Kotkafiilistelyä

Olen käynyt Kotkassa pari kertaa aiemminkin syksyretkellä ja siinä missä toiset kehuu Kotkaa hienoksi kesäkaupungiksi, täytyy mun siis ehdottomasti sanoa, että siinäpä vasta upea syksykaupunki! Asiaan voi toki tulla muutos, sillä nyt aiotaan vierailla siellä myös muina vuodenaikoina. Lapsien täti nimittäin muutti sinne ainakin toistaiseksi.

Vieläkin naurattaa, kun kaksi vuotta sitten mennessämme hotellimatkalle Kotkaan, tuli bussipysäkillä joku paikallinen jutteleen ja huomatessaan meidän tulleen Helsingin bussilla, totesi että "koittakaa viihtyä, tämä ei ole Stadi". Voi tietäisipä vaan! Sillä reissulla nähtiin paljon ja hirveästi jäi vielä näkemättä, eikä vielä nytkään saatu paikattua kaikkia puutteita nähtävyyksien kiertelyssä. Siellähän on vaikka mitä!

Meidän suorituskeskeinen reissaaminen on tietenkin nyt erilaista kun esikoisella on jo omat vahvat mielipiteensä siitä, mitä siellä perillä aiotaan tehdä. En ole varma, muistaako hän oikeasti vai muistaako vain valokuvien perusteella, mutta yksi pakollinen etappi oli viime reissulta tuttu bussi Sibeliuspuiston leikkialueella. Onhan se kieltämättä houkutteleva.

Puistot ovat kyllä aivan oma lukunsa Kotkassa, niitä on niin paljon ja ovat niin kauniita ja hoidettuja. On hurjat määrät jos jonkinlaista patsasta ja pensaita on leikelty muotoihin jne. Ei täällä Vantaalla, ei todellakaan. En ole tosiaan ruskamatkailun vuoksi koskaan nähnyt kyseisiä puistoja kesäloistossaan mutta tuskin ne paljoa häviävät syksyversiolle. Yhden päivän Kotkareissun voisi siis hyvin pyhittää pelkille puistoille.

Perheen suurin junafani oli saanut luotettavasta lähteestä tiedon, että Kotkasaaressa on tasoristeyksiä, joten hänen toiveestaan teimme pienen eväsretken rautatiemiljööseen. Valitettavasti lauantaina ei tavarajunia (yllättäen) kulkenut, mutta ei se haitannut. Olipa sentään teemaan sopivat eväät. Ja nähtiin  matkustajajuna asemalla.

Nuo Aseman vegemöttöset Meksiko-mausteilla on muuten aivan sairaan hyviä kylminä :D

Oli ensimmäinen kerta kun matkustin ainoana aikuisena molempien lasten kanssa pk-seudun ulkopuolelle. Bussimatka jännitti aika paljon, kun en voinut etukäteen tietää, miten taaperoikään ehtinyt kuopus jaksaisi. Onneksi hänkin osoittautui "helpoksi" matkakaveriksi ja pari tuntia bussissa meni tosi nätisti. Huh! Kaikki hyvin niin kauan kun ei ota pois kantorepusta.

Museokorttikin vinkui, sillä kävimme Merikeskus Vellamossa. Siitä kuitenkin erillinen postaus myöhemmin. Kaksi vuotta sitten käytiin jo pihassa, mutta ei ehditty sisään. Silloin postasin kuitenkin yleisen Kotkapostauksen lisäksi Maretariumista ja Ravintolavaunu päätepysäkistä.