Holiday Club Caribia

Terveisiä Turusta! Tehtiin pieni miniloma Turkuun, Holiday Club Caribia -kylpylähotelliin miehen talviloman innoittamana. Lapset ovat halunneet viime vuotisen Holiday Club Saimaa -reissun jälkeen vastaavanlaista talvilomasettiä, mutta päädyttiin tällä kertaa Turkuun, mikä oli siinä mielessä mukavampi, että saatiin sisällytettyä samaan syssyyn myös reissu vanhempieni luokse, Turku kun on sentään samalla laidalla Suomea, toisin kuin Lappeenranta.

Tykättiin tosi paljon siitä Saimaan kylpyläpuolesta ja Angry Birds -puistosta, joten väkisinkin tuli vertailtua paikkoja keskenään, lapset myös vertailivat innokkaasti. 

Lapset ovat onneksi siinä mielessä kiitollisia, että uusi reissu tuntuu aina olevan vanhaa parempi. Tosiaan onneksi näin! Itse en ihan varma ole, kummasta tykkäsin enemmän, molemmissa puolensa. Ja siis ylipäätään en ole sitäkään vielä päättänyt, tykkäänkö ollenkaan tällaisesta reissumuodosta, että ollaan monta päivää putkeen kylpylähotellikompleksissa poistumatta sieltä kertaakaan edes ulos. Saimaalla sentään piti ulkokautta mennä sinne änkkäripuistoon ja siellä oli ulkona lapsille kiipeilytelinettä yms leikkipuistohärveliä, mutta Turussa ei tarvinnut naamaansa ulos pistää, muuta kuin ulkoaltaan puolelle uidessa. Itse siis olen reissuissa aika pahastikin suorittajaihminen ja haluaisin todellakin juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen aamusta iltaan. Siitä syystä esimeriksi Oulun sukulointireissuillamme ei olla enää viime aikoina yövytty Edenissä, sillä en tykkää siitä, että jumitetaan siellä, vaan haluan mieluummin yöpyä ytimessä. Tosin nyt ehkä voisi taas jo harkita sitäkin muotoa, sillä vaakakupissa toki painaa myös se, miten lapset viihtyvät kylpylässä, onhan se selvää. Itsekin muistan lapsena, miten kylpyläreissut olivat aivan parhautta, vaikkakin pääsääntöisiä olivat päiväreissuja. Muistan myös elävästi, miten Vaasan Tropiclandiassa (lapsuuteni lempparikylpylä ehdottomasti) katsoin kadehtien, miten jotkut pelmahtivat paikalle kylpytakeissa hotellin puolelta tajuten, että ne voivat olla siellä altaissa oikeasti päivät läpeensä. No, aikuisena olen toki tajunnut, että he tuskin todellakaan ovat päiviä läpeensä altaalla hilluneet, emmehän mekään nyt, vaan reissuihin sisältyy yleensä jotain muutakin eikä altaisiin olla menty kuin kerran päivässä. Tosin siellä ollaan sitten pitkään ja hartaasti, mutta niinhän sitä ollaan oltu niillä yksittäisillä kylpyläuintireissuillakin.

Joka tapauksessa, nyt hilluttiin Caribian seinien sisällä yhteensä kaksi vuorokautta ja uimisen lisäksi agendaan kuului samassa kompleksissa sijaitseva SuperPark. Kyllä, Vantaallakin on SuperPark (ja kylpyläkin), mutta joskus vaan on pakko ottaa vähän etäisyyttä arjesta. Oma aikansa meni myös syömishommiin ja yleiseen hotellihuoneessa lojumiseen.

Allasosasto oli tosi kiva. Ihan pienten lasten allas oli suuri ja toisin kuin Saimaan minitaaperoaltaassa, täällä sai myös aikuinen istua perseellään vedessä. Kolme tuntia kun siellä kuumassa lasten altaassa oli itseään marinoinut, luulin jo hetkelliseksi muuttuneeni kalakeiton sei-palaksi. Kävin kokeilemassa kyllä aikuisten vesiliukumäkeäkin (vain yhtä, sen jälkeen en enää uskaltanut muihin). Olin esiteininä melkoinen vesipeto, mutta pakko myöntää, että nykyään minusta taitaa olla vain porealtaassa istujaksi. Luulin nimittäin oikeasti kuolevani sen muutaman sekunnin laskun aikana. Olin varma, että lennän viimeisessä mutkassa laidan yli ja siltä se oli kuulemma näyttänyt miehenikin silmissä ja alastulo oli sen verran lennokas ja sivusuuntainen, että ehdin sekunnin murto-osissa jo käymään läpi, miten tässä päiväni päätän lyömällä pääni altaan reunaan ja hukkuvani iskun myötä. Näin jo itseni iltalehden otsikoissa ja kommenttipalstan trollaajat ilakoimassa. Olin aidon järkyttynyt, kunnes lopulta tajusin illalla, että jumankauta, tuohan olisi silloin yläasteiässä ollut vain aivan sairaan siistiä ja todennäköisesti oltaisiin yrittämällä yritetty myötäillä liikettä niin, että saisi tunteen siitä, että lentää mäen kourun reunan yli, kun silloin ei vielä ollut riittävästi ylipainoa tuomaan moista lisävauhtia.

Lapset olivat todella innoissaan kaikista altaista ja uimarenkaistaan, jotka olivat ilmeisen hyvin sijoitetut pari euroa. En olisi voinut edes kuvitella, miten valtava ilo (ja hyöty) niistä on. Pienempikin kun jo aivan väsyneenä ei jaksanut enää edes leikkiä, halusi silti roikkua renkaastaan 30 cm syvässä taaperoaltaassa ja vain fiilistellä kädet levällään olemisen ihanaa keveyttä.

SuperParkkiin sai alennusta hotellin asiakkaana ja aikuisten lippuja pystyi maksaan Smartumilla. SuperPark on toki suunnattu vähän isommille lapsille ja vaikka eskari-ikäinen siellä menikin kuin kala vedessä, niin pienempi oli kyllä jäädä jalkoihin, vaikka kiipeilypuolella ja trampoliineilla hyvin pärjäsikin. Juokseminen oli kiellettyä, mutta tietäähän sen, että se välillä unohtuu, kun on niin kivaa. Niinpä nuorimmainen juoksi täysillä ja kulman takaa juoksi vähintään yhtä lujaa joku innokas yläasteikäinen ja kompastui tietenkin tähän polvenkorkuiseen maantiekiitäjään. Vammoitta selvittiin, mutta kurjaahan se aina on, kun kopisee. Lisäksi pienempi kun hyppäsi trampoliinilta vaahtomuoveihin, oli joku aikuisen kokoinen teini jo hyppäämässä päälle innoissaan vapautuneesta trampasta ja näkemättä sitä vaahtomuovipalan kokoista pikkuihmistä siellä seassa. Tarkkana siis sai olla. En missään nimessä lähtisi 3-vuotiaan kanssa SuperParkkiin kahdestaan, mutta joskus se vaan on sulauduttava mukaan isosisaruksen perässä. Maanantaiaamu olisi varmasti ollut tältä osin parempi, olisi varmasti ollut hiljaisempaa.

Mutta siis aivan superhypermahtavaa, että tällaisia paikkoja on isommille lapsille! Että ei tarvitse lopettaa liikunnallista leikkiä siihen, kun hoplop alkaa tuntuun lapselliselta.

Jos tällaista olisi ollut 90-luvun maaseudulla, olisin aivan ehdottomasti halunnut trampoliinivolttikurssille. Nyt sitä vaan jännittää perushyppimisenkin äärellä, että lähteekö touhu hallitsemattomaksi ja loukkaa itsensä vai lirahtaako housuun lusikallinen vai peräti kaksi.

Lapset ainakin antoivat tälle reissulle arvosanan 5/5. Itseäni jäi vähän kaiveleen, kun ei kerennyt käymään Turun linnassa yms museomestoissa. Eipä sillä, oon siellä käynyt kyllä monet kerrat ja ehdin varmasti vielä tulevaisuudessakin kerran jos toisenkin. Ja todella mukavaahan meillä oli, sitä en voi kieltää.