Lohjansaari

Viikonlopun telttaretken ohessa kierreltiin Lohjansaaren nähtävyyksiä enemmänkin. Saari on kyllä valtavan kokoinen, ei sitä oikein saareksi edes tajuaisi ellei kartasta näkisi. Saaren erikoisuuksista Paavolan tammi (Tammelan Paavo) olikin jo entuudestaan tuttu mutta kyllä sitä kelpasi toistamiseenkin ihailla. Hankala kuvattava se on kyllä edelleen kaikkine varjoineen.

Edellisellä Lohjaretkellä ihailemani pähkinäpensaat olivat jo tuottaneet pähkinöitä. Miten voikin tuntua niin eksoottiselta, en ole muualla nähnyt tällaisia metsiä. Pähkinäpensaita oli valtavasti myös vanhassa kalmistossa jossa kävimme.

Haimme telttaretkelle iltanuotiojuomista Alitalon viinitilalta jossa olen tainnut joskus käydä myös työpaikan virkistyspäivän merkeissä. Tilan pihalla oli eläimiä ja trampoliini ja keinuja lasten iloksi ja aikuisten ilot löytyivät myymälän puolelta. Oli siellä ravintolakin. Ja valtavasti omenapuita tietenkin, niitä näytti olevan koko saari pullollaan muutenkin.

Lohjansaaresta löytyi myös kesäisin auki oleva vanhaan maitolaituriin tehty kirjakoppi jonne sai tuoda ja sieltä sai ottaa kirjoja. Todella sympaattinen koppi ja mahtava idea! Jos olisin tiennyt etukäteen, olisin kyllä tuonut muutaman kirjan.

Sunnuntaina vielä ennen kotiinlähtöä, kävimme poimimassa kassillisen omenoita ja päärynöitä kotiin viemisiksi Fruticetumista jossa sattui oleen juuri silloin itsepomintapäivä. Kymmenellä eurolla sai täyttää kassinsa omien mieltymystensä mukaan, kyllä kelpasi! Oli nimittäin tunnelmaltaan täysin eri luokkaa kuin meidän paikallisessa ei-kaupallisessa fruticetumissa missä omenat saa ilmaiseksi ja niistä sitten ihan tosissaan tapellaan. Kymppi ei ollut paljoa sillä kassiin mahtui 8 kiloa tavaraa. 

Melko paljon siis kaikkea yhdellä saarella!  Tuntuu että mitä enemmän tällaisia lähiseutukohteita kiertää, sitä enemmän niitä myös löytyy tai no, ainakin osaa etsiä.