän katkera siitä, että me ei koskaan käyty ammattikorkeakoulusta käsin Fazerilla tehdasvierailulla, ennen tätä vierailukeskusta kun kierros tehtiin tehtaan tiloissa ja näki ihan oikeasti miten ne suklaat siellä liukuhihnoilla vipeltää. Käytiin vain kaikissa ns tylsemmissä paikoissa!

Elintarviketekniikan ihmisenä olen kuitenkin Fazerilassa joskus 10 vuotta sitten ollut työhaastettelussa (tosin silloiselle keksipuolelle, joka oli silloin ulkopuolisen omistuksessa). Jotta en vaikuttaisi aivan luuserilta, kerron että olisin sen paikan saanutkin, mutta sain samaan aikaan myös muualta, joten keksi- ja karkkitehdaskortti jäi ainakin toistaiseksi kääntämättä. Olen nimittäin edelleen töissä siellä, minkä valkkasin aikoinaan keksitehtaan sijaan. Voi olla painoindeksin kannalta ihan hyvä asia se. Tosi moni tuttuni on kuitenkin suklaakoneen äärellä opiskeluitaan rahoittanut, joten kyllähän vierailukierros minuakin kiinnostaa, vaikkakin sitten vain näyttelyalueella, joka näytti ihan tosi kivalta aidan takaa kurkittuna.

21 kommenttia:

  1. Hauska postaus! Naurattaa tuo sivuhuomautus työpaikkaan liittyen "ettei luulla luuseriksi". 😅 Mäpäs oon kuule nuorena ollut kesätöissä yhden kesän Pandan tehtaalla lälläläää. 😉 Täytyy sanoa vain et ainakin itselläni se jatkuva makean tuoksu teki sen, et ei niitä karkkeja tehnyt ihan kauheesti mieli edes syödä. Tosin osa vuosikaudet siellä työskennelleistä oli juurikin siitä painoindeksistä päätellen ilmeisesti eri linjoilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen ollut yläasteikäisenä mansikkamaalla töissä, sanoivat että parin päivän jälkeen kyllästyy niiden syömiseen, mut ei, hyvin maistui vielä parin viikon jälkeenkin xD

      Mutta se täytyy kyllä mainita, että ei niistä mun kavereistakaan kukaan lihonnut, vaikka oli fazerilla töissä. Uskallan kuitenkin epäillä, että itselleni voisi käydä nolosti.

      Poista
  2. Mä haluun kans tollasen kettukarkkipipon!

    VastaaPoista
  3. Mä olen joskus aikoinaan (öhöm, 14 vuotta sitten...) käynyt Fazerilla "luokkaretkellä" (lainausmerkeissä siksi, että se ei ollut ihan oikea luokkaretki, kun ei me edes oltu mikään luokka :D ) ja silloin tosiaan saatiin paitsi perusteellinen luento Fazerin historiasta niin myös päästiin jonkin verran kiertämään tehtaassa ja syömään vatsan täydeltä sitä suklaata. Silloin ainakin tarjolla oli siis käärekarkkeja (koska hygienia), tai siis kääresuklaakarkkeja, ja kun ei ollut mitään juomismahdollisuutta, niin pettymykseksemme emme pystyneet niitä suklaita ihan kilokaupalla vetämään. Ehkä ihan hyväkin niin.

    Ollaan samaisen kaveriporukan kanssa kyllä suunniteltu, että tehtäis jossain vaiheessa uusi "luokkaretki" Fazerille, nyt kun se on uusittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää salakuljettaa vesipullo mukaan, samalla taktiikalla kuin festareillekin viinaa. Vaikka eipä sillä, aika paljon sitä vetää suklaata ilman nesteytystäkin :D

      Poista
  4. Vapaa suklaan syönti ja tuotekassi pitää molemmat paikkansa! Kävin syksyllä kierroksella kaksi kertaa ja olihan toi aika kiinnostava. Me ei koskaan päästy Fazerille luokkaretkelle, vaikka oon kouluni täällä päin käynytkin. Mut tulipahan korjattua vahinko nyt aikuisena. :D

    VastaaPoista
  5. Pk-seudulla asumisen etuja on ilmiselvästi se, että huonomman päivän voi pätkäistä vaikka posauttamalla bussilla makeistehtaalle. :P (Toista se on täällä korvessa, heh.)

    Oon kerran käynyt Fazerilassa koulusta, ja kuunneltiin siellä luentoa sekä käytiin huoneessa, jossa sai syödä suklaata niin paljon kuin sielu sietää (mutta ei juoda vettä saati kuljettaa herkkuja huoneen ulkopuolelle). Mukaan saatiin jotkut makeiskassitkin. Pidin paljon, mutta tällaisena isokokoisena ihmisenä en kehdannut vetää naama ruskeana suklaata ihan mahdottomasti. Ehkä hyvä näin.

    Jos olist mennyt Fazerille töihin, niin tiedä missö makudesign tehtävässä jo olist siellä, kun sulla riittää aina hyviä ideoita :D (Jos nyt joskus löytäisit itsesi sieltä töistä, niin voisitko lobata kahvisuklaan takaisin tuotantoon ^^)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on aivan ehdottomasti pk-seudun parhaita puolia. Olisi arki aivan erilaista pikkulapsiarki jossain muualla. Tai no, tuskin kaikki täällä asuvatkaan näin arkeaan viettää :D Mä en vaan jotenkaan ole osannut alkaa käymään säännöllisesti missään perhekerhoissa ja asukaspuistoissa ja mitä näitä on.

      Mä voin vetää aika paljon suklaata ilman vettäkin :D

      Ja haha, Fazer voi vapaasti ottaa yhteyttä jos haluavat duuniin, olen koulussa nimenomaan suuntautunut tutkimus- ja tuotekehitykseen. Et vink vink vaan muillekin :D

      Poista
  6. Nyt mä sen tajusin! Olen pohtinut nöitä retkiä ja ehtimistä, kun pudin itseäni kerkeävänä... Me kävimme kahdesti viikossa perhekerhossa, silti kävimme myös retkuilemassa aikas paljon. Kyllä sitä menoa olikin, mutta kivaa oli! Ja vielä ompelin yms...

    VastaaPoista
  7. Pandalla oon ollu kauan sitten sesonkihommissa ..yhen levyn sähköhellalla kuumensin suklismunanpuolikkaita lelu sisälle ja yhteen...viinakarkkeja ladoin hihnalle urakalla kun ne meni sit suklaakuorrutukseen..tää on kiva blogi..hauska ja rento...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, täällä on enemmänkin entisiä pandalaisia kommenttiosastolla :) Kiva kuulla tarinoitanne :)

      Ja kiitos kehuista! Rennolla meiningillä jatketaan!

      Poista
  8. Kiitos tästä vinkkipostauksesta; en tiennytkään että Fazerille pääsee näyttelykierrokselle kuka vaan, ja sinnehän ON päästävä! Olen siellä käynyt juuri alle kouluikäisenä n. 25 vuotta sitten Marttakerhon retkellä mummoni kanssa. :D Siitä jääny mieleen, ettei sinne pääse kuin isot ryhmät. Ehdottomasti toteutettava tämä retki piakkoin miehen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Arvasin, että tästä tiedosta on iloa muillekin! :) Nyt tänne uuteen vierailukeskukseen pääsee tosiaan kierrokselle ilman ryhmääkin, mutta liput kannattaa ostaa ennakkoon. Viikonloppuisin tuolla kahvilassa on brunssi, niin siitähän saa tosi huipun retken kun yhdistää brunssin ja kierroksen! :)

      Poista
  9. Itse olin työpaikan kanssa vierailulla tuolla ennen joulua, meillä oli pieni suklaamaistatus ja se opastettu kierros, oli kivaa kun en ollut koskaan siellä käynyt.

    VastaaPoista
  10. Oih mikä paikka!!! Kerrankin hyvä, että en asu sen lähellä ;) - juuri tuo painoindeksi mokoma!!!

    VastaaPoista
  11. Mä olen käynyt Fazerilla useamman kerran vuosien varrella, ekasta kerrasta on n. 30-32 vuotta. Sillon päästiin tosiaan ihan linjojen varteen kurkkimaan ja syömään karkkia, kaikkea sai niin paljon kuin halusi. Mutta mieti, kaiken maailman räkänokat pääsi sinne linjan viereen roikkumaan! Näin jälkikäteen kun ajattelee niin yöks... En haluais minkään 10-v ipanan aivastuksia mun suklaisiin! Siitä lähtien on joka kerta nähnyt vähemmän, joutunut katsomaan kauempaa, ja saanut vähemmän suuhunsa. Tuota uutta systeemiä en ole päässyt näkemäänkään kun en enää asu lähistöllä.

    VastaaPoista
  12. Ennen tätä uutta näyttelysysteemiäkään ei moneen vuoteen ole päässyt ns. tehtaan puolelle. Olen muutaman kerran käynyt. Historia-ja tehdasesittelyt on olleet auditoriossa, sitten niitä kasveja yms. nähty ja sitt sinne suklaansyöntiin. Mä kyllä pystyn syömään suklaata ilman juomaakin. Muut jo naputteli kenkiään "tuletkos jo" kun mä vielä vaan söin ja söin. Tuotekassissa oli namia ja leipää.
    Olen käynyt jopa siinä vanhassa tehtaassa Tehtaankadulla, ai että sielläpäin stadia tuoksui makealle.

    VastaaPoista
  13. Opiskeluaikana Fazerilla kesätöissä. Ensin pakattiin 10 mk joulusuklaita rasioihin, syödä sai minkä ehti. Kunnes tuli korvista.. Sitten satasen laatikoita pakattavaksi ja herkkusuklaata. Kas, ei pystynyt palaakaan maistamaan. Harmittaa vieläkin (30v mennyt) ü

    VastaaPoista