Olen postannut ratikkamuseosta neljä vuotta sitten viimeksi, joten uusintakierros ei varmaankaan haittaa. Itse asiassa me ei olla tässä välissä kertaakaan siellä käyty, mitä kyllä itsekin ihmettelen suuresti! Kyseessä kun kuitenkin on ilmainen museo, missä saa tehdä ja kokeilla, eli ihan täydellinen menomesta lasten kanssa.
Esikoinen muistuttelee museon olemassaolosta aina, jos satutaan liikkumaan Töölön suunnilla. Kerran oltaisiin mentykin, mutta museo oli juuri silloin poikkeuksellisesti suljettuna. Onneksi tällä kerttaa tärppäsi ja ilman etukäteissuunnittelua päästiin poikkeen museolla leikkimässä.
Ratikkamuseo on muuten siinä mielessä melko poikkeuksellinen, että se on auki myös maanantaisin!
Museossa on tosiaan kolme raitiovaunua, joihin saa mennä sisälle. Ihan parasta! Tällä kertaa ehdittiin myös katsella videopätkät ja tutkia vitriinien esineistöä.
Lipunleimauslaite oli epäkunnossa, mutta onneksi henkilökunta vinkkasi, että raitiovaunun sisällä olevassa lipunmyyjän kopissa on reijittäjä! Ja koska museossa ei ollut sillä hetkellä muita vierailijoita, ei tarvinnut juurikaan tapella aktiviteeteista, sillä saivat olla vuorotellen kuskina ja lipunmyyjänä mielin määrin.
Pikkukuskit polkivat tööttäyskelloa niin, että aloin jo hermostuneena katseleen ympärilleni, että ollaanko häiriöksi. Henkilökunta ei kuitenkaan suonut meitä kohti pahaa silmää, joten annettiin mennä.
Museokierroksemme parasta antia oli kuitenkin se, kun paikalle pelmahti toinenkin seurue. Siinä oli about meidän pojan ikäinen lapsi isovanhempineen ja kävi ilmi, että toinen heistä oli vanha ratikkakuski. Voi veljet, hän opasti meidänkin lapsille joka ikisen vivun ja vääntimen, mitä niistä tapahtuu. Itse kun ihan perstuntumalla olin ensin heittänyt vähän sinne päin, mitä ne mahdollisesti ehkä ovat. Tuli siis hyvin perusteellinen ratikkaesittely ja lisäksi kuultiin monen monta tarinaa aiheeseen liittyen. Itsekin siinä sitten maalaisena korvat höröllä aivan haltioissani kuuntelin.
Siitä siis sadepäivälle tekemistä, tai hellettä karkuun yhtä hyvin.
Esikoinen muistuttelee museon olemassaolosta aina, jos satutaan liikkumaan Töölön suunnilla. Kerran oltaisiin mentykin, mutta museo oli juuri silloin poikkeuksellisesti suljettuna. Onneksi tällä kerttaa tärppäsi ja ilman etukäteissuunnittelua päästiin poikkeen museolla leikkimässä.
Ratikkamuseo on muuten siinä mielessä melko poikkeuksellinen, että se on auki myös maanantaisin!
Museossa on tosiaan kolme raitiovaunua, joihin saa mennä sisälle. Ihan parasta! Tällä kertaa ehdittiin myös katsella videopätkät ja tutkia vitriinien esineistöä.
Lipunleimauslaite oli epäkunnossa, mutta onneksi henkilökunta vinkkasi, että raitiovaunun sisällä olevassa lipunmyyjän kopissa on reijittäjä! Ja koska museossa ei ollut sillä hetkellä muita vierailijoita, ei tarvinnut juurikaan tapella aktiviteeteista, sillä saivat olla vuorotellen kuskina ja lipunmyyjänä mielin määrin.
Pikkukuskit polkivat tööttäyskelloa niin, että aloin jo hermostuneena katseleen ympärilleni, että ollaanko häiriöksi. Henkilökunta ei kuitenkaan suonut meitä kohti pahaa silmää, joten annettiin mennä.
Museokierroksemme parasta antia oli kuitenkin se, kun paikalle pelmahti toinenkin seurue. Siinä oli about meidän pojan ikäinen lapsi isovanhempineen ja kävi ilmi, että toinen heistä oli vanha ratikkakuski. Voi veljet, hän opasti meidänkin lapsille joka ikisen vivun ja vääntimen, mitä niistä tapahtuu. Itse kun ihan perstuntumalla olin ensin heittänyt vähän sinne päin, mitä ne mahdollisesti ehkä ovat. Tuli siis hyvin perusteellinen ratikkaesittely ja lisäksi kuultiin monen monta tarinaa aiheeseen liittyen. Itsekin siinä sitten maalaisena korvat höröllä aivan haltioissani kuuntelin.
Museokierrostenne kautta pääsen muistelemaan entisiä aikoja, tuosta ratikasta tuli heti mieleen todella vanha ratikka 8k, puupenkkeineen, jolla joskus pääsi suoraan kotiin ilman vaihtoja. Aurinkoisia kesäpäiviä. Irmeli
VastaaPoistaOi että! Me ollaan käyty ajelemassa sellaisella museoratikkakierroksella :D
Poista