Nyt kyllä museotuttaa! Kävimme viikonloppuna Lahdessa. Ykkössyynä lahtelaisten neuletubettajien järjestämä neuletapaaminen, mutta hyvänä kakkosena jo pitkään reissulistalla olleet turistikohteet Lahdessa, joista nyt tsekattiin Radio- ja tv-museo Mastola. Lisäksi mies ja lapset kävivät hiihtomuseossa sillä välin, kun olin neuletapaamisesta, mutta siitä ei ole nyt matskua. Sen verran kuitenkin terveisiä sieltä, että kiva paikka oli ollut sekin.
Nyt kuitenkin Mastolaan!
Ihan ensin on pakko kiittää henkilökuntaa, sillä he kävivät opastamassa ja neuvomassa monet jutut, jotta saatiin hauskuus maksimoitua.
Museossa oli kaksi kerrosta ja yläkerran paras juttu oli suuret määrät vaatteita ja asusteita ja vihreä tausta, joten vasten tehdä omia telkkariohjelmia. Tietokoneelta sai valita sopivan taustan ja vaihtoehtoja oli vaikka ja mitä sen perinteisen sääkartan lisäksi. Kaiken huipuksi nämä omat ohjelmansa sai tallennettua ja annetulla koodilla niitä sai sitten vielä katsella kotona netistä.
Siis tämä oli älyttömän hauskaa niin lapsista kuin aikuistakin. Kyllä siinä monta haastatteluohjelmaa lapset tekivät kun löysivät rekvisiittakaapista mikrofonin.
Alakerrassa oli paljon näyttelytilaa ja mun lemppari oli huone, jossa sai kuunnella vanhoja radiopätkiä ja katsella telkkariohjelmia. Olin tosi onnellinen ja ilahtunut kuunnellessani Tarja Kulhoa ja Korson Räkkäri-markettia. Estonian Mayday-tallenne aiheutti pienoisen ahdistuksen.
Telkkaritarjontaa olisin voinut katsella vaikka lopun päivää, mutta valittiin kaikesta siitä valikoimasta Hapsiainen, sillä halusin nähdä, miten seuraava sukupolvi reagoi siihen. Jep, hämmentyneitä olivat. Siellä siis oli esimerkiksi vanhoja uutisten tunnareita ja toki jäätävän karmea Pikku Kakkosen heikot jäät -varoitus, Metsoloita ja Kotikatua ja vaikka mitä.
Vanhat puhelimet kiehtovat lapsia aina. Ja miksei toki uudemmatkin, mutta nyt oli vanha. Näillä pystyi soittaan toisilleen.
Telkkariohjelmanostalgiaa oli tarjolla ihanan paljon.
Ilmeisesti ulkonakin olisi ollut jotain, mutta meillä jäi piha kokonaan kiertämättä. No, ketään tuskin haittaa, vaikka tultaisiin tänne joskus toisenkin kerran.
Oli vähän yleissivistys hukassa, jouduin googlettaan, että miten tämä asia ylipäätään liittyy Lahteen. Mutta se on just parasta, kun museovierailu saa aikaan pakottavan tarpeen googlettaa aiheesta lisää.
Täällä oli tosiaan hyvä opettaa lapsille myös mediakriittisyyttä. Kaikki telkkarissa ja internetissä ei ole sellaisenaan totta. Vai luulitteko, että 6-vuotias kiipesi radiomaston huipulle ja meikäläinen olisi katsomassa mäkihyppykisoja? Jep, sitä minäkin.
Lahdessa ollaan käyty sukuloimassa monen monta kertaa, mutta kaikki turistimestat on jääneet kiertämättä. Tosin muutama vuosi sitten kävimme kyllä Apulandiassa!
Nyt kuitenkin Mastolaan!
Ihan ensin on pakko kiittää henkilökuntaa, sillä he kävivät opastamassa ja neuvomassa monet jutut, jotta saatiin hauskuus maksimoitua.
Museossa oli kaksi kerrosta ja yläkerran paras juttu oli suuret määrät vaatteita ja asusteita ja vihreä tausta, joten vasten tehdä omia telkkariohjelmia. Tietokoneelta sai valita sopivan taustan ja vaihtoehtoja oli vaikka ja mitä sen perinteisen sääkartan lisäksi. Kaiken huipuksi nämä omat ohjelmansa sai tallennettua ja annetulla koodilla niitä sai sitten vielä katsella kotona netistä.
Siis tämä oli älyttömän hauskaa niin lapsista kuin aikuistakin. Kyllä siinä monta haastatteluohjelmaa lapset tekivät kun löysivät rekvisiittakaapista mikrofonin.
Alakerrassa oli paljon näyttelytilaa ja mun lemppari oli huone, jossa sai kuunnella vanhoja radiopätkiä ja katsella telkkariohjelmia. Olin tosi onnellinen ja ilahtunut kuunnellessani Tarja Kulhoa ja Korson Räkkäri-markettia. Estonian Mayday-tallenne aiheutti pienoisen ahdistuksen.
Telkkaritarjontaa olisin voinut katsella vaikka lopun päivää, mutta valittiin kaikesta siitä valikoimasta Hapsiainen, sillä halusin nähdä, miten seuraava sukupolvi reagoi siihen. Jep, hämmentyneitä olivat. Siellä siis oli esimerkiksi vanhoja uutisten tunnareita ja toki jäätävän karmea Pikku Kakkosen heikot jäät -varoitus, Metsoloita ja Kotikatua ja vaikka mitä.
Vanhat puhelimet kiehtovat lapsia aina. Ja miksei toki uudemmatkin, mutta nyt oli vanha. Näillä pystyi soittaan toisilleen.
Telkkariohjelmanostalgiaa oli tarjolla ihanan paljon.
Ilmeisesti ulkonakin olisi ollut jotain, mutta meillä jäi piha kokonaan kiertämättä. No, ketään tuskin haittaa, vaikka tultaisiin tänne joskus toisenkin kerran.
Oli vähän yleissivistys hukassa, jouduin googlettaan, että miten tämä asia ylipäätään liittyy Lahteen. Mutta se on just parasta, kun museovierailu saa aikaan pakottavan tarpeen googlettaa aiheesta lisää.
Täällä oli tosiaan hyvä opettaa lapsille myös mediakriittisyyttä. Kaikki telkkarissa ja internetissä ei ole sellaisenaan totta. Vai luulitteko, että 6-vuotias kiipesi radiomaston huipulle ja meikäläinen olisi katsomassa mäkihyppykisoja? Jep, sitä minäkin.
Lahdessa ollaan käyty sukuloimassa monen monta kertaa, mutta kaikki turistimestat on jääneet kiertämättä. Tosin muutama vuosi sitten kävimme kyllä Apulandiassa!
Jälleen kiva museopostaus. Tuolla(kin) pitäisi joskus käydä.
VastaaPoistaSuosittelen, jos sattuu käymään lähistöllä.
Poista