Kirja saatu kustantajalta, osa kankaista (Sade ja Lumme) sekä pipon tupsu saatu suunnittelijalta, loput Paapiit (Jussi ja Pesue) ostettu itse.
Kankaistaan ja sittemmin myös vaatteistaan tuttu Paapii Design on juuri äskettäin julkaissut kaavakirjan. Pyysin Anniina Isokankaan ja Paula Isopahkalan Paapiin kaavakirja lapsille (Tammi) -teoksen arvostelukappaleena kustantajalta ja kaikki tähdet olivat kohdillaan (kuopus sairaana, eli nukkuu paljon, ja esikoinen niin innostunut karttasovellusten selaamisesta, että mut suorastaan ajettiin saumurin ääreen pois häiritsemästä), joten hurahdin poikkeuksellisen voimakkaasti ompeluun. Nyt on kolme tunikaa, legginssit ja pari pipoa ommeltuna kirjan kaavoilla, joten lienee paikallaan jo postata aiheesta.
Kirjassa on kaavoja koossa 86 - 140 cm sekä muutama aikuisten tunika (34-46) ja vauvojen body (44-86 cm). Löytyy ihan peruspaitoja ja perushousuja ja sitten toki vähän erikoisempiakin malleja. Samoilla kaavoilla voi tehdä useita erilaisia, tässä itse meinasin jo mennä metsään, kun kaava-arkkia pyörittelin. On se kuitenkin ihan selkeää, kun vaan ottaa niin sanotusti silmän käteen. Ja siis ihanaa, että on kaava-arkit! Joskus olen erehtynyt jonkin sellaisenkin kaavakirjan ostaan, missä olikin vain miniversiot kaavoista ja itse sitten pitäisi kopiokoneen kanssa niitä alkaa suurenteleen. En jaksanut, kirja päätyi hyvin nopeasti kirppikselle.
Tykkään kirjasta erityisesti myös siksi, että siinä on valtavasti silmäkarkkia eli Paapiin kuoseja isoina pintoina. Erityistä plussaa myös siitä, että vaatteista on kuvia paljon. Ei tarvitse tihrustaa yhdestä kuvasta, vaan vaate tulee aivan varmasti esiteltyä riittävän hyvin. Tästä syystä tykkään muuten myös blogeista, samasta asiasta monta kuvaa on minusta vain plussaa.
Kirjassa oli tietenkin myös ohjeet kanttauksiin ja yleisesti vaatteiden ompeluun.
Minä lähdin heti ensitöikseni työstään Silmu-nimistä tunikaa, jossa on pisaran muotoinen aukko edessä. Takkusin sen kanssa todella pahasti, purin niin monta kertaa, että aukko varmasti suureni jo puolella siitä kaikesta säätämisestä. Tajusin tätä tehdessäni vasta, että miksi en nykyään enää meinaa onnistua millään kanttauksissa, vaikka ennen sujui paremmin. Uusi ompelukoneeni on todella nopea. Ennen ostopäätöstä luin tottakai monet arvostelut ja kaikki sanoivat nopeaksi. En nähnyt sitä huonona asiana, koska en tajunnut, että kone menee VAIN lujaa, mitään etanavaihdetta ei ole. Ihan sama miten vähän poljinta painaa, se menee eikä meinaa. Vanhalla ompelukoneellanihan tämmösiä tikkauksia vedin ihan tooooooodella hitaasti, nyt ajetaan rallia ja sitten pahat paikat hinkataan käsipyörällä. Tsiisus! Viimeistä tunikaa ommellessani aloin kyllä jo saamaan suoraa tikkausta aikaiseksi, joten harjoituksen puutettahan se osittain on myös.
Mutta joo, tunika lopulta valmistui, vähän lyhyempänä kuin ohjeessa, sillä minulla oli vain puolen metrin pala tätä ihanaa Pesue-trikoota. Kaveriksi ompelin pipon ja legginssit. Niin söpö setti, etten meinaa itsekään kestää.
Nämä kaikki ovat kirjan pienintä kokoa, ja juuri sopivat meidän tytölle. En osaa kyllä ottaa yhtään kantaa siihen, onko mitoitus niukka vai reilu, koska mun sentin saumanvarat saattaa joskus olla puoli senttiä, joskus kaksi, ja helman pituutta saatan lisätä tai vähentää aivan mielivaltaisesti. Samoin leggareiden lahkeet käänsin omalla tavallani (kuten myös kaikki helmat ja osa hihansuista), mitä varten lisäsin reilusti mittaa.
Toinen tunika, mitä ompelin itse asiassa kaksin kappalein, on Vilja, jossa on sivusaumoista kiinnitetty kengurutasku. Tämän kaavan ja ompelun kanssa myös olin pariin otteeseen sormi suussa, mutta yllätyin lopulta, miten helppo tämä oli ja helppo onnistua tosiaan myös tällaiselta, jolle kanttaukset tuottaa toisinaan ongelmia. Aivan älyttömän kiva tuli tästäkin!
Toinen ompelemani versio tästä on vähän kreisimpi, sillä tein sen kaksivärisenä. Siitä en nyt tähän hätään saanut onnistunutta kuvaa ja mallimme on kipeänä, joten ei viitsi kiusata enempää. Näillä mennään tällä kertaa! Eikä tämä tähän jää, testiin menee varmasti myös peruspaita jäbälle kunhan saan kaavan jäljennettyä. Pipon jo ompelinkin ja siitä tuli kertalaakista oikean kokoinen, muistaakseni tein koossa M jäbälle, ja tyttärelle XS.
Kankaistaan ja sittemmin myös vaatteistaan tuttu Paapii Design on juuri äskettäin julkaissut kaavakirjan. Pyysin Anniina Isokankaan ja Paula Isopahkalan Paapiin kaavakirja lapsille (Tammi) -teoksen arvostelukappaleena kustantajalta ja kaikki tähdet olivat kohdillaan (kuopus sairaana, eli nukkuu paljon, ja esikoinen niin innostunut karttasovellusten selaamisesta, että mut suorastaan ajettiin saumurin ääreen pois häiritsemästä), joten hurahdin poikkeuksellisen voimakkaasti ompeluun. Nyt on kolme tunikaa, legginssit ja pari pipoa ommeltuna kirjan kaavoilla, joten lienee paikallaan jo postata aiheesta.
Kirjassa on kaavoja koossa 86 - 140 cm sekä muutama aikuisten tunika (34-46) ja vauvojen body (44-86 cm). Löytyy ihan peruspaitoja ja perushousuja ja sitten toki vähän erikoisempiakin malleja. Samoilla kaavoilla voi tehdä useita erilaisia, tässä itse meinasin jo mennä metsään, kun kaava-arkkia pyörittelin. On se kuitenkin ihan selkeää, kun vaan ottaa niin sanotusti silmän käteen. Ja siis ihanaa, että on kaava-arkit! Joskus olen erehtynyt jonkin sellaisenkin kaavakirjan ostaan, missä olikin vain miniversiot kaavoista ja itse sitten pitäisi kopiokoneen kanssa niitä alkaa suurenteleen. En jaksanut, kirja päätyi hyvin nopeasti kirppikselle.
Tykkään kirjasta erityisesti myös siksi, että siinä on valtavasti silmäkarkkia eli Paapiin kuoseja isoina pintoina. Erityistä plussaa myös siitä, että vaatteista on kuvia paljon. Ei tarvitse tihrustaa yhdestä kuvasta, vaan vaate tulee aivan varmasti esiteltyä riittävän hyvin. Tästä syystä tykkään muuten myös blogeista, samasta asiasta monta kuvaa on minusta vain plussaa.
Minä lähdin heti ensitöikseni työstään Silmu-nimistä tunikaa, jossa on pisaran muotoinen aukko edessä. Takkusin sen kanssa todella pahasti, purin niin monta kertaa, että aukko varmasti suureni jo puolella siitä kaikesta säätämisestä. Tajusin tätä tehdessäni vasta, että miksi en nykyään enää meinaa onnistua millään kanttauksissa, vaikka ennen sujui paremmin. Uusi ompelukoneeni on todella nopea. Ennen ostopäätöstä luin tottakai monet arvostelut ja kaikki sanoivat nopeaksi. En nähnyt sitä huonona asiana, koska en tajunnut, että kone menee VAIN lujaa, mitään etanavaihdetta ei ole. Ihan sama miten vähän poljinta painaa, se menee eikä meinaa. Vanhalla ompelukoneellanihan tämmösiä tikkauksia vedin ihan tooooooodella hitaasti, nyt ajetaan rallia ja sitten pahat paikat hinkataan käsipyörällä. Tsiisus! Viimeistä tunikaa ommellessani aloin kyllä jo saamaan suoraa tikkausta aikaiseksi, joten harjoituksen puutettahan se osittain on myös.
Mutta joo, tunika lopulta valmistui, vähän lyhyempänä kuin ohjeessa, sillä minulla oli vain puolen metrin pala tätä ihanaa Pesue-trikoota. Kaveriksi ompelin pipon ja legginssit. Niin söpö setti, etten meinaa itsekään kestää.
Nämä kaikki ovat kirjan pienintä kokoa, ja juuri sopivat meidän tytölle. En osaa kyllä ottaa yhtään kantaa siihen, onko mitoitus niukka vai reilu, koska mun sentin saumanvarat saattaa joskus olla puoli senttiä, joskus kaksi, ja helman pituutta saatan lisätä tai vähentää aivan mielivaltaisesti. Samoin leggareiden lahkeet käänsin omalla tavallani (kuten myös kaikki helmat ja osa hihansuista), mitä varten lisäsin reilusti mittaa.
Toinen tunika, mitä ompelin itse asiassa kaksin kappalein, on Vilja, jossa on sivusaumoista kiinnitetty kengurutasku. Tämän kaavan ja ompelun kanssa myös olin pariin otteeseen sormi suussa, mutta yllätyin lopulta, miten helppo tämä oli ja helppo onnistua tosiaan myös tällaiselta, jolle kanttaukset tuottaa toisinaan ongelmia. Aivan älyttömän kiva tuli tästäkin!
Toinen ompelemani versio tästä on vähän kreisimpi, sillä tein sen kaksivärisenä. Siitä en nyt tähän hätään saanut onnistunutta kuvaa ja mallimme on kipeänä, joten ei viitsi kiusata enempää. Näillä mennään tällä kertaa! Eikä tämä tähän jää, testiin menee varmasti myös peruspaita jäbälle kunhan saan kaavan jäljennettyä. Pipon jo ompelinkin ja siitä tuli kertalaakista oikean kokoinen, muistaakseni tein koossa M jäbälle, ja tyttärelle XS.
Suosittelisitko tätä kirjaa tällaiselle täysin noviisille, kaavoja oon tainnut piirtää joskus peruskoulussa, en tiedä mitään kanttauksista tai vetskarin ompeluista yms. Mutta silloin kun ompeluinto iskee, niin ompelen yrityksen ja erehdyksen kautta mekon, leggingsit tms, mulla yleensä ei oo mitään hajua mitä oon tekemässä, mutta jotenkin niistä kuitenkin aina valmista tulee, ja joskus jopa käyttökelposta :D. Oon vaan nimittäin miettinyt, että ehkä tosta hommasta sais vielä vähän enemmän irti, kun oikeesti hiukan perehtyis asiaan enemmän, ja käyttäis just vaikka niitä oikeita kaavoja. Eli lyhyesti sanoen: saisko tästä kirjasta mitää irti tällänen joka ei tiedä mistään mitään mutta intoa ja yllytyshulluutta kyllä löytyy? :D rakastan paapiin kuoseja, siksi tästä kiinnostuin.
VastaaPoistaKyllä mä voisin suositella. Ei sitä nimittäin mistään juurikaan sen yksinkertaisempia kaavoja löydä. Siis tässä kirjassa tosiaan on myös ihan peruspaita ja perushousut jne :) Ainut, missä voi mennä metsään, on se että samalla kaavalla tosiaan tehdään vähän eri malleja, eli jos ei aio tehdä tuota pisarareikää tunikaan, sitten pitää "ymmärtää" olla leikkaamatta sitä reikää siihen kankaaseen, vaikka se kaavaan onkin piirretty jne. Toki joka mallin ohjeissa näkyy pienenä, minkä näköiset kaavan osat siihen tarvitaan niin siitä voi verrata :) Ja kaavat on selkeämpi toki piirtää kirjan kaava-arkilta, kuin mitä monissa kässälehdissä on, sillä tässä on vähemmän ängetty tavaraa samalle arkille. Aika peruskaavoilla mäkin vaan teen, en jaksa mitään kovin monimutkaisia. Tämä kirja on just hyvä! :)
PoistaJa vetskareita näihin ei edes tule :)
PoistaHyvältä näyttää! Minulla on tuosta sade-kankaasta tehdyt housut ja rakastan niitä! Tein jämistä myös kummipojallenikin.
VastaaPoistaMinä tykkään myös että kuvia on paljon eri puolilta etenkin jos on jotain vähän erikoisempaa niin näkee edes miltä sen PITÄISI näyttää. Omassa blogissani mietin joskus on laitoinkohan nyt liikaa kuvia...
:)
Mulla on haaveissa tehdä joskus itselle joku mekko tai tunika tuosta Sateesta. Tosin eri värisestä. Se on kyllä tosi kaunis kuosi :)
PoistaJoo, se kuva on tosiaan hyvä myös siihen, että näkee miltä PITÄISI näyttää :D :D :D
Olipas kiva kun löysin kirjoituksesi. Pohdin juuri saman kirjan tilaamista. Bodyn kaavaa jäin miettimään. Onko siitä eri variaatioita vai vain tuo yhdessä kuvassa vilahtava kietaisuversio? Ihan perusbodyn kaavalle olisi myös vielä tarvetta.
VastaaPoistaBodyja on kaksi! Kietaisumalli ja ei-kietaisu, jossa on edessä vinosti nepparit. Varmasti saa muokattua myös ihan perusperusbodyn, jos haluaa/osaa :)
PoistaOi. Tuo kirja on ehkä pakko saada! Ihana pikkuneidin setti ja hienosti onnistui pisaran teko :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaKivoja vaatteita pikkuneidille, joka näyttää myös tykkäävän :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMukava lapsi perheen blogi.katson useasti vaikka olen jo 61V.eikä ole vielä lapsenlapsia.Varsinkin luonto kuvaukset ovat kivoja.Lapsille tehdyt sukat ynm.on tämä äiti osannut hienosti tehdä.Paras blogi mitä olen lukenut.
VastaaPoista