Rakastan Pekka Töpöhäntää! Sitä elokuvaa, en niinkään kirjoja, vaikka kyllä nekin hyviä on. Päivälehden museossa, Helsingissä, aukesi tänään Pekka Töpöhäntä -näyttely kissahahmon 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Oltiin heti ekana päivänä paikalla oman elämäni Pillin ja Pullan kanssa.
Päivälehden museon lapsille suunnatut näyttelyt ovat aina olleet todella upeita ja kivoja. Tämä taitaa olla neljäs näyttely, missä ollaan lasten kanssa käyty. Sitä aiemmin ei oltu koko museosta koskaan kuultukaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Museoon on ilmainen pääsy, joten siellä on kiva piipahtaa lasten kanssa vaikka vähän useamminkin. Sijaintikin on hyvä Helsingin keskustassa, ehkä vain vähän piilossa, tai riippuu toki siitä, missäpäin yleensä kulkee.
Kissanhäntiä ja -korvia oli runsaasti, mutta me päästiin tunnelmaan ilman niiden käyttöä. Monnin hiilikellariinkin ryömittiin. Rauhallisimmat saivat kuunnella satuja jättimäisestä radiosta tai lukea kirjoista, joita oli näyttelyssä paljon.
Kovalla kulutuksella tavarat täällä varmasti ovat, jo näin ekana päivänä oli jättilankakerät jo aika nuhjuisia. Niitä luultavasti, tai ainakin toivottavasti, kyllä uusitaan ajan kuluessa, näyttely kun on avoinna syyskuun loppupuolelle saakka.
Niin että ei muuta kuin "Säg mjau till livet!"
Päivälehden museon lapsille suunnatut näyttelyt ovat aina olleet todella upeita ja kivoja. Tämä taitaa olla neljäs näyttely, missä ollaan lasten kanssa käyty. Sitä aiemmin ei oltu koko museosta koskaan kuultukaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Museoon on ilmainen pääsy, joten siellä on kiva piipahtaa lasten kanssa vaikka vähän useamminkin. Sijaintikin on hyvä Helsingin keskustassa, ehkä vain vähän piilossa, tai riippuu toki siitä, missäpäin yleensä kulkee.
Pekka Töpöhäntä -näyttely ei jättänyt kylmäksi sekään. Loikoiltiin jättisilakoilla ja leikittiin kissoja huoneessa, jossa oli jättipöytä ja tuoli, kokoluokaltaan samaa kuin että oltaisiin oltu oikeasti kissoja. Kissojen tapaan leikittiin lankakerillä ja käytiin kauppaa silakoilla, joita oli ilahduttavan paljon, ei loppuneet fisut kesken, vaikka välillä museossa oli useampikin seurue.
Kissanhäntiä ja -korvia oli runsaasti, mutta me päästiin tunnelmaan ilman niiden käyttöä. Monnin hiilikellariinkin ryömittiin. Rauhallisimmat saivat kuunnella satuja jättimäisestä radiosta tai lukea kirjoista, joita oli näyttelyssä paljon.
Täällä viihtyy kaikista pienimmätkin taaperot ja isommille lapsille oli Kissojen päivälehtiä, joissa oli luettavaa ja tehtäviä.
Kovalla kulutuksella tavarat täällä varmasti ovat, jo näin ekana päivänä oli jättilankakerät jo aika nuhjuisia. Niitä luultavasti, tai ainakin toivottavasti, kyllä uusitaan ajan kuluessa, näyttely kun on avoinna syyskuun loppupuolelle saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti