Parempi kuin huvipuistolaite. Ainakin äidin mielestä.

Lähdin tiistaina lasten kanssa junalla Hyvinkäälle, tarkoituksena käydä pitkästä aikaa Suomen Rautatiemuseossa. Siellä oli syysloman kunniaksi kauden viimeinen ajelutus Leena-höyryveturilla. Vaikka ollaan käyty museossa varmaan jo lähemmäs kymmenen kertaa, ei olla koskaan osuttu silloin, kun höyryjuna-ajelua on museoalueella. Sitähän on siis lähinnä kesäviikonloppuisin ja me ollaan käyty museolla yleensä keväisin tai syksyisin, kesäisin on niin paljon muutakin.

Ajelu oli tosiaan verrattavisa huvipuistolaitteeseen, noin viiden minuutin pituinen ratapihakierros maksoi aikuisilta 2 euroa, alle 7-vuotiailta ei mitään. Taaperoa alkoi pelottaan kovat äänet, enkä ihmettele. On se aika voimakas ääni, kun höyryveturi viheltää. Esikoisella taas oli valmiit suunnitelmat mitä aikoo museossa tehdä, ja missä järjestyksessä. Kun höyryjuna-ajelu ei ole ennenkään kuulunut ohjelmistoon, känkkäränkkähän siitä meinasi tulla. Olin etukäteen täysin vakuuttunut että ajelu on jäbän mielestä enemmän kuin jees, mutta nyt kävi niin että minä olin asiasta eniten innoissani. Olin valmis meneen vielä toisellekin kierrokselle, mutta lasten ehdoilla kun matkassa oltiin, niin ei sitten menty.

Museoreissu oli kyllä muilta osin todella onnistunut (mitä nyt vaan en meinannut tietenkään saada poikaa lähten sieltä kotiin). Tehtiin samat jutut kuin aina ennenkin jne. Olen blogannut Rautatiemuseosta monen monta kertaa, mutta sanon nyt vielä kerran että jos yhtään junat kiinnostaa, tai vaikka ei kiinnostaisikaan, kannattaa joskus poiketa! Alue on valtavan iso, siellä on todella paljon vetureita ja vaunuja ja ulkorakennuksia näyttelyineen. Ja kaiken lisäksi vielä museokorttikohde.

Me suunnitellaan jo seuraavaa reissua sinne, sillä loppiaisena siellä on kuulemma Lättähattu-tapahtuma ja mehän rakastetaan Lättähattuja (siis niitä kiskobusseja)!