Suomen lelumuseo hevosenkenkä

Ei hemmetti, tämä pääsi livahtaan. Piti tehdä vasta luonnos mutta täällähän tämä jo on. Hyvä huomata vasta 12 tunnin kuluttua mutta noh...

Tapahtui niinä päivinä että kyllästyimme odottaan länsimetroa joka ei tunnu sittenkään valmistuvan ikinä ja päräytettiin Espooseen Weegee näyttelykeskukseen omalla autolla (no hei, pääsisihän sinne bussillakin mutta oli helpompi laittaa metrottomuuden syyksi kuin oman aikaansaamattomuuden).

Ajatus olisi että kävisimme Futurotalossa, Emmassa ja Lelumuseossa. Ja kyllä: kiersin vauva kantorepussa ihan juosten kusten Emman, oltiin kaksi tuntia lelumuseossa josta kannettiin väkisin ulos huutava lapsi ja pakotettiin vielä sinne Futuroon. Kellomuseo ja Espoon kaupunginmuseo jätettiin aivan suosiolla väliin. Oikeesti, miten voi olla niin monta museota samassa? Ei kukaan voi jaksaa kaikkea kerralla, eihän? Joka tapauksessa, tämänkin lystin mahdollisti Museokortti, jota en siis turhaan uusinut vielä vuodeksi.

Lelumuseossa oli vaihtuvana näyttelynä sirkusteemaa ja siellä oli tosi paljon kaikkea kivaa rekvisiittaa sirkusleikkeihin ja isohko putkiliukumäki. Itse olin aivan pähkinöinä ja vauvakin tykkäsi. Mitä nyt oli pakko pitää hänellä tuttia ettei imeskelisi niitä pelleneniä.

Olen käynyt lelumuseossa (ja siis ylipäätään koko weegeessä) kahdesti aiemmin, eka kerta aika pian sen jälkeen kun kyseinen laitos avautui, toinen joskus about 6 vuotta sitten. Eli kuitenkin aikana ennen lapsia. En todellakaan edes tiennyt että siellä on mitään leluja joilla saa leikkiä. Muistin vain ne vitriinit eri vuosikymmenten leluista joista oli ja on edelleen ihan superkiva bongata tuttuja leluja, muistella ja fiilistellä kasari- ja ysärijuttuja ja jopa joitain sellaisia leluja joita on säästynyt omien vanhempien lapsuudesta.

Mutta tosiaan, oli millä leikkiä! Sirkushommien lisäksi oli esimerkiksi keppihevostalli jossa oli paljon keppareita ja kaikkia tallijuttuja jotka näyttivät tämmöisen ei-lainkaan-hevosihmisen silmäänkin tosi kivoilta ja semmosilta mitä talleissa varmaan oikeastikin on. Meidän vauvaa kiinnosti erityisesti sinne vievä yksi porras.

Mutta missä on esikoinen? No katsokaas kun siellä oli semmonen pikku ylläri, nimittäin tosi iso pienoisrautatie upeinen pikkutarkkoine yksityiskohtineen ja napit joilla junat sai liikkeelle. Ei tarvitse varmastikaan selittää enempää... Ei nimittäin paljoa sirkusleikit ja 80-luvun legolinna vitriinissä kiinnostaneet.

Mutta koska olen tylsä äiti niin raahasin koko porukan kuitenkin vielä sinne Futuroon, koska no, ihana ja retro ja iiiiik! Yhden käden sormilla voi laskea minuutit mitä siellä vietettiin mutta onpahan nähty.

En tosiaan tiedä mitä esim siellä kaupunginmuseossa olisi ollut lapsille ja luulen että ei jatkossakaan ihan heti sinne asti päästä sillä junarata tuskin unohtuu milloinkaan. Mutta onneksi on se Museokortti niin voi vierailla useamminkin.