Ai että, nyt tuli jutun tynkää ja vielä sellainen, mihin saan kaivella vanhoja blogikuvia, mahtavaa! Kävipä nimittäin niin, että Urbaanin maalaisen uusimmassa youtubepätkässä (jakso 32) hän toivoi näkevänsä enemmän neuleita kuvattuna urbaanimmissa ympäristöissä, sillä hän itse asuu maalla ja olisi kiva nähdä vähän erilaisempiakin maisemia, usein kun neuleet jostain syystä ajaudutaan kuvaan luonnonläheisissä paikoissa. Itsehän pääsin heti päteen, sillä olen viime vuosina kuvannut jonkin verran paikallisen katutaiteen äärellä. Jonkun verran kyllä näkee urbaanimpiakin maisemia neulekuvissa, mutta totta vieköön, taitaa se vähemmistöä olla.
Minä kuvaan aika tasaisesti sekä luonnossa, että kaupunkiympäristössä. Siihen on syynsä. Rakastan luontoa, mutta asun kaupungissa (koska haluan asua kaupungissa). Metikössä on kivempi kuvata, jos haluaa olla katseilta suojassa, rauhassa asetella ja poseerata, etenkin, jos pitää kuvata itse itseään jalustan ja kaukolaukaisimen avustuksella. Mielelläni kuitenkin, jos joku suostuu kuvaajaksi, tai jos kuvaan lapsiani, valitsen kaupunkiympäristön.
Stailatut kuvat pienistä töistä, joissa on suurinpiirtein jonkin irtolevyn päälle aseteltu asioita, ei tietenkään ole yhtään sen erilaisempi kerrostalossa, kuin maallakaan. Tai ylipäätään sisätiloissa otetut kuvat. Eikä vielä siinä vaiheessakaan, kun siirrytään ulos, välttämättä se kerrostalon seinä eroa merkittävästi omakotitalon seinästä. Ja useinhan kuviin halutaan rauhallista taustaa, kuten vaikkapa se seinä. Mutta sitten kun lähdetään hakeen jotain muuta, kuin yksiväristä seinää tai simppeliä tekstuuria, tullaan valinnan eteen: luonnon helmaan vai kylille. Sillä toki kaupungillakin luontoa on, eli valinta on ihan oma, haluaako urbaania meininkiä vai ei. Lisäksi usein tulee kuvattua reissun päällä, esimerkiksi lapsuuden kotini ympäristössä peltojen ja metsien keskellä.
Pakko sanoa, että vaihtelu virkistää. Sitä kun on blogannut käsitöistään 11 vuotta, ei ihan joka kerta viitsi käyttää samoja kuvauspaikkoja.
Joten tässä vähän vertailua.
Sukat puron varrella / sukat märällä asfaltilla
Huivi metsässä (joskin keskellä kaupunkia oleva luonnonsuojelualue) / katutaideteoksen edessä.
Ommeltu lastenvaate pujotettuna oksaan / lätkäisty sinitarran avulla henkarilla alikulkutunneliin.
Villapaita saaressa / muraalin edessä
Lapaset ja kuuraiset puut / kerrostalo
Pipo metsässä / pipo (ja paita) kylillä
Taapero asusteineen pellon laidalla / leikkipuistossa
Vauvanpeitto nurmikolla / asfaltilla
Tiedättekös, mä rakastan molempia! Eikös ollutkin ärsyttävä loppukaneetti, haha. Miten on, iskeekö kaupunkimeininki vai tykkäätkö, että villat kuvataan siellä, mistä ne tuleekin? Miten itse valitset kuvauspaikan, jos käsitöitäsi kuvaat?
Minä kuvaan aika tasaisesti sekä luonnossa, että kaupunkiympäristössä. Siihen on syynsä. Rakastan luontoa, mutta asun kaupungissa (koska haluan asua kaupungissa). Metikössä on kivempi kuvata, jos haluaa olla katseilta suojassa, rauhassa asetella ja poseerata, etenkin, jos pitää kuvata itse itseään jalustan ja kaukolaukaisimen avustuksella. Mielelläni kuitenkin, jos joku suostuu kuvaajaksi, tai jos kuvaan lapsiani, valitsen kaupunkiympäristön.
Stailatut kuvat pienistä töistä, joissa on suurinpiirtein jonkin irtolevyn päälle aseteltu asioita, ei tietenkään ole yhtään sen erilaisempi kerrostalossa, kuin maallakaan. Tai ylipäätään sisätiloissa otetut kuvat. Eikä vielä siinä vaiheessakaan, kun siirrytään ulos, välttämättä se kerrostalon seinä eroa merkittävästi omakotitalon seinästä. Ja useinhan kuviin halutaan rauhallista taustaa, kuten vaikkapa se seinä. Mutta sitten kun lähdetään hakeen jotain muuta, kuin yksiväristä seinää tai simppeliä tekstuuria, tullaan valinnan eteen: luonnon helmaan vai kylille. Sillä toki kaupungillakin luontoa on, eli valinta on ihan oma, haluaako urbaania meininkiä vai ei. Lisäksi usein tulee kuvattua reissun päällä, esimerkiksi lapsuuden kotini ympäristössä peltojen ja metsien keskellä.
Pakko sanoa, että vaihtelu virkistää. Sitä kun on blogannut käsitöistään 11 vuotta, ei ihan joka kerta viitsi käyttää samoja kuvauspaikkoja.
Joten tässä vähän vertailua.
Sukat puron varrella / sukat märällä asfaltilla
Ommeltu lastenvaate pujotettuna oksaan / lätkäisty sinitarran avulla henkarilla alikulkutunneliin.
Sukat luonnossa / sukat kaupungilla
Lapaset ja kuuraiset puut / kerrostalo
Huivi ja lakeus / jalkakäytävä
Mekko metsässä / skeittipuistossa
Virkattu pääasia: maalaisidylli / lähiö Keravalla
Vauvanpeitto nurmikolla / asfaltilla
Tiedättekös, mä rakastan molempia! Eikös ollutkin ärsyttävä loppukaneetti, haha. Miten on, iskeekö kaupunkimeininki vai tykkäätkö, että villat kuvataan siellä, mistä ne tuleekin? Miten itse valitset kuvauspaikan, jos käsitöitäsi kuvaat?
Koska oon molempia, tykkään molemmista!
VastaaPoistaNeulekuvat kahviloissa, leffateattereissa, pubissa, puistoissa, kaduilla. Ne ois ihania. Että halkojen sijaan käsissä ois lähikaupan kassi.
Emmää tiedä. Vaihtelua! Ja omaa itseä kaikilla peliin. Ei kaikki voi vaan haluta maalaisjuttuja ja luontoa koko ajan, jos suurin osa elämää on kaupungissa!?
Oi joo, kahvilat! Mun piti mennä kuvaan mun Muumisukat Muumikahvilaan, mutta kyseinen kahvilaketju olikin mennyt konkurssiin ja lopettanut :D Ja tosiaan, halkoja käsissä... Itsekin näkisin sen tosi potentiaalisena tavata kuvata neule, että pitäisi halkoja sylissä. MUTTA MIKSI IHMEESSÄ, enhän minä halkoja missään oikeasti käsittele muuta kuin kerran vuodessa jossain kansallispuiston nuotiopaikalla. Tää oli oikeesti tosi silmiä avaavaa, mikä niissä heinäseipäissä ja koivuklapeissa niin viehättääkin heti, kun pitäisi neuletta alkaa kuvaan :D
PoistaMielenkiintoinen postaus, herätti ajattelamaan omia kuviani. Asun siis omakotitalossa, metsäisellä hehtaarin mäntykangastontilla, sata kilometriä napapiirin yläpuolella. Eli varvikkoiset, metsäiset kuvat onnistuu omalla pihalla. Maaston muotoa hyödyntäen, onnistuu kuvata jopa ilman naapuritalojen näkymistä kuvissa. Kun täällä Lapissa tuo luonto on ihan tuossa oven toisella puolen, sitä ei osaa ajatella sen ihmeellisempänä. Postauksesi sai ajattelemaan, että luonnostakin voisi ottaa erilaisia yksityiskohtia taustaksi, karua kivikkoa, puunrunkoa jne. Yhtälailla voisi hyödyntää jotain rakennettua tai vaikka romukasaa... Lumella en tykkää kuvata, se on niin kylmän valkoista. Aika paljon ulkokuvista otan ihan kelottuneella pihapöydällä, silloin kun siinä ei ole metristä hankea päällä.
VastaaPoistaJoo, tuo on kyllä totta, että luonnostakin saa vaikka ja minkälaista taustaa, etenkin lähikuviin.
PoistaLähti vähän keskeneräisenä kommentti, no jatkan...
VastaaPoistaSisäkuvista otan pienemmät ihan työpöydän päällä, kenties jollain lisävalolla. Tai sitten muokkaillut huonekalut ja muut isommat kuvaan keskeneräisinä, siellä missä satun tekemään ja valmiina paikallaan. Kyllä niitä sisällä kuvattuja joutuu usein ottamaan uusiksi, kun huomaa jonkun ei toivotun tulleen kuvaan mukaan.
Blogeissa tykkään katsoa sellaisia kuvia, joita kuvaaja tykkää ottaa ja jotka kertovat jotain ottajastaan. Kuvaajan elinympäristön ja mielenkiinnon kohteiden näkyminen, antavat vain kuvaan lisää syvyyttä ja tarinaa.
Joo, itse kans tykkään siitä, että persoona näkyy ja just elinympäristö ja mielenkiinnon kohteet. Eihän ne tosiaan mitenkään toisiaan pois sulje, luonto ja vähemmän luonto :)
PoistaEn osaa jotenki ajatella, et kumpikaan ois parempi tai huonompi. Kummassakin ympäristössä voi kuvata kivasti tai tylsästi. Itse kuvaan vaatekuvat yleensä aina jossain muualla kuin kotona. Pienemmät työt kuvaan kotona. Helsinki on siitä kiitollinen paikka asua, et hyviä kuvauspaikkoja ja variaatioita on tosi paljon. Mä jotenki tykkään paljon noista sun muraaleista. Siitäkin huolimatta, et kirjava tausta vie huomiota itse kohteelta. Mut silti. Niissä on oma tyyli. Neulemaailma on aika manerisoitunut eteerisiin luontokuviin. Ihan älyttömän samankaltaisia kuvia näkee tosi paljon. Toisaalta omat maneerinsa on joka genressä. Ruokabloggareilla omansa jne. Kivoja kuvia sulla on. 😊
VastaaPoistaJoo, se on totta, että ympäristössä kuin ympäristössä voi kuvata kivasti tai tylsästi!
PoistaJa totta, muraalikuvissa kirjava/rauhaton tausta vie huomiota itse neuleelta/ompelukselta ja toisinaan laitankin sit jonkun yksityiskohtakuvan sinne sekaan ja lisäksi olen ajatellut, että sen ei ole niin väliä, koska kyseessä yleensä on jokin ohjeella tehty neule, joten jos kaipaa yksityiskohdista parempaa kuvaa tai vaikka kokonaisuudesta, niitä näkee sitten muiden tekemissä versioissa. Eri asia, jos itse tehty malli, mistä olisi kirjoittanut vielä ohjeenkin, niin sellaisissa on tärkeämpää, että työ erottuu hyvin.
Mulla on hyvin ristiriitainen suhde siihen, millaisia kuvia haluan ottaa. Toisaalta haluaisin aina olla vähän samanlainen kuin muut, he joita ihailen, mutta toisaalta haluaisin löytää jotain uutta näkökulmaa ja olla erilainen.
Kiva kuvakollaasi ja kuvia eri ajoilta. Kuviasi on kiva katsella, kun niissä on joku juju vaikkapa sävyjen suhteen. Eipähän käy tylsäksi ja yksitoikkoiseksi. Jatka vaan samaan tyyliin :)
VastaaPoistaJoo, tähän piti kaivella vähän vanhempaakin matskua. Kiitos :)
PoistaMä tykkään kans molemmista! Ihan mahtavia kuvauspaikkoja oot keksinyt! Omat kuvat otan usein puutarhassa tai metsässä, mutta voisin ottaa kaupungissakin jos jaksaisin vaivautua :) Yhdet kuvat otin kyllä prisman pihassa, kun siellä oli niin kaunis puu :) Eli jatka vaan samaan malliin etsien mahdollisimman erikoisia kuvauspaikkoja :)
VastaaPoistaMulla on yleensä tosi suureelliset suunnitelmat siitä, missä ja miten haluaisin minkäkin työn kuvata. Hyvin hyvin harvoin ne toteutuu, liian usein tulee sit räpsittyä tylsemmin, kuin olisin halunnut, mutta on omat haasteensa aina valon määrän ja sen suhteen, että joku suostuu ottaan kuvat.
PoistaBlogissasi ovat juuri nuo valokuvat ihania, ei voi kuvitella minkälaisia taustoja olet taas miettinyt töillesi. Valmiit erilaiset työt saavat lisäpisteitä siitä miten niitä esitellään, vain tavallinen tausta olisi liian lattea. Ja lisäksi kirjoitat rennolla tyylillä. Jatka vain tähän tyyliin. Irmeli
VastaaPoistaJuu, olen aina ollut sitä mieltä, että keskinkertainenkin työ näyttää paremmalta, jos siitä saa otettua hyvät kuvat. En läheskään aina ole kuviini tyytyväinen, mutta joskus sentään :) Kiitos, sama tyyli varmasti jatkuu!
PoistaTiedätkö, kun urbaanimaalainen Leena puhui asiasta jaksossaan niin tulit sinä ensimmäisenä mieleen! Meinasin kommentoida Leenalle että katsoo blogiasi. Sinulla on ihania kuvauspaikkoja. Itse usein ottaa vaan räpsyn kotona kun ei jaksa nähdä vaivaa kuvauksen kanssa.
VastaaPoistaMulle se kuvan ottaminen on lähes paras osuus neuleen valmistumisessa :) :D Saatan nähdä hyvin paljonkin vaivaa, en aina, mutta joskus.
PoistaNokun ei voi sanoa kummat on kivempia. Minusta olet osannut valita jokaiselle käsityölle sille sopivan ympäristön, tosiille se on urbaani ja toisille maalainen. Mulla oli aikanaan vielä blogis päivittäessä aina maalainen ympäristö. Kylällekin kaksi kilometriä niin olisi ihan erikseen pitänyt läheä kuvaamaan ihmisten ilmoille, metsä löytyy takapihalta.
VastaaPoistaVarta vasten erikseen mäkin lähden näitä kuvaamaan, ihan vaan muutama näistä kuvista on otettu kilometrin säteellä kotoa. Mutta joo, en koe sitä vaivaksi, sillä tykkään kuvata käsityöni, eikä haittaa, vaikka joutuisin pelkän kuvan takia matkustaan puolikin tuntia suuntaansa. Sit jos sattuu oleen muutakin asiaan samoille suunnille, ei haittaa, vaikka menis tunti tai kaksi suuntaansa :D
PoistaMolempi parempi! Sulla on kivat kuvauspaikat, sekä maalla että kaupungissa. Monissa blogeissa on kivoja kuvauspaikkoja ja -kulmia.
VastaaPoistaKiitos :)
Poista