Sivut

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Henkisiä tukisukkia eli henkisen tuen sukkia työkavereille

Mulla on jonkun verran kertynyt ylijäämävarastoa neulomuksistani. Lähinnä, jos olen halunnut osallistua välttämättä joihinkin yhteisneulontoihin (kuten joulukalenterisukkia) jotka ei sellaisenaan omaan nelikakkoseeni mahdu tai jos olen saanut jotain lankaa testattavaksi, eikä itselleni ole ollut sukan tarvetta. Olen kuitenkin jostain syystä huono antaan sukkia lahjaksi. Pelkään, että ovat väärää kokoa tai saajan mielestä rumia ja että niitä syystä tai toisesta ei käytetä, jolloin työ on ollut turha. Myös siis siitä syystä, jos jonkun mielestä sukkia ei raaski käyttää. Kyllä kuulkaa raaskii, ei ole mitään järkeä tehdä käyttötavaraa, mikä ei päädy käyttöön.


No, sitten reilu vuosi sitten saatiin töissä tietää ikävä uutinen, mikä kävisi toteen parin vuoden sisään. Aloin neuloa sukkia varastoon enemmänkin, sillä halusin neuloa jokaikiselle työkaverille sukat, koska he ovat niin ihania ja täyttä timanttia ja mulle tulee ihan helvetinmoinen ikävä ihan jokaista. Haaveilin, että sukkia olisi niin valtava läjä, että jokainen voisi valita itselleen ilman, että pitää ottaa ne, mitkä randomilla saa. Aikaa piti olla reilusti, joten tein sukkaparin silloin ja toisen tällöin. Sittemmin aikataulu heitti häränpyllyä ja pelkäsin, että en ehdikään saada sukkakuormaa valmiiksi jolloin mulle jäisi käteen ikävästi parikymmentä sukkaparia. Piti laittaa puikot heilumaan ihan tosissaan. Suurin osa on ihan perussukkaa, joita kaikkia en ole jaksanut välttämättä somessa sen kummemmin esitellä. Aika räikeän värisiähän nämä enimmäkseen ovat, mutta niin olen minäkin.


Löysin työpaikalta sopivasti tyhjillään olevan kaapin ja vein ensimmäisen kuorman sukkia sinne, sillä en ehdi odottaan enää parempaa hetkeä, jokunen kun poistuu jo kesälomien myötä keskuudestamme. En muistanut kaikessa hötäkässä ottaa kuvia koko komeudesta, vaan sitten, kun osa sukkapareista oli jo lähtenyt uusiin koteihinsa. Ja lisää neulon minkä vaan suinkin ehdin. Onneksi on lomalla pitkiä automatkoja ja ne neulefestaritkin tulossa.



Neulojan mieli on kummallinen. Sillä en poikkeuksia lukuun ottamatta mielelläni tee tilauksesta yhtään mitään. Se on pakkopullaa ja epäinspiroivaa ja siten vastenmielistä. Mutta sitten pyytämättä ja yllättäen, ihan omasta tahdosta vailla sen kummempaa gloriaa, kuin tietenkin itsekäs ajatus siitä, että mua ei unohdeta niin kauan kuin sukat ovat käytössä tai lojuvat käyttämättöminä, saatan neuloa ihan vaan huvikseni yhden tehtaan koko henkilökunnalle sukat. 

Ja haluan itkien roikkua pois lähtevien ihmisten takkien liepeissä tehtaan portilla, koska mulla tulee niin kamala ikävä. Sniif.

Mutta tosiaan, paskamaiseen tilanteeseen tarvitaan tottakai jotain pehmeää ja lämmintä. Ja varpaat on syytä pysyä lämpiminä kunkin valitsemallaan uudella tiellä. Henkiset tukisukat. Ja vähän fyysisetkin, sillä tunnetusti neulon tönkkösuolattuja sukkia.

24 kommenttia:

  1. Ihana ajatus! Oletpa ahkera! Ja tuo on niin totta mitä tilaussukista kirjoitit. Pakkopullaa minullekin.
    Onnea uusiin tuuliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä neulon jatkuvasti jotain, joten erityisen ahkera en tän projektin tiimoilta varsinaisesti ole :D Ja onneksi oli hyvä pohjavarasto jo valmiina. Ja kiitos, onnea tarvitaan, uudet tuulet ovat todellakin uusia, sillä olen tehnyt tätä nykyistä työtä viimeiset 10 vuotta, eli suoraan koulun penkiltä.

      Poista
  2. Aivan ihana ajatus ja uskomaton toteutus!

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihana ajatus ja toteutus kurjassa tilanteessa! ❤ Kuinka monet sukat siis neulot yhteensä? Kuulostaa hurjalta määrältä tuo koko tehtaalle neulominen. Onko sun osaaminen kuinka kapealle alueelle ts. onko sun helppo löytää uusi, osaamista vastaava työ? Joka tapauksessa onnea työnhakuun ja uuteen elämänvaiheeseen! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parikymmentä paria riittää, ollaan henkilömääräisesti aika pieni tehdas. Tosin haluan että valikoimaa on ja en tiedä tarkalleen mitä kokoja tarvitaan miten paljon kutakin. Koulutukseni/tutkinnon puolesta osaamisalue on aika laaja, mutta työkokemukseni on kyllä harmillisen kapealla alueella. Joten saapi nähdä, miten tiukassa on uuden uran löytyminen. Kiitos onnen toivotuksista, niitä tarvitaan!

      Poista
  4. Ihana ajatus ja työ! Varmasti työkamut arvostavat. Tsemppiä uusille poluille ❤️

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Tää sukkaprojekti on tämmönen luopumisen prosessointi minullekin.

      Poista
  6. Voi miten hieno juttu!
    Taas kerran tuntuu kivalta että joku toinenkin on samanlainen kaappiin neuloja...Mun lahjat ovat viime vuosina olleet villasukkia. Läheisille ja vähemmän läheisille. Niinpä kun omakin käyttövillasukkalaatikko pullistelee sukkia, olen ajatellut että muilla on sama juttu, joten en ole enää käärinyt tekeleitäni lahjapaperiin vaan tunkenut ne kaappiin. Päättelemättöminä. Kun semmoinen lähes aivoton neulominen on niin kivaa mutta päätteleminen ei. Päätin sitten terästäytyä ja siivota sen sukkakaapin. Päättelin ja pingotin sukat joita löytyi yli 30 paria. Apua! Ehkä minäkin teen kuten sinä ja lahjon työkaverini kun reilun parin vuoden päästä lähden eläkkeelle. Tai jos sitä ennen yrittäisin saada pinon pienemmäksi ja kysyisin läheisestä palvelutalosta josko heillä olisi siellä viluvarpaisisia vanhuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän niitä kaappeihinkin jonkun verran kertyy. Sulla on kyllä kunnioitettavan suuri kokoelma :D Mulla on onneksi sekin oljenkorsi, että lapset on vielä päiväkodissa/eskarissa niin voi niidenkin henkilökuntaa lahjoa, jos vielä tän urakan jälkeen sukatuttaa :D

      Poista
  7. Sinulle on sama fobia kuin minulla. En tee tilaussukkia, enkä myy niitä. Annan lahjaksi ja lahjoitan hyväntekeväisyyteen oman ryhmäni kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tämä on aika yleistä :D Toki sitten on heitäkin, jotka nimenomaan tykkää tehdä tilauksesta.

      Poista
  8. On ihailtava kaappi, aarteita täynnä. Ei tarvitse vähätellä käsin kudottuja sukkia, käyttäjät osaavat arvostaa ihan perussukkiakin. Sinunlaiset sydämelliset ihmiset parantavat tätä maailmaa. Oma sukkalaatikkoni sisältää vain 8 paria, yhdet annoin juuri viluvarpaiselle. Omalta osalta olen lahjoitellut kassiteollisuuteni tuotteita muovikassien kanssa hermoileville mummoille, itsekin saa hyvänmielen. Lykkyä tykö uudelle taipaleelle. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, uskon kyllä että perussukatkin kelpaa, ei kaikki edes halua pitsiä ja palmikkoa ja kirjoneulekuvioita. Ja onhan näissä tosiaan väriä.... että ei ihan harmaita perussukkia sentään :D

      Kiitos! :)

      Poista
  9. Olet ihana <3
    Minä kans inhoon tehdä pyynnöstä (vielä pahempi on, jos joku aikoo maksaakin vielä jotain! Mutta tottakai sitten vain pyydettäessä kyräilen mielessäni, miksi pitäisi muka ilmaiseksi tehä yhtään mitään kellekkään :D ) ja monet ns pakolliset muistamiset menee samaan kastiin. Mutta sitten ihan noin muuten vaan teen ties mitä ja ties kenelle, koska on vaan ihana ilahduttaa ihmisiä vaan siks että ne esim on hyviä tyyppejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, käsitöiden rahastaminen se vasta monimutkaista onkin! Kun ei kukaan ei-käsitöitä-harrastava oikeasti tajua, miten järjetön työ yhden ihan perussukkaparinkin neulomisessa on. Ja sitten kun ei tietenkään sovi liian halvalla tehdä, ettei polje ammattikäsityöläisten hintoja. Et mieluummin sitten tekee vain ilmaiseksi ja mieluiten ei ollenkaan. Pyynnöstä siis :D Lahjat on aina asia erikseen ja niitä on kiva tehdä ja nimenomaan pyytämättä ja yllättäen :) Mutta tunnistan kyllä tuonkin, että pakolliset muistamisetkin on pakkopullaa :D

      Poista
  10. Sinulla on sydän paikallaan! Ihana ajatus ja ihanaa että jaksoit toteuttaa sen :)

    VastaaPoista
  11. Voi, miten hieno ajatus ja toteutuskin!

    VastaaPoista