Pieni ylistys Hakaniemen leikkiluolalle

Muutama viikko sitten siskoni oli käymässä ja päätettiin lähteä lasten kanssa Hoploppiin. Meillä on tässä aika lähellä ruhtinaalliset kolme Hoploppia, mutta koska oltiin liikenteessä ilman autoa ja oli viikonloppu, homma osoittautuikin aika hankalaksi. Koska olen asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta periferiassa, tiedän, että tällainen urputus kuulostaa tosi tyhmältä, mutta todellinen ongelma kuitenkin vantaalaiselle. Nimittäin yhteen Hoplopeista ei viikonloppuisin mennyt suoraa bussia lainkaan, toiseen meni, mutta oltaisiin heti kättelyssä jouduttu odottaan tunti seuraavaa bussia, eli poislähtöäkin olisi pitänyt kellon kanssa kytätä ettei mene ihan mahdottomaksi odottamiseksi väsyneiden lasten kanssa (ja joo, muistan kyllä, että maalla menee yksi bussi päivässä ja takaisin ei välttämättä yhtäkään, valitan silti tästä, sillä normaalissa arjessa julkinen liikenne täällä toimii niin mutkattomasti). Kolmanteen Hoploppiin oli muutama eri bussivaihtoehto, toista linjaa käyttäen olisi pitänyt kävellä kaksi kilometriä päästäkseen pysäkille, toisella linjalla olisi pitänyt hypätä pois kaksi kilometriä ennen määränpäätä. Joo ei. 

Koska lapset oli jo ehditty kohkaan lupauksella Hoplopista, ei suunnitelmaa voinut ihan totaalisesti enää vaihtaa. Onneksi muistin Hakaniemen leikkiluolan. Viikonloppuisinkin päästään 10 minuutin välein kulkevalla junalla reilussa vartissa Helsinkiin, josta sitten taas menee ihan jatkuvalla syötöllä busseja Hakaniemeen (ja toki metrojakin, mutta niihin mennessä rattaiden kanssa on aina se älytön hissirumba, mitä ei alkuperäismaalainen oikein jaksa), joten oltiin tuossa tuokiossa perillä.

Pienempihän se on kuin Hoplop, mutta juuri siksi oikeastaan parempi, sillä lasten paimentaminen oli huomattavasti hallitumpaa ja stressittömämpää täällä. Pääsymaksukin oli vähän pienempi. Leikkiminen on siinä mielessä myös varman päälle ottamista, että se sijaitsee väestönsuojassa, mikä kestää myös ydinräjähdyksen.

Lapset olivat jo sen verran omatoimisia, että ihan koko aikaa ei huudettu äitiäitiä, vaan sain hetkittäin vain istua sohvalla ja katsoa kauempaa, kun kullanmuruset kiipeilee ja pomppii hiki päässä. Toki sitä silti vähän piti selluliittejään käydä tärisyttämässä rullaliukumäessä itsekin.

Tosi kiva paikka ja todella hyvien julkisten yhteyksien päässä, jopa viikonloppuisin, joten peukutan tätä vahvasti.