Viikko pelkän taaperon kanssa

Esikoinen on viettänyt koko viikon Barcelonassa mun siskon ja äidin kanssa. Etukäteen vähän jänskätti, koska viikko on kuitenkin tosi pitkä aika ja lapset eivät ole olleet toisistaan erossa niin pitkään. Toki jos molemmat lapset olisivat lähteneet yhtä aikaa viikoksi lomalle, olisin poksauttanut skumppapullon, mutta tällainen järjestely kieltämättä vähän jänskätti. Okei, myönnän, aika paljonkin.

Barcelonan päästä en tietenkään voi tietää ihan koko totuutta, mutta meillä täällä kotona meni kyllä tosi hyvin. Ekana päivänä pikkuinen toiveikkaasti luuli veljensä tulevan kotiin, kun ovi kävi, vaikka ensin olikin osoitellut ulkona meneviä lentokoneita, että siellä ne menee. Myöhemmin on vaan todennut toisen olevan "Paaseloonassa". Liikuttavaa, miten lapset ovat toistensa kanssa kommunikoineet videopuheluiden välityksellä. Yhteinen tuttu riehuminen onnistuu, vaikka toinen olisi Espanjassa, jos vaan avaa videoyhteyden. Sitten juostaan puhelin kourassa ympäri hotellia ja toinen juoksee kotona. Ja hyvin onnistuu pikkusiskon yllyttäminen kiellettyjen asioiden tekemiseen matkan päästäkin. Ja toinen tottelee. Ja taas nauretaan.

Hieno mahdollisuushan tämä kyllä oli. Esikoinen sai täyden huomion ja laatuaikaa reissussa, näki ja koki paljon ja sitten taas pienen kanssa saatiin kaivattua laatuaikaa kotosalla pienemmissä piireissä. Yleensä kun tuntuu kaikki menot ja meiningit menevän vähän esikoisen tarpeiden ja mielen mukaan, niin tällä kertaa pienempi sai paremmin äänensä kuuluviin. Mulla oli toki mielessä vaikka ja mitä taaperolle sopivaa tekemistä, mutta tietenkin me sitten oltiin heti kättelyssä pari päivää sairaslomalla. Mikä lie kevätpöpö taas kävi kylässä. Ehdittiin me kuitenkin siellä lapsimessuilla käydä, valita pitkään ja hartaasti Citymarketista foliovappupalloa ja sitten tutustua tällä viikolla remontin jälkeen uudelleen avattuun Myyrmäen kirjastoon. Kivaa ja simppeliä tekemistä 2-vuotiaan ehdoilla.

Me ei käydä ihan hirveän usein kirjastossa ja jos käydään, käydään lähinnä leikkimässä. Lapset eivät ole vielä toistaiseksi oikein lämmenneet ajatukselle kirjojen lainaamisesta, enkä itsekään ole sitä vaihtoehtoa ihan hirveästi yrittänyt tuputtaa, sillä onhan siinä kieltämättä haasteensa. Ensinnäkin se, että lapset kiintyvät lempikirjoihin niin, että lainausajan päätytty ollaan liemessä. Ja toiseksi se, että jos kirja ei osoittaudukaan niin kivaksi, että sitä oikeasti luettaisiin, pelkään sen menevän hukkaan. Omia kirjoja kuitenkin luetaan paljon, joten uskon kirjojen lainaamisellekin vielä löytyvän aikansa ja paikkansa, se vaan ei ole ollut ihan vielä.

Enemmänkin pitäisi kyllä eri kirjastoissa kiertää lasten kanssa, niissä kun monesti on tosi kivoja lasten osastoja. Taisi olla listalla joskus hoitovapaalla ollessani, mutta oli niin valtavasti muutakin tekemistä, että kirjastot jäivät isolta osin kiertämättä.

Nyt kuitenkin vietettiin tosi kiva yhteinen hetki kirjastossa leikkien. Oikein sellainen rauhallinen hetki. Normaalisti jos kahden lapsen kanssa menee, lähtee homma hyvin äkkiä lapasesta ja sitten on poistuttava hirveän huudon kanssa paikalta. Mutta jos menee kirjastoon yhden lapsen kanssa kerrallaan, on tunnelma aivan eri. Olen monesti ennenkin luvannut, että alan tehdä silloin tällöin molempien lasten kanssa erikseen jotain kivaa yhdessä. Kuitenkaan en ole niin tehnyt, kuin korkeintaan neuvolakäyntien yms yhteydessä. Esikoisen kanssa ollaan käyty elokuvissa, mutta pienemmän kanssa ei tietenkään vielä. Nyt onneksi saatiin kokonainen viikko laatuaikaa tyttären kanssa.

Toivottavasti kuitenkin saadaan huomenna isoveli ehjänä takaisin.