Monesti kysytään, mistä revin aikaa käsitöille. Sitä kyllä välillä itsekin ihmettelen ja tottakai se on monien asioiden summa. Tietenkin se vaatii sen, että projektit aloitetaan, eikä vain haaveilla aloittamisesta. On kokeiltava rohkeasti, koska ennakkosuunnitteluun menisi liikaa aikaa. Jos kaavaa ei ole, sellainen piirretään vapaalla kädellä ja toivotaan parasta. Mitään koeversioita ei tehdä ja nuppineuloja käytetään säästeliäästi.
Nyt haaveilin mekosta. Marimarin beehive-mekko on tullut vastaan siellä sun täällä internetiä, mutta se ei sellaisenaan mulle kuitenkaan sopisi, joten piti tehdä itse. Ostin kankaan Kuusesta. Oisko tämä ollut Käpysen trikoota, en muista varmaksi. Levitin sen kaksinkerroin lattialle, piirsin T-paidan kaavalla yläosan ja hahmottelin vähän liidulla, millainen se toispuoleinen pussihelma mahdollisesti voisi olla tasoon piirrettynä. Leikkasin ja ompelin ja tattis, siitähän tuli tosi hieno!
On se kieltämättä vähän hölmöä, tai oikeastaan todella typerää, leikata vapaalla kädellä 60 euron kangas, mutta järkeilin, että jos sivulerpake menee pieleen, voin ommella siitä tavallisen mekon ja jos sekään ei onnistu, voihan siitä sitten tehdä jotain lapsille.
Ainahan tällaiset viritelmät eivät onnistu, mutta kieltämättä hyvin usein kuitenkin onnistuvat. Tämä hame muuttui kaapissa olevasta kankaasta päälle heitetyksi mekoksi alle kahdessa tunnissa.
Siinä siis yksi salaisuus ajankäyttöön: ole pirun nopea ja hemmetin hyvä!
Nyt haaveilin mekosta. Marimarin beehive-mekko on tullut vastaan siellä sun täällä internetiä, mutta se ei sellaisenaan mulle kuitenkaan sopisi, joten piti tehdä itse. Ostin kankaan Kuusesta. Oisko tämä ollut Käpysen trikoota, en muista varmaksi. Levitin sen kaksinkerroin lattialle, piirsin T-paidan kaavalla yläosan ja hahmottelin vähän liidulla, millainen se toispuoleinen pussihelma mahdollisesti voisi olla tasoon piirrettynä. Leikkasin ja ompelin ja tattis, siitähän tuli tosi hieno!
On se kieltämättä vähän hölmöä, tai oikeastaan todella typerää, leikata vapaalla kädellä 60 euron kangas, mutta järkeilin, että jos sivulerpake menee pieleen, voin ommella siitä tavallisen mekon ja jos sekään ei onnistu, voihan siitä sitten tehdä jotain lapsille.
Ainahan tällaiset viritelmät eivät onnistu, mutta kieltämättä hyvin usein kuitenkin onnistuvat. Tämä hame muuttui kaapissa olevasta kankaasta päälle heitetyksi mekoksi alle kahdessa tunnissa.
Olet todella tehokas ajan käyttäjä. Kiva mekko... ja varmaan kylmät varpaat. Lisävinkki: ennen kuin ompelet osat yhteen pikaisesti niistä 'kaavat' vaikka sanomalehden sivuille. Jos onnistuu ja haluaa tehdä toisen niin säästyy mittauksilta. Iloista vappua. Irmeli
VastaaPoistaVähän oli kylmä varpaille, mutta äkkiä ne lämpesi kun laittoi kengät takaisin jalkaan :) Ja joo, ehdottomasti olisi järkevää ottaa kaavat talteen, mutta siihen tuhraantuu sit taas ylimääräistä aikaa siellä lattiatasossa eikä mulla ole kaavapaperia eikä sanomalehtiäkään. Lasten vaatteiden kaavat mahtuvat vielä leivinpaperille :)
PoistaSinä olet kyllä näppärä noissa käsitöissäsi. Kiva mekko.
VastaaPoistaKieltämättä liika pohtiminen voi todellakin vain lisätä epäonnistumista.
VastaaPoistaKivan näköinen mekko ja ihan samaa mieltä siitä ettei liikoja kannata pohtia, siihenhän sitä aikaa vasta kuluukin...
VastaaPoistaJuurikin näin ne syntyy, siulla on oikea tekemisen meininki! Ehkä vähän kadehdin siun rohkeutta.
VastaaPoista