Pitkä automatka, sateinen juhannusaatto ja aikuisten koomailu raskaan työviikon päätteeksi sai tietenkin lapset hyppiin pitkin seiniä. Niinpä lähdettiin mummulasta käsin juoksuttaan niitä Katikankanjoniin Kauhajoelle, johon on sitten viime vierailun jälkeen tullut ihan virallinen reitti siltoineen ja köysineen (jyrkissä nousuissa/laskuissa) sekä nuotiopaikkaa yms. Alue on nykyään osa Lauhanvuori-Hämeenkangas geoparkkia ja kuuluu nykyään Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston alueeseen.
Tällä kertaa meillä ei ollut paikallisopasta mukana, joten vähän oltaisiin kaivattu jonkinlaista infokarttaa siitä, mistä reitti menee. Edes joku laminoitu aanelonen parkkipaikalla, mutta ei nähty minkäänlaista opastetta. Reitti kuitenkin löytyi ja oletettavasti se kokonaan käveltiin.
Kun astuttiin raikkaan tuoksuiseen metsään ja sai vedettyä keuhkot täyteen raitista ilmaa, tajusin, että ei olla tänä kesänä käyty oikein minkäänlaisella metsäretkellä. Ei, vaikka kaikki niin metsäretkistä pidämme! No, nyt nautimme sitten senkin edestä.
Metsä on todella kaunis ja puro kertakaikkiaan lumoava. Edelleen sanoisin, että satumetsä.
Mun sisko lähti mukaan myös.
Köysistä oli kyllä tosi iso apu, sillä mäet olivat jyrkkiä ja sateen jälkeen todella liukkaita. Maasto oli muutenkin osittain melko hankalaa, mutta ei me kovin pitkää pätkää jouduttu pienimmäistäkään kantorepussa pitään. Energiaa tosiaan riitti.
Reippaus oli koetuksella vain muurahaisten valloittamalla polulla.
Eväitä meillä ei ollut ja metsäpalovaroituksen vuoksi ei nuotiopaikkaa olisi voinut muutenkaan hyödyntää, mutta ehdottomasti näkisin, että voitaisiin tulla joskus ihan makkarapakettienkin kanssa.
Edellisestä reissusta kahden vuoden takaa voi lukea täältä: Satumetsä Katikankanjonissa
Ja muista samojen huudien mestoista:
Raiteita pitkin
Lauhanvuori frozen
Vähemmän paarmoja kuin kesällä
Lauhanvuoren uusia reittejä
Tällä kertaa meillä ei ollut paikallisopasta mukana, joten vähän oltaisiin kaivattu jonkinlaista infokarttaa siitä, mistä reitti menee. Edes joku laminoitu aanelonen parkkipaikalla, mutta ei nähty minkäänlaista opastetta. Reitti kuitenkin löytyi ja oletettavasti se kokonaan käveltiin.
Kun astuttiin raikkaan tuoksuiseen metsään ja sai vedettyä keuhkot täyteen raitista ilmaa, tajusin, että ei olla tänä kesänä käyty oikein minkäänlaisella metsäretkellä. Ei, vaikka kaikki niin metsäretkistä pidämme! No, nyt nautimme sitten senkin edestä.
Metsä on todella kaunis ja puro kertakaikkiaan lumoava. Edelleen sanoisin, että satumetsä.
Mun sisko lähti mukaan myös.
Köysistä oli kyllä tosi iso apu, sillä mäet olivat jyrkkiä ja sateen jälkeen todella liukkaita. Maasto oli muutenkin osittain melko hankalaa, mutta ei me kovin pitkää pätkää jouduttu pienimmäistäkään kantorepussa pitään. Energiaa tosiaan riitti.
Reippaus oli koetuksella vain muurahaisten valloittamalla polulla.
Eväitä meillä ei ollut ja metsäpalovaroituksen vuoksi ei nuotiopaikkaa olisi voinut muutenkaan hyödyntää, mutta ehdottomasti näkisin, että voitaisiin tulla joskus ihan makkarapakettienkin kanssa.
Edellisestä reissusta kahden vuoden takaa voi lukea täältä: Satumetsä Katikankanjonissa
Ja muista samojen huudien mestoista:
Raiteita pitkin
Lauhanvuori frozen
Vähemmän paarmoja kuin kesällä
Lauhanvuoren uusia reittejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti