Sairaalaneule

Terveisiä sairaalasta! Ei, lapsi ei ole vielä syntynyt, raskausmyrkytys sen sijaan on. Koska en tällä kertaa ole jostain syystä pakkolevossa eikä neulominenkaan ole kielletty ja perjantaille kaavailtu synnytyksen käynnistys siirtyikin viikonlopun yli, on mulla ollut aikaa pistellä silmukka jos toinenkin sen lisäksi että olen toki nukkunut kuin en olisi ikinä ennen saanut unta.

Paska tuuri mulla toki oli matkassa, sillä ostin halvan pyöröpuikon matkalla osastolle, kun en ollut älynnyt kotoa ottaa mukaan, vaikka neuleohje ja langat olivatkin kassissa. Niin siitähän tosiaan irtosi kaapeli jo ensimmäisenä iltana. Korjasin sen käsivarresta repimälläni ihoteipin palasella mutta eihän sen yli silmukat kauaa juokseet kun alkoi meneen makkaralle (onneksi joka aamu on otettu verikokeet niin pysyin teipeissä, heh). Sitten irtosi kaapeli toisestakin päästä ja hetken jo neuloin pelkästään niillä nysillä puikko-osuuksilla vaikka silmukoita oli vähän enemmän kuin niihin olisi mahtunut. Lopulta otin teipit veke ja vain varmistelin koko ajan että kaapeli varmasti pysyy paikoillaan, työntäen sitä ohuen ohutta letkua vähän väliä. Siitä tuli peukalo-etusormiote ihan tajuttoman kipeäksi ja jouduin pyytään miestä tuomaan kylmägeeliä. Olisi se uuden puikonkin tuonut (kuten myös siskoni) mutta vaatimaton luonteeni oli päättänyt sisseillä kiukulla loppuun kun kerta alotettiinkin. Ja kyllä siitä kuulkaas villapaita tuli!

Tästä puuttuu vielä reunojen viimeistely virkaten sillä virkkuukoukkua ei nyt ole mukana mutta intoa blogata joo. Eli tästä on tulossa vielä hienompi ja viimeistellympi kunhan saan huoliteltua kengurutaskun ja kauluksen reunat tai nakitan jonkun vauvaa katsoon tulevan vieraan virkkaan ne jos ja kun itsellä on kädet täynnä muutakin.

Ohje: Gaspard le Grand eli se isompien lasten versio Pull Gaspardista.
Lanka: Drops Cotton Merino
Puikot: 3,5 mm

Mun neuletiheys kusi oikein huolella, tein siis leveyttä 4-vuotiaan koon mukaan ja korkeutta 10-vuotiaan koon silmukkamäärän mukaan. En tiedä tuliko hyvän kokoinen kun ainoa mittavälineeni on ollut A4-paperin lyhyt sivu ja pitkä sivu. Ohje oli aika huono mutta selvisin. Luulenpa etten olisi välttämättä kotioloissa jaksanut tätä kaikkea laskemista ja säätöä mitä huono ohje, väärä tiheys (vaikka langan piti olla saman paksuista kuin ohjeessa, lieneekö sitten käsialaongelma) ja rikkinäinen puikko vaativat mutta sairaalaeloon tuonut mukavasti pientä älyllistä haastetta :D

Ei kai siinä, jatkan lepäämistä. Katsellaan sitten ensi viikolla joko olisi vauvauutisia tarjolla.

Ai niin, yksi vanhempi yöhoitaja oli aivan innoissaan tuosta langasta kun se on niin pehmeätä ja ihanaa. Niinhän se on! Siskon kanssa puhelimessa mietittiin että Novita on kyllä hyvin osannut pimittää suurelta yleisöltä sen faktan että lanka voisi olla pehmeätäkin.

Olipa muuten jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeata saada kuvat puhelimesta koneelle ja siitä blogiin täysilaatuisina kun kuvat eivät vain pompsahtaneet paikasta toiseen kuten kotona joten nyt näillä tuhnuilla paskoilla mennään kun en jaksa enää aloittaa alusta vaikka jo tajusin mistä kiikasti.